Elina, 36, kokeili nuorena monia päihteitä. Metamfetamiiniin – jota luuli silloin amfetamiiniksi – hän ihastui. Eka kerta oli 17-vuotiaana baarissa, jonne Elina oli tullut kaveriporukalla. Seurueessa oli joku, joka käytti ja jolla oli sitä. Jauhetta, jota Elina sekoitti juomaansa.

Elinasta tuli viihdekäyttäjä.

– Metamfetamiini yhdessä alkoholin kanssa esti liian kovan humalatilan ja piristi. En ole koskaan maistanut heroiinia enkä pidä rauhoittavista aineista, mutta metamfetamiinin voimalla jaksoin juhlia enemmän, hän kertoo.

Metamfetamiini on stimulantti eli kiihdyttävä aine. Se on toisen stimulantin eli amfetamiinin johdos, joka vaikuttaa keskushermostoon vielä amfetamiiniakin voimakkaammin ja aiheuttaa herkästi riippuvuutta.

Käyttäjät tavoittelevat sillä paitsi piristymistä ja euforiaa, myös itsevarmuuden kokemusta, laihtumista ja valpastumista. Metamfetamiini on – kuten amfetamiinikin – kuitenkin erittäin vaarallinen huumausaine, jonka käyttö, osto, myynti ja hallussapito on kiellettyä.

Siksi Elina ei halua kertoa asiasta omalla nimellään.

”Minusta ei todellakaan pitänyt tulla äitiä, joka käyttää huumeita”

Kului vuosia niin, että Elina käytti ”metaa” vain juhliessaan. Usein viihdekäyttö kuitenkin alkaa levitä arkeen. Niin kävi Elinallekin.

Kun hän muutti toiseen kaupunginosaan, elämään tulivat uudet kaverit. He ottivat amfetamiinia säännöllisesti, ja pikkuhiljaa Elinankin käyttö muuttui lähes päivittäiseksi. Niin kävi siitä huolimatta, että hänellä oli lapsi ja ravintola-alan työ.

– Minusta ei todellakaan pitänyt tulla äitiä, joka käyttää huumeita. Olin aina sanonut myös, että ruiskuihin en koske, Elina sanoo.

Voimakkaita ahdistustiloja ja maksatulehdus

Piikittäminen alkoi erään ihmissuhteen päätyttyä. Kun metamfetamiinia tai muuta huumetta ottaa suun kautta, aineen pitää kulkea ruoansulatuskanavan läpi, ennen kuin se alkaa vaikuttaa. Suonensisäisesti annetun aineen vaikutus alkaa heti.

– Silloin käyttöni muuttui astetta vakavammaksi. Aloin myös muuttua omissa silmissäni narkomaaniksi.

Amfetamiini ja metamfetamiini voivat varsinkin suurina annoksina tai pitkäaikaisesti käytettäessä aiheuttaa esimerkiksi levottomuutta, mielialan vaihtelua ja vainoharhaisuutta ja jopa laukaista psykoosin.

Elinalle huume aiheutti voimakkaita ahdistustiloja. Hän sairastui myös viruksen aiheuttamaan maksatulehdukseen, C-hepatiittiin.

”Päivällä hoidin työn ja lapset, illalla otin metamfetamiinia”

Elina erosi, rakastui ja vaihtoi työpaikkaa ravintolasta elintarvikemyymälään, ensin myyjäksi ja myöhemmin myymälävastaavaksi. Sai toisen lapsen. Metamfetamiini seurasi mukana elämässä, vaikka päihteettömiäkin kausia oli. Raskausaikana hän ei käyttänyt.

Mies käytti koko ajan ja istui välillä tuomioita pikkurötöksistä. Suhde oli yhtä vuoristorataa.

– Elin kaksoiselämää. Päivällä hoidin työni ja lapset, illalla otin miesystäväni kanssa metamfetamiinia. Se auttoi jaksamaan. Kun aamuyöllä en sitten saanut metamfetamiinin takia unta, oli pakko ottaa unilääkettä. Parin tunnin yöunilla menin aamulla töihin. Kulissien piti pysyä pystyssä.

– Se oli hirveää. Minulla oli valtavasti univelkaa, ja olin ahdistunut.

”Odotin kotona, kunnes postilaatikosta kolahti irtisanomiskirje”

Sitten tuli se aamu, jona Elina ei vain mennyt töihin. Hän ei mennyt myöskään seuraavana eikä sitä seuraavan aamuna.

– Odotin vain kotona, kunnes postilaatikosta kolahti irtisanomiskirje. Ahdistuin koko ajan lisää.

Pahempaa oli kuitenkin edessä. Elinan silloin alle vuoden ikäinen lapsi otettiin huostaan.

Seuraava vuosi oli todella huuruinen.

– Käytin rankasti metaa ja muita päihteitä. En pystynyt kohtaamaan omia tunteitani enkä sitä, että lapseni oli otettu huostaan. Työstin samalla tulevaa eroani metasta, niistä ihmisistä ja siitä maailmasta, sillä olin päättänyt lopettaa.”

Kun Elina oli käsitellyt riittävästi tunteitaan, hän meni katkaisuhoidon kautta yksilökuntoutukseen. Takana oli 10 metamfetamiinin värittämää vuotta.

”Se oli sellaista sinkoilua, hermostuneisuutta ja hikoilua”

Koska metamfetamiini piristää, aiheuttaa voimakasta hyvänolontunnetta ja parantaa keskittymiskykyä, ei ole yllättävää, että vieroitusoireet ovat näille vaikutuksille vastakkaisia.

– Se oli sellaista sinkoilua, hermostuneisuutta ja hikoilua. Olin valvonut paljon ennen lopettamista, koska en tuntenut väsymystä. Kun aineen vaikutus sitten lakkasi, väsymykseni oli todella kova.

Elina oli kuntoutuksessa kaikkiaan yli vuoden – ja palasi sieltä uuden vauvan kanssa. Hän oli saanut heti katkaisuhoitoon mentyään tietää, että oli raskaana.

– Lapsi oli toivottu, ja olin onnellinen hänestä. Hän ei kuitenkaan ollut ainoa syyni lopettaa, olin tehnyt päätökseni jo ennen kuin tiesin hänestä.

Seurasi raitista elämää, kotiäitiyttä kahden lapsen kanssa ja toiveita kolmannen saamiseksi huostaanotosta takaisin kotiin.

– Onneksi huostaanottoa ei vielä silloin purettu, vaikka toivoin sitä. Olin nimittäin liian kovilla, ja keskityin kaikkiin muihin asioihin paitsi itseeni. Jossain vaiheessa aloin sitten voida huonosti.

Oikeudenkäynti paljasti totuuden

Metamfetamiinin koukuttavuudesta kertoo jotakin se, että oltuaan kolme ja puoli vuotta kuivilla Elina retkahti. Tällä kertaa hän alkoi myös myydä amfetamiinia. Tai niin hän luuli. Kun hän jäi kiinni, oikeudenkäynnissä paljastui, että hänen hallussaan ollut aine olikin metamfetamiinia.

– Se oli yllätys: en siis itsekään tiennyt, mitä myin, Elina sanoo.

Suuri järkytys tieto sen sijaan ei Elinalle ollut: ”metaa” on liikkeellä paljon. THL:n jätevesitutkimuksen mukaan metamfetamiinin käyttö on lisääntynyt Suomessa huomattavasti.

– Minäkin olen varmasti käyttänyt usein metamfetamiinia, kun olen luullut käyttäneeni amfetamiinia. Mutta vaikka meta on amfetamiinia vahvempaa, samaakin ainetta sisältävien huume-erien puhtauksissa ja siten myös vahvuuksissa on isojakin eroja, hän sanoo.

”On hirveää ajatella, että olisin voinut menettää lapseni”

Elina on edelleen kiitollinen siitä, että ei joutunut metamfetamiinin takia vankilaan. Jo tutkintavankeus oli riittävän kauhea kokemus.

– Pahinta oli se, kun poliisit ottivat minut kiinni ja jouduin kuukausiksi eroon lapsistani. On hirveää ajatella, että olisin voinut menettää heidät. Olisin voinut menettää kaiken, hän sanoo.

– Mutta onneksi en joutunut vankilaan. Joku siellä varmaan uskoi minuun.

Nyt Elina on ollut kuivilla vuoden ja kolme kuukautta. Hän on vihdoin eronnut tuhoisasta suhteestaan kahden nuorimman lapsensa isään ja elää kotiäitiarkea. Keskimmäisen lapsen huostaanottoa ei ole purettu, mutta Elina saa olla hänenkin kanssaan paljon tekemisissä.

