Allergista nuhaa potee noin joka neljäs, kaupungeissa asuvista jopa kolmannes ihmisistä. Kaupunkilaisten vastustuskyky on heikompi siksi, että he eivät maalaisten tavoin luontaisesti siedäty allergeeneille.

Allergian oireita osataan hoitaa siitepölyaikaan keväisin ja kesäisin. Mutta kun oireet jatkuvat vielä syksyllä, niitä ei aina ymmärretä yhdistää allergiaan.

Kysyimme korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Niklas Lindbladilta allergisesta nuhasta.

Kun nuha vaivaa, mistä tiedän, onko kyse flunssasta vai allergiasta?

Jatkuvasta allergisesta nuhasta puhutaan silloin, kun oireita esiintyy vähintään neljänä päivänä viikossa vähintään kuukauden ajan. Nenä on tukkoinen ja kutisee, nuha vetistä. Aivastuttaa ja silmät punoittavat.

Mistä allerginen nuha johtuu?

Allergisen nuhan aiheuttavat usein sisä- ja ulkotiloissa esiintyvät allergeenit, kuten eläinpöly, home tai huonepölypunkit. Myös jotkut ruoka-aineet ja mausteet voivat aiheuttaa allergista nuhaa. Koivuallergikot saattavat saada oireita esimerkiksi omenasta, kiivistä ja raa’asta porkkanasta.

Millaisia vaikutuksia allergisella nuhalla on elämänlaatuun?

Allerginen nuha vaikuttaa voimakkaasti mielialaan. Allergista nuhaa sairastavien eurooppalaisten potilaiden elämänlaatua selvittäneessä tutkimuksessa 90 prosenttia vastaajista kertoi, että sairaus häiritsee keskittymistä työntekoon ja koulunkäyntiin. Myös riski joutua liikenneonnettomuuteen kasvaa: se on sama kuin 0,5 promillen humalassa. Hankaluuksia on myös nukkumisessa ja sosiaalisessa elämässä.

Miten allergista nuhaa hoidetaan?

Niillä, joita allerginen nuha vaivaa aktiivisesti, esiintyy usein myös liitännäissairauksia, kuten astmaa, korvatulehduksia ja sivuontelotulehduksia. Siksi potilaan kannattaa mennä lääkäriin varmistamaan, että oireet saadaan hallintaan.

Käytössä on monia eri allergiavalmisteita: antihistamiinitabletteja, nenäsumutteita ja silmätippoja. Joskus hoitoon riittää pelkkä antihistamiinia ja kortikosteroidia sisältävä nenäsumute, jolla hoidetaan hengitystieoireiden lisäksi myös silmäoireita.

Sinkki on ihmisen elimistölle välttämätön hivenaine. Sinkkiä tarvitaan solujen tuotantoon, infektioita vastaan taistelemiseen, kasvuun, kehitykseen ja jopa sukupuolivietin ylläpitoon. Lisäksi sinkki pitää ihon, hiukset, hampaat ja kynnet terveinä.

Jos ihminen kärsii sinkin puutoksesta, hänen kehonsa ei pysty tuottamaan riittävästi terveitä, uusia soluja. Seurauksena on monenlaisia oireita ja häiriöitä.

Tunnista sinkin puutoksen oireet

Riittämättömästä sinkin saannista voi seurata muun muassa seuraavia oireita:

Hiustenlähtö

Hiustenlähtö on yksi sinkin puutoksen yleisimmistä oireista. Sinkki on elintärkeää solujen uudistumisen ja proteiinin imeytymisen kannalta ja näitä molempia toimintoja tarvitaan, jotta hiukset olisivat paksut ja kiiltävät.

Valkoiset täplät kynsissä

Riittävä sinkin saanti on vahvojen ja terveiden kynsien edellytys, joten sen puutos näkyy kynsissä. Valkoiset pilkut ja juovat kynsissä voivat johtua sinkin puutoksesta. Myös kynsien hidas kasvu, hauraus ja lohkeilu voivat liittyä sinkin puutokseen.

Huonot hampaat

Valkoinen ja kiiltävä hammasrivistö edellyttää riittävää sinkin saantia. Jos elimistö ei saa tarpeeksi sinkkiä, hampaat voivat esimerkiksi lohkeilla helposti.

Heikentynyt maku- ja hajuaisti

Sinkkiä esiintyy luontaisesti syljessä ja hammaskiilteessä, ja se vaikuttaa maku- ja hajuaistin herkkyyteen. Riittämättömästä sinkin saannista voi seurata maku- ja hajuaistin heikentymistä.

Jatkuva sairastelu

Sinkki on tärkeää elimistön puolustusjärjestelmälle. Ilman riittävää määrää sinkkiä vastustuskyky kärsii ja elimistö on altis sekä bakteerien että virusten aiheuttamille infektioille. Seurauksena voi olla jatkuvaa sairastelua. Myös haavojen parantuminen voi hidastua.

Seksuaalinen haluttomuus

Sinkki vaikuttaa myös libidoon ja riittämätön sinkin saanti voi aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta. Lisäksi miehillä sinkin puutos saattaa aiheuttaa impotenssia.

Luiden haurastuminen

Suuri osa ihmisistä tietää, että luut tarvitsevat kalsiumia ja D-vitamiinia pysyäkseen terveinä, mutta myös sinkki on elintärkeä mineraali luuston kannalta. Sinkki vaikuttaa solujen kasvuun ja kehitykseen ja sitä tarvitaan terveen luuston muodostumiseen. Sinkin puutos voi johtaa luuston haurastumiseen.

Kasvun hidastuminen lapsilla ja nuorilla

Lapsilla ja nuorilla riittämätön sinkin saanti voi johtaa kasvuhäiriöihin. Jos lapsi ei saa tarpeeksi sinkkiä, hän ei välttämättä kasva yhtä pitkäksi kuin riittävällä sinkin saannilla olisi kasvanut.

Mistä sinkin puutos johtuu?

