Kesken konsertin orkesteri poistui lavalta. Paikalle jäivät vain solisti Waltteri Torikka ja kitaristi Juha Savela. Yleisössä supistiin: mitähän nyt tapahtuu? Sitten laulaja alkoi puhua ystävyyden merkityksestä ja siitä, kuinka tärkeätä on tukea läheisiä silloin, kun heillä on vaikeaa.

– Tämä on sinulle, Heidi, hän totesi ja aloitti kappaleen Silta yli synkän virran.

Yleisön joukossa Heidi Sohlberg tuijotti esiintyjää sumentunein silmin. Hänen päänsä oli kalju, sillä rankat syöpähoidot olivat vieneet hiukset, ripset ja kulmakarvat.

Tuolloin, joulukuussa 2016, Heidi oli kokoontunut lähipiirinsä kanssa Waltterin konserttiin entisessä kotikaupungissaan Jyväskylässä. Heidin ja Waltterin ystävyys oli vielä tuore, mutta yleisössä oli paljon ihmisiä, jotka olivat tunteneet Heidin koko ikänsä. Sieltä täältä salista kantautui niiskauksia.

Lavalla Waltteri ei uskaltanut kertaakaan katsoa suoraan Heidiin. Hän pelkäsi äänensä murtuvan.

”Tästä tulee meidän vuosi”

– Kippis, Heidi sanoo ja nostaa kuohuviinilasiaan.

– Tästä tulee meidän vuosi. Niin paljon on tullut kuraa tupaan, että onnen on nyt pakko kääntyä.

Waltteri nyökkää ja skoolaa.

Kaksikko viettää harvinaista yhteistä vapaapäivää lounastamalla. Heidi löytää ruokalistalta heti mieleisensä annoksen, vuohenjuustosalaatin. Waltteri neuvottelee tarjoilijan kanssa hyvän tovin ennen kuin saa räätälöidyksi tilauksen: maistiaisannos tartaria ja parsa-alkupala. Kumpikin kieltäytyy jälkiruuasta.

Viime kuukausina he eivät ole juuri joutaneet tavata toisiaan. Heidin on pitänyt kiireisenä iltajuontajan työ Radio Novassa. Alkuvuoden keikkaputken jälkeen Waltteri vietti kuukauden Sri Lankassa ja Thaimaassa vetämässä henkeä. Yhteyttä on pidetty lähinnä Instagramissa ja Whatsappissa.

Puusta katsoen näillä kahdella ei näyttäisi olevan paljon yhteistä. Heidi Sohlberg, 37, on entinen missi ja eronnut kahden tyttären äiti. Waltteri Torikka, 34, on oopperalaulaja ja poikamies.

Silti he ovat löytäneet yhteisen sävelen.

Heidillä on laaja ystäväpiiri, johon kuuluu myös miehiä. Mutta Waltteri on ensimmäinen, josta tuli sydänystävä.

– Waltteri on semmoinen herkkä hulluttelija. Hänen kanssaan voin itkeä ja nauraa. Saatamme puhua isoista ja vakavista asioista ja seuraavassa hetkessä laittaa täysin ranttaliksi.

Waltteri kuvailee itseään taiteelliseksi runopojaksi, jonka on aina ollut helppo tulla juttuun naisten kanssa. Työssään hän joutuu olemaan sosiaalinen, mutta lähipiiri on pieni.

– Minulla on yhden tai kahden käden sormilla laskettava joukko ihmisiä, joihin voin täysin luottaa. Heidi on heistä yksi. Hän on eläväinen ja valoisa persoona. Tunnen, että hänen seurassaan nämä ominaisuudet tarttuvat minuunkin. Heidin kanssa voin olla täysin oma itseni.

Ystävyys sinetöitiin juhannusjuhlissa

Ensikohtaaminen tapahtui marraskuussa 2015 Lastenklinikoiden Kummien joulukonsertissa Turun Logomossa. Waltteri oli esiintymässä, Heidi juonsi tilaisuuden yhdessä Marco Bjurströmin kanssa. Kolmikko seisoi kulisseissa, kun Marco ja Waltteri alkoivat äkkiä spontaanisti jammailla. Heidiä nauratti.

– Olin siihen asti pitänyt Waltteria vähän jäykkänä ja korrektina oopperalaulajana, mutta siinä hän veti omia hassuja tanssimuuvejaan. Ajattelin, että vitsi mikä tyyppi!

Waltteri oli noussut julkisuuteen alkuvuodesta voitettuaan Tähdet, tähdet -kilpailun. Heidi ystävineen oli seurannut kisaa innokkaana. Torikan taidot – ja kieltämättä ulkonäkökin – tekivät vaikutuksen.

– Totesimme tyttöjen kanssa, että nyt muuten ruvetaan käymään oopperassa! hän nauraa.

Waltterikin tiesi toki Heidin, vuoden 2001 Miss Suomen.

Logomosta esiintyjäporukka siirtyi jatkamaan iltaa karaokebaariin. Kun Waltteri oli käynyt vetämässä bravuurinsa My Wayn, Heidi vaati hänet mukaansa laulamaan Tuhat yötä. Muistikuvien mukaan se meni hyvin.

Kului puolisen vuotta ennen kuin tiet ristesivät uudelleen, tällä kertaa koomikko Krisse Salmisen toukokuisilla 40-vuotispäivillä. Yllätysesiintyjäksi kutsuttu Waltteri jäi mukaan juhlimaan. Illan päätteeksi Heidi kutsui Waltterin viettämään juhannusta heille ison kaveriporukan kanssa.

Sinä juhannuksena ystävyys sinetöitiin.

– Bailasimme kuin viimeistä päivää. Jälkeen päin ajatellen se tuntui jotenkin enteelliseltä, Heidi sanoo.

Viikkoa myöhemmin putosi pommi.

Heidin syöpä pysäytti myös Waltterin

Toukokuussa Heidi oli saanut tietää kantavansa BRCA2-geenimutaatiota, jonka vuoksi hänellä oli jopa 80 prosentin todennäköisyys sairastua rintasyöpään. Samaan tautiin, johon hänen äitinsä menehtyi vain 37-vuotiaana, kun Heidi oli kymmenen vanha.

Heidi päätti leikkauttaa rinnat pois. Ratkaisuun vaikutti se, että hän oli jo ehtinyt saada kaksi lasta, nyt 12-vuotiaan Josefinan ja kymmenvuotiaan Sofian. Rinnat olivat täyttäneet biologisen tarkoituksensa.

Ennen leikkausta otettiin magneettikuvat. Heidi meni kuulemaan tuloksia lääkärin vastaanotolle ja sai kuulla järkyttävän uutisen. Rinnassa oli jo syöpä. Tieto yllätti Heidin täysin. Kävisikö hänelle samoin kuin äidille? Ensireaktio oli raivo: hän tempaisi lippiksen päästään pöydälle ja luetteli kaikki osaamansa kirosanat.

Sokkivaihetta kesti pari tuntia. Sen jälkeen nousi sisu: perkele, tästä selvitään!

– Lääkärit tekivät selväksi, etten ole kuolemanvaarassa, koska kasvain löydettiin niin varhaisessa vaiheessa. Silti sana ”syöpä” on aina pysäyttävä.

Uutinen pysäytti myös Waltterin. Hän oli ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa näin läheinen ystävä sairastuu vakavasti.

– Tuntui absurdilta ja väärältä, että tauti osui noin nuoreen ihmiseen. Harva kolmekymppinen joutuu konkreettisesti kohtaamaan elämänsä rajallisuuden. Se vaikutti omaankin ajatusmaailmaani. Oli silti hienoa nähdä, kuinka Heidillä oli alusta asti tiikerin taistelutahto.

”Koti-illat ovat minulle valtavan voimaannuttavia”

Viereiseen pöytään kannetaan jälkiruoka, joka nostaa oitis annoskateuden. Tarjoilijan kanssa neuvotellaan taas tovi. Päätetään, että Heidi tilaa marjaherkusta sokerittoman version, josta Waltteri saa puolet.

Jälkkäriä saa nuolaista myös Waltterin toyvillakoira Caruso, joka on käynyt kiepille Heidin syliin. Koiralla on pian yksivuotissyntymäpäivä, ja Heidi ehdottaa, että tapahtumaa juhlittaisiin hänen kotonaan; Josefina ja Sofia ilahtuisivat ikihyviksi.

Waltteri on tuttu vieras Sohlbergeilla. Viimeksi koko porukka lojui sohvalla syömässä popcornia ja katsomassa Heidin tyttärien valitsemaa elokuvaa Inside Out. Illan päätteeksi Waltteri villitsi tytöt tekemään kanssaan jumppaliikkeitä.

– Itselläni kun ei ole perhettä, tuollaiset koti-illat ovat minulle valtavan voimaannuttavia. Ne tuovat myös vastapainoa työlle. En voisi olla läsnä lavalla tuhansien ihmisten edessä, ellen välillä saa heittäytyä lapseksi ja nauraa itselleni. Noista pienistä hetkistä saa paljon voimaa.

Waltteri puolestaan tuki Heidiä sairauden aikana. Hän jopa tarjoutui seuraksi sytostaattihoitoon. Mies istui vieressä ja puhui mukavia samalla, kun solumyrkky valui Heidin suoneen.

– Totesimme, että tässä ollaan eikä muuta voida. On pakko hyväksyä tosiasiat, mutta synkistely ei ainakaan helpota oloa, Waltteri sanoo.

– Heitimme hyvää läppää, ja sain ajatukset muualle. Musta huumori on ollut minun selviytymiskeinoni, Heidi jatkaa.

Hoitajat totesivatkin tietävänsä aina, kun Heidi oli talossa. Silloin käytävillä kaikui nauru ja puheensorina. Mutta tietysti oli myös yksinäisiä päiviä, jolloin Heidi kaivautui peittojen alle odottamaan, että kivun koura hellittäisi otteensa.

Heidi Sohlberg ja Waltteri Torikka ovat avoimia toisilleen. – Keskustelemme monenlaisista asioista, mutta kuolemasta emme ole puhuneet. Olen alusta asti ajatellut, että tästä syövästä selvitään, Heidi Sohlberg sanoo.

”En tehnyt sitä näyttääkseni esimerkkiä”

Yksi iso etappi sairaudessa oli hiusten lähtö. Kun tukka alkoi irrota tukkoina, Heidi antoi silloiselle puolisolleen Niklas Sohlbergille luvan, että tämä saisi ajaa hänen päänsä kaljuksi. Tyttäret leikkasivat hiuksia ensin saksilla, Niklas ajeli loput. Nuorempaa hieman itketti, mutta kun työ oli valmis, hän totesi tyytyväisenä, ettei äiti ollutkaan niin pelottavan näköinen.

Waltteri myöntää, että oli hätkähdyttävä hetki kohdata Heidi ensimmäisen kerran kaljuna. Sitten siihen tottui. Siinä auttoi se, että Heidi itse suhtautui rauhallisesti muuttuneeseen ulkonäköönsä. Peruukkikin jäi lopulta hattuhyllylle.

– Sain koko ajan kuulla olevani tosi rohkea, kun huitelin kaljuna pitkin maita ja mantuja. En tehnyt sitä näyttääkseni esimerkkiä, toimin vain niin kuin parhaaksi katsoin, Heidi sanoo.

– Moni kalju nainen tuli sanomaan hänelle vain: ”Kiitos, että olet olemassa.” Sitä oli vaikuttavaa seurata, Waltteri toteaa.

Waltteri tuki Heidiä myös erossa

Huhtikuussa tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Heidi ja Niklas Sohlberg ilmoittivat eroavansa kuudentoista yhteisen vuoden jälkeen. Ilmoitusta edelsi vaikea aika, jolloin Heidi soitteli Waltterille tiuhaan. Hän purki tuntojaan myös naispuolisten ystäviensä kanssa, mutta Waltterilta sai miehisen näkökulman.

– Hän saattoi sanoa, että mietipä asiaa tältä kantilta. Se avarsi ajatusmaailmaani.

Waltteri näki roolinsa enemmän kuuntelijana ja lohduttajana kuin neuvonantajana.

– Minun elämänkokemuksellani ei paljon parisuhdeneuvoja kannata jaella, hän hymähtää.

Waltterilla on takanaan muutama pidempi suhde, mutta niistä hän ei halua julkisesti puhua. Muutenkin hän on hyvin varovainen, kenelle uskoutuu. Luottamusta on joskus käytetty väärin.

– Minulle on kehittynyt aika hyvä filtteri suodattamaan ihmisiä. Heidistä välittyi aikoinaan heti lämpö ja luottamus. Hänellä on hyvä aura.

”Itkin ja nauroin vuorotellen”

Heidi sanoo huomaavansa nopeasti, milloin Waltteri on alamaissa. Hän saattaa silloinkin ”heittää läppää”, mutta ääni on hiljaisempi ja mies vetäytyy helposti kuoreensa.

Waltteri myöntää jäävänsä välillä junnaamaan spiraaliin, jossa hän valittaa koko ajan samoista asioista. Katkaistakseen kierteen hän lähti alkuvuodeksi Thaimaahan, jossa osallistui joogaretriittiin. Yksi harjoituksista oli ”uudestisyntyminen”. Se sisälsi 70 minuuttia syvää sisään- ja uloshengitystä ilman pausseja ja aiheutti hallitsemattomia reaktioita.

– Harjoitus avasi jotakin sisälläni. Itkin ja nauroin vuorotellen. Sain myös idean kirjoittaa läheisilleni kirjeen, jossa kertoisin asioita, joista en ole koskaan puhunut. Se kirje jäi lopulta kuitenkin kirjoittamatta.

Vaikka Heidi ja Waltteri ovat nyt molemmat sinkkuja, se ei ole muuttanut heidän suhdettaan. Ulkopuoliset ovat joskus tulkinneet ystävyyden väärin, ja heitä on luultu pariskunnaksi.

– Ei se minua häiritse. Heidihän olisi hyvä saalis! Waltteri nauraa.

– Eikä Waltterikaan olisi hassumpi, Heidi komppaa.

Mutta he ovat nimenomaan ystäviä ja aikovat sellaisina pysyä.

”Elämää arvostaa ihan eri tavalla, kun näkee toisen kamppailevan sen puolesta”

Miten vaikea sairaus muutti Heidiä? Waltteri ei osaa vastata. Hänhän ehti tavata Heidin vain muutaman kerran ennen syövän toteamista.

– Mutta se, että ystävä joutuu käymään läpi elämän peruskysymyksiä, resonoi kyllä lähipiiriinkin. Elämää arvostaa ihan eri tavalla, kun näkee toisen kamppailevan sen puolesta.

Heidi itse arvelee suhtautuvansa kaikkeen nyt vähän rennommin. Hän on edelleen tiukka kasvattaja muttei enää nipota niin paljon nukkumaanmenoajoista tai herkkuhetkistä. Kotona on kyllä säännöt, mutta niistä voidaan tarpeen tullen joustaa.

– Niin, mitä varten säännöt yleensä ovat? Antamassa arjelle raamit vai siksi, että niitä noudatetaan sadistisuuteen saakka? Waltteri filosofoi.