Elina käy Nimettömien Narkomaanien vertaistukiryhmissä ja osallistuu edelleen intensiivikuntoutukseen, joka tosin on loppumassa pian.

Hän haaveilee lähihoitajaopinnoista ja työstä päihdenuorten parissa – sitten joskus. Ensin hän nimittäin tekee jotakin sellaista, mitä hänen olisi pitänyt tehdä jo edellisellä vieroituskerralla: keskittyy ihan todella itsensä kuntouttamiseen.

– Viimeksi retkahdin siksi, että en ymmärtänyt tarpeeksi selvästi addiktion luonnetta. Totuus on, että addiktio ei lähde minusta koskaan. Nyt tajuan, että minun pitää hoitaa itseäni koko ajan, jotta se pysyy kurissa.

Tuntuuko sinustakin siltä, että sinulla ja samassa taloudessa asuvalla naisella, läheisellä ystävällä tai vaikka työtoverilla kuukautiskierrot synkronoituvat niin, että teillä on kuukautiset aina samaan aikaan?

Naistentautien erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Sari Ahonkallio Terveystalosta sanoo, että menkkasynkka on osoitettu tutkimuksissa taruksi.

– Alkuperäinen amerikkalaistutkimus aiheesta tehtiin 1970-luvulla. Silloin tutkittiin yhdessä asuvia naisopiskelijoita. Noita tutkimustuloksia on yritetty toistaa, mutta aivan täydellisesti siinä ei ole onnistuttu. Kuukautisten synkronointi on todistettu taruksi tutkimuksessa 2000-luvullakin.

Harha synkronoituvista kuukautisista syntyy muutaman syyn takia

Miksi siis paljon aikaa yhdessä viettävistä naisista kuitenkin usein silti tuntuu siltä, että heidän kuukautisensa tulevat samaan aikaan?

Myös alkuperäisessä tutkimuksessa opiskelijanaisten kuukautiset tuntuivat synkronoituvan muutamassa kuukaudessa.

Ahonkallion mukaan synkronoitumisen vaikutelma syntyy muutamasta asiasta:

Naisen kuukautiskierto vaihtelee 21–35 päivän välillä. Koska kuukautiset kestävät keskimäärin viikon, on todennäköistä, että jossakin vaiheessa kuukautisia samassa taloudessa asuville naisille tulee muutama yhteinen vuotopäivä.

– Siitä tulee vaikutelma, että kuukautiset ovat samaan aikaan.

Kuvittele, että olisi olemassa kikka, jota käyttämällä voisit virittää aivosi parhaaseen mahdolliseen terään helposti ja ilmaiseksi. Kiinnostaisiko?

Sellainen kikka on olemassa: kävely. Se auttaa aivoja poistamaan oivalluksen esteet.

– Kävely auttaa kognition avautumisessa eli sen avulla aivot pääsevät parhaaseen mahdolliseen suorituskykyynsä, aivotutkija Minna Huotilainen kertoo.

– Kävelemällä ei voi varsinaisesti lisätä älykkyyttään, mutta sen avulla voi saada koko oman kapasiteettinsa käyttöön.

Kaikki liikunta parantaa oivalluskykyä, mutta tehokkainta on kävely

Kaikki liikuntalajit edistävät aivojen muistikeskuksen eli hippokampuksen toimintaa ja parantavat aivojen verenkiertoa, mutta tiedonkäsittelyn kannalta tehokkainta on tutkitusti kävely.

– Jostakin syystä aivojen kannalta olennaista on nimenomaan kävellessä tehtävä askellus eli jalkojen rytminen liike. Toinen syy kävelyn tehokkuuteen on se, että kävellessä katsotaan eteenpäin – ikään kuin tulevaisuuteen, Huotilainen sanoo.

Merkitystä ei ole sillä, käytetäänkö kävellessä sauvoja vai ei. Sen sijaan kävelypaikalla on väliä: sisällä juoksumatolla kävely ei ole läheskään yhtä tehokasta kuin ulkona kävely.

Entä jos pinkaisee juoksuksi? Onko juoksukin kävelyä hyödyttömämpää?

– Kognition avautumisen kannalta juoksemisessa on se vaara, että vauhti on liian kova, jolloin katseleminen voi jäädä puuttumaan. Mutta palautumiseen juoksu on mainio laji, Huotilainen sanoo.

Jos siis haluat yltää loistaviin oivalluksiin, tee kävelylenkki. Työpäivän jälkeen palauta aivosi juoksemalla.

Miten ihanaa olisikaan, jos unentarpeemme täyttyisi vain muutaman tunnin unilla. Mitä kaikkea silloin ehtisikään tehdä!

Historiasta tiedämme, että suurnaiset ja -miehet Margaret Thatcheristä Leonardo da Vinciin pärjäsivät vähillä yöunilla. Ensimmäisen väitetään pärjänneet neljän tunnin yhtäjaksoisella unella. Jälkimmäisen unirytmi kuulosti jo pähkähullulta: da Vinci nukkui yössä yhteensä kaksi tuntia 20 minuutin pätkissä joka neljäs tunti.

Syyskuun alussa yksi maailman parhaimmista jalkapalloilijoista, espanjalaisseura Real Madridin vasen laitahyökkääjä Cristiano Ronaldo paljasti omat nukkumistottumuksensa. Ronaldo nukkuu kyllä 7,5 tuntia vuorokaudessa mutta uni koostuu viidestä 1,5 tunnin pätkästä.

Toimiiko monivaiheinen unirytmi todella?

Aikuisen unentarve on yksilöllistä

Helsingin Uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi sanoo, että monivaiheista unta on tutkittu.

Mutta:

– Tämänhetkinen tietämys sotii tuontyyppistä nukkumista vastaan. Minun tiedossani ei ole, että monivaiheisen unen pidempiaikaisesta toimivuudesta olisi tieteellistä näyttöä. Tietenkin se voi toimia väliaikaisena ratkaisuna. Tiedän, että esimerkiksi jotkut purjehtijat käyttävät monivaiheista unirytmiä pitkillä purjehduksillaan, Huutoniemi sanoo.

Unen tarkoitus on, että sen aikana aivomme palautuvat. Jokainen univaikeuksista kärsinyt tai untaan olosuhteiden pakosta säännöstelemään joutunut tietää, että vähillä unilla saattaa toimia, mutta elämä on lähinnä suoriutumista. Päätöksiä on vaikea tehdä ja harkintakyky pettää.

Aikuisen unentarve on yksilöllistä. Usein se vaihtelee kuuden ja yhdeksän tunnin välillä. Päiväunilla voi paikata lyhyitä yöunia, mutta pääasiassa suositus on nukkua uni yhtäjaksoisesti. Emme myöskään voi opettaa itseämme nukkumaan vähemmän kuin haluaisimme.

Unen eri vaiheilla on tarkoituksensa

Unemme alkaa torkkeella. Sitä seuraa kevyt uni, jota on noin puolet unesta.

Syvän unen aikana aivojen energiavarastot täyttyvät ja kasvuhormonia välittyy. Syvää unta nukumme neljäsosan unestamme ja se kertyy 4–5 ensimmäisen tunnin aikana.

REM-uni eli vilkeuni nukutaan aamuyöllä ja sen aikana näemme unia.

Ihminen ei voi taistella luonnonlakeja vastaan

Anne Huutoniemi uskoo monivaiheisen unirytmin viehättävän niitä, jotka haluaisivat olla tehokkaampia. Vuorokauden tunnit eivät tunnu riittävän, joten yöunesta pihistäminen houkuttelee.

– Ihminen ei voi taistella luonnonlakeja vastaan. Katkonainen yöuni on yhteydessä moniin terveyshaittoihin, ja hormonit noudattavat vuorokausirytmiä. Me emme myöskään aivan täysin tiedä, mitä unen aikana tapahtuu.

Ubermanista Everymanin unirytmiin

Todennäköisesti Cristiano Ronaldolla on käytössään Everymanin unirytmi. Siinä nukutaan yöllä yksi 1,5–3,5 tunnin jakso. Muuten uni koostuu säännöllisin väliajoin nukuttavasta 1,5 tunnin pätkästä.  

Da Vinci todennäköisesti käytti Ubermanin unirytmiä, jossa nukkuminen tiivistetään 2–5 tuntiin. Nuo tunnit koostuvat vuorokauden aikana nukuttavista 20–45 minuutin nokosista. Tällaisen unen tärkein vaihe on REM-uni, joka monivaiheisessa unirytmissä saavutetaan nopeasti.

Mutta ennen kuin rytmejä testaa, voi hetken pohtia, onko tällainen rytmi sittenkään vastaus ajankäyttöongelmiin.