Sinkin puutos johtuu usein siitä, ettei ihminen ole saanut sinkkiä riittävästi ravinnostaan. Joskus taustalla voi olla myös imeytymishäiriö tai sairaus kuten, tulehduksellinen suolistosairaus, anoreksia, diabetes, syöpä tai maksasairaus.

Erityisesti tietyillä ihmisryhmillä on kohonnut riski kärsiä sinkin puutteesta. Riskiryhmiä ovat esimerkiksi:

• Kasvissyöjät ja vegaanit, koska eläinproteiini on merkittävä sinkin lähde. Lisäksi kasvisruokavaliota noudattavilla on usein elimistössään runsaasti fytaanihappoa, joka vaikeuttaa sinkin imeytymistä elimistöön. Fytaanihapon lähteitä ovat mm. täysjyvä ja linssit.
• Raskaana olevat ja imettävät naiset, sillä raskaus ja imetys lisäävät sinkin tarvetta.
• Alkoholistit ja alkoholia runsaasti kuluttavat, sillä alkoholi vaikeuttaa sinkin imeytymistä.

Lähteet: DailyMail, Healthline, Prevention, Ravintolisäwiki

Yksi hankkii tujua flunssalääkettä Thaimaasta ja toinen ostaa käsikauppalääkkeet ulkomailta halvemman hinnan vuoksi. Mutta onko lääkkeiden hankkiminen kotimaan rajojen ulkopuolelta turvallista?

– On ja ei. Tämä riippuu monesta asiasta, yliproviisori Sami Paaskoski Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealta kertoo.

Lääkkeiden ostamisessa ulkomailta on Paaskosken mukaan tiettyjä riskejä. Listasimme asiat, jotka kannattaa ainakin ottaa huomioon, jos ulkomailta hankkii lääkkeitä.

1. Hanki lääkkeitä vain tarpeeseen

Mikäli sairaus tai jokin ärhäkkä vaiva ulkomaanmatkan aikana iskee, kannattaa ennemmin kääntyä lääkärin puoleen kuin lähteä itse etsimään sopivia lääkkeitä apteekista. Omatoiminen diagnosointi ja omatoiminen lääkkeiden määrääminen on aina riski.

– Ihminen ei välttämättä tiedosta omaa tilannettaan ja asianmukainen hoito voi pitkittyä. Väärästä diagnoosista ja väärästä lääkkeestä voi vain tulla ylimääräistä haittaa.

2. Osta itsehoitolääkkeet mieluiten apteekista

Jos matkalla ilmaantuu tavallista flunssaa tai päänsärkyä, lääkärissä käyntiä ei välttämättä vaadita, sillä itsehoitolääkkeet voivat tuoda avun ongelmaan.

Paaskoski suosittelee hankkimaan ulkomailla lääkkeet apteekista, vaikka joissain maissa, kuten Britanniassa, Ruotsissa ja Tanskassa, myydään itsehoitolääkkeitä ihan laillisesti myös marketeissa.

– Itäisemmän Euroopan maissa ja Aasiassa lääkkeitä puolestaan voidaan myydä turuilla ja toreilla, ja tilanne on toisenlainen. Lähtökohtaisesti sanoisin, että itsehoitoon liittyvissä lääkehankinnoissa kannattaa kääntyä apteekin puoleen. Apteekista saa tarvittaessa henkilökunnalta apua ja neuvoja oikeiden lääkkeiden valitsemiseen.

Omat reseptilääkkeet ja mahdollisesti matkalla tarvittavat muut lääkkeet kannattaa kuitenkin mieluiten ottaa mukaan jo kotimaasta. Näin vältytään lääkeväärennöksiltä, joita on hankala edes ammattilaisen silmämääräisesti tunnistaa.

– Lääkeväärennösten esiintyvyys vaihtelee maittain. Riskin suuruus riippuu hyvin pitkälti siitä, missä maailmankolkassa sattuu olemaan liikenteessä ja myös siitä, mistä lääkkeensä hankkii.

3. Suhtaudu troppeihin harkiten

Vaikka ystävä olisi kehunut aasialaista flunssalääkettä toimivaksi, sen sisältöä ja turvallisuutta on maallikon hankala itse arvioida. Siksi sen ostamista kannattaa harkita.

– Maailmalta löytyy paljon lääkkeitä, joissa on hyvin mielenkiintoisiakin yhdistelmiä. Yhdistelmät eivät välttämättä ole ihan tarkoituksenmukaisia tai ne voivat sisältää sellaisia vaikuttavia aineita, joilla on haittavaikutuksia.

4. Huomioi maahantuontiin liittyvät rajoitukset

Lääkkeitä voi tuoda ulkomailta vain omaan käyttöönsä eli kukaan ei voi toimia toisen henkilön asiamiehenä. Lääkkeitä ei myöskään voi tuoda ulkomailta edes omaan käyttöönsä rajattomasti.

– Yleisesti ottaen lääkkeitä voi tuoda Euroopan talousalueelta korkeintaan vuoden käyttöä vastaavan määrän omissa matkatavaroissaan ja Euroopan talousalueen ulkopuolelta korkeintaan kolmen kuukauden käyttöä vastaavan määrän.

Rajoitukset myös vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä reseptilääke vai ilman reseptiä saatava lääke.

– Maahantuonnin rajoituksissa mennään sen mukaan, mikä tilanne olisi Suomessa. Eli jos lääkettä saisi Suomessa ilman reseptiä, mennään niiden rajoitusten mukaan, ja jos taas lääke edellyttää Suomessa reseptiä, mennään reseptilääkerajoitusten mukaan.

Reseptilääkkeistä pitää myös olla tuontihetkellä mukana resepti tai lääkärintodistus, josta nähdään, että lääke on määrätty henkilön oman sairauden hoitoon.

– Erikseen ovat sitten vielä rajoitukset niille lääkkeille, jotka laissa luokitellaan huumausaineeksi katsottaviksi lääkevalmisteiksi. Niitä tyypillisimmin ovat voimakkaat kipulääkkeet, jotkut rauhoittavat lääkkeet ja jotkut nukahtamislääkkeet. Niissä on erilliset määrärajoitukset ja jossain tilanteissa lääkkeistä tarvitaan myös erillisiä dokumentteja.