Pienen pelon sairaus jätti Heidiin. Viime syksynä häneltä poistettiin varmuuden vuoksi munasarjat. Yhä hän kuulostelee kroppaansa ja jokainen poikkeava tuntemus herättää kysymyksen: eihän se vain ole syöpä?

– Onneksi ystävät huolehtivat siitä, ettei pelko saa liikaa valtaa.

Elokuussa 2017, kun ensimmäisistä syöpähoidoista oli kulunut vuosi, Heidi järjesti kotonaan Fuck Cancer -bileet. Hän kutsui sinne koko tukijoukkonsa, noin 80 ihmistä. Juhlien ajankohta päätettiin Waltterin keikkakalenterin mukaan, sillä Heidi halusi hänet ehdottomasti paikalle.

Illan kuluessa Waltteri esitti uudelleen kappaleen Silta yli synkän virran. Tällä kertaa myös esiintyjän silmät kostuivat.

Juttu on julkaistu Annassa 18/2019.

Oman psykoterapeutin valinta on hyvä tehdä huolella ja itseään kuunnellen. Kun sopivalta tuntuva terapeutti löytyy, on tärkeää kuulostella itseään ja omia tuntojaan silti yhä: onko hän hyvä psykoterapeutti minulle juuri nyt? Miksikö? Siksi, että kun käy jopa vuosia samalla terapeutilla puhumassa omista henkilökohtaisista ja kipeistäkin asioistaan luottamuksella, on lähes väistämätöntä, että potilaan ja terapeutin välille muodostuu eräänlainen ”suhde”.

Onko suhteen muodostuminen sitten hyvä asia?

Psykologi, psykoterapeutti Vera Gergov sanoo, että psykoterapiassa keskeisin yksittäinen tekijä on kuin onkin hyvä yhteistyösuhde psykoterapeutin ja asiakkaan välillä: sillä on tärkeä yhteys psykoterapian vaikuttavuuteen.

– Psykoterapiassa tavoitteena on muodostaa suhde asiakkaan ja psykoterapeutin välille. Luottamuksellisen suhteen avulla asiakas uskaltautuu psykoterapiassa kohtaamaan vaikeita asioita ja avaamaan kipeitäkin tuntoja, Gergov sanoo.

Lue myös: Milloin voi lopettaa terapian? Psykoterapeutti vastaa

Mutta mitä jos terapiasuhteesta tuntuu tulleen jopa liian tuttavallinen tai psykoterapeutista erityisen läheinen?

– Psykoterapeutin ammattitaitoon kuuluu osata pitää suhde kuitenkin ammatillisena, eikä tulla liian läheiseksi asiakkaan kanssa, Gergov vastaa.

– Kuten eräs omista kouluttajistani, Pirjo Lehtovuori, viisaasti onnistunutta terapiasuhdetta psykoterapeutin ja asiakkaan välillä kuvaa: kyllin lähellä, riittävän kaukana.

Saako terapeuttiin pitää yhteyttä vapaa-ajalla?

Psykoterapeutin tulee aina säilyttää riittävä neutraalius ja kunnioitus asiakastaan kohtaan. Terapeutin ei pidä tuoda omia asioitaan potilaan hoitoon, ja joulukorttienkin antaminen asiakkaille kannattaa aina harkita tarkkaan.

Entä onko esimerkiksi tekstiviestien lähettäminen tai muu muistaminen ok? Tai saako asiakas tehdä niin?

Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta tai rajausta.

– Psykoterapeutin tulee osata arvioida kunkin asiakkaan kanssa soveltuvat tavat. Yleissääntönä voi kuitenkin pitää sitä, ettei psykoterapeutti tee aloitteita terapiakäyntien ulkopuoliseen kanssakäymiseen, Gergov kuvailee.

Mikäli asiakas pyrkii olemaan terapeuttiin tapaamisten välisenä aikana liikaa yhteydessä, on asiasta tärkeää keskustella psykoterapiassa.

– Yleensä terapeutit rajaavat niin, että esimerkiksi tekstivisteihin vastataan työajalla ja niukasti, ja keskustellaan niissä esiin nousseista asioista tapaamisessa.

Terapiassa käydään läpi rankkojakin asioita. Oman terapeutin kanssa voi sopia erikseen käytännöistä, voiko asiakas ottaa yhteyttä terapeuttiin myös vapaa-ajalla.

Tässä voi kuitenkin olla eroa eri terapiasuuntauksissa ja terapeuttien välillä – ja myös asiakasryhmissä.

– Esimerkiksi nuoruusikäisten kanssa yhteydenpito voi olla erilaista kuin aikuisten, ja itsetuhoisten asiakkaiden hoidossa on myös usein sovittu tapaamisten väliseen yhteydenpitoon liittyvistä asioista niin sanotuissa hätätilanteissa, Gergov sanoo.

Milloin terapeutti kannattaa vaihtaa?

Parhaassa tapauksessa psykoterapia eheyttää ja lisää empatiaa niin itseä kuin muitakin kohtaan. Huonommassa tapauksessa hoidosta voi myös olla haittaa, esimerkiksi lisääntyneen ahdistuksen myötä.

Jos sinusta tuntuu, ettei terapia tuota toivottuja tuloksia, on syytä pohtia, toimiiko yhteistyönne.

– Psykoterapeutin vaihtoa on syytä harkita lähinnä silloin, jos yrityksistä ja asian puheeksi ottamisesta huolimatta psykoterapiasta ei vaikuta olevan hyötyä tai hyvää yhteistyösuhdetta ei jonkin ajan kuluessa aloituksesta edelleenkään tunnu muodostuvan, Gergov summaa.

Vinkki! Psykoterapeutin pätevyys kannattaa myös tarkistaa terveydenhuollon ammattihenkilörekisteristä ennen valintaa – terapeutiksi voi itseään kutsua kuka tahansa, mutta psykoterapeutti on nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö.

Lue myös:

Onko terapiasi ajanhukkaa – näin tunnistat huonon terapeutin

Näistä miehet puhuvat psykoterapiassa: addiktioista, seksuaalisesta haluttomuudesta ja yleisestä mielenkiinnon puutteesta

Terapia liian kallista? Näin saat apua edullisesti tai jopa ilmaiseksi

Jonottamisesta ja odottamisesta harva nauttii. Suoranaista kärsimystä se voi olla silloin, kun kyse on mielenterveyteen liittyvästä kriisistä tai ongelmasta, josta olisi tarve päästä puhumaan nopeasti alan ammattilaisen kanssa.

Toisaalta psykoterapia saattaa monen korvaan kalskahtaa pitkäaikaiselta, jopa vuosia kestävältä ja vaikealta prosessilta, jollaiseen ei missään nimessä halua sitoutua.

Entä jos terapiaan pääsisi helposti ja nopeasti ja aina vain tunniksi kerrallaan? Niin, että potilas itse päättäisi jokaisen tapaamisen jälkeen, tarvitseeko hänen tulla uudelleen vai saiko hän jo ongelmaansa avun?

Yhden kerran terapia vaati kypsyttelyä myös ammattilaisilta

Anglosaksisessa maailmassa – muun muassa Australiassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa – yhä suositummaksi tullut niin sanottu single session therapy on käytössä joissain paikoin jo Suomessakin. Alunperin israelilaisen Moshe Talmonin jo 1990-luvulla lanseeraamaa psykoterapian menetelmää on sovellettu oloihimme sopivammaksi ja täällä sitä kutsutaan myös Käynti kerrallaan -työskentelyksi ja tehostetun ensikäynnin menetelmäksi.

– Yhden kerran terapia on psykoterapian suuntaus, joka lähti hitaasti liikkeelle, mutta joka on viime vuosina kasvattanut suosiotaan räjähdysmäisesti muun muassa Hollannissa ja Israelissa, kertoo psykoterapeutti, kouluttaja ja ratkaisukeskeisen psykoterapian suomalainen uranuurtaja Ben Furman.

–  On kestänyt kauan tajuta, että erilaisiin mielenterveysongelmiin voi saada helpotusta ja apua usein jo muutamalla hoitokerralla tai jopa yhdelläkin istunnolla. Ennen uskottiin, että se veisi vuosia.

Tavoitteena vahvistaa ihmisen omaa pärjäämistä

Yhden kerran terapia nojaa tiettyyn rakenteeseen, johon menetelmän toimivuus perustuu. Se alkaa jo potilaan yhteydenotosta.

–  Kun ihminen on jossain psyykkisessä kriisissä, jo ennen hänen terapeutin luo tuloaan on tapahtunut paljon. Jo päätös lähteä keskustelemaan jostain henkilökohtaisesta ongelmasta on merkityksellistä, Furman selittää.

Ajanvarausta tehtäessä terapeutti kysyy asiakkalta lyhyet esitiedot: miksi hän otti yhteyttä, mikä on ongelma ja mitä asiaa asiakas haluaa tavatessa käsitellä.

–  Näin asiakas fokusoituu ja sitoutuu käsittelemään suurimmaksi kokemaansa ongelmaa. Yhteydenotosta tapaamiseen menee yleensä jonkin verran aikaa – joskus joitakin päiviä, ehkä viikkojakin – joiden aikana asiakas ehtii prosessoida asiaa lisää, Furman selittää.

Työkalut löytyvät usein potilaalta itseltään

Vastaanotolla terapeutti ohjaa asiakasta kertomaan, kuinka tämä on jo itse itseään auttanut. Minkä asioiden hän kokee helpottaneen oloaan edes vähän?

– Terapeutin ohjaamana asiakas alkaa identifioida niitä ajatuksia ja tekoja, jotka ovat häntä auttaneet ja hoksaa, että hänellähän on jo itsellään kaikki työkalut käytössään. Terapeutti siis vahvistaa ihmisen omia ponnistuksia ja ideoita etenemiselleen, kehottaa jatkamaan samaa rataa. Aika moni saa tästä tunteen, että pääsee ja jaksaa omin voimin eteenpäin, Furman kertoo.

Tunnin päättyessä terapeutti ja asiakas keskustelevat, mitä jatkossa tapahtuu. Joskus käynti jää yhteen kertaan, joskus sovitaan heti uusi aika. Toisinaan taas sovitaan, että terapeutti soittaa viikon tai kuukauden päästä ja kysyy, kuinka asiakas voi. Olennaista on, että päätösvalta on koko ajan asiakkaalla itsellään. Hän voi palata terapiaan koska tahansa, jos sitä haluaa tai tuntee tarvitsevansa.

Yhden kerran terapian perusidea on sama kuin yleensäkin ratkaisukeskeisen psykoterapian: vahvistaa potilaan omia voimavaroja.

– Ratkaisukeskeisessä terapiassa ei ajatella, että ihminen on sairas tai häiriintynyt ja tarvitsee siksi terapiaa, vaan että hänen elämäntilanteensa on hankala ja hän tarvitsee sparraajaa tai valmentajaa, joka auttaa miettimään miten hankalassa tilanteessa kannattaa edetä, Furman sanoo.

Yksittäinenkin terapiaistunto on enemmän kuin keskustelu ystävän kanssa

Helsinkiläinen Pekka Aarninsalo kuuluu Suomen ensimmäisiin Käynti kerrallaan -terapiaa antaviin psykoterapeutteihin.

– Kun puhutaan psykoterapiasta, tarkoitetaan kahta erilaista asiaa. Se voi olla asiakkaan omaa pohdiskelua ja ymmärrystä itsestä: sen miettimistä, miten minusta tuli minä ja mitä kaikkea elämässäni on tapahtunut.

– Toinen merkitys psykoterapialle on se, että ihminen on jossain pulmallisessa tilanteessa ja miettii siitä ulospääsyä. Sen käsittelemiseen terapeutilla on erilaisia tapoja ja työkaluja.

Siten yksittäinenkin terapiaistunto on enemmän kuin esimerkiksi keskustelu ystävän kanssa.

– Minä ja pari kollegaamme olemme yrittäneet tehdä Käynti kerrallaan -terapiaa tunnetuksi vähän erityisempänä juttuna.  Mutta emme me vielä lippua liehuta, tämä on kehittymässä oleva hanke, Aarninsalo sanoo.

Puolet tutkituista tarvitsi terapiaa vain 1–3 kertaa

Käynti kerrallaan -terapiaa on kokeiltu myös kunnallisen mielenterveys-, päihde- ja perheneuvolatyössä Pohjois-Suomen Kemijärvellä sekä Lapin sairaanhoitopiirin aikuispsykiatrian puolella. Tulokset ovat olleet lupaavia.

Uudenlaisen terapiamuodon  toi Kemijärvelle vuonna 2015 psykoterapeutti Pertti Virta, joka toimi kaupungin perhe- ja mielenterveysklinikan johtajana.

– Psykiatriassa on pitkään pidetty epäonnistumisena sitä, jos asiakas tai potilas jättää psykoterapian kesken. On ajateltu, että asiakas ei silloin ole sitoutunut terapiaan. Australiassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa tehdyissä laajoissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että noin puolet terapian keskeyttäneistä  koki saaneensa tarvitsemansa avun jo 1–3 käyntikerran jälkeen.

Käynti kerrallaan -terapiasta on Virran mukaan hyviä kokemuksia myös anglosaksisen maailman niin sanotuilla walk in -klinikoilta, joihin voi tulla ilman ajanvarausta.

Yhden kerran terapia jakaa ratkaisukeskeisen psykoterapian perusidean: vahvistaa potilaan omia voimavaroja.

Väitöskirja tekeillä

Parhaillaan Virta tekee Jyväskylän yliopistoon väitöskirjaa, jonka aineisto koostuu Kemijärvellä Käynti kerrallaan -terapiassa käyneiden kokemuksista. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin Pohjois-Amerikassa ja Australiassa tehdyissä tutkimuksissa.

– Kemijärvellä tutkimuksessa oli mukana 42 henkeä, ja heistä yli puolelle riitti yksi, kaksi tai kolme tapaamiskertaa.

Virta arvelee mielenkiinnon yhden kerran terapiaa kohtaan nousseen sen nopean vaikuttavuuden ja taloudellisuuden vuoksi.

– Nyt mietitään, miten eri tavoin terapioita voitaisiin tulevaisuudessa järjestää. Käynti kerrallaan -työskentely vapauttaa resursseja myös pitempiä terapioita tarvitseville.

Lyhytterapia ei sovi kaikille

On selvää, etteivät kaikki mielenterveysongelmat ratkea yhden tai muutamankaan terapiatapaamisen aikana. Toiset ihmiset tarvitsevat pidempää terapiaa.

– Siksi on tärkeää, että heti ensitapaamisella terapeutti tai psykologi tekee yhdessä asiakkaan kanssa suunnitelman siitä, mikä on kulloisenkin potilaan hoidon tarve. Tilanteessa tehdään myös riskiarvio eli tarvitaanko muunlaista apua.

Kemijärvellä kaikki perhe- ja mielenterveysklinikan asiakkaat tulevat hoitoon Käynti kerrallaan -työskentelyn kautta. He ottavat yhteyttä esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen tai parisuhteen ongelmien takia.

–  Psykoosioireiden ja itsemurha-ajatusten kanssa painiskelevien kanssa toimitaan toisin. Heidän kohdallaan tehdään riskiarviointi ja otetaan huomioon tilanteen kiireellisyys, Virta kertoo.