Uniliiton Uniuutisissa (nro 1/2016) julkaistussa artikkelissa Olisiko kaikille mahdollista toimia paremmin nukkumalla vähemmän? -artikkelissa Anne Teisseire ja Milja Saresvaara kirjoittivat seuraavasti:

”Aihetta ei kuitenkaan ole tutkittu tarpeeksi, jotta aiheesta olisi muuta kuin anekdoottista tietoa. Monet lääketieteelliset asiantuntijat pelkäävät, että muiden univaiheiden vähemmälle jääminen saattaisi aiheuttaa neurologisia tai henkisiä ongelmia, mutta tästä ei ole empiiristä tutkimusta suuntaan eikä toiseen. Yleisesti ottaen unenpuute aiheuttaa immuunijärjestelmän heikkenemistä sekä heikentää kasvuhormonien tuottamista ja kehon kykyä polttaa sokeria.”

Jutussa käytetty lähteenä myös Uniliittoa ja Terveysverkkoa.

Hampaat pitäisi pestä aamuin illoin, se tiedetään. Entä jos ei kuitenkaan ihan aina siihen pysty? Kumpi pesukerta on terveyden kannalta välttämättömämpi?

Hammaslääkäri Pekka Rannan näkemys asiasta on selvä: iltapesu on tärkeämpi.

– On ehdottomasti pahempi moka jättää hampaat pesemättä illalla kuin aamulla. Jos hampaita ei pese illalla, epäpuhtaudet jäävät suuhun koko yön ajaksi, Ranta sanoo.

Hän toimii potilastyössä Kokonaishammashoidon klinikalla Helsingissä.

Sylki estää hampaiden reikiintymistä

Suun bakteerit tuottavat ruoantähteistä, tarkemmin sanottuna hiilihydraattijäämistä, happoa, joka liuottaa kiillettä. Jos mikään ei estä tai pysäytä tätä syövytystä, syntyy kiilteeseen lopulta reikä. Hampaiden peseminen estää reikiintymistä poistamalla ruoantähteet suusta, mutta hampailla on toinenkin apuri, joka on kaiken lisäksi luontainen.

– Sylki sekä estää happoa liuottamasta kiillettä että korjaa hapon jo aiheuttamia vaurioita, Ranta sanoo.

– Yöllä sylkeä erittyy vähemmän kuin päivällä. Siksi hammaspesun jättäminen väliin illalla on erityisen kohtalokasta.

Kaalit ovat ravinteikkaita, maukkaita ja monipuolisia kasviksia. Listasimme syyt, jotka tekevät kaaleista todellista superruokaa!

1. Kaaleissa on runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita

Folaattia, C-vitamiinia, A-vitamiinia, kalsiumia, rautaa… Kaalit sisältävät monia terveydelle tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita.

C-vitamiinia on runsaasti esimerkiksi parsakaalissa, lehtikaalissa, ruusukaalissa, punakaalissa ja kukkakaalissa. A-vitamiinia puolestaan saa hyvin kurttukaalista ja parsakaalista.

Folaatin lähteitä ovat lehtikaali, parsakaali, ruusukaali, kukkakaali ja kyssäkaali. Rautaa saa ruusukaalista ja lehtikaalista. Lehtikaalissa on myös magnesiumia, kaliumia ja kalsiumia.

2. Kaalit sisältävät syöpää torjuvia ainesosia

Kaaleissa on rikkiyhdisteitä, jotka antavat kaaleille ominaisen, hieman kitkerän maun ja joilla saattaa olla jopa syöpää torjuvia vaikutuksia. Erityisesti sulforafaani-niminen yhdiste, jota on muun muassa parsakaalissa, ruusukaalissa ja lehtikaalissa, näyttää vastustavan syöpää.

3. Kaalit eivät maksa paljon

Kaalit ovat hinnaltaan edullisia, joten niistä saa valmistettua terveellistä ruokaa halvalla.

4. Hyvää ruokaa suoliston kannalta

Kaaleissa on runsaasti kuituja, jotka tekevät hyvää vatsan toiminnalle. Kaalien syöminen voi esimerkiksi helpottaa ummetusta.

Valkokaalista voi myös valmistaa maitohappokäymisen avulla hapankaalia. Hapankaalissa on suolistomikrobistolle tärkeitä probiootteja ja kuituja.

Joillekin kaalit voivat kuitenkin aiheuttaa vatsavaivoja, kuten turvotusta ja kipristelyä. Tällöin kannattaa kokeilla erilaisia kaalilajeja: kiinankaali ja lehtikaali sopivat usein herkkävatsaisille.

5. Kaalit hillitsevät hiljaista tulehdusta

Kaalien rikkiyhdisteillä on matala-asteista tulehdusta torjuvia ominaisuuksia. Hiljaisen tulehduksen tiedetään altistavan monille sairauksille, joten kaalin syöminen kannattaa myös tästä syystä.

6. Kaalista apua painonhallintaan

Kaalit ovat mainiota ruokaa painonhallinnan kannalta. Kaaleissa on runsaasti ravintoaineita mutta vain vähän kaloreita. Kaalien kuidut auttavat myös pitämään vatsan kylläisenä pitkään.

Lähteet: Dr. Axe, Healthline, Kotimaiset kasvikset, Reuters, WebMD

Yhdelle kertyy hammaskiveä, mutta hänelle ei tule reikiä. Toista taas piinaavat reiät, mutta hänen hampaansa ovat upean valkoiset, eikä hänen tarvitse useinkaan poistattaa hammaskiveä. Onko tämä sattuma, vai onko reikien ja hammaskiven määrällä jokin yhteys?

– Ei se ole sattuma. Hammaskiveä syntyy helpommin niille, joiden syljessä on paljon mineraaleja. Toisaalta tällainen mineraalipitoinen sylki neutraloi happoa, joka aiheuttaa reikiintymistä liuottamalla hammaskiillettä, sanoo Kokonaishammashoidon klinikalla Helsingissä työskentelevä hammaslääkäri Pekka Ranta.

Mineraalipitoinen sylki suojaa reikiintymiseltä, mutta ei täysin

Hammaskiven muodostuminen on siis merkki siitä, että sylki on mineraalipitoista ja suojaa – ainakin jonkin verran– hampaita reikiintymiseltä. Eniten reikiintymiseen vaikuttavat Rannan mukaan kuitenkin sekä saatu bakteerikanta että ruokavalio ja se, kuinka usein syö.

– Joka kerta syödessä suun happamuus lisääntyy, ja syömisen jälkeen kuluu pari tuntia, kunnes pH on korjautunut normaaliksi. Jos syödään koko ajan, suu on koko ajan happohyökkäyksen kourissa eli alttiina reikiintymiselle. Siksi parasta olisi syödä korkeintaan 4–5 kertaa päivässä ja välttää napostelua aterioiden välissä, hän sanoo.

Hammaskivi altistaa ientulehdukselle

Vaikka erilaiset syljet altistavatkin osittain erilaisille suuongelmille, hampaista huolehtimista ei kenenkään kannata unohtaa. Alttius saada hammaskiveä ei todellakaan tarkoita sitä, että olisit turvassa reikiintymiseltä, ja herkästi reikiintyviin hampaisiin voi tulla reikien lisäksi hammaskiveä. Sitä paitsi pelkkä hammaskivikin on ongelmallista, sillä se altistaa ientulehdukselle ja parodontiitin puhkeamiselle.

Hammaskiveä vastaan voi taistella puhdistamalla hampaat ja hammasvälit huolellisesti aamuin illoin.

Harjaat hampaat kaksi kertaa päivässä. Käytät sähköhammasharjaa ja fluorihammastahnaa. Puhdistat myös kielen ja hammasvälit. Pestyäsi hampaat syljet suusi puhtaaksi. Teet kaiken piirulleen ohjeiden mukaan, mutta – ja nyt seuraa kohtalonkysymys: huuhteletko hammastahnan vedellä suusta sylkemisen jälkeen vai et?

Ei kannattaisi.

– Tahnaa ei pidä huuhdella suusta vedellä hampaidenpesun lopuksi. Pelkkä sylkeminen riittää, hammaslääkäri Pekka Ranta sanoo.

Ranta toimii potilastyössä Kokonaishammashoidon klinikalla Helsingissä.

– Syy on se, että kun tahnaa ei huuhdella, sen sisältämää fluoria jää hampaiden pinnalle. Fluori taas vahvistaa ja suojaa hampaiden kiillettä ja estää siten reikiintymistä.