Perinteinen hieronta on suosittu hoito- ja rentoutumiskeino, joka poistaa stressiä ja nopeuttaa kehon palautumista urheilusta tai yksipuolisten työasentojen aiheuttamasta rasituksesta. Mutta sopiiko se kaikille, ja voiko siitä olla jopa haittaa? Urheiluhieroja Aulikki Nieminen vastasi yhdeksään kysymykseen.

1. Miksi hieronnan jälkeen pitää juoda vettä?

Kun lihas rentoutuu ja tulee elastisemmaksi, nestekierto vilkastuu. Lihakset saavat happea, kun nestekierto kuljettaa niille ravinteita. Veden juominen hieronnan jälkeen on tärkeää, jotta kuona-aineet kulkeutuvat pois kehosta.

2. Pitääkö huolestua, jos lihakset kipeytyvät hieronnan jälkeen?

Ei. Jos lihakset ovat kireät, on luonnollista, että ne kipeytyvät seuraavana päivänä hieronnasta. Yleensä kipu menee kuitenkin ohi viimeistään kahdessa päivässä, ja useimmilla asiakkailla olo on hyvä jo heti hieronnan jälkeen.

3. Saako heti hieronnan jälkeen urheilla?

Saa, mutta iso rasitus ei ole suositeltavaa. Hieronnan jälkeen olo on yleensä melko raukea eikä tunnu kaipaavan rasitusta. Esimerkiksi pilatesta voi kyllä harrastaa sekä tehdä venyttäviä liikkeitä tai käydä kevyellä lenkillä jo samana päivänä.

4. Milloin hieronta on liian rajua tai kovakouraista?

Jos lihakset ovat pahasti jumiutuneet ja kipeät, hieronta tuntuu kipuna lihaksissa. Kipuherkkyys on erittäin yksilöllinen asia, ja joillekin jo pieni kipu voi tuntua liian rankalta. Kannattaa kertoa omat tuntemuksensa jo käsittelyn aikana, niin ammattilainen hieroja osaa havaita, mikä kipu on kenellekin hyväksi ja varoa, ettei hieronta ole liian voimakasta.

5. Saako flunssaisena mennä hierontaan?

Ei. Varsinkin kuumeiselle ja tulehdussairaalle hieronta voi olla suorastaan vaarallista. Samoin krapulaisena täytyy valita joku muu rentoutuskeino.

6. Mitä hierottavan lihakset kertovat hierojalle?

Hieroja tunnistaa helposti esimerkiksi harrastaako asiakas voima- vai kestävyyslajeja. Voimailijan kovempi lihas vaatii ronskimpaa käsittelyä kuin kestävyysliikkujan joustavammat lihakset. Hieroja pystyy päättelemään lihaksistosta myös asiakkaan henkisen vireystilan, esimerkiksi kaulan ja rintakehän lihakset paljastavat stressin.

7. Kuinka usein hieronnassa voi käydä?

Rasittuneille ja kireille lihaksille suositellaan joskus useamman kerran hoitokuureja, mutta yleensä noin kerran kuukaudessa käynti riittää. Mitään haittaa tiheämmistäkään käynneistä ei ole.

8. Kenelle hieronta ei sovi?

Ammattilaisen tekemä hieronta sopii lähes kaikille terveille ihmisille, mutta jos asiakkaalla on esimerkiksi vakava, syöpä-, reuma-, iho- tai sydänsairaus, niin käsittelystä täytyy keskustella ensin hoitavan lääkärin kanssa. Hieronta ei  ole suositeltavaa kolmen ensimmäisen raskauskuukauden aikana eikä ensimmäisinä kuukausina synnytyksen jälkeen.

9. Mitä haittaa hieronnasta voi olla?

Tavallinen painelu, koskettelu ja venyttely eivät ole perusterveelle ihmiselle vaarallista, vaikka hierojan ammattitaito olisi puutteellinenkin. Jo pelkkä kosketus tekee monille hyvää ja kotihierontakin voi olla todella rentouttavaa. Amatöörin kannattaa kuitenkin kuulostella erityisen tarkkaan hierottavan tuntemuksia: tuntuuko hyvältä, sattuuko tämä, onko näin hyvä.

Suupielten halkeilu johtuu hyvin harvoin B-vitamiinin puutoksesta, vaikka niin monesti luullaan. Sen sijaan suupielten halkeilun ja haavaumat aiheuttaa useimmiten tulehdustila.

Suupielten tulehduksen synnyttävät iholla ja limakalvoilla normaalistikin esiintyvät bakteerit ja hiivat. Kun ne pääsevät lisääntymään kosteassa suupielen poimussa, seurauksena on tulehdus. Sen oireita ovat muun muassa:

• suupielten kutina ja kirvely
• punoitus, turvotus ja visva
• kipeät haavaumat ja niiden rupeutuminen.

Oireet voivat tehdä syömisestä kivuliasta, eivätkä halkeilleet suupielet muutenkaan tunnu mukavilta. Jotta haljenneita suupieliä osataan hoitaa oikein, tulehduksen syy kannattaa ensin selvittää.

Ihon rikkoutuminen ja tietynlainen suun rakenne altistavat tulehdukselle

Syitä siihen, miksi bakteerit ja hiivat pääsemät jylläämään suupielissä aiheuttaen tulehdusta, on useita.

Ensinnäkin atooppinen ihottuma altistaa suupielten ja huulten rohtumiselle, kuivumiselle ja halkeilulle. Tällöin tulehdus voi olla atooppisen ihottuman seurausta.

Toisekseen tietynlainen suupielten rakenne edesauttaa tulehduksen syntymistä. Joillain ihmisillä on aina suupielissään kosteana pysyvä poimu, joka hiertyy helposti rikki ja tarjoaa hyvän kasvualustan mikrobeille. Myös hampaattomuus tekee suupielistä kosteat, joten myös vauvat ja hammasproteesin käyttäjät ovat alttiita tulehdukselle.