Yhden kerran terapia voisi Virran mukaan sopia myös niille, jotka miettivät voisiko orastavista ongelmista ja huolenaiheista mennä puhumaan jonnekin.

–  Siis jo ennen kuin niistä tulee suuria kriisejä.

Lue myös:

Psykoterapia voi auttaa elämän kriiseissä – näin pääset alkuun

Uusi valmennus syrjäytymisvaarassa oleville nuorille: ”Monet ajattelevat itsestään, että en minä onnistu missään”

Tuleeko sinullekin heti ruokailun jälkeen usein tukala olo? Kun ruoka ei sula kunnolla, ruoansulatuskanava oireilee ensimmäisenä. Yksi syy tähän voi olla ruoansulatusentsyymien puute, joka aiheuttaa epämukavaa kylläisyyden tunnetta sekä vatsavaivoja heti ruokailun jälkeen.

Ruoansulatusentsyymit pilkkovat ravinnon proteiinia, rasvaa ja hiilihydraatteja imeytymiskelpoiseen muotoon, jotta keho saa tarvitsemansa ravintoaineet. Mikäli ruoansulatusentsyymejä ei ole riittävästi, ruoka ei sula kunnolla, vaan jää kuormittamaan suolistoa ja koko elimistöä.

Lue myös: Johtuvatko vatsavaivat ruokavaliosta vai jostain muusta? 10 paljastavaa kysymystä

Entsyymipuutoksen huomaa yleensä ensimmäisenä ruoansulatuskanavan vaivoina, joita ovat muun muassa vatsan toiminnan muutokset ja erilaiset vatsakivut. Koska suoliston hyvinvointi heijastuu kaikkialle kehoon, monet kärsivät vatsa- ja suolistovaivojen lisäksi – tai juurikin niiden takia – väsymyksestä ja jaksamattomuuden tunteista.

Puutteellisesti hajonneiden ravintoaineiden proteiinit saattavat aiheuttaa myös ylipainon kertymistä.

Ruoansulatusentsyymien puute voi oireilla…

• ilmavaivoina
• happamina röyhtäyksinä
• erilaisina kipuina ja kouristuksina maha-suolialueella
• närästyksenä
• oksenteluna
• painon- ja täysinäisyyden tunteena
• pahoinvointina
• peräpukamina
• ruokahaluttomuutena
• vatsan turvotuksena
• väsymyksenä ruokailun jälkeen
• ummetuksena tai ripulina

Ruoansulatusentsyymien puute voi johtua…

• käsitellystä ruoasta, kuten pika,- pakaste- ja einesruoasta – käsittely ja säilytys tuhoavat ruoan luontaisia entsyymejä
• liiallisesta juomisesta ruokailun yhteydessä
• ikääntymisestä – ikääntyessä elimistön luontainen entsyymituotanto alkaa vähentyä
• pureskeluongelmista
• joistakin sairauksista, leikkauksista ja vammoista
• kemoterapiasta
• masennuksesta
• stressistä
• hermostuneisuudesta
• väsymyksestä

Mitä tehdä, jos ruokailun jälkeen on tukala olo?

Jos tukala olo iskee heti syömisen jälkeen, kannattaa ensimmäisenä kiinnittää huomiota siihen, mitä suuhunsa laittaa.

Pyri syömään mahdollisimman luonnonmukaista, tuoretta ja vähän käsiteltyä ruokaa. Suosi tuoreita kasviksia, marjoja, hedelmiä, jyviä ja raakaa kalaa, kuten vaikkapa graavilohta.

Ota myös luonnon omat ruoansulatusentsyymit, kuten ananas, kombutsa, papaija, hapankaali, hapatetut maitotuotteet ja kefiirijuomat, käyttöön. Jos vaivat eivät helpota kotikonstein – tai olotila huononee – ovat lääkärintutkimukset suositeltavia.

Lähde: Suoliston hyvinvointi -info 16.10.2018

Lue myös:

Ärtyvä suoli – 10 kysymystä ja vastausta

Nämä ovat yleisimmät syyt ruoansulatusvaivoihin – ja ratkaisut niihin

Jos nukahtaminen on vaikeaa, voi syy löytyä suolistosta – kokeile helppoa 12 tunnin pätkäpaastoa

Turvotuksen ja aivosumun syynä suoliston dysbioosi? Näistä merkeistä tunnistat suoliston häiriötilan

Liikunta-alan yrittäjä, somevaikuttaja Janni Hussi, 27, on sairastunut harvinaiseen ihosyöpään. Hussi julkaisi Youtube-kanavallaan kymmenminuuttisen, koskettavan videon, jossa hän kertoo asiasta ensimmäistä kertaa.

”Olihan se aika shokki tajuta, että mulla, mähän olen vasta 27, olen nuori ja kuolematon… että miksi mulla on tällainen”, Hussi kertoo videolla murtuen.

”En voi edes kuvitella, mitä ihmiset käyvät läpi, kun syöpä tulee jonnekin sisäelimiin, rintasyöpä tai mikä tahansa muu. Sillä tavalla tulen selviämään tosi pienellä, toivottavasti”, Hussi toteaa.

Videolla Hussi kertoo käyneensä keväällä ihotautilääkärillä näyttämässä oikeassa olkapäässään ollutta, näppylää muistuttavaa ihomuutosta. Hän oli luullut näppylää ihonalaiseksi finniksi, mutta 1,5 vuoden jälkeen sen ympärille oli muodostunut mustelma.

Näppylä poistettiin, ja siitä löytyi lisätutkimuksissa solumuutoksia. Lopullinen diagnoosi saatiin myös selville: dermatofibrosarkooma.

Vain muutamia dermatofibrosarkooma-tapauksia vuodessa

Dermatofibrosarkooma on harvinainen, pahanlaatuinen ihon sidekudoskasvain. HYKS Syöpäkeskuksen osastonylilääkärin Riikka Nevalan mukaan siihen sairastuu Suomessa vain muutamia ihmisiä vuodessa.

– Kyseinen syöpä lähtee ihon syvistä kerroksista ja on paljon harvinaisempi kuin esimerkiksi melanooma.

Taudin havaitsemista ja hoitoon hakeutumista hidastuttaa Nevalan mukaan se, etteivät ihmiset kiinnitä pieniin ihomuutoksiin huomiota. Ihomuutos voi siis kehittyä jopa vuosien ajan, ennen kuin siihen havahdutaan.

– Dermatofibrosarkooma voi olla luomen näköinen tai muistuttaa hieman tavallista enemmän koholla olevaa näppylää, Nevala kuvailee.

– Yleensä se kasvaa vähitellen, muttei välttämättä oireile mitenkään muuten.

Ennuste on yleensä hyvä

Kyseisiä sarkoomia esiintyy tyypillisesti joko olkavarsissa, reisissä tai vartalolla, ja useimmiten sairastuneelta löytyy sarkooma vain yhdestä kohdasta kehoa.

Näin ollen myös kyseisen syövän hoito on hyvin paikallista.

– Kirurgia eli leikkaushoito on tärkein hoitomuoto, eikä muuta hoitoa yleensä tarvita, Nevala kertoo.

Pelkkä ihomuutoskohdan poisto ei kuitenkaan riitä, vaan leikkauksessa poistetaan ihoa myös laajemmin muutoksen ympäriltä.

– Tutkimuksissa on huomattu, ettei pelkkä kasvaimen poisto ole riittävä, vaan silloin syöpä uusii. Tämän takia leikkauksessa poistetaan myös ympäröiviä ihokudoksia.

Uusiutumisriski on olemassa, mutta Nevalan mukaan se on leikkauksen onnistuessa melko pieni. Uusiutuessaan kyseinen syöpä uusii lähes aina samaan kohtaan, jossa sarkooma on aikaisemmin ollut.

Onnistuneen leikkauksen myötä potilaan ennuste on todella hyvä: jopa yli 95 prosenttia potilaista toipuu.

Nuorten aikuisten syöpä

Dermatofibrosarkoomasta puhutaan vähän, sillä tauti on harvinainen.

Syöpätautien erikoislääkärinä työskentelevän Nevalan mukaan siihen sairastuvat useimmiten nuoret, alle 50-vuotiaat aikuiset.

– Tämä on nuorempien ihmisten tauti, kun taas okasolusyöpään tai tyvisolusyöpään sairastuvat keskimäärin vanhemmat, Nevala toteaa.

Nevalan mukaan ihmiset ovat yleisesti ottaen hyvin valveutuneita ihomuutosten kanssa. Enemmän huomiota tulisi kuitenkin kiinnittää melanoomaan, jonka riski kasvaa merkittävästi silloin, kun iho palaa auringossa.

– Melanooma on tällä hetkellä eniten yleistyvä ihosyöpä länsimaissa, hän muistuttaa.

Lääkärin puoleen Nevala kehottaa kääntymään silloin, jos ihossa havaitsee jotakin poikkeavaa.

– Jos huomaa, että iholle on ilmestynyt jokin uusi luomi tai muu ihomuutos, joka kasvaa, on syytä hakeutua lääkäriin. Samoin silloin, jos vanha luomi muuttuu röpelöreunaiseksi, alkaa erittää nestettä tai haavautuu, kannattaa käydä näyttämässä sitä lääkärillä.

Artikkelia varten on haastateltu myös ihotautien erikoislääkäri Carl Kyrklundia Ihosairaalasta. 

Punkit ovat kesän ikävä riesa. Asiantuntijan mukaan kauhuun ei kuitenkaan ole aihetta.

– Punkkien ja niiden puremien suhteen ei tarvitse olla hysteerinen. Jos punkin levittämät taudit todetaan varhaisessa vaiheessa, ne voidaan hoitaa tehokkaasti, yleislääkäri Toni Vänni Terveystalosta rauhoittelee.

Esitimme Vännille 10 kysymystä punkeista.

1. Miten punkki pitää poistaa?

– Varovasti. Punkkia poistaessa on tärkeää muistaa, että punkkia ei saa puristella, eikä sen poistamisessa saa käyttää rasvaa, voita tai mitään muitakaan aineita. Niiden käyttö voi saada puutiaisen tyhjentämään vatsansa sisällön ihoon, mikä lisää tartuntariskiä. Tärkeää on ottaa punkista kiinni mahdollisimman läheltä ihon pintaa ja vetää punkki ihosta ylöspäin suuntautuvalla, tasaisella liikkeellä.

2. Millä punkki kannattaa poistaa?

– Apuvälineitä punkin poistoon on saatavilla runsaasti apteekeista. Apuvälineitä saattaa löytyä jopa ihan marketeista ja pienemmistäkin kaupoista ja puodeista kesäaikaan. Ohjeet kunkin välineen käyttöön tulevat välineen mukana. Kaikista parhaita välineitä punkin poistoon ovat muun muassa punkkipihdit ja punkkilasso. Kunnollisella välineellä punkin poisto on helppoa. Pinsetit voivat olla punkin poistoon vähän huonot, sillä niillä punkkia puristaa herkästi jopa hieman liikaa.

3. Mitä jos punkista jää osia ihoon?

– Infektioriski saattaa kasvaa hieman, mutta mitään sen ihmeellisempää ei tapahdu, vaikka punkin poistaisi huonosti ja se jäisi puoliksi ihoon. Yleensä nekin pienet jämät, jotka ihoon jäävät, tulevat itsekseen pois.

4. Kuinka tärkeää punkin nopea poistaminen on?

– Punkki olisi hyvä poistaa mahdollisimman nopeasti sen huomaamisen jälkeen. Mitä pidempään punkki on kiinni, sitä suurempi infektioriski on. Jos punkki sattuisi kantamaan borrelioosia, myös riski sen tarttumiseen kasvaa.

5. Jos apuvälineitä ei ole saatavilla, kannattaako punkin poistamista kokeilla käsin?

– Punkkia ei kannata jättää iholle makoilemaan edes yhdeksi päiväksi. Jos muita apuvälineitä ei ole päivän aikana saatavilla, punkki kannattaa irrottaa pienillä pinseteillä. Käsillä punkin poistaminen on viimeinen vaihtoehto.

Miten punkki poistetaan? Varovasti. Punkkia poistaessa on tärkeää muistaa, että punkkia ei saa puristella, eikä sen poistamisessa saa käyttää rasvaa, voita tai mitään muitakaan aineita.

6. Miten punkki hävitetään?

– Poistetun punkin voi huuhtoa alas wc-pöntöstä, mutta vain wc-paperiin käärittynä. Kuolleen punkin voi heittää roskiin.

7. Mitä punkin poistamisen ja hävittämisen jälkeen on muistettava?

– Pelkkää punkin puremaa ei tarvitse hoitaa kuin pesemällä ja putsaamalla poistokohta. Putsaamiseen paras on puhdas, juokseva vesi. Myös desinfiointiainetta voi käyttää putsaamiseen. Puremiskohtaa on seurattava punkin poistamisen jälkeen. Pääsääntöisesti puremakohdan reunalle tulee aina pieni punoitus. Se on normaalia.

8. Mitä tauteja punkinpuremasta voi seurata?

– Suomessa punkit levittävät lähinnä borrelioosia ja puutiaisaivotulehdusta eli puhekielessä puutiaisaivokuumetta. Tietyillä alueilla borrelioosia on enemmän: saaristossa ja rannikkoalueilla. Puutiaisaivokuumetta taas esiintyy eniten Ahvenanmaalla, rannikkoalueella, Lappeenrannan seudulla, Turun ja Kotkan saaristossa sekä muun muassa Kemin saaristoalueella.

Puutiaisaivokuume on kohtalaisen harvinainen, punkin pureman kautta leviävä virusinfektio. Siihen on olemassa rokote. Jos asuu alueella, jossa on paljon puutiaisaivokuumetta, rokotteen ottaminen kannattaa.

Borrelioosi taas on borrelia-bakteerin aiheuttama infektiosairaus, joka sekin leviää punkin pureman kautta. Sitä vastaan ei ole rokotetta, mutta jos infektio todetaan, se voidaan hoitaa antibiooteilla. Kaikki punkit eivät kanna borrelia-bakteeria ja vaikka punkki kantaisikin bakteeria, se ei välttämättä tartu ihmiseen.

9. Milloin on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle?

– Jos puremakohtaan tulee punainen, pyöreä rinkula, joka laajenee pikkuhiljaa, on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Tällöin kyseessä on todennäköisesti primääri borrelioosi, joka on helppo hoitaa suun kautta otettavalla, 2–3 viikon antibioottikuurilla. Jos pelkkä punoitus puremiskohdassa jatkuu yli viikon, kannattaa myös tässä tapauksessa käydä puremiskohtaa näyttämässä lääkärissä.

Jos pureman jälkeen tulee epämääräisiä oireita, kuten kuumetta, lihaskipua, väsymystä ja päänsärkyä, kannattaa hakeutua lääkäriin, jotta voidaan tutkia, onko kyseessä mahdollisesti puutiaisaivokuume, jota hoidetaan oireiden mukaisesti.

10. Miten punkin puremilta voi suojautua jatkossa?

– Vaatevalinnat ovat ensisijaisen tärkeitä. Pitkähihaiset paidat ja housut sekä lahkeiden laittaminen sukanvarsien sisään suojaavat hyvin punkeilta. Täytyy kuitenkin muistaa, että suojautumisesta huolimatta päivittäinen punkkitarkastus on erittäin tärkeä.