Ayurveda eli ikiaikainen intialainen luontaislääketiede pyrkii siihen, että ihminen olisi terve ja elinvoimainen. Sen mukaan ruoansulatuksella on terveyden kannalta keskeinen rooli. Ruoansulatuksesta voi myös päätellä, kuinka hyvin ihminen voi. Esimerkiksi jatkuva turvotus ja erilaiset vatsavaivat kertovat siitä, että jotain pitäisi omissa elämäntavoissa muuttaa.

Ayurvedan mukaan sen oppeja noudattamalla on mahdollista saada ruoansulatus toimimaan ja vatsavaivat katoamaan. Ayurvedassa ei keskitytä vain siihen, mitä ihmisen tulisi syödä, vaan myös siihen, milloin ja kuinka kannattaa syödä.

Jos haluat kokeilla, auttaisiko ayurveda vatsavaivoihisi, ota nämä seitsemän vinkkiä käyttöön.

1. Pidä ruoansulatuksen ”tuli” käynnissä

Ruoansulatuksen tuli, agni, on ayurvedan mukaan tärkeää pitää jatkuvasti käynnissä, jotta ruoan on mahdollista palaa. Tällöin ruoansulatus ei myöskään pääse hidastumaan eikä omasta olosta tule raskas.

Liiku, älä syö liian suuria aterioita ja valitse kasvisvoittoista ruokaa, jotta ruoansulatuksesi ei jumahda. Myös inkivääriteen ja lämpimän veden juominen pitkin päivää voivat auttaa.

7. Kokeile tiettyjä ruoka-aineita

Tietyt ruoka-aineet auttavat auyrvedan mukaan ruoansulatusta. Kokeile muun muassa:

• Chia- ja pellavansiemeniä, joissa on paljon vatsalle hyvää tekeviä kuituja ja rasvahappoja.
• Vihreitä lehtivihanneksia, jotka tukevat suoliston toimintaa.
• Luumuja, joissa on paljon kuituja ja jotka edistävät suolen toimintaa.
• Hapatettuja ruokia, kuten jogurttia, hapankaalia ja kimchia, jotka tukevat suolistomikrobiston toimintaa.
• Fenkolinsiementen pureskelua ruoan jälkeen. Niiden uskotaan antavat ruoansulatukselle lisävauhtia.

Lähteet: Lifespa, Mindbodygreen, Yogajournal

Suunnitteletko laihdutuskuuria? Jos olet keski-ikäinen, ylipaino kannattaa pudottaa nyt. Vanhemmiten nopeasti laihduttaminen voi nimittäin olla jopa vaarallista.

– Ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi ja liikunnan lisääminen on aina hyödyllistä, mutta jos laihdutetaan vähillä kilokaloreilla ja ilman liikuntaa, menetetään lihaskudosta, sanoo Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikön apulaisprofessori Kirsi Pietiläinen.

Tämä on ongelma varsinkin ikääntyneillä, sillä ikääntyessä lihaskudosta menetetään joka tapauksessa.

– Siksi rajut laihdutuskuurit pitäisi jättää pois viimeistään eläkeiän kynnyksellä, Pietiläinen sanoo.

Mitä ikääntyneempi keho, sitä enemmän liikuntaa se tarvitsee

Sitä, missä iässä lihaskato kullakin tarkalleen alkaa, on mahdotonta sanoa tarkkaan, sillä ihmisten kehot ikääntyvät eri tahtia. Yhdellä kuusikymppisellä voi olla viisikymppisen keho ja toisella seitsemänkymppisen.

Erot aiheutuvat monesta tekijästä, mutta aivan ylivoimaisesti tärkein syy perusterveellä ihmisellä on liikunnan määrä. Mitä enemmän liikut, sitä nuorempana kehosi pysyy.

– Lihaskato alkaa liikunnallisesti passiivisella ihmisellä viimeistään viisikymppisenä, Pietiläinen sanoo.

Ikääntyessä myös aineenvaihdunta hidastuu. Sitäkin voi estää liikkumalla paljon.

– Mitä ikääntyneempi keho, sitä enemmän liikuntaa se tarvitsisi.

Höttöhiilarit ja turhat rasvat pois, proteiinia ja vitamiineja tilalle

On kuitenkin olemassa muitakin tapoja taistella lihavuutta vastaan kuin kitukuurit.

Turvallinen resepti painonhallintaan niin ikääntyneille kuin nuoremmillekin on Pietiläisen mukaan se, että jätetään ruokavaliosta turhat höttöhiilihydraatit ja turhat rasvat pois, syödään tarpeeksi proteiinia ja huolehditaan riittävästä vitamiinien saannista. Ja liikutaan paljon.

Tunnetko itsesi jatkuvasti väsyneeksi ja uupuneeksi, eikä väsymyksesi lähde pois nukkumalla? Syynä saattaa olla se, ettei unesi ole tarpeeksi palauttavaa.

– Jos elämässä on liikaa kuormitusta, kuten fyysistä, kognitiivista tai henkistä stressiä, se vaikuttaa negatiivisesti unen palauttavuuteen, liikuntafysiologi ja Firstbeatin hyvinvointiasiantuntija Satu Tuominen kertoo.

Pitkät yöunetkaan eivät siis tee oloa virkeäksi ja energiseksi, jos ihminen on ylikuormittunut. Väsymyksen lisäksi voi ilmetä suorituskyvyn laskua, lihassärkyä, motivaation puutetta, sairastelua ja ärtyneisyyttä.

– Elämässä ei voi koko ajan mennä täysillä. Kun suoritat liikaa, palautumiskykysi heikkenee etkä ole enää paras versio itsestäsi.

Mutta millaisia muutoksia kannattaa enimmäiseksi lähteä elämäänsä tekemään, jos kärsii jatkuvasta väsymyksestä? Satu Tuominen antoi neljä vinkkiä:

1. Pidä ruokarytmi säännöllisenä

Säännöllinen elämänrytmi auttaa pitämään kuormituksen ja palautumisen tasapainossa. Unirytmin lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää ruokarytmiin.

– Ihmisen pitää syödä säännöllisesti eli huolehdi siitä, että oma ruokailurytmisi on säännöllinen. Tällöin energiaa on pitkin päivää, ja myös unipaine alkaa kasvaa iltaa kohden.

2. Liiku säännöllisesti, edes vähän

Hyvä fyysinen kunto tukee palautumiskykyä, joten säännöllinen liikunta kannattaa.

– Liikunnan harrastaminen on tärkeää, vaikka väsyneenä tuntisi, ettei itsellä olisi voimavaroja liikkua.

Liikkeelle voi lähteä pienin askelin ja aloittaa vaikka 10 minuutin liikuntatuokiolla.

– Suurimpia harvakuvitelmia on, että ihmisen pitäisi liikkua ihan hullusti saadakseen siitä hyötyä. Esimerkiksi käveleminen luonnossa on erinomainen vaihtoehto. Kävely tukee fyysistä kuntoa ja antaa mielelle lepoa. Myös hyötyliikunta tukee hyvinvointia.

Sen sijaan rankkaa liikuntaa kannattaa mahdollisuuksien mukaan välttää 3–4 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Kovatehoinen liikunta heikentää unen palauttavaa vaikutusta.

– Mutta jos sinulla on kerran viikossa illalla esimerkiksi sulkapallovuoro, älä jätä sitä väliin. Kunnon heikentyminen on paljon huonompi asia kuin se, että yhtenä iltana palautuminen viivästyy.

3. Nuku enemmän

Unen määrä ei ole sama asia kuin se, että uni on palauttavaa.  Firstbeatin tutkimusten mukaan keskimäärin vain 60 prosenttia nukutusta ajasta on palauttavaa.

– Unen tarve kasvaa kuormituksen aikana, joten 7–9 tunnin yöunet eivät välttämättä enää riitä.

Virittäydy uneen ja laske kierroksia alas jo noin tuntia ennen nukkumaanmenoa. Lue kirjaa, kuuntelee musiikkia, tee rentoutusharjoituksia ja syö unta tukeva, kevyt ja terveellinen iltapala.

4. Tee asioita, joista nautit

On tärkeää, että omaan arkeen kuuluu asioita, jotka tuottavat itselle iloa. Mieliala vaikuttaa parasympaattiseen hermostoon, joka säätelee kehon palautumista.

– Kun teet asioita, joista nautit, parasympaattinen hermostosi aktivoituu ja tuo sinulle energiaa.

Jos kiireisen työviikon keskellä tuntuu siltä, että teatteri-ilta tai tapaaminen ystävän kanssa pitäisi perua, siitä saattaa olla silloin entistä tärkeämpää pitää kiinni.

