Joskus ääni on kuin ukkosen jyrähdys, joskus hempeä enkelikellon helähdys. Toisinaan ääni muistuttaa ovikellon kilahdusta tai kuulostaa siltä, kuin jossakin putoaisi pahviin kääritty painava esine lattialle. Sitä on räjähtävän pään oireyhtymä.
Räjähtämisen kanssa aistimuksella tosin on kovin vähän tekemistä, vaikka sellaisella nimellä Kira Anderssonin parasomniaa eli unen erityishäiriötä yleisesti kutsutaan.
Tässä parasomniassa tyypillistä on yksittäinen ja kova ääniaistimus juuri nukahtamisen hetkellä tai heti sen jälkeen. Toisinaan ääniaistimukseen liittyy myös kirkkaan valovälähdyksen näkeminen.
Lue myös: Moneltako heräät yöllä? Kellonaika voi antaa lääkärille vahvan vihjeen siitä, miksi uni ei enää tule
Räjähtävän pään oireyhtymä on huono nimi häiriölle
Suomen virallisessa tautiluokituksessa (ICD-10) räjähtävän pään oireyhtymä ei ole mukana, tosin sen voi erikseen määritellä muuna unihäiriönä. Uudessa tautiluokituksessa (ICD-11), joka Suomessa otetaan tulevina vuosina käyttöön, oireyhtymä tulee olemaan mukana.
”Kyseessä on yhden yksittäisen tutkijan käyttämä nimitys, joka on jäänyt monissa yhteyksissä käyttöön”, sanoo unitutkija Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Hän pitää nimitystä varsin huonona.
”Paremman soisi löytyvän”, hän kommentoi.
Myöskään Kira ei erityisemmin räjähtävän pään oireyhtymän nimestä innostu.
”Voi olla, että tätä oireilua on monenlaista, mutta minun tapauksessani räjähtävä pää on huono kuvaus aistimukselle. Ääni kuulostaa minulle tulevan selkeästi pään ulkopuolelta, eikä siihen liity tunnetta, että jokin, varsinkaan pää, räjähtäisi”, Kira sanoo.
Kira myös painottaa, etteivät äänet aina ole kovia. Toisinaan hänet havahduttaa nukahtamisen hetkellä hento ja sievä kilahdus. Hän kuvaa ääntä kuin enkelikellon kilahdukseksi. Siinä mielessä räjähtävän pään oireyhtymä on erityisen huono termi kuvaamaan vaivaa.
Lue myös: Tässä ovat unilääkärin 11 parasta neuvoa hyviin yöuniin – montaako jo noudatat?
Väsymys ja stressi altistavat kohtauksille
Mitä väsyneempi ja stressaantuneempi Kira on, sitä herkemmin kohtauksia tulee. Myös äänet ovat väsyneenä kovempia. Lievemmässä stressissä ääni on hennompi, juuri mainitun kaltainen enkelikellon kilahdus.
Olkoon ääni kova tai heikko, se kestää aina vain hyvin lyhyen hetken.
”Puhutaan varmaan sekunnin kymmenesosista. Juuri sen verran, että ääneen havahtuu”, Kira kertoo.
Kira on ääniin jo tottunut, mutta silti toisiaan hän saattaa nousta vuoteesta tarkistamaan, ettei joku kuitenkin ole ulko-oven takana tai jotakin painavaa pudonnut.
Silloin yleensä saa sanoa hyvästit nopealle uudelleen nukahtamiselle.
”Adrenaliinitaso joka tapauksessa nousee aina kun ääni kuuluu, kun yhtäkkiä on hereillä ja elimistö valpastuu. Jos tunnistan äänen tavanomaiseksi oireilukseni, käännän vain kylkeä ja saatan nukahtaa nopeastikin. Mutta jos nousen ylös lämpimästä pedistä, saatan valvoa sen jälkeen pitkään.”
Tämä satunnainen yöunen häiriintyminen on Kiran mielestä räjähtävän pään oireyhtymän ainoa haittapuoli. Muutoin hän on siihen niin tottunut, ettei edes koe kärsivänsä vaivasta.
Räjähtävän pään oireyhtymä vaivasi jo lapsena
Kira muistaa kuulleensa äkillisiä, kovia ääniä nukahtamisen hetkellä jo lapsena. Joskus, mutta ei läheskään aina, niihin liittyi ja liittyy yhä myös nopea valon välähdys.
Ääniaistimus seurasi niin tiiviisti mukana lapsesta asti, että Kira hämmästyi aikuisena tajutessaan, ettei vastaava olekaan normaalia kaikille muille.
Kiralla oli lapsena ja vielä aikuisiälläkin myös unikauhukohtauksia, mutta niistä hän ei jälkikäteen ole muistanut mitään, kuten kauhukohtauksille ominaista on.