Harrastan kehonhallintaa pystyasennossa

Kuka? Tiina Arrankoski, 61

Asfalttitassut pois ja metsään! Tiina Arrankoskelle sauvakävely on kokonaisvaltaista luontoliikuntaa ja oiva keino parantaa kehonhallintaa.

Pidän itseni kunnossa sauvakävelemällä. Lenkkeilen päivittäin luonnossa vauhtia, joka hengästyttää sopivasti. Keskivartaloni ja selkäni ovat hyvässä kunnossa, eikä vanha polvivammakaan hyvän kävelytekniikan ansiosta kiusaa. Olen aika notkea, sillä sauvat huolehtivat kokonaisvaltaisesti nivelteni liikkuvuudesta.

Minusta tuli sauvakävelijä Italiassa parikymmentä vuotta sitten, kun paikalliset pyysivät minua liikunnan ammattilaisena opettamaan heille lajia. Sikäläinen meno muistutti enemmän jäykkää marssia kuin luonnollista, sujuvaa kävelyä. Sauvakävely ei ole kivaa, jos siitä puuttuu rentous. Rennosta kävelijästä ei välttämättä edes huomaa, onko hänellä sauvat vai ei.

Suomessa sauvakävely kaipaisi vähän uudistusta. Urheilullinen ja monipuolinen tapa käyttää sauvoja on unohtunut. Lajissa tärkeintä on hallita hyvä ryhti ja kävelytekniikka, joita sauvojen käyttö tukee. Kun tekniikka on kunnossa, sauvakävely työllistää koko kehon ja hitaampikin vauhti lisää energian kulutusta. Tällöin sauvakävely muuttuu pelkästä kestävyyslajista pystyasentoa tukevaksi kehonhallintalajiksi.

Lue myös: Bungypump-kävelysauvat eli vastussauvat – näin saat tehot irti sauvakävelystä

Sauvakävelen kahden koirani kanssa. Kytken toisen koiran vyötärölleni juoksuvyöhön. Toinen hölköttelee nätisti takanani, sauvojen välissä. En käytä aktiivisuusranneketta enkä askelmittaria vaan etenen fiiliksen mukaan – yleensä tunnin puolitoista kerralla.

Kehoni on niin tottunut sauvakävelyyn, ettei sauvojen käyttäminen juuri näy sykkeessäni. Jos haluan kohottaa sykettä, lähden mäkiseen maastoon. Olen sauvakävellyt merenrannoilla, oliivipuulehdoissa, viinitarhoissa ja lumihuippuisilla vuorilla, sillä olen opettanut sauvakävelyä ympäri maailmaa, Japania ja Singaporea myöten. Kauneimmat ja sauvakävelyyn sopivimmat lenkkipolut ja maisemat ovat kuitenkin Suomen luonnossa.”

Lenkkeilen luontoa puhtaammaksi

Kuka? Johanna Kohvakka, 42

Tästä se taas lähtee! Johanna Kohvakka toi Suomeen ploggingin eli roskalenkkeilyn.

Pidin Ruotsissa ploggingiksi brändättyä roskajuoksua mahtavana ideana ja halusin tuoda sen Suomeen. Päätimme Siivouspäivässä järjestää joka kesäkuukausi roskajuoksun – lenkin, jolla voi juosta tai kävellä ja kerätä samalla reitiltä löytyvät roskat.

Ryhmälenkit ovat juoksijoille tuttuja. Porukka tsemppaa liikkeelle ja rohkaisee ihmisen tekemään jotain, mitä hän ei välttämättä yksin tekisi. Sama juttu on roskalenkeillä: tyhjiä pulloja maastosta keräävää ihmistä ei kummeksuta, mutta muiden roskien kerääminen luonnosta koetaan herkästi nolona.

Roskalenkillä on aarteenetsintäfiilis, josta aikuisetkin innostuvat. Askelia kertyy huomaamatta, sillä roskien keruuseen jää koukkuun. Olemme löytäneet muun muassa lastenrattaat ja varastetun matkalaukun, jonka poliisi tuli hakemaan.

Roskalenkkeily sopii hyvin ihmiselle, joka tarvitsee syyn lenkille lähtöön. Toisaalta on surullista, että syitä eli roskia luonnossa riittää. Ja niitä riittää niin kauan, kunnes kaikkiin pakkauksiin liitetään jonkinlainen panttijärjestelmä. Sitä odotellessa roskien keruu on yksi tapa muuttaa maailmaa nykyistä paremmaksi, ja siitä saa hyvän mielen. Kroppaankin tulee hyvä olo. Näillä lenkeillä kyykistellään ja kurotellaan – ketteryys ja tasapaino kehittyvät.

Tapa kerätä näkyvät roskat on selkäytimessäni. Jaan lenkkini usein niin, että alussa ja lopussa keskityn kymmenisen minuuttia siivoamiseen, mutta muun ajan pistän tossua toisen eteen. Kaupungissa roskien keruu on tehty helpoksi, sillä roskiksia on hyvin. Mietinkin, miksi roskien pitää siirtyä niihin maan kautta.”

Kävelen mielenrauhaa

Kuka? Reija Koivu, 41

Reija Koivu liittää kävelylenkkeihinsä Metsämieli-harjoitukset. Se on menetelmä, joka yhdistää metsän elvyttävät vaikutukset mielentaitoihin.

Kävelen metsässä, sillä metsä tyynnyttää minut. Kuuntelen, haistelen ja havainnoin ympäristöäni. Luonto on ihan erilainen eri vuodenaikoina, enkä väsy sen tutkimiseen koskaan. Mutta jos kävelisin aina samaa rakennettua reittiä, kyllästyisin varmasti. Valmis kuntopolku vie kävelijää eteenpäin, mutta metsä antaa luvan pysähtyä.

Haen kävelylenkiltä rauhaa ja pysähtymistä. Voin heittäytyä kesken lenkin makoilemaan mättäälle hengittelemään tavallista syvempään ja tuijottamaan taivasta. Joskus suljen silmät ja keskityn kuuntelemaan: hiljaisimmassakaan metsässä ei ole koskaan äänetöntä. Saatan pysähtyä tutkimaan kasveja ja ihmettelemään eläinten jälkiä. Toisinaan yhdistän kävelylenkkiini joogaa ja risujumppaa, metsäisen version keppijumpasta.

En koskaan juokse metsässä. Juoksemisesta tulee kiireen tunne, ja kiire tuntuu ikävällä tavalla kehossa. Kun malttaa liikkua rauhallisemmin, havaitsee enemmän niin ympäristöstä, itsestä kuin lenkkikaveristakin. Pidämme välillä työpaikan kävelykokouksia metsässä. Siellä on helpompi kuulla toista ja tulla kuulluksi kuin sisällä, pöydän ympärillä. Moni pitkään vaivannut asia selkiää metsässä kävelemällä.

Metsäkävelyni eivät ehkä ole tehokkain tapa kehittää kuntoa, mutta mielen ja palautumisen kannalta tapani liikkua on hyvä. Askelia kertyy, vaikken tavoittele niitä. Osaan arvostaa jokaista askelta, sillä olen kuntoutunut pyörätuolilla liikkujasta kävelijäksi. Sairastuin harvinaiseen Ehlers-Danlosin oireyhtymään, mikä vei minulta kävelykyvyn kahdeksi vuodeksi – ja voi tehdä sen uudelleen.

Minulle kävely metsässä on nautinto. Jotta ihminen liikkuisi, liikunnasta pitää saada elämyksiä. Uskon, että moni löytäisi liikuntakipinän metsästä. Mutta jos metsästä on pitkään poissa, se voi pelottaa. Tällöin kannattaa kysyä kaveriksi tottunutta metsänkävijää.

Kysyn usein itseltäni ennen lenkille lähtöä, mitä minulle kuuluu ja miltä kehossani tuntuu. Käytän tuntemusteni mittarina sormiani. Kun palaan lenkiltä, mittarissa on aina enemmän sormia pystyssä kuin lähtiessä.”

Neurologi näytti Greetta Bergille tietokoneelta kuvaa hänen aivoistaan. Keskellä aivoja oli iso valkoinen alue, joka muistutti Greetasta kasvainta. Lääkäri ei kieltänyt eikä myöntänyt – sanoi vain, että tutkitaan enemmän.

Alkoivat Greetan elämän hirvittävimmät 12 tuntia. Jumalauta, minulla on kasvain päässä. Anna olla mitä vain, mutta ei kasvain, hän ajatteli sairaalasängyssä maatessaan.

Seuraavana päivänä neurologi kertoi, että kyseessä oli multippeliskleroosi eli MS-tauti, joka on keskushermostoa vaurioittava neurologinen sairaus. Valkoiset läikät aivoissa olivat tautiin kuuluvia plakkeja eli tulehduspesäkkeitä.

– En minä sitä MS-diagnoosiakaan halua, hän protestoi sairaalassa.

– Mutta sinä saat sen, vastasi lääkäri.

MS-tautia sairastava Greetta oli keksinyt oireille aina jonkun syyn

Greetta oli nelikymppinen, poikkeuksellisen vanha diagnoosin saadessaan. Yleensä MS-tauti todetaan jo paljon aiemmin. Oli Greetalla ollut oireita lukioikäisestä asti, mutta aina oli helppo selittää niiden johtuvan jostakin muusta kuin vakavasta sairaudesta.

– Vietin lapsuuteni Sodankylässä maatilalla keskellä metsää. Meillä oli paljon lapsia ja suurpiirteinen meininki – opin siihen, että pikkuasioista ei tehty numeroa.

Vuonna 1996 Greetta muutti Lapista Vaasaan rakkauden perässä. Perheeseen syntyi kaksi lasta, tyttö vuonna 2005 ja poika vuonna 2013. Elämä oli tavallista ja hyvää.

– Oireet jatkuivat, mutta keksin niille aina jonkin syyn. Varpaat puutuivat, koska minulla oli huonot työkengät. Kasvojen halvausoireet johtuivat kiukuttelevasta viisaudenhampaasta. Sähköiskut olkapäässä – no, ne nyt olivat vain sähköiskuja.

Lopulta Greetta hakeutui lääkäriin kasvojen ja käsien tuntomuutosten vuoksi. Tutkimusten päätteeksi lääkäri totesi, ettei mitään MS-tautiin viittaavaa ole.

Ja sitten tuli kesä 2016 ja ensimmäinen halvauskohtaus. Se iski, kun Greetta oli matkalla Rovaniemelle kummityttönsä rippijuhliin. Ensin vasen jalka ja käsi puutuivat, sitten meni kävelykyky ja lopulta petti keskivartalonkin hallinta. Sairaalassa todettiin, että Greetalla on aivoinfarkti. Hänelle alettiin antaa liuotushoitoa. Palattuaan Vaasaan Greetta sai toisen halvauskohtauksen – ja diagnoosi vaihtui.

– Olen kiitollinen siitä, että sain elää niinkin kauan virallisesti terveenä. Ja tulipahan varmuuden vuoksi kaikki tukoksetkin liuotettua.

MS-taudin näkymättömien oireiden huono puoli on se, että muut eivät välttämättä ymmärrä niiden aiheuttamaa haittaa, MS-tautia sairastava Greetta sanoo.

”Arkiset asiat muuttuivat vaikeiksi”

MS-taudissa kehon immuunijärjestelmä hyökkää omaa hermostoa vastaan ja vaurioittaa keskushermoston myeliiniä eli hermovaippaa. Näin tiedonkulku aivoista muualle kehoon häiriintyy, mikä aiheuttaa erilaisia oireita, kuten näkö- ja silmäoireita, tuntomuutoksia, uupumusta, vaikeuksia liikkumisessa sekä hankaluuksia muistissa, keskittymisessä ja ajattelussa.

Yleensä tauti etenee aaltoilevasti, pahenemisvaiheita tulee ja menee. Greetan halvaukset olivat juuri näitä pahenemisvaiheita.

Rollaattori odotti Greettaa sairaalasängyn vieressä, kun hänen oli aika kotiutua. Halvaus oli jättänyt vasemman puolen voimattomaksi, ja jalka laahasi perässä.

– Hävetti käyttää rollaattoria. Kotona en päässyt portaita ylös, vaan mieheni oli työnnettävä minua takapuolesta. Ihan arkiset asiat, kuten suihkussa käyminen, muuttuivat vaikeiksi. Olin aina ollut ihminen, joka pärjää. Yhtäkkiä en pärjännytkään.

Jos sairastuminen oli isku Greetalle, niin sitä se oli myös hänen läheisilleen. Kaikki eivät edes kyenneet käsittelemään asiaa.

– Joidenkin läheisten tylyys ja tunnekylmyys satuttivat. Päätin, että pyrin keskittymään niihin ihmisiin, jotka kannattelivat minua.

Käytännön apua ja henkistä tukea Greetta sai ystäviltään sekä äidiltään ja sisaruksiltaan. Kun ystävät tulivat katsomaan Greettaa, hän vakuutti reippaana, että kyllä tämä tästä. Todellisuudessa hän oli sukeltanut syvälle.

Potkujen jälkeen uudelle alalle

Jo muutaman kuukauden kuluttua diagnoosista Greetta oli työpaikallaan rautakaupassa kokeilemassa työntekoa. Työ oli Greetalle tärkeä, eikä hän ollut tottunut olemaan toimettomana.

– Raahasin jalkaa perässäni, ja asiakkaat kyselivät, että mikä sinulla on. Tämä on vain tällainen jalkajuttu, kuittasin. Aivosumu ja väsymys olivat ihan järkyttäviä. Mies hoiti kodin ja lapset, mutta 3-vuotias ja esiteini olisivat tarvinneet myös äidin huomiota. Minä olin kuitenkin niin poikki, että lepääminenkin väsytti.

Oli annettava periksi ja jäätävä pidemmälle sairauslomalle. Koska oireet olivat pahoja, Greetalle suositeltiin vahvempia lääkkeitä. Kerran kuukaudessa sairaalassa annettava infuusiohoito alkoikin purra, ja halvausoireet katosivat pikkuhiljaa.

– Tuntui huipulta, kun raajat alkoivat hiljalleen toimia. Olen yksi niistä harvoista, joka voi sanoa, että lääkitys on kohdillaan.

Kun Greetta palasi töihin osa-aikaiseksi loppuvuodesta 2016, työpaikalla ilmoitettiin yt-neuvottelujen alkamisesta. Greetta ymmärsi heti, että hänen päänsä on nyt pölkyllä. Ja niinhän siinä kävi – kolme iäkästä työntekijää ja Greetta saivat potkut.

– Maailmani hajosi, tuntui kuin olisi lyöty jo valmiiksi lyötyä. Olin aina ollut niin firman mies kuin olla voi, ja kiitos oli tämä. Minulle ei annettu edes mahdollisuutta. Se tuntui todella epäreilulta.

Greetta ei ollut koskaan ollut huolissaan siitä, etteikö löytäisi töitä. Paitsi nyt.

– Itkin kaverilleni puhelimessa, että kuka tällaisen vempan ottaisi.