Oletko huomannut, että trendikkäät ruokavaliot noudattavat usein samaa kaavaa kuin vaatemuoti? Uusi sesonki on vastaisku vanhalle. Esimerkiksi runsaasti lihaa sisältävää paleo-ruokavaliota seurasi veganismin megatrendi.

Suurin osa ihmisistä ei suinkaan vaihda ruokavaliotaan jatkuvasti, mutta jokainen tuntee takuuvarmasti tyypin, joka tekee ruokaremontin muutaman kuukauden välein.

Pysyykö dieettikokeilijan keho mukana muutoksissa ja mitä ruokavalion muutokset aiheuttavat elimistölle?

Haitallisia aineenvaihduntatuotteita, turvotusta ja vatsakipuja

Se tiedetään, että ruokavaliolla on iso merkitys suoliston mikrobistolle.

Kovin suoraviivaisia ohjeita suoliston toiminnan optimoimiseksi ei kuitenkaan voida antaa, sillä suoliston toimintaan vaikuttaa moni muukin asia perimästä ympäristötekijöihin ja syömiimme antibioottikuureihin.

Tällä hetkellä tiedossa on, mitkä bakteerit ovat suolistolle hyväksi. Sitä sen sijaan ei tiedetä kunnolla, millainen sekoitussuhde on paras.

Ruokavaliomuutos saa usein suoliston oireilemaan.

– Suolistolla kestää aina hetki tottua uuteen ruokavalioon, sanoo laillistettu ravitsemusterapeutti Tomi Valtanen lääkärikeskusta Aavasta.

– Ruokavalio, jossa syödään runsaasti proteiinia, etenkin punaista lihaa tai prosessoituja lihatuotteita, ei ole suolistolle hyväksi. Liika proteiini voi aiheuttaa sille ongelmia, koska sulamattomasta proteiinista syntyy suoliston bakteerifermentaation myötä haitallisia aineenvaihduntatuotteita.

Jos taas proteiinipitoisesta ruokavaliosta siirrytään nopeasti kasvispitoiseen ruokavalioon, riesaksi saattavat tulla vatsakivut.

– Yhtäkkiä lisääntyvä kuidun määrä voi aiheuttaa ainakin turvotusta, mutta pidempiaikaista haittaa siitä ei tavallisesti aiheudu. Keho on joustava.

Tiukka ruokavalio ei ole koskaan hyväksi

Valtanen sanoo, että vaikka kaikille sopivaan ruokavalioon ei ole olemassa valmista sapluunaa, tiukka ruokavalio ei ole koskaan hyväksi. Silloin ruokailusta tulee helposti stressaavaa ja moni tarvittava ravintoaine voi jäädä saamatta.

Valtasen mukaan kehoa ja suolistoa hellivä ruokavalio on kasvispainotteinen, sisältää runsaasti täysjyväviljatuotteita, palkokasveja sekä marjoja, hedelmiä ja tyydyttymättömiä rasvoja.

– Kun siirtyy johonkin uuteen ruokavalioon, siihen on hyvä siirtyä maltillisesti. Etenkin, jos muutos on iso edelliseen ruokavalioon verrattuna tai yksittäisiä ruoka-aineryhmiä jää pois. Tällä tavalla turvataan kaikkien ravintoaineiden saanti. Maltillisesti toteutetussa muutoksessa keho ja mieli pysyvät mukana.

Kuiva nenä saattaa oireilla eri tavoin. Se voi tuntua aralta, karstoittua tai vuotaa limaa. Haavaisena nenä voi vuotaa vertakin. Jos nenän limakalvo on hyvin kuiva, nenä saattaa tulehtua. Tällöin limakalvo turpoaa, ja nenä menee helposti tukkoon.

Monen nenä alkaa kuivua heti, kun sisätiloja aletaan syksyllä lämmittää kotona ja toimistoissa. Pölyiset patterit ja flunssaepidemiat pahentavat oireita. Kovimmalla koetuksella nenä on talvisin, jolloin myös pakkanen kuivattaa nenän limakalvoja.

– Kun helmikuussa iskee vielä influenssa-aalto, niin siinä vaiheessa monen nenä on ihan riekaleina, keuhkolääkäri ja allergologi, Klaus Tamminen sanoo.

Avaavat nenäsuihkeet kuivattavat limakalvoja

Moni erehtyy hoitamaan karstoittuvaa tai tukkoista nenää avaavilla tuotteilla, jotka ovat kuivanenäiselle erityisen haitallisia. Avaavilla tuotteilla tarkoitetaan nenäsuihkeita, joita käytetään allergiseen nuhaan tai flunssaan avaamaan tukkoista nenää.

Avaava nenäsuihke kyllä avaa tukkoisen nenän, mutta samalla se supistaa nenän verisuonia, jolloin limakalvot alkavat kuivua entisestään.

– Avaavat tuotteet vain pahentavat kuivan nenän ongelmia. Viikon tai parin käytön jälkeen nenän limakalvot ovat voineet kuivua rusinoiksi. Kun potilas sitten lopettaa avaavan suihkeen käytön, limakalvot yrittävät korjata tilannetta, ja turpoavat uudestaan. Silloin potilas aloittaa uudestaan avaavan tuotteen käytön, ja hän on kierteessä. Jos avaavia tuotteita käyttää liian pitkään, limakalvot tuhoutuvat, Tamminen sanoo.

– Avaavia tuotteita voi käyttää flunssan tai poskiontelotulehduksen yhteydessä, mutta niiden rinnalla kannattaa käyttää myös vitamiinipohjaista hoitoöljyä kosteuttamaan nenää.

Hoitavat vitamiiniöljyt ovat parhaita kuivan nenän ongelmiin

Kuivasta nenästä kärsivän pitäisi aloittaa nenänsä hoitaminen aina puhdistamisesta. Nenän huuhteleminen suolaliuoksella vähentää tulehdusriskiä. Nenähuuhtelun voi tehdä joko käyttämällä suihketta tai nenäkannua.

Puhdistamisen jälkeen kuivaa nenää hoidetaan kosteuttavalla öljypohjaisella suihkeella, jossa on vitamiineja.  Tamminen suosittelee esimerkiksi nenäsuihketta, jossa on A- ja E-vitamiinia sekä dekspantenolia kosteuttamaan, hoitamaan ja elvyttämään nenän limakalvoja.

– A-vitamiini auttaa limakalvojen korjaantumisessa, dekspantenoli on B5-vitamiinin esiaste, joka kostuttaa ja auttaa limakalvoja uudistumaan nopeammin. E-vitamiini on hyvä antioksidantti, joka estää limakalvoja vaurioitumasta, Tamminen sanoo.

Milloin nenän hoitaminen kannattaa aloittaa?

Nenää kannattaa hoitaa kuten ihoakin: omien tarpeiden mukaan. Lääkkeettömiä tuotteita ei voi käyttää liikaa, joten vaaraa niiden ylikäytöstä ei ole.

Nenän hoitaminen kannattaa aloittaa ajoissa ennen talvipakkasia ja varsinkin, mikäli syksyllä on ollut flunssaa tai muita infektioita, jotka ovat vaurioittaneet nenän limakalvoja.

Jo valmiiksi ärtyneet limakalvot kestävät terveitä huonommin talven koettelemuksia. Tamminen suositteleekin hoitamaan nenää ennaltaehkäisevästi, jos nenän limakalvot ärtyvät helposti niin, että tulee verenvuotoa tai karstoittumista.

Tamminen suosittelee, että nenää kannattaa huuhdella ja kosteuttaa öljypohjaisella suihkeella 1—2 kertaa päivässä, esimerkiksi hampaiden harjauksen yhteydessä.

– Henkilöillä, joilla on taipumusta runsaisiin oireisiin tai esimerkiksi poskiontelontulehduksiin tai jotka kärsivät sisäilman ongelmista, kannattaa tähän ennaltaehkäisyyn todella paneutua ajoissa, Tamminen sanoo.

On hyvä muistaa hoitaa nenää myös ennen kuin menee lentokoneeseen, koska lentokoneessa ilma on hyvin kuivaa. Hoidon tehostaminen pitäisi aloittaa pari päivää ennen lentoa.

Jos nenähuuhtelu ja vitamiinipitoiset öljyt eivät auta, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin.

Tuntuuko sinusta, että kehosi huutaa aina syksyisin epäterveellisiä sokerisia ja rasvaisia herkkuja? Niiden syöminen saa olosi vain entistä väsyneemmäksi.