Kolmas suupielten tulehdusta edistävä tekijä on talvi, sillä kuiva ja kylmä ilma tekee huulista helposti rohtuneet ja halkeilevat. Ihon kuivumiseen liittyy usein huulten nuoleskelua, mikä edesauttaa tulehduksen puhkeamista.

Lisäksi tiedetään, että oikomishoito, lihavuus, diabetes ja kuiva suu altistavat suupielten tulehdukselle.

Halkeilevien suupielten hoitona kortisonivoide

Suupielen tulehdus paranee ja halkeamat katoavat usein 3–7 päivässä omatoimisella hoidolla. Suupielet pestään pari kertaa päivässä vedellä ja saippualla tai happamalla pesunesteellä, jonka jälkeen ne kuivataan huolellisesti. Sitten suupieliin laitetaan kortisonivoidetta, jossa voi olla mukana mikrobien lisääntymistä ehkäisevää ainetta.

Myös sinkkivoide, jota käytetään vauvojen vaippaihottumaan, voi auttaa. Se kuivattaa ja suojaa ihoa ja estää mikrobien lisääntymistä. Liian rasvaisia voiteita sen sijaan ei kannata käyttää, sillä ne voivat jopa pahentaa tilannetta, jos tulehdus pääsee muhimaan rasvan alla.

Jollei suupielitulehdus parane omalla hoidolla viikon kuluessa tai jos se uusiutuu toistuvasti, on syytä hakeutua lääkäriin. Suussa saattaa esimerkiksi olla hoitoa vaativa hiivatulehdus. Hammasproteesin käyttäjän on puolestaan syytä käydä hammaslääkärissä, sillä proteesi voi vaatia korjailuja. Suupielen kosteus voi nimittäin johtua siitä, että purenta on jäänyt liian matalaksi. Lisäksi hiivatulehdus voi sijaita hammasproteesin alla.

Ehkäise suupielten halkeilu

Suupielten tulehdusta ja sen aiheuttamaa halkeilua voi ennaltaehkäistä tai ainakin vähentää kiinnittämällä huomioita seuraaviin asioihin:

• Huulirasvan käyttö ehkäisee huulten kuivumista.
• Vältä huulten nuoleskelua, sillä se kuivattaa huulia, ärsyttää ihoa, altistaa tulehdukselle ja vaikeuttaa haavaumien paranemista.
• Yritä pitää suupielet kuivina ja puhtaina.
• Atoopikoilla myös jokin ulkoinen tekijä, kuten tietyn hedelmän tai kasviksen syöminen, voi laukaista suupielten halkeilua aiheuttavan ihottuman. Jos kärsit atooppisesta ihottumasta ja huomaat suupieltesi aina reagoivan tiettyyn ruoka-aineeseen, sen välttäminen voi helpottaa ongelmaa.

Lähteet: Healthline, Klinik, Seura, Terveystalo, Terveykirjasto, YTHS 

Jos vessaan tulee jatkuvasti kiire ruokailun jälkeen ja ruoka tuntuu ikään kuin tulevan saman tien läpi, puhutaan ylivilkkaasta suolesta. Tällöin ruoan kulkuaika suoliston läpi on nopeutunut.

– Usein ongelma on aamupainotteinen. Aamupalan jälkeen vessassa voi joutua käymään useitakin kertoja, mutta sen jälkeen tilanne rauhoittuu, yleiskirurgian erikoislääkäri Heidi Lilja Terveystalosta kertoo.

Ylivilkas suoli tekee ulosteesta löysää ja vatsan toiminnasta arvaamatonta.

– Kyseessä on jopa invalidisoiva ja elämänlaatuun vaikuttava vaiva. Ylivilkkaasta suolesta kärsivää voi jännittää lähteä kotoa liikenteeseen, puhumattakaan matkustelusta. Koko ajan voi pelottaa, ettei löydä vessaa tai ehdi sinne ajoissa.

Lisäksi ylivilkas suoli voi tehdä terveydelle hallaa.

– Jos suolen toiminta on todella vilkasta, ruoka tulee sulamattomana läpi eikä ehdi pilkkoutua ja imeytyä, voi tulla imeytymishäiriöitä, ravintoaineiden puutetta ja anemiaa. Vaikka ummetus on yleisin syy peräpukamille, myös vilkas suoli altistaa niille.

Vaivan syy kannattaa siis selvittää, jotta siitä on mahdollista päästä eroon.

Ongelman taustalla tietynlainen ravinto

Ylivilkas suoli johtuu usein ruokavaliosta. Tavallisimpia syitä ovat laktoosi-intoleranssi tai keliakia. Taustalla voi myös olla jokin yksittäinen ruoka-aine: esimerkiksi makeutusaineet ksylitoli ja sorbitoli ovat tyypillisiä suolen vilkastuttajia.

– Lisäksi yksi yleisimmistä syistä ylivilkkaaseen suolen toimintaan on ärtyvän suolen oireyhtymä, joka lukeutuu toiminnallisiin suolistohäiriöihin.

Tällöin oireita voivat pahentaa FODMAP-hiilihydraatit.

On hyvä muistaa, että vilkkaan suolen tai ripulin aiheuttajia ovat myös esimerkiksi infektiot ja parasiitit.

– Antibiootitkin voivat sekoittaa vatsan toimintaa. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin yleensä akuutteja ja lyhytkestoisia.

Vilkas suoli rauhoittuu usein ruokavaliolla – hapankaalista apua?

Koska ruokavalio on usein ongelman ydin, se on myös ylivilkkaan suolen tärkein hoitokeino.

– Sillä pääsee jo pitkälle, että välttää hyvin rasvaisia ruokia, kofeiinia, hiilihappopitoisia juomia, alkoholia, FODMAP-hiilihydraatteja. Laktoosi-intoleranssissa täytyy välttää laktoosia ja keliakiassa gluteenia. Myös säännölliset ja pienet ateriat ovat hyväksi.

Sen lisäksi, että tiettyjä ruoka-aineita vältetään, vatsan toimintaa voi rauhoittaa tietynlaisella ravinnolla. Esimerkiksi psyllium-kuidun ja pellavansiemenrouheen syöminen auttaa monia.