Pian potkujen jälkeen hänelle tarjoutui tilaisuus päästä edustajaksi yritykseen, joka toimitti tuotteita muun muassa rakennustyömaille. Työhaastatteluun mennessään Greetta oli jo hyvässä kunnossa lääkityksen ansiosta. Hän kertoi silti avoimesti sairaudestaan ja sai työn.

Myöhemmin hän vaihtoi työpaikkaa liikelahjoja myyvään firmaan.

– Kiitos potkujen, löysin kokonaan uuden alan. Edustajan työ oli minun juttuni, ja olin siinä hyvä, koska en pelkää lähestyä ihmisiä. En kuitenkaan tajunnut, miten henkisesti raskas työ vaikutti sairauteeni. Puskin vain eteenpäin.

”Pohdin, että kelpaanko vielä jollekin”

Parisuhde oli koetuksella sairastumisen takia, ja puhumattomuus leijui kaiken yllä kuin raskas pilvi. Kun Greetta viime syksynä ehdotti miehelleen avioeroa, tuntui kuin kodin ilmapiiri olisi heti keventynyt.

– Ehdimme olla yhdessä 22 vuotta. Mieheni oli minun elämäni suuri rakkaus, mutta ero oli oikea ratkaisu. Olemme selittäneet asian niin, että erosimme, koska meistä oli nelikymppisinä tullut ihan eri ihmisiä kuin olimme parikymppisinä.

Ero tapahtui vuoden alussa sovussa. Mies jäi asumaan perheen rivitaloasuntoon, ja Greetta muutti lähelle vuokra-asuntoon. Lapsista vanhempi asuu äidillä ja isällä kahden viikon jaksoissa, nuorempi vuoroviikoin.

– Olen vasta totuttelemassa uuteen elämääni. Kaikista pahinta on olla erossa lapsista, ja siksi tämä meidän systeemimme onkin loistava. Olen yksin vain joka neljäs viikko, ja kumpikin lapsi saa myös laatuaikaa.

Sinkkumarkkinoille siirryttyään Greetta on joutunut miettimään paljon naiseuttaan.

– Minä, henkisesti ja fyysisesti riski nainen, jolla on hyvä itsetunto, pohdin, että kelpaanko vielä jollekin. Kerronko treffeillä sairaudestani? Jos kerron, kylmettyykö treffiseura?

– Jos käymme kävelylenkillä, miten selitän sen, että lenkin jälkeen joudun ottamaan päiväunet ja istumaan lopun päivää sohvalla, koska minua väsyttää? Olen hyvin fyysinen suhteessa, mutta miten kertoa uudelle ihmiselle, että älä koske tähän tai tuohon kohtaan, koska minuun sattuu. Pieni tökkäys voi tuntua siltä kuin iskettäisiin mailalla.

MS-tautia sairastava Greetta kokee, että sairausloma ja lepo ovat nyt tehneet hänelle hyvää.

”Pahin oire on aivosumu”

Keväällä Greetta joutui tekemään toisen ison ratkaisun: hän irtisanoutui edustajan työstään ja jäi sairauslomalle. Avioero, muutto ja huoli lasten hyvinvoinnista pahensivat oireita, eikä Greetta kyennyt enää hoitamaan työtään niin hyvin kuin olisi halunnut. Edustajan työssä hän joutui singahtelemaan sinne tänne ja tekemään jopa 12 tunnin työpäiviä. Illalla uupumus valtasi kropan ja mielen.

– MS-taudin pahin oire on siihen liittyvä aivosumu. Aivan kuin pää olisi täynnä puuroa ja ajatukset yrittäisivät uida siinä mössössä. Muisti pettää, kaikki toimii hitaalla. En ymmärrä, mitä muut sanovat, ja joudun hakemaan sanoja.

Nyt Greetta haluaa levätä ja saada itsensä kuntoon ennen kuin palaa työelämään. Jatkossa hän aikoo hakea kevyttä toimistotyötä, ”osa-aika-assarin hommaa”.

– Työstä pois jättäytyminen ei ole lainkaan minun tapaistani, eikä minun ole ollut helppo puhua asiasta avoimesti. Olen kuitenkin saanut ratkaisulle läheisteni tuen. Minun on nyt ensisijaisesti huolehdittava terveydestäni, itseni ja lasteni takia.

Vasta nyt Greetalla on ollut aikaa ja ennen kaikkea uskallusta kohdata sairastuminen ja miettiä sitä, mitä hänen elämänsä oli ennen ja mitä se on nyt. MS-tautia sairastavien Facebook-ryhmään eli mäsä-ryhmään Greetta on liittynyt, mutta muuten hän on vältellyt vertaistukea.

– Olen miettinyt paljon sitä, miksi vertaisten tapaaminen pelottaa minua. Pelkäänkö sitä, että minusta tulee sairaampi, jos näen heikompikuntoisia mäsäläisiä?

MS-tautia sairastava kärsii usein oireista, jotka eivät näy päällepäin

Terve sairas. Näin Greetta kuvailee itseään. Oireita on koko ajan, mutta ne eivät näy päällepäin. Se on sekä hyvä että paha. Paha siksi, että muiden voi olla vaikea ymmärtää oireiden aiheuttamaa haittaa.

– Aivosumun lisäksi minulla on kehossa tuntopuutoksia ja -muutoksia: käsi saattaa esimerkiksi tuntua märältä, vaikkei se ole. En hallitse täysin vasenta lonkkaani. Törmäilen ja tiputtelen tavaroita. Jos kannan jotain painavaa, seuraavana päivänä kädet ovat lötköt.

Aamu kertoo yleensä sen, onko tulossa hyvä vai huono päivä. Sen tietää siitä, kuinka hyvin kahvikuppi tai leipälautanen pysyy kädessä. Tuntoaistinsa tilan Greetta päättelee siitä, miltä vesi tuntuu kasvoja pestessä. Se saattaa esimerkiksi tuntua viileämmältä toisella puolella kasvoja.

”Vihdoin olen uskaltautunut ulos MS-kaapistani”

Eräänä toukokuisena aamuna Greetta teki kävelylenkin meren rannalle. Hän käveli rauhallisesti tunnin verran, haisteli puhkeavien koivunlehtien ja meren tuoksua ja ihmetteli lintuja. Lenkin jälkeen hänen ei tarvinnutkaan käydä nukkumaan, kuten tavallisesti. Se tuntui ihanalta. Lepoaika, jonka hän oli suonut itselleen, oli alkanut vaikuttaa.

– Sairaus on minulle edelleen mörkö, jota pitää järsiä pala kerrallaan. Mutta vihdoin olen uskaltautunut ulos MS-kaapistani enkä vain kurkistele oven raosta. Nyt ymmärrän, että minua voi odottaa hyvä elämä, vaikka mikään ei ole enää kuten ennen.

Korvan vieressä leijaileva hyttynen on ikävä kesäkaveri – kuten myös siitä usein seuraava kutiseva hyttysenpisto.

Kesää ei kuitenkaan tarvitse hyttysten pelossa viettää sisätiloissa, vaan kysyimme yleislääkäri Petteri Carlsonilta seitsemän oleellista kysymystä hyttysenpistoista ja niiden hoidosta.

Parhaiten hyttysiltä suojautuu Carlsonin mukaan perinteisellä iholle levitettävällä hyttyskarkotteella ja vaaleilla vaatteilla.

1. Miksi hyttysenpisto kutittaa?

– Hyttynen erittää pistäessään erilaisia aineproteiineja ihoon, jotka estävät veren hyytymistä. Nämä proteiinit ärsyttävät ihmisen ihoa ja aiheuttavat kutinaa.

2. Miksi hyttysenpisto kutittaa toisia enemmän kuin toisia?

– Kutina riippuu siitä, millainen iho on. Atooppinen iho kutisee herkemmin.

3. Hyttysenpistot kutittavat yleensä alkukesästä enemmän kuin loppukesästä, miksi?

– Ihmiset tottuvat hyttysen erittämiin aineisiin kesän aikana, eivätkä enää reagoi pistoksiin niin voimakkaasti.

Lue myös: 5 myrkytöntä vaihtoehtoa hyttysmyrkylle – näin hyttysistä pääsee eroon ilman kemikaaleja

4. Voiko hyttysille olla allerginen?

– En ole itse kuullut vakavista allergioista, mutta yleensä pisto ilmenee paikallisreaktiona eli paukamana. Jos on allerginen hyttysille, niin paukamat ovat isoja ja kutisevat pitkään.

5. Miten hyttysenpiston aiheuttamaa kutinaa voi hillitä? 

– Yksinkertaisia ja yleisimpiä keinoja ovat kylmät kääreet, antihistamiinit ja kortisonivoiteet. Hoidossa ei ole mitään eroa lasten ja aikuisten kohdalla. Olen itse tehnyt havainnon, että saunominen auttaa, etenkin jos saunoessa vihtoo kovasti, jolloin hyttysen erittämät aineet poistuvat hien mukana ihosta.

”Olen itse tehnyt havainnon, että saunominen auttaa, etenkin jos saunoessa vihtoo kovasti.”

6. Kuinka nopeasti hyttysenpiston hoitaminen pitää aloittaa? 

– Mitä nopeammin hoidon aloittaa, sitä tehokkaampi se on. 

7. Hyttysenpistoa on vaikeaa olla raapimatta. Voiko raapimisesta olla haittaa?

– Raapimista ei voi kieltää, mutta siitä ei ole hyötyä. Se ei lopeta kutinaa, vaan pikemminkin pahentaa sitä. Raapimisesta ei kuitenkaan voi seurata mitään vakavaa. Tulehdukset ovat hyvin harvinaisia.

Coren, eli keskivartalon lihasten treenaaminen, on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Vahva keskivartalo tuo liikkeisiin voimaa, tukee ja suojaa selkärankaa, helpottaa selkävaivoja sekä ylläpitää hyvää ryhtiä. Vahvasta keskivartalosta on hyötyä sekä perusarjessa että muissa liikuntalajeissa.

Kun aloitat coren treenaamisen, tulokset voivat näkyä jo kuukaudessa – tai ainakin ne ehdottomasti tuntuvat.

– Selviä tuloksia tulee heti, kun keskivartalo vahvistuu – sen kyllä huomaa heti omassa kehossaan. Varsinkin, jos aloittaa niin sanotusti ”tyhjästä”, Annan Endorfiinikoukussa -bloggaaja Elina Hovinen kuvailee.

Ihmetuloksia ei kuitenkaan pidä odottaa: itse lihakset tulevat näkyviin vasta vuosien treenaamisen jälkeen.

– Jos haluaa näkyviä tuloksia, treenin ohella pitää kiinnittää huomiota myös muihin elämän osa-alueisiin, kuten ravintoon ja muuhun liikkumiseen, Elina muistuttaa.

Coren treenaaminen on helppoa – muista vain aktivoida keskivartalo!

Coren treenaaminen on yllättävän helppoa, vaivatonta ja tehokasta. Sinun ei tarvitse huhkia jättimäisiä liikeitä, vaan keskiöön nousevat pienet ja tehokkaat liikkeet.

Tärkeintä on aktivoida keskivartalo. Siispä napa sisään ja selkä suoraksi! Äläkä unohda hengittää.

– Sen tuntee, kun liikkeen tekee oikein. Ja mikä parasta, samalla kun teet syviä vatsalihaksia aktivoivia liikkeitä, samalla tulee aktivoitua lantionpohjalihaksia sekä selkää. Tärkeintä on tehdä liikkeet kerralla hyvin, Elina sanoo.

Syvät vatsalihakset kunniaan

Keskivartalokorsettia kannattaa treenata jopa päivittäin. Tärkeintä on, että saat pienenkin tuntuman.

Voit treenata corea jopa siten, että seisot suorassa, vedät navan sisään kohti selkärankaa ja suoristat selän alanotkolta. Työnnä uloshengityksellä suorana olevat kädet sivuilta eteen samalla yläselkää hieman venyttäen. Myöhemmin voit lisätä mukaan vaikkapa käsipainot.

– Corea lähtisin ensimmäiseksi kehittämään sellaisilla liikkeillä, jotka vahvistavat syviä vatsalihaksia, Elina vinkkaa.

Esimerkiksi suorien vatsalihasten tekeminen ei välttämättä ole paras ratkaisu: vaarana on, että silloin lonkankoukistajat ovat enemmän töissä kuin vatsa.

Jos teet perusvatsalihasliikkeen, älä levitä jalkoja sivuille.

– Sen sijaan purista polvet yhteen, nosta vain lavat irti maasta ja paina alaselkä eli notko mattoon. Älä ota tukea mistään. Jalkapohjat pysyvät matossa. Näin saat aktivoitua lantionpohjankin, Elina vinkkaa.

Coren saa aktivoitua pienilläkin liikkeillä. Paina alaselkä lattiaan ja nosta lapoja ylös.

Toinen vatsalihasliike on viedä  kädet suorina sivukautta polviin. Pidä polvet edelleen yhdessä ja nosta ylävartaloa kohti polvia, alaselkä edelleen matossa. Liike on  lempeä myös selälle.

– Silloin myös etummainen sahalihas aktivoituu, Elina sanoo.

Kolmas liike tapahtuu selin makuulla ja jalkoja suoristaen.

– Selkä ei saa yhtään irrota matosta. Laita polvet yhteen 90 asteen asentoon ja pumppaa jalkoja eteenpäin niin suoraksi kuin saat, oman tason mukaan.

– Jos haluat haastaa itseäsi, nosta jalat suorana ylös ja pidä V-pitoasento niin kauan kuin jaksat.

Hyviä ja astetta haastavampia core-liikkeitä

Russian twist treenaa vinoja vatsalihaksia

Vartalon kierrolla treenaat erityisesti vinoja ja poikittaisia vatsalihaksia.

Vartalonkiertoon voit ottaa mukaan kahvakuulan.

1. Istu lattialla, nojaa hieman taaksepäin.

2. Pidä jalat koukussa, jalkapohjat kiinni lattiassa.

3. Aktivoi keskivartalon lihakset, kierrä ylävartaloa rivakasti puolelta toiselle. Huomioi, että kierto tapahtuu koko yläkropasta, ei vain käsistä.

4. Jos haluat liikkeestä rankemman, nosta jalkapohjat irti maasta tai pidä lisäpainoa lähellä ylävartaloa. Tee 20 toistoa.

Sivutaivutus harjoittaa vinoja ja poikittaisia vatsalihaksia

1. Seiso tukevasti paino molemmilla jaloilla. Ota toiseen käteen raskas kahvakuula tai käsipaino. Laita toinen käsi lantiolle.

2. Anna painon venyttää kylkeä ja taivuttaa vartaloa sivusuunnassa mahdollisimman pitkälle kohti lattiaa.

3. Nouse hallitusti takaisin pystyasentoon. Lantio ei saa lähteä liikkumaan, vaan sen on tarkoitus pysyä paikoillaan. Tee 10–12 toistoa.

Supermies-liike vahvistaa etenkin alaselkää

Supermies-liike tekee hyvää alaselälle.

1. Käy lattialle päinmakuulle. Aktivoi keskivartalon lihakset ja purista pakarat tiukasti yhteen.

2. Nosta jalat ja rintakehä lattiasta. Ojenna ja venytä käsiä ja jalkoja kauemmaksi toisistaan. Pidä niska suorana ja katse kohti lattiaa. Pidä asento 20–30 sekuntia.