Unohda siis epäterveelliset herkut ja piristy sen sijaan syömällä näitä ruoka-aineita:

1. Banaani

Banaanit sisältävät runsaasti B6-vitamiinia, joka auttaa tuottamaan mielihyvähormoni serotoniinia. Lisäksi banaaneissa on myös C-vitamiinia, joka parantaa vastustuskykyä, vähentää stressiä ja lisää energiaa.

2. Lohi

Lohesta saat runsaasti masennusta ehkäiseviä omega-3-rasvahappoja ja D-vitamiinia, joka sekin vaikuttaa positiivisesti mielialaasi ja ehkäisee masennusta.

3. Pellavansiemenet

Lohen lisäksi myös pellavansiemenet ovat loistavia omega-3-rasvahappojen lähteitä. Niitä on helppo lisätä päivittäin esimerkiksi salaatin sekaan.

4. Kananmuna

Munankeltuaiset sisältävät runsaasti D-vitamiinia. Lisäksi kananmuna sisältää runsaasti proteiinia, jonka nauttiminen ehkäisee tehokkaasti näläntunnetta, joka usein kaamosmasennuksessa on jatkuvana riesana.

5. Tumma suklaa

Tumman suklaan sisältävät antioksidantit voivat auttaa kohentamaan mielialaa. Ja kenties tumma suklaa vie myös kaamosmasennukseen usein kuuluvan makeannälän mennessään. Älä kuitenkaan ahmi tummaa suklaata, vaan pidättäydy enintään 55 gramman päiväannostuksessa.

Lähteet: Best Health Magazine Canada, Health Line, Livestrong.com

Hiusten kasvu on monien tekijöiden summa. Niin ikä, geenit, sairaudet kuin hormonitkin vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti hiukset kasvavat ja uudistuvat. Myös ravinnolla tärkeä merkitys hiusten hyvinvoinnin kannalta.

Hiukset tarvitsevat vitamiineja, kivennäisaineita ja rasvahappoja pysyäkseen terveinä ja vahvoina. Jos ne eivät saa riittävästi rakennusaineita, seurauksena voi olla hiustenlähtöä: hiuksia voi alkaa tippua normaalia enemmän, hiusten määrä voi vähentyä ja hiusten laatu muuttua hennommaksi.

Monipuolinen ja terveellinen ruokavalioa auttaa pitämään hiukset terveinä, estämään hiustenlähtöä ja edistämään hiusten normaalia kasvua. Listasimme seitsemän ravintoainetta, joiden saannista kannattaa erityisesti huolehtia.

Omega-3-rasvahapot vahvistavat hiusta

Omega-3-rasvahapot ravitsevat hiuksia, tukevat hiusten paksuuntumista ja vähentävät hiljaista tulehdusta, joka voi aiheutta hiustenlähtöä.

Lisää ruokavalioosi omega-3-rasvahappoja sisältäviä ruokia: lohta, tonnikalaa, kananmunia, saksanpähkinöitä ja pellavansiemeniä.

B-vitamiinit auttavat hiusta kasvamaan

Monet B-ryhmän vitamiinit, B7-vitamiini (bioteeni), B5-vitamiini (pantoteenihappo) ja B12-vitamiini, vaikuttavat hiusten hyvinvointiin. B-vitamiinit auttavat muun muassa kuljettamaan happea ja ravinteita päänahkaan, mikä edistää hiusten kasvua.

Syö täysjyvätuotteita, kananmunia, linssejä, avokadoa ja tummanvihreitä lehtikasviksia. B12-vitamiinia saa vain eläinkunnan tuotteista, maksasta, lihasta, kalasta ja maidosta, joten kasvis- tai vegaaniruokavaliota noudattavan täytyy käyttää ravintolisää.

C-vitamiini edistää kollagenin muodostumista

C-vitamiini on elintärkeää hiusten rakenneaineen eli kollageenin muodostumiselle. Kollageenin puute voi näkyä hiusvaurioina. C-vitamiini edistää myös hiusteen kasvulle tärkeän mineraalin eli raudan imeytymistä elimistöön.

Lisäksi C-vitamiini on antioksidantti, joka suojaa kehoa soluja vaurioittavalta ja muun muassa hiusten kasvua estävältä hapettumisstressiltä.

Muun muassa mansikat, paprikat, kaalit ja sitrushedelmät ovat mainioita C-vitamiinin lähteitä.

D-vitamiinin riittävä saanti ehkäisee hiustenlähtöä

Liian alhainen D-vitamiinitaso on yhdistetty tutkimuksissa hiustenlähtöön ja hiusvaurioihin. Vaikka ei ole täysin selvää, millä tavalla D-vitamiini täsmälleen vaikuttaa hiuksiin, se kuitenkin näyttää edistävät hiusten hyvinvointia.

Aurinko on ihmiselle tärkein D-vitamiinin lähde. Lisäksi D-vitamiinia on mm. rasvaisessa kalassa. Pimeään vuodenaikaan on suositeltavaa käyttää D-vitamiinilisää.

E-vitamiini suojaa soluja

Samoin kuin C-vitamiini, E-vitamiini on soluja suojaava antioksidantti. Se myös tukee päänahan verenkiertoa, mikä auttaa lisäämään hiusten kasvua.

E-vitamiinia saa muun muassa manteleista, auringonkukansiemenistä, pinaatista ja avokadosta.

Sinkkiä tarvitaan hiusten kasvuun

Sinkillä on tärkeä rooli hiusten kasvussa ja korjauksessa. Sinkki vaikuttaa solujen uudistumiseen, hormonitasapainoon ja vitamiinien imeytymiseen, mitkä kaikki ovat hiusten kasvulle olennaisia asioita. Hiustenlähtö on myös yksi sinkin puutoksen yleisistä oireista.

Ruokavaliossa sinkin lähteitä ovat esimerkiksi vehnänalkiot, osterit, katkaravut, kananmuna, pinaatti, naudanliha, kurpitsansiemenet ja linssit.

Raudan puute voi näkyä hiuksissa

Rauta auttaa veren punasoluja kuljettamaan happea, mikä tekee siitä tärkeän mineraalin monille kehon toiminnoille, kuten hiusten kasvulle. Raudan riittämätön saanti on myös yhdistetty hiustenlähtöön.

Hyviä raudan lähteitä ovat pinaatti, simpukat, punainen liha, linssit, lehtimangoldi ja mustapavut.

Lähteet: Dr. Axe, Hair Today There Tomorrow, Healthline

Suurin syy rintasyövän yleistymiselle on se, että väestö ikääntyy. Tyypillisin ikä sairastua on 64–65-vuotiaana. Syöpä kuitenkin voitetaan yhä useammin, sillä se todetaan yhä varhaisemmassa vaiheessa ja leikkaus-, säde- ja lääkehoidot kehittyvät koko ajan. Nykyään hoito voidaan myös räätälöidä rintasyöpätyypin mukaan.

Syöpäjärjestöjen ylilääkäri ja onkologi Liisa Pylkkänen kertoo, miten nainen voi itse edistää rintojensa terveyttä. Ravinto, liikunta ja painonhallinta yhdessä ovat tärkeimmät tekijät, joilla voi itse vähentää sairastumisriskiä jopa 30–40 prosenttia.

1. Karsi lihaa ja alkoholia, suosi kasviksia ja hedelmiä

Karsi ruokavaliosta makkarat, pekonit ja muut lihavalmisteet ja syö punaista lihaa korkeintaan 500 g viikossa. Syö runsaasti erivärisiä kasviksia, hedelmiä ja marjoja, sillä niissä on terveyttä edistäviä flavonoideja. Vältä alkoholia. Lasillinen alkoholia päivittäin voi lisätä sairastumisriskiä 5–10 prosenttia.

2. Liiku päivittäin

Liiku päivittäin puolesta tunnista tuntiin siten, että hengästyt. Liikunta parantaa naisen omaa immuniteettia siten, että jos syöpäsoluja syntyy, elimistö pystyy itse hävittämään niitä. Painonhallinta on tärkeää, sillä ylipainoisella estrogeenitaso on korkea, ja tämä hormoni lisää rintasyövän riskiä. Vyötärönympäryksen olisi hyvä olla alle 80 cm. Istu päivän aikana mahdollisimman vähän.

3. Käy mammografiaseulonnoissa

Kunnalliset maksuttomat mammografiaseulonnat tarjotaan 50–69-vuotiaille, ja siinä ikäryhmässä rintasyöpiä todetaan eniten. Jos on perinnöllinen alttius rintasyöpään, lääkäri voi yksilökohtaisesti suositella rintojen tutkimuksia jo nuoremmalla iällä. Seulonnat lisäävät rintasyöpäpotilaiden elossaolon todennäköisyyttä noin 20 prosenttia väestötasolla.