– Jotkut kokevat, että maitohappobakteereistakin on apua. Suosittelen myös kokeilemaan hapankaalia. Tiedän ihmisiä, joiden oireet ovat selvästi vähentyneet, kun he ovat alkaneet syödä ennen ruokailua 1–2 ruokalusikallista hapankaalia. Hapankaalin on muuten arveltu olevan syynä siihen, miksi Venäjällä suolistovaivoja on vähemmän.

Ravinnon lisäksi omiin elämäntapoihinsa kannattaa kiinnittää huomiota. Usein henkilöillä, jotka kärsivät ylivilkkaasta suolesta, on stressivatsa, jolloin vatsa reagoi herkästi stressiin, jännitykseen ja elämänmuutoksiin. Säännölliset elämäntavat, liikunta ja riittävä palautuminen ovat siis tärkeitä muistaa.

Tietynlaisissa tilanteissa myös lääkehoito voi tulla kyseeseen.

– Jos on hankala tilanne, kuten pitkä bussimatka edessä, ripulilääkkeet voivat olla hyvä vaihtoehto. Niitä ei kuitenkaan suositella säännöllisesti käytettäväksi. Joskus lääkäri voi myös määrätä suolta rauhoittavaa lääkettä.

Milloin lääkäriin?

Mikäli ylivilkas suoli ei rauhoitu ruokavaliomuutoksilla, voi kyse olla jostain muusta kuin toiminnallisesta suolistohäiriöstä.

– Lääkäriin kannattaa lähteä, jos ilmenee hälyttäviä oireita: verta ulosteessa, laihtumista, kuumeilua ja sairauden tunnetta. Tai jos tilanne alkaa äkillisesti, pahenee jatkuvasti ja vaivaa öisinkin. Lääkärin pakeille kannattaa hakeutua herkemmin silloin, jos oireet ilmaantuvat ensimmäistä kertaa vanhempana, yli 50-vuotiaana.

Lääkäriin on syytä lähteä myös silloin, jos ongelma pitkittyy.

– Pitkittyneestä ja kroonistuneesta ripulista puhutaan, jos yli kolme kertaa vuorokaudessa pitää käydä vessassa, uloste on löysää ja vesimäistä ja ongelma on kestänyt yli 2–3 viikkoa.

Minnalle nousee flunssan yhteydessä aina kuume, kun taas Lotan olo on flunssaisena vain nuhainen ja vetämätön: kuumetta hänellä ei ole ollut vuosiin. Miksi toisille nousee kuume helpommin kuin toisille?

– Semmoista ei tapahdu: ei ole olemassa kuumeelle herkkiä tai vähemmän herkkiä ihmisiä – lukuun ottamatta lapsia, joille kuume nousee aikuisia helpommin. Aikuisilla kuumeen nousu riippuu siitä, millainen taudinaiheuttaja taustalla on, työterveyslääkäri Sirkku Martti Mehiläiseltä kertoo.

Nuhakuumetta eli flunssaa aiheuttavia viruksia on olemassa kymmenittäin, ellei jopa sadoittain.

– Kun virus on riittävän voimakas, kuume kyllä nousee myös ihmiselle, jolle se ei hänen oman kokemuksensa mukaan tyypillisesti nouse. Kuume nousee taatusti myös silloin, jos kyseessä on bakteerin aiheuttama sairaus, kuten keuhkokuume.

Ruumiinlämmön vaihtelu on suurta

Kuume nousee infektion yhteydessä siksi, koska ruumiinlämpö nousee, kun imusolmukkeet alkavat tuottaa enemmän valkosoluja. Valkosolut toimivat elimistön poliisipartioina, joiden tarkoitus on saada taudinaiheuttajia kuriin.

Jos kuumetta ei ole siis pitkään aikaan ollut, ärhäkät taudinaiheuttajat eivät ole onnistuneet iskemään, eikä imusolmukkeiden ole tarvinnut tuottaa ylimääräisä valkosoluja.

Vaikka flunssavirus olisi sellainen, joka ei nosta kuumetta, olo voi olla flunssassa silti hyvin vetämätön.

– Vointi voi olla väsynyt ja uupunut, ja joka paikkaa voi särkeä. Olotila voi olla kuumeen kaltainen, vaikka mittari ei ylittäisikään kuumeen rajaa.

Aikuisen kohdalla lääketieteellisesti kuumesta puhutaan, kun ruumiinlämpö on yli 38 astetta. Päälle 37 asteen lämpötila voi kertoa vain siitä, että ihminen on äskettäin urheillut tai muulla tavoin rasittanut itseään fyysisesti.

– Normaali ruumiinlämpö on hyvin yksilöllinen käsite ja vaihtelee hyvin paljon: alle 36 asteesta 37,5 asteeseen. Peruslämmön mittailu ei siksi ole järkevää. Myöskään lämmön mittailu siksi, koska tuntuu, että flunssa on tulossa, on melko turhaa. Se, että kuume ei nouse, ei välttämättä kerro mitään siitä, millainen flunssa on tulossa.

Auttaako kuume paranemista?

”Kunpa kuume nousisi ja saisin flunssan sairastettua pois”, olen joskus ajatellut. Ajatus siitä, että flunssasta toipuisi nopeammin, jos kuume nousisi, on kuitenkin virheellinen. Kuume ei vaikuta taudista toipumiseen, eikä kuumetta myöskään tarvitse paranemisen vuoksi sietää.

– 39–40 asteen kuumeessa olo on tosi vetämätön, joten sitä saa ilman muuta alentaa. Kuumeesta ei tarvitse kärsiä. Myös pikkulasten kuumetta pitää hoitaa.

Kun ruumiinlämpö nousee, ihminen hikoilee ja menettää nesteitä. Todellinen riski kuumeen hoitamatta jättämisessä on kuivuminen.

– Nestehukka on suuri hikoilun takia, ja jos sitä ei korvata lisänesteytyksellä, ollaan ongelmissa.