Kovat äänet nukahtamisen hetkellä hän kyllä lapsenakin muisti.
”En ollut onneksi ihan pienestä säikähtävä lapsi, eivätkä äänet tuntuneet mitenkään pelottavilta. Olin kai niihin niin tottunut.”
Unitutkimuksissa löytyi useita unihäiriöitä
Nimen kokemukselleen Kira sai vasta reilusti keski-ikäisenä eli kuutisen vuotta sitten, kun hän hakeutui muista syistä unihäiriöklinikalle unitutkimuksiin.
Kymmenen vuotta aiemmin hänellä oli jo todettu vaikea-asteinen, asennosta riippumaton obstruktiivinen uniapnea. Se oli oireillut vauvasta lähtien ilmenevänä kuorsauksena ja hengityskatkoksina.
Uusissa unitutkimuksissa havaittiin myös normaalia vähäisempi unentarve sekä häiriöitä uni-valverytmissä. Käytännössä ne tarkoittavat sitä, että Kira pystyy ongelmitta valvomaan yhden ja jopa kaksi yötä putkeen. Hänen luontainen vuorokautensa on siis tavanomaista huomattavasti pidempi.
”Uni-valverytmin häiriöiden on todettu altistavan räjähtävän pään kaltaisille parasomnioille, kuten myös unissakävelylle ja kauhukohtauksille”, kertoo unitutkija Timo Partonen.
Aina kovien äänten kuulemiselle nukahtamisen hetkellä eli räjähtävän pään oireyhtymälle ei kuitenkaan löydy selittävää tekijää.
Lue myös Kotiliesi.fi: Uniapnea aiheutti Erjalle, 51, piinallista väsymystä: ”Saatoin nukahtaa kesken jutustelun”
Harvinainen vaiva on tunnettu jo vuosisatoja sitten
Myös oireyhtymän laatu vaihtelee runsaasti, Partonen jatkaa. Joillakin räjähtävän pään oireyhtymä ilmenee vain muutaman viikon ajan, joillakin kohtaukset jatkuvat vuoden tai pari, joskus jopa vuosikymmeniä, kuten Kiran tapauksessa.
”Mikä tahansa kuukauden mittaisesta kolmeenkymmeneen vuoteen on normaalia”, Partonen mainitsee.
Räjähtävän pään oireyhtymä vaikuttaa olevan varsin harvinainen vaiva, mutta ei välttämättä aivan niin harvinainen, kun on oletettu. Kansainvälisissä opiskelija-aineistoilla tehdyissä tutkimuksissa on selvinnyt, että jopa 20 prosentilla opiskelijoista on ilmennyt oireyhtymään sopivaa kovien äänten kuulemista nukahtamisen hetkellä.
Potilasaineistoista selviää, että ikähaarukka tämän kaltaisia oireita poteneiden keskuudessa on 13–93 vuotta.
”Kirjallisuudessa on kuvattu on 1600-luvulla tapauksia, joissa potilas on nukahtaessaan kuullut ukkosen jyrähdyksen kaltaisia ääniä valoaistimuksen kera”, Partonen kertoo.
Myös siinä on potilasaineistojen perusteella vaihtelua, kuinka usein ääniaistimuksia koetaan.
Kiralla kohtauksia tulee viikoittain. Joskus voi mennä viikko tai pari ilman, mutta tavallisin esiintymistiheys on 1–4 kertaa viikossa. Väsyneenä enemmän, paremmin levänneenä vähemmän.
”Olen tottunut elämään sen kanssa”
Erityisesti yksi olosuhde altistaa kohtaukselle, Kira on huomannut. Kun hän väsyneenä lukee illalla puoli-istuvassa asennossa kirjaa ja pää alkaa nuokkua, kohtauksen ilmaantuminen on kaikkein todennäköisintä.
”Viimeksi eilen illalla niin tapahtui”, hän kertoo.
Myös niskajumit altistavat äänien kuulemiselle. Sairastamansa sidekudossairauden takia hänellä on yliliikkuvuutta nivelissä ja kudoksissa sekä kipuja kehossa, jotka heijastuvat myös niskaan.
Parhaiten kohtaukset pysyvät kurissa levolla ja pitämällä unirytmin mahdollisimman säännöllisenä. Sama resepti auttaa myös muihin Kiran potemiin unihäiriöihin.
Toisaalta räjähtävän pään oireyhtymä on uniapneaan ja muihin Kiran unihäiriöihin verrattuna niin harmiton vaiva, että se jää väistämättä vähemmälle huomiolle.
”Olen tottunut elämään sen kanssa”, hän summaa.