4. Pitkä imetys suojaa

Useat raskaudet ja ensisynnytys alle 30-vuotiaana sekä pitkä imetys suojaavat rintasyövältä. Sen sijaan yli 5 vuotta jatkunut vaihdevuosien hormonikorvaushoito voi lisätä riskiä sairastua.

5. Tutki rintasi kerran kuussa

Tutki itse rintasi kerran kuussa noin viikko kuukautisten jälkeen. Säännöllisellä tutkimisella opit tuntemaan rintasi. Esimerkiksi kivuton kyhmy, rusehtava erite nännistä tai ihon vetäytyminen ovat muutoksia, joiden vuoksi on syytä mennä lääkäriin.

Lisätietoa: cancer.fi, roosanauha.syopasaatio.fi

Influenssakausi lähestyy jälleen ja moni miettii, kannattaako influenssarokotus ottaa. Rokoteiden teho on vaihdellut eri vuosina. Suojaako tänä vuonna annettava influenssarokote maailmalla kiertäviltä influenssoilta?

Kysyimme Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erityisasiantuntija Niina Ikoselta ja ylilääkäri Hanna Nohynekilta influenssarokotuksista.

Maailmalla kiertää nyt neljää eri influenssatyyppiä. Mikä niiden ero on?

Oireiden perusteella eri influenssoja ei pysty erottamaan toisistaan. Jokaisessa niissä infektion oireet vaihtelevat lievästä tai oireettomasta vakavaan, sairaalahoitoa vaativaan tai jopa kuolemaan johtavaan taudinkuvaan.

Vuosittaisia epidemioita aiheuttavia influenssavirustyyppejä on kaksi: influenssa A ja influenssa B. A-viruksesta tunnetaan useita eri alatyyppejä, joista ihmiselle aiheuttavat epidemioita vuosittain H3N2 ja H1N1.

Influenssa B-viruksista tunnetaan kahden kehityshaaran viruksia: victoria ja yamagata. Näitä neljää virustyyppiä kiertää jatkuvasti maailmalla ja valtasuhteet voivat vaihdella epidemiakauden ja maiden sisällä.

Viime talvena Suomessa todettiin lähes pelkästään influenssa A(H3N2)-viruksia. Aiemmin ajateltiin, että A-virukset olisivat ärhäkämpiä. Nykytietämyksen mukaan myös B-viruksien aiheuttamat infektiot voivat vakavia.

On havaittu, että kausina, jolloin A(H1N1)-virukset ovat valtaviruksina, myös nuorilla ja perusterveillä aikuisilla esiintyy enemmän vakavia, jopa sairaalahoitoa vaativia infektioita kuin A(H3N2)-viruksen ollessa valtaviruksena.

Onko Suomessa esiintynyt jo tänä syksynä influenssaa?

Muutamia tapauksia on jo raportoitu. Läheskään kaikkien potilaiden tiedot eivät päädy tartuntatautirekisteriin, sillä suurin osa sairastaa kotona käymättä laboratoriotesteissä. Lokakuun aikana tapaukset yleensä lisääntyvät.

Aikaisemmin varsinainen epidemia käynnistyi uudenvuoden tienoilla ja huippu koettiin helmikuussa suunnilleen viikolla 8. Viime vuosina kausi on alkanut jo aiemmin ja huipentunut vuodenvaihteeseen. Tällä hetkellä tilanne näyttää rauhalliselta sekä Suomessa että Euroopassa.

Suojaako syksyllä annettava rokote kaikkia neljää virustyyppiä vastaan?

Influenssa on hankala virus voimakkaan muuntautumiskykynsä takia. Siksi rokotteessa olevat virukset joudutaan päivittämään vuosittain.

Helmikuussa maailman terveysjärjestö arvioi, minkä tyyppiset virukset mahdollisesti aiheuttavat epidemiaa tällä kaudella pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessa riskiryhmille tänä syksynä annettava influenssarokote sisältää kolmea virusta. Siinä on molemmat influenssa A:n ja toinen B:n alaviruksista, tällä kaudella Victoria-kehityshaaran virus.

Tämän hetkisen tiedon mukaan viruksissa ei ole tapahtunut sellaista merkittävää muutosta, mikä vaikuttaisi rokotteen antamaan suojaan. Pikkulapsille on tarjolla myös nenäsumuterokotetta, jossa on neljää virusta.

Kuinka todennäköistä on, että sairastuu rokotteesta huolimatta?

Parhaimmillaan rokote estää kahdeksan infektiota kymmenestä. Silloin, kun virus on muuntautunut paljon, suojateho ei ole yhtä hyvä. Varsinkin ikääntyneiden joukossa sairastuneita voi olla tällöin jopa kahdeksan kymmenestä. Mutta koska influenssa on kovin yleinen tauti, vähäisemmälläkin rokotteen suojateholla saadaan estettyä paljon influenssaa ja niiden jälkitauteja.

Jos et ole vielä alkanut käyttää D-vitamiinilisää, kannattaa sen käyttö aloittaa viimeistään lokakuussa.

– Suomessa on tarpeeksi auringonvaloa D-vitamiinin kehittymistä varten huhtikuusta syyskuuhun. Käytännössä auringonvalo jää tällöinkin vähälle, koska suuri osa ajasta vietetään sisätiloissa ja ulkonakin kuljetaan usein iho peitettynä. Tämän takia D-vitamiinilisää kannattaa käyttää ympäri vuoden, kertoo vastaava lääkäri Patrik Währn Mehiläisen Ison Omenan Oma Lääkärisi -asemalta.

Mutta miksi D-vitamiinilisää tarvitaan?

Terve luusto edellyttää D-vitamiinia

D-vitamiini on luustolle tärkeä rasvaliukoinen vitamiini. D-vitamiini myös ennaltaehkäisee joissain määrin muun muassa infektiosairauksia, verisuonisairauksia, syöpää ja diabetesta.

Erityisesti D-vitamiinia tarvitaan luuston kehittymiseksi sekä osteoporoosin ehkäisemiseksi.

– Luusto tulisi aikuisiän aikana rakentaa mahdollisimman vahvaksi, jotta vanhana ei tulisi osteoporoosia ja sen aiheuttamia luunmurtumia. Ilman D-vitamiinia se ei onnistu. Lisäksi tarvitaan tietenkin säännöllistä liikuntaa ja tarpeeksi kalsiumia ravinnosta.

Osteoporoottiset murtumat ovat ikäihmisillä tavallisia. Selkärangan ja lonkan murtumat ovat erittäin kivuliaita ja elämänlaatua heikentäviä, joten D-vitamiinin saannistaan kannattaa pitää huolta.

Währn muistuttaa myös, että lasten riittävän D-vitamiinin saannin turvaaminen on hyvin tärkeää.

– Mikäli suomalainen lapsi ei saa D-vitamiinilisää, hänellä on riski sairastua riisitautiin. Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät anna D-vitamiinilisää lapsilleen ja tämän takia riisitautia ja siihen liittyviä kouristuksia esiintyy edelleen.

D-vitamiinin saantisuositukset vaihtelevat

Siitä, kuinka paljon suomalaiset tarvitsevat D-vitamiinia, on monenlaisia näkemyksiä.

– Viralliset suositukset ovat valitettavasti kovin sekavia ja harva tietää niiden sisällön, Patrik Währn myöntää.

Suositusten mukaan D-vitamiinia pitäisi saada 10 µg vuorokaudessa, paitsi yli 75-vuotiaiden, joiden pitäisi saada 20 µg vuorokaudessa. Jotta tarve täyttyisi, D-vitamiinilisää suositellaan alle 18-vuotiaille sekä raskaana oleville ja imettäville 7,5–10 µg vuorokaudessa ja yli 75-vuotiaille 20 µg vuorokaudessa. Muille suositellaan D-vitamiinilisää tarpeen mukaan, ravinnosta ja auringossa oleskelusta riippuen.

– Osteoporoosin asiantuntijoiden mukaan suositellut määrät ovat liian alhaisia, koska tiedetään, että noin neljäosalla suomalaisista on liian vähän D-vitamiinia elimistössään. Osteoporoosia sairastaville suositellaankin suurempia, 25–100 µg:n vuorokausiannoksia.

Mutta miksi suositellut määrät sitten ovat niin matalia?

– Suositukset ovat erittäin konservatiiviset ehkä sen takia, että D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joten se voi kerääntyä elimistöön aiheuttaen myrkytysoireita – jos sitä saa liikaa. Auringosta tai ravinnosta D-vitamiinia ei voi saada liian paljon.

Turvallinen D-vitamiinin saannin yläraja on aikuisilla 100 µg vuorokaudessa.