Olenko työkykyinen, jos minulla on flunssa mutta ei kuumetta?

Moni pitää kuumetta rajana sille, voiko töihin mennä vai onko parempi jäädä kotiin paranemaan. Sirkku Martin mukaan kuume ei kuitenkaan ole työkyvyn suhteen ratkaiseva tekijä vaan yleisvointi ja työn luonne. On eri asia tehdä pienessä flunssassa toimistotyötä kuin huhkia fyysisen työn parissa varastolla.

– Jokainen tietää itse parhaiten, millaista oma työ on ja mitä jaksaa tehdä. Maalaisjärkeä kannattaa käyttää.

Mutta olisiko flunssaisen työntekijän kuitenkin parempi jäädä kotiin siksi, jottei tulisi töihin tartuttamaan muita? Ei välttämättä.

– Usein olemme silloin tartuttavimmillamme, kun oireet eivät ole edes vielä puhjenneet. Koska flunssa tarttuu pisaratartuntana, taudin voi myös saada kaupan kassajonossa aivan yhtä hyvin kuin työkaverilta töissä.

Ehkäise nuhakuumetta elintavoilla

Aikuiset sairastavat vuosittain keskimäärin kahdesta neljään flunssaa, pikkulapset jopa 5–10. Useimmiten nämä kaikki flunssat ovat erillisiä tauteja ja eri virusten aiheuttamia.

– Joku saattaa puhua, että hänellä on koko ajan flunssa päällä tai että flunssa on pitkittynyt. Yleensä kyse on kuitenkin siitä, että uusi virus on jo napattu matkaan.

Omaa puolustuskykyään tauteja vastaan voi parantaa elintavoillaan: nukkumalla riittävästi, syömällä säännöllisesti ja monipuolisesti sekä harrastamalla liikuntaa.

– Myös käsihygienia on kaiken A ja O. Flunssakautena käsiä voi pestä toistakymmentä kertaa päivässä ja kunnon saippuapesulla, ei käsidesillä.

Allergia-, iho- ja astmaliiton teettämän tutkimuksen mukaan tuoksuherkkyys vaikuttaa merkitsevästi puolen miljoonan suomalaisen elämään.

Tuoksuherkät saavat oireita muun muassa haju- ja partavesistä, tuoksukynttilöistä, hiuslakoista ja voimakkaasti tuoksuvista kukista.

Oireet vaihtelevat päänsärystä huonovointisuuteen ja ihon punoittamisesta nuhaan.

Kysyimme tuoksuherkiltä, millaiset hajut saavat heidät oirehtimaan.  

”Erotan pyykinpesuaineen tuoksun kymmenien metrien päästä”

”Olen erittäin herkkä hajuaistiltani ja aistin tuoksut normaalia voimakkaammin. Voimakkaan tuoksuiset pyykinpesuaineet ärsyttävät hengitysteitä, silmiä ja aiheuttavat jopa kutinaa. Käytän sen vuoksi hajusteettomia pyykinpesuaineita.

Jotkut pyykinpesuaineet ovat tuoksuiltaan niin voimakkaita, että ne aiheuttavat minulle oireita myös toisten käyttäminä. Erotan niiden tuoksun jopa kymmenien metrien päästä. Silloin yritän pysyä mahdollisimman etäällä tuoksun lähteestä.

Pahat hajut, kuten hien, pesemättömien hiusten ja lian haju, aiheuttavat minulle fyysistä pahoinvointia, pahimmillaan oksennusreaktion. Sen takia olen joskus joutunut bussissa vaihtamaan paikkaa. Mieluummin uusi istumapaikka kuin oksennus sylissä.”

”Julkisissa kulkuneuvoissa auttaa kaulahuiviin hengittäminen”

”Minulle hiuslakka aiheuttaa päänsärkyä, vaikka haju ei mielestäni ole paha. Voimakkaampia reaktioita aiheuttavat pahat hajut – ne voivat saada oksentamaan.

Jos istun julkisissa kulkuvälineissä pahanhajuisen ihmisen vieressä, kaulahuiviin hengittäminen auttaa.

Toinen oksennusreaktion aiheuttama haju lähtee roskapussista. Jos pussissa on ollut pienikin reikä, josta on valunut roska-astian pohjalle jotakin nestettä, liejua tai mitä lie, joudun pesemään astian hengitystä pidätellen.”

”Välttelen tuoksykynttilöitä”

”Saan voimakkaita oireita monenlaisista hajuista. Pahoista hajuista tulee oksennusreaktio. Vatsassa alkaa kiertää välittömästi, jos joudun samaan autoon tai bussiin juuri tupakka polttaneen ja kahvit hörpänneen ihmisen kanssa. 

Niin sanotuista hyvistä hajuista saan voimakkaan päänsäryn. Hyvältäkin tuoksuva, mutta liikaa lorotettu hajuvesi on tällainen. Samoin monien rakastamat överihajustetut saippuat ja suihkugeelit sekä tuoksukynttilät tuntuvat salpaavan hengityksen. Nolottaa vaihtaa vierailla istumapaikkaa, jos tuoksykynttilän löyhkä leijailee liian voimakkaana.”

”En todellakaan suostu suutelemaan tupakoivaa miestä”

”Yksi pahimpia tietämiäni hajuja on mikrossa lämmitettävä eines, sekä kylmänä että kuumana. Niiden haju oksettaa. En mene työpaikan keittiöön, jos epäilen jonkun häärivän siellä einesruoan kanssa.

Toinen kuvottava haju on ruoansulatusvaivoista kärsivän ihmisen hengityksen haju.

Tupakan haju suudellessa ällöttää. Tiedostan, että mielipiteeni on kohtuuton, mutta en todellakaan suostu suutelemaan miestä, joka polttaa!”

Tuoksutonta viikkoa vietetään 30.10.–12.11.

Jooga auttaa ruoansulatusongelmissa, lupaa joogaohjaaja Lotta Kupiainen.

Tällä Kupiainen viittaa joogassa tehtäviin asanoihin, mutta myös lajissa suosittavaan elämäntapaan. Joogan tavoitteena on ohjata ihminen suhtautumaan elämäänsä rennommin.