Lue myös:

Kiinteyttävä kotijumppa – rasvaa polttava kotitreeni aloittelijalle

Treenaa litteä vatsa kahvakuulan avulla – 7 vinkkiä, joiden avulla saat coren kuntoon

Vatsa kiinteäksi ja litteäksi joogan avulla – 6 vatsalihaksille tehokasta jooga-asentoa

Tiesitkö, että meikkivoide menee vanhaksi noin kuuden kuukauden jälkeen ja ripsiväri pitää vaihtaa noin kolmen kuukauden päästä pakkauksen avaamisesta. Vanhaksi menneen meikin tunnistaa muun muassa ummehtuneesta hajusta, oudosta väristä sekä epämääräisestä rakenteesta.

Vaikka kalliin kosmetiikan uusiminen muutaman kuukauden välein saattaa tuntua vaikealta, se kannattaa: vanha kosmetiikka voi nimittäin kuhista bakteereita, ja siinä piilee omat terveysriskinsä. Terveystalon silmäkirurgi Tiina Leivon mukaan vanhentuneessa meikissä elävät bakteerit voivat aiheuttaa esimerkiksi ihotulehduksia.

– Bakteerit voivat käsien tai suukkojen myötä tarttua myös läheiselle, esimerkiksi äidiltä lapselle, Leivo lisää.

Mitä vesipitoisempi meikki on, sitä helpommin siinä on Leivon mukaan myös bakteerikasvua. Bakteerien vuoksi kosmetiikassa käytetään säilöntäaineita, jotka voivat puolestaan aiheuttaa uusia ongelmia.

– Säilytysaineet ovat valitettavasti yleisimpiä allergioita aiheuttavia aineita, Leivo toteaa.

Käytä silmänmeikinpoistoainetta varoen

Maskaran ja muun silmämeikin ohella myös meikinpoistoaine voi olla haitaksi silmille.

Leivon mukaan meikinpoistoon tarkoitetut tuotteet ärsyttävät helposti silmän pintaa. Myös ne saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita.

– Tärkeintä olisi, että meikinpoistoaine ei pääsisi kosketuksiin silmien kanssa. Käytännössä meikinpoistoaineissa ei kuitenkaan ole ainesosia, jotka aiheuttaisivat akuuttia, vakavaa vammaa silmälle, Leivo sanoo.

Leivon mukaan EU-viranomaiset eivät hyväksy tai tarkasta kosmetiikkavalmisteita ennen kuin tuotteet tulevat myytiin – sen jälkeenkin valvonta toimii vain pistokokein. Kaukomailta ostetun kosmetiikan kohdalla vastuu on aina kuluttajalla itsellään.

– Kuluttaja voi myös olla allerginen tuotteelle tai käytön myötä allergisoitua sille. Lisäksi erityisesti vanhentuneet tai väärin säilytetyt tuotteet voivat olla vahingollisia.

Silmälääkärin 3 ohjetta

1. Säilytä kosmetiikka oikein

Silmien terveydestä kannattaa pitää huolta myös siten, että säilyttää kosmetiikkansa oikein sen lisäksi, että vaihtaa tuotteet uusiin säännöllisin väliajoin. Esimerkiksi ripsiväri pitää vaihtaa Leivon mukaan kolmen kuukauden välin.

2. Huolehdi meikkausvälineiden hygieniasta

Kiinnitä huomiota myös meikkausvälineiden, kuten siveltimien, puhtauteen. Erityisesti piilolinssien käyttäjille hyvä hygienia on tärkeää.

3. Älä meikkaa flunssaisena

– Flunssan ja erityisesti silmätulehduksen aikana ei ole suositeltavaa käyttää meikkiä. Meikatessa käsien on oltava puhtaat, ja esimerkiksi ripsiväriä ei kannata laimentaa syljellä. Kannattaa myös käyttää vain omia meikkejä, Leivo summaa.

Lue myös: 

Silmätulehdus – 10 kysymystä

Tunnista pilaantunut huulipuna – nämä merkit kertovat, että huulipuna on vanhentunut

Vieläkö aurinkovoide on hyvää? Näin säilytät kosmetiikkaa oikein

Hui, kauhistus! Alapää on lehahtanut kirjavaksi. Hirvittää. Ei kai se ole seksitauti?

– Kun sukuelinten alue punoittaa, kirvelee ja kutisee, kyseessä on todennäköisemmin ihosairaus kuin seksitauti, gynekologi Katja Kero lohduttaa.

Seksitaudin mahdollisuus kannattaa kuitenkin pitää mielessä, sillä kutiseva ihottuma ja ihomuutokset ovat myös seksitautien oireita.

– Oikea diagnoosi, hoito ja mielenrauha löytyvät, kun varaa ajan lääkärille.

1. Voiko ihotauti tulla pelkästään alapäähän?

– Valkojäkälä tulee yhdeksälle kymmenestä siihen sairastuneesta vain sukuelinten alueelle. Punajäkälä voi tulla sekä suun että sukuelinten limakalvoille. Psoriaasi voi alkaa joskus sukuelinten seudulta, ja muutamalla prosentilla se ei edes oireile muualla. Seborrooinen ekseema eli tali-ihottuma on yleisempi päänahassa, mutta se voi tulla myös häpykarvoituksen ja nivustaipeiden alueelle. Ärsytysihottuma, allergia ja atopia voivat näkyä missä päin ihoa tahansa.

2. Miten ihottumat erottaa toisistaan?

– Kokenut ihotautilääkäri tai gynekologi näkee, mistä ihottumasta on kyse. Joskus diagnoosi voidaan varmentaa ihosta otetusta koepalasta.

– Punajäkälä näkyy vaaleana, verkkomaisena kuviona tai punoittavina, ohentuneina iholäiskinä. Valkojäkälä aiheuttaa häpyhuuliin valkoisia näppyjä tai läiskiä, toisinaan verenpurkaumia ja rakkuloita. Punoittava ja hennosti hilseilevä ihottuma on tali-ihottumaa, joka liittyy rasvaiseen ihotyyppiin. Atooppinen ja ärsytysihottuma sen sijaan ovat kuivan ihon kiusoja. Sukuelinten alueelle tuleva psoriasis on yleensä taivepsoriasista, joka aiheuttaa punervia, tarkkarajaisia ja ohuita läiskiä.

– Vaihdevuosissa estrogeenin vähyys kuivattaa limakalvoja ja ihoa. Ellei niitä hoida, ne ärtyvät ja nainen voi erehtyä pitämään ärtynyttä ihoa ihotaudin merkkinä.

3. Onko ihottumista muuta kiusaa kuin kutina?

– Valkojäkälässä iho ohenee, menettää kimmoisuuttaan ja sarveistuu. Punajäkälässä se saattaa haavautua. Kun jäkälätaudit etenevät, ne voivat haitata ja jopa estää yhdynnän: valkojäkälässä kiristyneet kudokset saattavat ahtauttaa emättimen aukkoa ja punajäkälä voi arpeuttaa emättimen. Kiristyvät kudokset voivat tehdä pissaamisen hankalaksi. Hoitamattomat jäkälätaudit lisäävät hivenen ihosyövän riskiä. Hyvä hygienia ja savuttomuus pienentävät sitä.

– Jäkälätaudit puhkeavat tyypillisesti 30–60-vuotiaille naisille. Erityisvahvalla kortisonivoiteella voidaan hidastaa taudin etenemistä, ja siksi lääkärille kannattaa varata aika aina, jos intiimialueella on sitkeä ihottuma tai kutina.

4. Lähteekö ihottuma rasvaamalla?

– Lähtee, kunhan voide on oikea. Jäkälätauteja, allergista ihottumaa, psoriasista ja ärsytysihottumaa hoidetaan kortisonivoiteella, mutta eri taudeissa ja taudin eri vaiheissa voiteen vahvuus ja käyttötapa vaihtelevat. Ärsytysihottuma paranee, kun ärsyttävä tekijä poistuu. Jäkälätaudit, psoriasis ja tali-ihottuma eivät parane, mutta hyvällä hoidolla oireet usein häviävät kokonaan.

– Kaikki muut vaihdevuosi- oireet helpottuvat iän karttuessa, mutta limakalvo-oireet saattavat pahentua. Niitä hoidetaan estrogeenivoiteella. Monista voide tuntuu suttaavalta. Rasva kuitenkin voitelee hyvin kuivia häpyhuulia, ja siksi voidemainen estrogeenivalmiste on monelle tablettia parempi vaihtoehto. Lievään kuivuuteen riittävät hormonittomat valmisteet.

5. Voiko voide pahentaa ihottumaa?

– Tali-ihottuma pahenee, jos voide on liian rasvaista. Tali-ihottumaa hoidetaan saippuapesulla ja kevyellä perus- ja tulehdusta hillitsevällä voiteella. Hyvin rasvainen voide voi tukkia talirauhasen tiehyeen, jolloin ihon sarveisaine jää rauhasen sisälle ja muodostaa talirauhaskystan. Ne ovat vaaleita tai keltaisia, häpyhuuliin tulevia finneiltä näyttäviä paukuroita.

– Talirauhaskystaa ei parane puristella, jotta se ei tulehdu ja muutu kipeäksi paiseeksi. Kipu helpottaa, kun lääkäri avaa paiseen veitsellä ja puristaa sisällön pois. Tarvittaessa hoito jatkuu suun kautta otetulla antibiootilla.

6. Tarttuuko ihottuma seksissä?

– Krooniset ihotaudit eivät tartu seksissä. Seksi hoitaa limakalvoja, ja valko- jäkälässä yhdyntä estää emätintä kuroutumasta.

– Vähän herkkäihoisemman naisen kannattaa valita liukuvoiteeksi vesiliukoinen valmiste. Silikonipohjaiset aineet kestävät pidempään, mutta niiden poistoon tarvitaan kunnon pesua, joka voi ärsyttää ihoa. Kannattaa katsoa, ettei liukuvoide sisällä hajusteita eikä lisäaineita. Tuttu perusvoide on turvallinen valinta.

7. Miten intiimi-ihottumia ehkäistään?

– Ärsytysihottumalta voi säästyä, kun välttää liikaa pesua ja voimakkaita, hajustettuja ihon ja vaatteiden pesu- ja huuhteluaineita.

– Valkoiset, hengittävästä puuvillasta tehdyt alushousut sopivat herkkäihoiselle yleensä mustia, tekokuituisia paremmin. Kosteat ja hautovat olosuhteet altistavat erilaisille ihoa ärsyttäville ja herkistäville tekijöille. Siksi pikkuhousunsuojia ei kannata käyttää jatkuvasti.

– Jäkälätauteja, allergiaa ja tali-ihottumaa ei voi ehkäistä. Nuorella iällä angiinan ja muiden streptokokki-infektioiden nopea ja riittävän tehokas hoito saattaa estää psoriaasin puhkeamisen, mutta aikuiseen tämä ei päde.

Asiantuntijana naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, LT Katja Kero, Aura Klinikka, Turku.

Kiuas sihahtaa kerta toisensa jälkeen, kuuma vesihöyry täyttää tilan ja lämmittää koko kehon varpaisiin saakka. On rauhallista ja lämmintä. Täällähän viihtyisi vaikka pienen ikuisuuden!

Niin ihanaa kuin saunominen onkin, yksi asia mietityttää. Kuinka pitkään saunassa ja lämmössä on oikeastaan terveellistä oleskella?

Kuinka pitkään saunassa voi olla?

– Lämmöstä nauttiminen ja kuumuuden sietäminen ovat yksilöllisiä asioita, sanoo Suomen saunaseuran kunniapuheenjohtaja, lääkäri Lasse Viinikka.

Hänen mukaansa ehdotonta ylärajaa saunomiselle ei ole, kuten ei myöskään määritelmää sille, missä lämpötilassa tai aikapätkissä saunominen olisi ihmiselle kaikista terveellisintä. Hyvin useasti saunovat näyttävät kuitenkin olevan monessa suhteessa terveempiä kuin harvoin saunovat.

Yleensä suomalaiset eivät löylyttele kovin pitkiä aikoja kerrallaan: Viinikan mukaan Pohjois-Savossa tehdyn kyselyn mukaan löylyttelyaika oli keskimäärin 14,2 minuuttia. Saunan lämpötila taas oli keskimäärin hieman alle 80 astetta.

Vaihtelu oli kuitenkin suurta: Osa saunoi vain pari minuuttia, jotkut jopa 90 minuuttia kerrallaan.

– Lämpörasitus on sitä suurempi, mitä enemmän lämpöasteita on. Viileässä saunassa voi olla pidempään kuin kuumassa, Viinikka toteaa.

Siihen, kuinka pitkään saunassa saa olla, ei ole yksiselitteistä vastausta. Lääkärin mukaan oma olotila on hyvä mittari, kunhan saunoja on selvin päin.

Ihmisten välillä on myös suuria eroja siinä, kuinka pitkään löylyt tuntuvat mukavilta: Yksi jaksaisi istua lauteilla tuntitolkulla, kun taas toinen tarvitsee lukuisia vilvoittelutaukoja kestääkseen kuumuutta.

– Ihmisten lämmönsieto vaihtelee paljon, mutta ilmiön syitä ei tiedetä. Yksi tekijä voi olla ero verenpaineen muutoksessa, Viinikka kertoo.

– Joillakin se laskee saunassa vain vähän tai ei ollenkaan, mutta joillakin toisilla jopa kymmeniä elohopeamillimetrejä.

Kun verenpaine laskee saunoessa liiaksi, alkaa heikottaa ja pyörryttää. Tällöin saunasta onkin pikimmiten poistuttava, sillä vaarana on pyörtyminen.

Lue myös: Millainen saunoja olet? Tee testi ja selvitä, mitä se sinusta paljastaa

Luota omaan olotilaan – paitsi yhdessä tapauksessa

Professori Viinikan mukaan saunassa kannattaa lähtökohtaisesti luottaa omaan olotilaan – mutta tähän alkoholi ei sovi.

Humalassa saunominen lisää tapaturmien vaaraa merkittävästi. Joka vuosi ihmisiä myös kuolee saunaan, ja heistä suurin osa on saunonut humalassa.

– Kokenut saunoja voi luottaa omiin tuntemuksiinsa, kunhan on selvin päin. Jos olo on hyvä, voi saunomista jatkaa, Viinikka toteaa.

– Pahaa oloa vastaan ei löylyissä ole kuitenkaan syytä sinnitellä. Vilvoittelemaan kannattaa lähteä heti, kun alkaa tuntua vähänkään epämiellyttävältä.

Esimerkiksi ihon kihelmöinti on osa saunakokemusta, mutta jos iholle tulee epämiellyttävän polttava tunne, on syytä lähteä vilvoittelemaan.

Aurinko paahtaa kirkkaalta taivaalta. Ei kestä kauaa, kun ensimmäinen hikinoro alkaa jo valua otsaa pitkin kohti nenänpäätä. Samalla liikkeelle lähtevät myös kasvoille levitetyt aurinkorasvat, ja pian otsa alkaa jo punoittaa.

Miten aurinkorasvan kestävyyttä kasvoilla voisi parantaa?