– Oma suositukseni perusterveelle aikuiselle, jolla ei ole rajoitteita ruokailun suhteen, on käyttää D-vitamiinilisää 20 µg vuorokaudessa ympäri vuoden. Sillä suurin osa saa riittävän D-vitamiinitason elimistöönsä, eikä myrkytyksen riskiä ole, vaikka auringosta ja ruuasta saisikin sen lisäksi runsaasti D-vitamiinia.

Voiko D-vitamiinin tarpeen täyttää aurinkolomalla ja ravinnolla?

Auringonvalo on tehokkain D-vitamiinin lähde. Mikäli koko keho altistuu auringolle ilman aurinkosuojavoidetta, jo 15 minuutin oleskelu auringossa riittää D-vitamiinin syntymiseksi.

Yksi viikon mittainen aurinkoloma ei kuitenkaan riitä kattamaan koko talven D-vitamiinitarvetta, sillä D-vitamiinipitoisuus laskee viikkojen kuluessa.

– Teoriassa talven D-vitamiinitarpeen voisi tyydyttää kahdella tai kolmella kahden viikon pituisella aurinkolomalla.

D-vitamiinia on mahdollista saada auringon lisäksi myös ravinnosta. D-vitamiinia on luonnostaan rasvaisissa kaloissa sekä jonkin verran esimerkiksi kananmunan keltuaisessa ja tietyissä sienissä. Lisäksi maitotuotteisiin on lisätty D-vitamiinia, luomutuotteita lukuun ottamatta.

Ravinnosta saatava D-vitamiini kuitenkin riittää harvoin yksinään täyttämään D-vitamiinin tarvetta.

– Teoriassa ravinnosta voi saada tarpeeksi D-vitamiinia, mutta käytännössä saanti jää epävarmaksi. Tämän takia suosittelen kaikille D-vitamiinilisää. Mikäli ihminen noudattaa vegaanista ruokavaliota, on D-vitamiinilisän käyttö erityisen tärkeää.

Joka kolmas nainen ja joka viides yli viisikymppinen mies saa loppuelämänsä aikana osteoporoottisen murtuman.

Osteoporoosi tarkoittaa sairautta, jossa luusto haurastuu tavanomaista runsaammin ja murtumia syntyy jopa ilman vammaa. Yleisintä se on vanhuksilla, mutta luun määrä alkaa vähentyä jo noin nelikymppisenä. Osteoporoosi etenee usein ilman näkyviä oireita.

Mistä tiedän, onko minulla osteoporoosi?

Hälytysmerkkejä ovat etukumara asento, pituuden menetys, äkillinen selkäkipu ilman syytä tai arkisissa askareissa, vaikkapa kengännauhaa sitoessa, tullut luunmurtuma. Silloin on syytä hakeutua lääkäriin tarkistuttamaan luun kunto, etenkin jos on yli 50-vuotias. Riskitestin voi tehdä osoitteessa luustoliitto.fi.

Mitkä seikat edesauttavat osteoporoosin syntyä?

Hento ruumiinrakenne, niukka D-vitamiinin ja kalsiumin saanti, tupakointi, runsas ruokasuolan käyttö ja monet sairaudet, kuten suoliston imeytymishäiriöt, diabetes, tulehdukselliset reumasairaudet ja munuaissairaudet lisäävät osteoporoosin kehittymisen vaaraa. Sekä ali- että ylipaino ovat haitallisia luustolle.

Miksi osteoporoosi on yleisempää naisilla kuin miehillä?

Naisilla luuston huipputiheys jää keskimäärin alhaisemmaksi kuin miehillä, joten siitä on vähemmän varaa menettää. Naissukuhormoni eli estrogeeni suojaa luustoa ja alhaiset estrogeenipitoisuudet kiihdyttävät luuston haurastumista. Samoin käy vaihdevuosien aikana. Alttiutta sairastumiselle lisää, jos kuukautiset alkoivat myöhään ja loppuivat varhain.

Miten osteoporoosi todetaan?

Jos pituus on lyhentynyt viisi senttiä tai enemmän ja ryhti on kumara, syy tulee selvittää. Osteoporoosi diagnosoidaan röntgensäteilyyn perustuvalla DXA-mittauksella, jossa kuvataan selkä ja reisiluun yläosa. Mittaukseen tarvitaan lääkärin lähete ja niitä tehdään sekä sairaaloissa että yksityisillä terveysasemilla.

Miten osteoporoosia voi hoitaa?

Hoitoon kuuluu aina huolehtiminen riittävästä D-vitamiinin, kalsiumin ja proteiinin saannista. D-vitamiinin tarve on yksilöllinen ja verikoe on ainoa tapa selvittää se. Kalsiumin tarve on aikuisilla noin 800 mg, mutta osteoporoosia sairastavalla 1000-1500 mg vuorokaudessa.

Proteiinia tarvitaan muun muassa lihaksiston ja luuston kasvuun ja uusitumiseen. Jokaisen aterian tulisi sisältää jotakin proteiinipitoista, kuten kanaa, kalaa, lihaa, kananmunaa, maitotuotteita, palkokasveja, soijaa, tofua, nyhtökauraa tai härkistä.

Viime vuosina on myös kehitetty monia lääkkeitä. Mutta koska luu uusiutuu hitaasti, hoito kestää yleensä vuosia ja on melko kallista.

Siksi osteoporoosin syntymistä kannattaa ehkäistä ennakolta. On tärkeätä, että nuoruudessa kasvatetaan riittävästi luustopankkia, jotta iän myötä siitä voi menettää osan ilman vaaraa murtumista.

Lähde: Luustoliitto

Hiljaisuudessa oleminen voi olla tottumattomalle vaikeaa. Tuntuuko sinusta siltä, että hiljaisuus pitäisi täyttää joko musiikilla tai radion tai television äänellä? Ei kannattaisi. Hiljaisuus on terveellistä etenkin aivoille.

– Tutkimuksissa on havaittu ihan selkeitä fysiologisia vasteita. Esimerkiksi oleskelu elvyttävässä ympäristössä, jossa on kohtuullisen hiljaista, laskee alle kymmenessä minuutissa sykettä ja verenpainetta, sanoo Outi Ampuja. Hän on Helsingin yliopiston dosentti ja hiljaisuustutkija.

Elvyttävä, hiljainen ympäristö ei välttämättä ole täydellisen hiljainen paikka.

– Hiljaisuus ei merkitse äänten puuttumista, vaan sitä, että kuultavissa on pieniä ääniä, joita ei muutoin kuule. Usein hiljaisuus tarkoittaa melun poissaoloa ja luonnon rauhallista ääniympäristöä.

Ampujan mukaan hiljaisuudesta voi nauttia puistossa, toimiston hiljaisessa huoneessa tai muussa miellyttäväksi kokemassaan suljetussa tilassa, jossa on mahdollisimman vähän aistiärsykkeitä.

– Olen kuullut, että avotoimistoissa monet maskeeraavat äänimaisemaa kuuntelemalla kuulokkeista luonnon ääniä. Sitä kannattaa kokeilla.

Hiljaisuudessa olemisen huikeat hyödyt

1. Verenpaine, pulssi ja stressihormoni kortisoli laskevat

–  Päivän aikana saatua melun aiheuttamaa häiritsevyyttä voi kompensoida viettämällä osan päivästä hiljaisuudessa. Eikä hiljaisuuden tarvitse olla täydellistä luonnonrauhaa. Esimerkiksi oleskelu rauhallisella takapihalla riittää.

2. Luovuus lisääntyy

–  Ihmiskunnan historian alkuajoista lähtien esimerkiksi uskontofilosofit ovat hakeutuneet hiljaisuuteen, kun heidän on tarvinnut ajatella syvällisesti. Hiljaisuus ja ulkoisten aistiärsykkeiden vähyys ylipäänsä on luovuuden ja syvällisen ajattelun ennakkoehto. Tätä tukee aivotutkimus. Kun aivot eivät kuormitu aistiärsykkeisiin reagoimisesta, tilaa vapautuu muuhun. Aivot menevät ikään kuin tyhjäkäynnin tilaan ja alamme unelmoida, muistella menneitä ja ajatuksemme ovat hedelmällisiä. Hiljaisuus on yksi tapa saavuttaa luovuuden kannalta hedelmällinen joutokäynnin tila.

3. Mukavia ajatuksia syntyy

– Hiljaisuudessa oleskelu edesauttaa myönteisiä ajatuksia. Ylipäänsä elämme hyvin yltäkylläisessä ja ärsykkeitä täynnä olevassa maailmassa. Hiljaisuus antaa elimistömme levähtää.