Kupiainen muistuttaa, että toimivan ruoansulatuksen kannalta levon ja rentoutumisen merkitystä ei voi väheksyä.

–  En ihmettele, että ihmisillä on nykyään niin paljon ruoansulatusongelmista johtuvia vatsavaivoja. Harva nimittäin rentoutuu lounastauon aikana tai muinakaan hetkinä nukkumista lukuunottamatta. Usein ruokailun yhteydessä tehdään töitä ja reagoidaan puhelimen joka kilahdukseen, Kupiainen sanoo.

Miten ihmeessä lepotauot liittyvät ruoansulatukseemme?

Poista ylimääräiset aistiärsykkeet ruokailutilanteista

Toimiva ruoansulatus liittyy hermostomme.

Palautuaksemme meidän on saatava parasympaattinen hermostomme aktivoitumaan. Se ei kuitenkaan onnistu, jos emme sitä ennen saa rauhoitettua sympaattista hermostoamme.

Sympaattisen hermoston toiminta on erityisen vilkasta stressitilanteissa, joista se auttaa meitä selviytymään, mutta tällaisissa tilanteissa muun muassa ruoansulatuselimistön verenkierto heikentyy.

Sympaattisen hermostomme sijaan meidän pitäisi saada parasympaattinen hermostomme aktiiviseksi. Suomeksi sanottuna meidän pitäisi saada itsemme rauhoittumaan.

– Parasympaattinen hermosto aktivoituu noin vartissa. Jos ruoan hotkii työpisteen ääressä tai älypuhelinta selaten, näin ei tapahdu, sillä aistiärsykkeet pitävät sympaattisen hermoston todella aktiivisena. Näin ollen ruoka ei välttämättä sula hyvin ja syntyy enemmän mätänemiskaasuja.

Kupiaisen mukaan seurauksena saattaa olla monelle tuttu lounaskooma, vaikka ateria ei olisikaan rasvahiilaripommi. Harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi, että ruoansulatusvaivojen syynä voi olla multitaskaaminen ruokailun aikana.

– Moni vain ihmettelee, kun vatsa on kroonisesti turvoksissa ja on paha olo.

Jalat ylös ja pää alas joogassa  

Kupiaisen mukaan myös jooga auttaa ruoansulatuksessa. Hän itse vetää muun muassa HiYoga Restorative -tunteja eli palauttavia joogatunteja, joiden aikana samassa asennossa saatetaan olla jopa viisitoista minuuttia.

– Kaikenlainen jooga on kuitenkin hyväksi ruoansulatukselle, sillä sen aikana tehdään paljon kiertoja, eteen-, sivulle ja taaksetaivutuksia sekä ylösalaisin liikkeitä. Kaikki nämä auttavat ruoan kulkua suolistossa. Liikkeet yhdistettyinä joogan hengitykseen saavat veren kiertämään eri tavalla. On aika tyypillistä, että moni aloittelija käy vessassa kesken joogatunnin.

Ruoansulatustamme hellivä asana on muun muassa alaspäin katsova koira.

– Sen aikana sydän on alempana kuin pallea, ja kropan kääntäminen helpottaa ulosteen kulkua suolessa. 

– Samoin kaikki asanat, joissa on niska- ja päälläseisontoja ovat hyviä samoista syistä. Suolessa oleva ilma ja uloste liikkuvat helpommin, kun harjoituksen aikana tehdään paljon rangantaivutuksia. Kamat lähtevät niin sanotusti liikkeelle, kun tietyt asanat pumppaavat ja putsaavat suolistoa. Sama efekti tapahtuu pilateksen aikana. 

Mausteet avuksi

Ruoansulatustaan voi herätellä myös mausteilla, Kupiainen muistuttaa.

– Mustapippurilla, kardemummalla, inkiväärillä, kanelilla ja kurkumalla pärjää jo pitkälle.

– Kannattaa muistaa, että ruoansulatuksen teho määrittää sen, miten paljon voimme liikkua, tehdä työtä ja syödä.

Säiden kylmeneminen, keskuslämmitys ja pipokauden alkaminen kuivattavat päänahkaa ja voivat saada sen hilseilemään. Pelkkä hilseily on lähinnä esteettinen haitta, mutta kuivuminen voi saada päänahan ärtymään ja kutiamaan.

Kutiava päänahka rikkoutuu helposti raapimisen seurauksena, mikä puolestaan altistaa päänahan tulehduksille ja infektioille.

Yleiset päänahan ongelmat: taliköhnä ja psoriasis

Ihotautien erikoislääkäri Ari Karppinen Mehiläisestä tuntee päänahan ongelmat.

– Ensimmäinen hoitokeino kuivan, ärtyneen ja hilseilevän päänahan kohdalla on pesu hellävaraisella shampoolla. Jos se ei tehoa, voi kokeilla apteekista saatavaa mietoa hydrokortisoniliuosta, Karppinen sanoo.

Mikäli hilseily ei taltu kummallakaan keinolla, kyseessä voi olla kuivumisen sijaan jokin muu päänahan ongelma.

– Yksi vaihtoehto on seborrooinen ekseema eli taliköhnä. Se oireilee talvisaikaan enemmän kuin kesällä, jolloin aurinko helpottaa oireita. Myös atooppinen ihottuma pahenee talvisin. Päänahassa voi olla myös psoriasis.

Karppisen mukaan päänahan ongelmien tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä esimerkiksi taliköhnä voi muistuttaa psoriasista.

– Taliköhnää esiintyy usein päänahan lisäksi kulmakarvoissa ja kasvoissa, kun taas psoria on taipeissa.

Päänahan ongelmat ovat usein perinnöllisiä. Myös jatkuva altistus esimerkiksi väriaineille saattaa allergisoida ja laukaista tulehduksen.

Karppinen sanoo, että joillakin päänahka voi yhtäkkiä reagoida väriaineisiin, vaikka takana olisi kymmeniä oireettomia hiustenvärjäyksiä.