Kokeile urheilutuotteita

Helteillä kannattaa valita aurinkovoide, joka on hikoilun- ja vedenkestävä. Se ei valu heti ensimmäisten hikikarpaloiden mukana pois, vaan kestää kasvoilla kaikkein parhaiten.

Apteekeista löytyy erityisesti urheilusuorituksiin tarkoitettuja aurinkosuojia, jotka eivät hätkähdä kovastakaan hikoilusta.

Koska suoraan auringonvalossa oleskelu hikoiluttaa, auttaa myös se, että suojaa kasvot paahtavalta kuumuudelta esimerkiksi hatulla.

Valitse aurinkosuoja kasvoille ihotyypin mukaan

Aurinkosuoja kasvoille toimii kaikkein parhaiten, kun se on valittu oman ihotyypin mukaan: Silloin se tuntuu iholla miellyttävältä, eikä jätä ihoa liian rasvaiseksi ja kiilteleväksi – tai tunnu puolestaan kiristävältä kuivalla iholla.

Normaali- ja sekaiholla kestää hyvin ohut, melko nestemäinen aurinkosuoja. Kuiva iho puolestaan kaipaa voidemaisempaa aurinkosuojaa. Rasvoittuva, epäpuhtauksiin taipuva iho pitää tasapainottavista, mattapintaisista aurinkosuojatuotteista.

Lue myös: Palatko helposti, haluatko kestävän rusketuksen tai haluatko suojautua luonnollisesti? 12 parasta aurinkosuojaa eri tarpeisiin

Lisää pitkin päivää – myös meikin päälle

Jotta aurinkosuoja todella antaa suojan auringon vaarallisia UVA- ja UVB-säteitä vastaan, on sitä lisättävä kasvoille tunnin välein. Lisäksi aurinkosuojaa on lisättävä aina, kun edellinen on kulunut hikoilun tai uimisen myötä pois. Sama koskee vedenkestäviä tuotteita, sillä ne kyllä kestävät veteen pulahduksen, mutta eivät pyyhkeellä hankaamista.

Kovin pitkiä aikoja ei yhdellä levittämisellä siis pärjää, hikoili tai ei. Paras tapa suojata kasvot auringolta on levittää aurinkosuojaa säännöllisesti ja useita kertoja päivän mittaan – unohtamatta huulten ihoa ja silmänympärysaluetta.

Myös meikin päälle aurinkosuojan lisääminen kannattaa, sillä vaikka meikkivoiteessa olisi suojakerroin, ei se useinkaan ole riittävä. Kasvoille sopivat, nopeasti imeytyvät ja värittömät aurinkosuojasuihkeet eivät ala valua tai kiiltää kasvoilla, joten niiden lisääminen pitkin päivää on vaivatonta.

Näin aurinkosuoja kasvoille levitetään oikein

1. Sopiva määrä aurinkosuojaa kasvoille on 1 teelusikallinen tunnin välein lisättynä.
2. Aurinkosuojan kestävyyttä iholla voi yrittää parantaa käyttämällä aurinkovoiteen alla kosteuttavaa tuotetta, jolloin voide levittyy iholle tasaisemmin.
3. Useat aurinkosuojat tarvitsevat myös imeytymisaikaa noin 20–30 minuuttia.
4. Fysikaaliset aurinkosuojat sen sijaan toimivat heti.

Asiantuntijana farmaseutti Leeni Tolvanen Yliopiston apteekista.

Eri ihmiset voivat saunoa hyvinkin eri ajanjaksoja – toinen viihtyy löylyissä muutamia minuutteja, toinen istuisi saunan lauteilla vaikka tuntitolkulla.

Ihmiset sietävät saunan kuumuutta hyvin eri tavoin, mutta tarkkaa syytä ilmiölle ei tunneta.

Yksi asia on kuitenkin varma: jos saunassa alkaa pyörryttää, on sieltä syytä poistua.

Lue myös: Millainen saunoja olet? Tee testi ja selvitä, mitä se sinusta paljastaa

Vaarana pyörtyminen

Jos saunassa alkaa pyörryttää, on se yleinen vaaran merkki siitä, että keho kaipaa taukoa saunan kuumuudesta, kertoo Suomen saunaseuran kunniapuheenjohtaja, professori Lasse Viinikka.

– Jos saunassa tulee vähänkään paha olo, sieltä tulee poistua.

Pyörryttävä olo kertoo tavallisimmin verenpaineen laskusta. Jos verenpaine pääsee laskemaan liiaksi, ihminen pyörtyy.

– Verenpaine voi jatkaa laskuaan vielä vilvoittelun alkuvaiheessa, joten pyörryttämisen vuoksi löylyistä lähtevän kannattaa istahtaa lepäämään lähimpään mahdolliseen paikkaan, Viinikka toteaa.

Kehon viilentyessä ja rauhoittuessa verenpaine palaa hiljalleen normaalille tasolleen.

Lue myös: Oletko näyttäytyjä vai perinteinen saunoja? Löydä sinulle sopivin yleinen sauna

Verenpainelääkkeitä käyttävien syytä olla tarkkana

Erityisesti verenpainelääkkeitä syövien tulee olla varovaisia ja tarkkailla kehon tuntemuksia saunoessaan.

– Verenpainelääkkeitä syövillä paine voi laskea hyvin yllättäenkin, Viinikka kertoo.

Beetasalpaajalääkitys voi jarruttaa sydämen rytmin kiihtymistä niin, että keho ei pysty kompensoimaan verenpaineen laskua sydämen pulssia lisäämällä. Pyörtyminen kuumaan saunaan voi olla kohtalokasta.

– Heidän tulee olla erityisen varovaisia etenkin uutta lääkitystä aloitettaessa.

Liiallisen verenpaineen laskun voi estää saunomalla varovaisesti ja elimistöään kuunnellen sekä pitämällä saunomisen välissä säännöllisiä viilennystaukoja.

Lue myös: Näin saat saunomisesta parhaat hyödyt irti! Saunan 7 terveysvaikutusta

Terapiassa voidaan käsitellä hyvinkin rankkoja ja arkoja aiheita, kuten traumakokemuksia tai elämänkriisejä. Onnistuneessa ja luottamuksellisessa terapiasuhteessa asiakas tuntee olonsa sellaiseksi, että hän uskaltautuu avaamaan kipeitäkin tuntoja.

Joskus tarinat voivat hyvinkin rankkoja tai pysäyttäviä. Mutta saako terapeutti näyttää asiakkaalle omia liikutuksen tunteitaan?

– Terapeutti toki on myös ihminen ja voi joskus liikuttua asiakkaan kertomasta. Tällöin on erityisen tärkeää, että asiakkaalle välittyy viesti siitä, että terapeutti kestää kuulemansa asiat ja hänelle voi kertoa kaikista vaikeista tilanteista, eikä asiakkaan tarvitse ryhtyä varomaan sitä, mitä terapeutille kertoo tai ettei kuormita häntä liikaa, psykologi, psykoterapeutti Vera Gergov vastaa.

Lue myös: Psykoterapia voi auttaa elämän kriiseissä – näin pääset alkuun

Asiakkaan tunteet etusijalla

Vera Gergovin mukaan tärkeintä on huolehtia siitä, että asiakkaan ei tarvitse pelätä terapeutin reaktioita. Tässä nousee keskeiseksi terapeutin ammatillisuus.

– Esimerkiksi hyvin traumaattisiin kokemuksiin liittyen asiakkaalla voi entuudestaan olla kokemus, ettei kukaan kestä kuulla, mitä hänelle on tapahtunut. Ja jos tämä kokemus vahvistuu terapiassa, se voi vahvistaa asiakkaan ajatusta siitä, ettei tapahtuneesta kannata puhua, mikä taas hidastaa toipumista, Gergov sanoo.

Lue myös:

Milloin voi lopettaa terapian? Psykoterapeutti vastaa

Onko terapiasi ajanhukkaa – näin tunnistat huonon terapeutin

Kognitiivinen psykoterapia, ryhmäterapia ja parisuhdeterapia – Lue kolmen naisen kokemukset!

Runsas paikallaan olo, epäergonomiset työasennot ja yksipuolinen harjoittelu jäykistävät kehoa. Epätasapainoinen keho on alttiimpi loukkaantumisille, ja liikkumisesta voi tulla kömpelöä ja jäykkää. Liikkuvuutta on onneksi mahdollista parantaa. Oikeanlaisten liikkeiden avulla voit helpottaa jo olemassa olevia kipuja ja parantaa toimintakykyä sekä ryhtiä. Liikkumisesta tulee entistä sulavampaa ja taloudellista. Tasapainoinen ja ryhdikäs keho on äärimmäisen tärkeä kokonais-hyvinvoinnin kannalta.

Tee tämä harjoitusohjelma kahdesta kolmeen kertaa viikossa, niin pidät selkäsi toimintakykyisenä ja liikkuvana.

1. Selän rullaus seinää vasten

Asetu lantionlevyiseen haara-asentoon. Paina selkä ja pakarat kiinni seinään. Koukista hieman polvia ja ota kantapäät irti seinästä. Vedä keuhkot täyteen ilmaa ja rullaa uloshengityksellä rauhallisesti alas nikama kerrallaan. Vedä keuhkot täyteen ilmaa ja rullaa takaisin uloshengityksellä. Toista liike 5 kertaa.

Selän rullaus seinää vasten.

2. Sivutaivutus kepillä

Seiso lantionlevyisessä haara-asennossa ja ota kepistä hieman hartioita leveämpi ote. Tuo keppi kohti kattoa, pidä hartiat alhaalla. Taivuta sivulle pidentäen rankaa. Pidä alavartalo paikallaan. Ja palauta keskivartalon lihaksilla ylös. Toista molemmille puolille rauhallisesti, yhteensä 10 kertaa.

Sivutaivutus kepillä.

3. Kurotukset toispolviseisonnassa

Asetu lattialle toispolviseisontaan. Kippaa lantio eteen ja hieman ylöspäin siten, että tunnet kevyen venytyksen lonkankoukistajissa. Kurkota vuorotellen kättä kohti takajalkaa keskivartalosta kiertäen. Alavartalo pysyy paikallaan. Toista yhteensä 10 kertaa.

Kurotukset toispolviseisonnassa.

4. Kissa-lehmä nelinkontin

Asetu lattialle nelinkontin. Tuo kädet hartioiden alapuolelle ja polvet lantion alapuolelle. Hae lapatuki ja rangan keskiasento sisäänhengityksellä. Uloshengityksellä pyöristä koko selkäranka vetäen napaa sisäänpäin. Notkista selkää vastaliikkeenä työntämällä rintakehää eteenpäin. Pidä keskivartalon tuki ja hartiat alhaalla. Toista liikettä rauhallisesti 5–10 kertaa.

Kissa-lehmä nelinkontin.

5. Rintarangan kierto kylkimakuulla

Asetu kylkimakuulle ja tuo jalat koukkuun lantion eteen. Risti sormet pään taakse. Avaa sisäänhengityksellä rintakehä auki. Pidä alavartalo paikallaan. Palauta rauhallisesti uloshengityksellä. Toista liikettä 5–10 kertaa kummallekin puolelle.

Rintarangan kierto kylkimakuulla.

6. Skorpioni

Asetu selinmakuulle lattialle. Kädet tulevat hartioiden korkeudelle. Nosta toinen jalka ylös suorana ja kierrä kohti vastakkaista kättä. Palauta samaa liikerataa pitkin takaisin lattialle keskivartalo tiukkana. Toista liike vuorotellen molemmille puolille yhteensä 10 kertaa.

Skorpioni.

7. Rintarangan avaus rullalla

Aseta rulla tai pilatespallo lapaluiden kohdalle. Kädet tulevat pään taakse. Rentouta hartiat. Hengitä sisään ja taivuta varovasti ylävartaloa taaksepäin. Tiivistä erityisesti alavatsan lihaksia ja palaa takaisin uloshengityksellä. Toista 5–10 kertaa.

Rintarangan avaus rullalla.

Harjoitusohjelman suunnitteli FM, Personal Trainer Päivi Pelkonen. Kuvauspaikka Unisport Otaniemi. 

Hektinen arki, jatkuva kiire ja ajanpuute ovat merkittäviä stressin lisääjiä. Hetkessä eläminen ei ole aina helppoa, mutta sitä voi harjoitella– esimerkiksi meditaatio metsässä on siihen oiva keino.

Kokosimme Jarko Taivasmaan Metsässä-kirjasta viisi seisomameditaatioharjoitusta, jotka onnistuvat parhaiten tasaisella ja turvallisella, luonnon alustalla. Harjoitukset auttavat sinua löytämään kehotietoisuuden ja tarttumaan koko olemuksellasi nykyhetkeen.

1. Meditaatio metsässä – orientoidu nykyhetkeen, taivaaseen ja maahan

Seisomameditaatio aloitetaan orientoitumisella, jonka aikana etsitään oikea asento, rentoudutaan ja opetellaan kiinnittämään huomio maahan sekä taivaaseen.

Kun olet oppinut tekemään orientaation oikein, siihen ei mene aikaa kuin muutama sekunti.

Taivas-maaorientaatio: 

Aloita seisomameditaatio hartioiden levyisestä tai hieman leveämmästä asennosta. Varmista, että seisot mahdollisimman tasaisella ja turvallisella alustalla.

Koukista hieman polviasi, sulje silmäsi ja anna kehosi pikkuhiljaa rentoutua.

Kiinnitä huomio siihen, että rentoutat kasvosi, hartiasi, vatsasi ja lantiosi. Salli sisäisten jännitysten ja ”nyrkkien” avautua. Pian kehosi hengittää aivan itse.

Huomio maahan: 

Orientaation jälkeen kiinnitä huomio jalkapohjiisi. Tiedosta, että allasi on maa – alusta, joka on kehoasi pysyvämpi, kiinteämpi ja vakaampi. Anna maalle lupa kannatella itseäsi.

Huomio taivaaseen: 

Anna huomion lipua päälaellesi. Tiedosta, että yläpuolellasi on sinua kevyempi ja hienovaraisempi taivas. Tunne sen laajuus ylläsi.

Taivaan ja maan välissä lepääminen: 

Kun olet tiedostanut sekä vartaloasi vakaasti kannattalevan maan että yläpuolellasi laajenevan taivaan, kokeile kiinnittää huomiosi niihin molempiin. Tunne maan jykevyys allasi ja taivaan keveys ylläsi. Tiedosta, että sinä olet vain pieni olento näiden kahden valtavan suuren ja äärettömän kappaleen välissä. Anna maan ja taivaan kannatella sinua.

2. Avaudu taivaalle, luonnolle ja maalle

Ota hyvä asento, koukista polvet ja aloita orientoituminen meditaatiohetkeen. Voit pitää silmäsi joko auki tai kiinni oman mielesi mukaan.

Keskitä huomiosi hengitykseen. Voit laskea hengityksiä tavalla, joka tuntuu sinulle luontevalta. Avaudu kuvien tavoin maalle, taivaalle ja luonnolle. Voit toistaa vaiheet esimerkiksi 20-100 kertaa.

Meditaatio ei saa tehdä kipeää, mutta pieni epämukavuus ankkuroi kehon tähän hetkeen.

1. Meditaatio metsässä: avaudu taivaalle.

2. Meditaatio metsässä: avaudu luonnolle.

3. Meditaatio metsässä: avaudu maalle.

3. Seisomameditaatio

Edellinen harjoitus on hyvä päättää rentoon seisomameditaatioon, joka voi kestää useampia minuutteja.

Meditaation asento on yksinkertainen: Seiso tasaisella alustalla rennosti. Anna käsien roikkua vapaasti maata kohti.

4. Kaislana meren rannalla

Kaislana meren rannalla -harjoitus tehdään erityisen tukevalla alustalla. Aloita harjoitus laittamalla jalat täysin yhteen ja koukista polvesi.

Sulje seuraavaksi silmäsi ja rentoudu. Anna kehon keinua hiljalleen – ajattele itsesi meressä huljuvana kaislana. Ole kuin toisen voiman liikuteltavana.

Jos sinusta tuntuu, että liikut liikaa, aseta jalkasi siten, että niiden väliin jää 5–10 senttimetrin rako.

5. Päätös

Harjoitusten lopuksi on hyvä hengitellä kädet alavatsan päällä sekä silmät kiinni että auki. Näin voit antaa itsellesi merkin harjoitusten päättymisestä.

Lähde: Taivasmaa, Jarko 2019: Metsässä. Otava

Lue myös: 

Kokeile Sanna Mämmin ihanasti piristävää loving kindness -meditaatiota – alle 3 minuutissa parempi olo

Filosofi Maija-Riitta Ollila: ”Meditoimalla saan itseni huikeaan onnellisuuden tilaan”

Harhaileeko mieli? Sovelletun rentoutuksen avulla opit rentoutumaan alle minuutissa – missä vain

Kokeile vaihtaa alkoholi teehen, mehuun, makuveteen tai alkoholittomiin mocktaileihin kuukauden ajaksi – ja todennäköisesti huomaat voivasi paremmin. Kysyimme ylilääkäri, päihdelääketieteen erikoislääkäri Jarmo Kantoselta Terveystalosta, miksi alkoholista luopuminen kannattaa.

Alkoholista luopuminen tasaa verenpainetta

Säännöllinen juominen nostaa verenpainetta, ja alkoholin suurkulutus on yksi suurimpia korkean verenpaineen taustatekijöitä.

Verenpaine lähtee nousuun jo melko pienellä alkoholimäärällä: Jos päiväannoksia on kaksi tai enemmän, on vaarana pysyvästi kohonnut verenpaine. Kun alkoholin käytön lopettaa kokonaan edes kuukaudeksi, pääsee verenpaine tasaantumaan.

Vatsa rauhoittuu

Alkoholinkäyttö aiheuttaa monille erilaisia vatsavaivoja: vatsa voi olla sekaisin tai ummetus vaivata.

Alkoholi on erityisesti herkkävatsaisille raju aine, sillä se ärsyttää vatsan limakalvoja. Alkoholista luopumalla voikin huomata vatsan voivan paljon entistä paremmin, kun ylimääräistä rasitusta ei ole.

Ylimääräiset kilot alkavat pudota

Alkoholijuomat sisältävät paljon kaloreita, ja alkoholista saatu ylimääräinen energia kertyy helposti vyötärölle.

Alkoholi lihottaa myös siksi, että se vaikuttaa kehon rasvanpolttoon. Kun alkoholiannokset jättää pois, ylimääräiset kilot voivat alkaa pudota kuin huomaamatta.

Alkoholista luopuminen – edes kuukaudeksi – on terveydelle hyödyllinen.

Nukut laadukkaammin

Uni alkoholin vaikutuksen alaisena ei ole yhtä palauttavaa ja virkistävää kuin selvin päin – jo yksi alkoholiannos huonontaa unen laatua.

Moni kuitenkin tottuu säännölliseen yömyssyyn juuri siksi, että iltaisin nukahtaminen tuntuu vaikealta. Keho tarvitsee aikaa tottuakseen nukahtamiseen ilman kemiallisia aineita, mutta pitkällä aikavälillä muutos kannattaa – kun alkoholi ei ole mukana, unen laatu paranee huomattavasti.

Mieliala pysyy korkealla

Alkoholi on aineena elimistöä ja mieltä lamauttava sekä mielialaa laskeva.

Tiedetään, että alkoholin runsas kuluttaminen on yhteydessä esimerkiksi masennukseen. Alkoholittoman kuukauden aikana voikin huomata, että mieliala on parempi ja pysyy ylipäätään tasaisempana, kun alkoholi ei ole mukana aiheuttamassa suuria nousuja ja laskuja. Päivisin myös jaksaa paremmin, kun nukkuu yöt hyvin, eikä edellispäivänä nautittu alkoholi vaikuta elimistössä.

Lue myös: Tissutteletko tietämättäsi liikaa? Tee testi!

Ihon kunto paranee

Iho kertoo paljon ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Kun elimistö käy stressikierroksilla alkoholinkäytön takia, iho reagoi siihen herkästi.

Runsas alkoholin nauttiminen voi näkyä ensimmäisenä kasvoissa: juonteet syvenevät, iho punoittaa, silmäluomet lerpattavat ja ihohuokoset laajenevat. Myös ihottumat, paukamat ja piilevät ihosairaudet voivat puhjeta runsaan alkoholinkäytön seurauksena. Lisäksi tietyt ihosairaudet, kuten psoriasis tai atooppinen ekseema, eivät pidä alkoholinkäytöstä.

Alkoholinkäyttö voi olla tapa, jota ei edes ajattele – alkoholista luopuminen antaa ajattelemisen aihetta.

Sosiaaliset suhteet kiittävät

Ihminen, joka ei juo, on helpompi ihminen läheisilleen.

Vaikka juominen voi tuoda rentoutuksen, lähipiiri saattaa nähdä asian eri tavoin: Kanssakäyminen voi olla aidompaa, rikkaampaa ja rauhanomaisempaa ilman alkoholia. Alkoholinkäyttö voi myös lisätä kärttyisyyttä ja lyhytjänteisyyttä, mikä näkyy lähisuhteissa negatiivisesti. Ystäväpiirin illanvietoissa voi puolestaan löytyä täysin uusi, aito ulottuvuus keskusteluille, kun alkoholi ei näyttele niissä osaa.

Lue myös: Raitistunut menestyskirjailija Marian Keyes: ”Alkoholin avulla uskoin selviytyväni elämästäni”

Rahat säästyvät

Tosiasia on, että kun juominen vähenee tai loppuu vaikkapa kuukaudeksi kokonaan, rahat säästyvät. Alkoholittomat, herkulliset mocktailit ovat huomattavasti cocktaileja halvempia, puhumattakaan kuplavedestä!

Alkoholin houkutus vähenee

Tipattoman kuukauden hyödyt näkyvät myös pitkällä aikavälillä: Alkoholinkäytön lopettaminen edes kuukaudeksi voi saada aikaan sen, että alkoholin houkutus myös tipattoman jälkeen vähenee. Tipaton kuukausi onkin hyvä mietinnän paikka – onko elämä ilman alkoholia vaikuttanut valoisammalta, terveellisemmältä ja paremmalta?

Tipattoman jälkeen monet myös vähentävät kuluttamiensa alkoholiannosten määrää. Alkoholinkäyttö siis muuttuu entistä kohtuullisemmaksi ja tietoisemmaksi tauon jälkeen. Suurin muutos tapahtuukin usein pään sisällä: Missä tilanteissa haluan juoda ja miksi? Tarvitsenko alkoholia pitääkseni hauskaa tai rentoutuakseni?

Omat tottumukset kyseenalaistamalla voi huomata, ettei alkoholia aina tarvita: Grillimakkaran voi syödä ilman olutta, saunassa voi käydä ilman saunasiideriä, viikonloppuja ei tarvitse kruunata lasillisella kuohuvaa ja ystävien kanssa ei tarvitse aina avata viinipulloa.

Lue myös: Tuleeko sinun tai läheisesi juotua juhlapyhinä päivittäin? Näistä merkeistä tunnistat alkavan alkoholismin

Lähde: Medical News Today

Maitoallergia aikuisella oireilee usein monin eri tavoin. Esitimme ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Maria Huttuselle 11 kysymystä maitoallergiasta.

Mikä maitoallergia tarkoittaa?

– Se tarkoittaa, että ihminen on allergisoitunut maidon proteiineille eli valkuaisaineille. Jos maitoallergikko nauttii maitotuotteita, hän saa maitoallergian oireita. Osa maitoallergikoista saa oireita jo siitä, jos maitoa roiskuu iholle.

Miten maitoallergia ja laktoosi-intoleranssi eroavat toisistaan?

– Ne ovat täysin eri asioita. Laktoosi-intoleranssi on tila, jossa elimistö ei kykene pilkkomaan maidon sokeria eli laktoosia, ja seurauksena on vatsavaivoja. Laktoosi-intoleranssista voi seurata kurjia oireita, mutta se ei ole koskaan vaarallista. Moni laktoosi-intoleranssista kärsivä sietää pieniä määriä maitoa, mutta suurista määristä tulee oireita.

Allergiassa jo hyvin pienet määrät allergian aiheuttajaa voivat aiheuttaa todella vahvan reaktion, jos on hyvin voimakkaasti herkistynyt. Vakavassa allergiassa jo pisara maitoa voi laukaista vahvan reaktion.

Eroaako maitoallergia aikuisella jotenkin lasten maitoallergiasta?

– Maitoallergia on pääasiassa pikkulasten allergia, se on tavallisin vauvoilla ja leikki-ikäisillä. Kahdella prosentilla alle 3-vuotiaista lapsista on maitoallergia. Heillä se yleensä häviää iän myötä, kun sietokyky kehittyy. Aikuisilla maitoallergia on paljon harvinaisempi. Jos aikuisella on maitoallergia, tavallinen tarina on sellainen, että allergia on alkanut lapsena ja kestänyt koko elämän. Joskus voi kuitenkin käydä niinkin, että maitoallergia puhkeaa vasta aikuisena.

Maitoallergia aikuisella tarkoittaa usein muutoksia ruokavalioon.

Millaisia oireita maitoallergiasta tulee?

– Oireita on laaja skaala. Tyypillisimpiä ovat iho-, suolisto- ja hengitystieoireet. Oireina voi olla esimerkiksi suun alueen turvotusta, huulten turpoamista, nokkosrokkoa, vatsan ja suolen toiminnan häiriöitä, hengenahdistusta tai astmakohtaus.

Osalla on lievä allergia, eivätkä heidän oireensa ole vaarallisia. Pahimmillaan maitoallergia voi kuitenkin olla hengenvaarallinen, sillä maidolle todella vahvasti herkistynyt maitoallergikko voi saada maidosta jopa anafylaktisen shokin. Ennen näin vakavaa reaktiota on varmasti kuitenkin muita oireita jo ilmestynyt, eli täysin yllätyksenä näin raju reaktio ei tule.

Kuinka nopeasti oireet alkavat maidon nauttimisen jälkeen?

– Yleensä oireet alkavat välittömästi maidon nauttimisen jälkeen. Tällöin allergiset oireet on helppo yhdistää maitotuotteisiin. Oireet voivat kuitenkin tulla joissain tapauksissa myös viiveellä eli yli kahden tunnin päästä maidon nauttimisesta. Silloin oireiden aiheuttajaa voi olla vaikeampi tunnistaa.

Miten maitoallergiaa hoidetaan?

– Maitoallergian hoito riippuu siitä, minkälaista oireilu on. Jos oireet ovat voimakkaat, maitoa vältetään kokonaan. Siedätyshoitoa voidaan harkita. Jos oireet ovat hyvin lieviä, lapselle voidaan jatkaa pieniä määriä maitoa sisältävää ruokavaliota ja odottaa, että hän siedättyy maitoon pikkuhiljaa. Aikuisten kannattaa lievissäkin maitoallergiatapauksissa keskustella lääkärin kanssa siitä, voiko mitään maitotuotteita sisällyttää ruokavalioon.

Voiko maitoallergikko nauttia maitoa missään muodossa?

– Osa maitoallergikoista saattaa sietää kypsennettyä maitoa. Siten esimerkiksi maitopohjainen keitto voi olla maitoallergikolle sopiva. Maidon proteiineja eli valkuaisaineita, joille ihminen maitoallergiassa herkistyy, on useita. On mahdollista tutkia, mille kaikille niistä ihminen on allerginen. Maitoallergikon profiili määräytyy sen mukaan, mille valkuaisaineille hän on herkistynyt. Eri ihmiset voivat siis olla eri tavalla allergisia maidolle. Jos ihminen sietää pieniä määriä kypsennettyä maitoa, sen sisällyttäminen ruokavalioon on järkevää, jotta sietokyky pysyy yllä.

Jos maitoa ei siedä lainkaan ja allergiset reaktiot ovat rajuja, on maitoa kuitenkin vältettävä kokonaan. Jopa adrenaliini-injektorin eli hätätilanteissa käytettävän Epipenin mukana kantaminen on suositeltavaa, jos reaktiot ovat niin rajuja, että ne saattavat johtaa jopa anafylaktiseen shokkiin. Näin vaikeissa tapauksissa kannattaa harkita myös siedätyshoitoa.

Millaista maitoallergian siedätyshoito on?

– Aikuisena todettu maitoallergia harvoin enää häviää ilman lääkärin seurannassa toteutettua siedätyshoitoa. Siedätyshoito on hyvin tarkkaan mietittyä ja valvottua. Se tapahtuu iho- ja allergiapoliklinikalla, kukaan ei voi kotona itse siedättää itseään, jos maitoallergian oireet ovat vakavia. Siedätys kestää monta vuotta, joten allergikon elämäntilanteen on oltava sopiva, jos siedätyshoitoon aikoo ryhtyä.

Siedätyshoidossa allergeenia eli tässä tapauksessa maitoa annetaan vähitellen suurenevina annoksina, jolloin elimistö oppii vähentämään liiallista reaktiotaan allergeeniin. Maitoallergian siedätyshoito ei ole yksinkertainen juttu, joten siihen on oltava motivoitunut.

Milloin kannattaa hakeutua lääkäriin tutkimuksiin?

– Jos epäilee maitoallergiaa, asia on syytä tutkia. Allergiatestit ovat nykyään hyvin kehittyneitä ja luotettavia. Maitoallergia saadaan tutkimuksissa yleensä hyvin selville. Usein on niin, että sama henkilö on allergisoitunut useammalle eri ruoka-aineelle. Kun allergiat selvitetään kunnolla, pystyy henkilö noudattamaan oikeanlaista ruokavaliota, joka ei aiheuta oireita.

Miten maitoallergia todetaan?

– Maitoallergian toteamiseen käytetään sekä prick- eli ihopistotestiä että laboratoriotutkimuksia. Monesti luotettavan tuloksen saamiseksi ensin tehdään prick-testi, ja sen jälkeen asia varmistetaan verikokeella tehtävällä IgE-vasta-ainetutkimuksella.

Mistä maitoallergia johtuu?

– Allergia on immunologisen järjestelmän eli kehon puolustusjärjestelmän hairahtuminen, väärä reaktio. Ei tiedetä, miksi jotkut herkistyvät maidolle ja toiset tulevat hevosille allergisiksi. Taustalla vaikuttaa toki perimä eli geenit, mutta yksilötasolla syytä maitoallergiaan ei voida selvittää.