– Taliköhnä ja psori reagoivat myös stressiin.

Hoida päänahan ongelmia oikein

Eri ongelmiin on eri hoidot. Siksi oireilevaa päänahkaa on viisainta näyttää lääkärille. Lääkärin puoleen on syytä kääntyä viimeistään silloin, jos kutina alkaa haitata arkea.

Taliköhnää tulisi hoitaa pesemällä hiukset usein ketokonatsolishampoolla.

– Taliköhnään saattavat auttaa myös shampoot, joissa on seleenisulfidia tai tervaa, Karppinen vinkkaa.

Atoopikkojen iho kestää lähtökohtaisesti huonommin jatkuvaa pesemistä kuin ei-atoopikkojen iho. Atoopikkojen pitää myös olla tarkkana, että käytettävät pesuaineet ovat tarpeeksi mietoja.

Päänahassa olevaa psoriasista hoidetaan kortisoniliuoksella, joka on tehokkaampaa kuin hydrokortisoniliuos.

Karppisen mukaan päänahan ongelmat kannattaa hoitaa, sillä hoitamattomina ne kroonistuvat, uusiutuvat helpommin ja vaativat järeämpiä hoitokeinoja.

Käytätkö jatkuvasti huulirasvaa, mutta huulesi tuntuvat siitä huolimatta koko ajan rohtuneilta? Olet saattanut jäädä huulirasvakoukkuun, ja syy voi olla käyttämässäsi huulirasvassa.

– Huulirasvassa voi olla jokin ainesosa, joka aiheuttaa ärsytysoireita, kuten kutinaa, rohtumista, hilseilyä tai tunnetta, että huulet kuivuvat. Näin huulirasva saa sinut lisäämän sitä tietyin väliajoin. Huulirasvan jatkuva käyttö voi olla myös tapa, mikä voi olla seurausta ärsytysihottuman aiheuttamasta fysiologisesta riippuvuudesta tai johtaa siihen, kemikaaliasiantuntija Sanna Virtanen Allergia-, iho- ja astmaliitosta kertoo.

Ainesosiltaan itselle sopimattoman huulirasvan käyttö ei siis välttämättä paranna rohtuneita huulia vaan voi jopa tehdä niistä entistä ärtyneemmät.

– Tällöin olisi hyvä pitää taukoa oireita aiheuttavan huulirasvan käytöstä, käyttää esimerkiksi vaseliinia tai itselle sopivaa perusvoidetta huuliin ja kokeilla huulirasvan vaihtamista.

Oletko allerginen huulirasvallesi?

Huulirasvat voivat aiheuttaa ärsytysoireiden lisäksi myös selviä allergiaoireita ja viivästynyttä kosketusallergiaa.

Ärsytysoireet helpottavat usein nopeasti huulirasvan käytön lopettamisen jälkeen, mutta allergiaoireet kestävät pidempään.

– Jos ihminen on herkistynyt jollekin ainesosalle ja huulirasvassa on tämä ainesosa, suun ympäristöön voi tulla jopa ihottumaa, joka voi kestää parikin viikkoa, Virtanen sanoo.

Allergiaoireet voivat toisaalta myös olla samankaltaisia ärsytysoireiden kanssa. Mikäli oireet pitkittyvät, on hyvä olla yhteydessä lääkäriin ja hakeutua allergiatesteihin.

Hajusteet ja säilöntäaineet ovat tyypillisiä oireiden aiheuttajia

Yleisimpiä herkistäviä ja allergisoivia ainesosia ovat huulirasvoissa käytetyt hajusteet, säilöntäaineet ja väriaineet. Joskus myös jokin muu ainesosa voi aiheuttaa oireita.

Jos allergia jollekin aineelle on testattu, huulirasvan ainesosaluettelosta kannattaa tarkistaa, ettei huulivoide sisällä kyseistä ainetta. Muuten maallikon voi olla hankala erottaa hajusteita tai säilöntä- ja väriaineita huulirasvan tuoteselosteesta.

Jos omaa huulirasvaansa haluaa kuitenkin tutkia tarkemmin, sen tuoteselostetta voi verrata EU:n hajusteallergeenilistaan, joka sisältää 26 yleisintä hajusteallergeenia.

– Mikäli huulirasvasta löytyy jokin näistä, se saattaa aiheuttaa oireita. On kuitenkin hyvä muistaa, että vain osa ihmisistä saa huulirasvan ainesosista oireita, eivät suinkaan kaikki.

Millainen huulirasva on paras?

Kauppojen hyllyt ovat täynnä erilaisia huulirasvoja. Mikä niistä sitten olisi huulia sekä tehokkaasti että hellästi hoitava?

– On mahdotonta sanoa, mikä tuote on paras. Toiselle jokin tuote voi sopia todella hyvin, kun taas toiselle se ei sovi ollenkaan. Itselle sopivin huulivoide löytyy vain kokeilemalla.

Allergiatunnuksen saaneet ihonhoitotuotteet sopivat kuitenkin useimmiten kaikille: myös allergisille, herkkäihoisille ja hajusteyliherkille.

Proppu on kurkussa oleva vaalea, kiinteä ja vaaraton mutta pahanhajuinen paakku. Niitä on lähes jokaisella joskus elämänsä aikana. Proppuja syntyy, kun kuolleita soluja, bakteereja ja ruoantähteitä pääsee kertymään nielurisoissa oleviin koloihin.

Proppuja ei ole aina helppo huomata, eikä niiden olemassaoloa välttämättä edes tiedosta: proppu voi olla yhtä pieni kuin puolikas riisinjyvä. Toisaalta proput voivat myös olla suurempia, jopa viinirypäleen kokoisia.

Proput ovat terveydelle vaarattomia, mutta ne voivat aiheuttaa ikäviä ja kiusallisia oireita.

Mistä propun tunnistaa?

Proput haisevat ja maistuvat pahalta, koska ne koostuvat bakteerisakasta. Siksi ne voivat myös saada hengityksen haisemaan.

Pahanhajuisen hengityksen lisäksi proppujen aiheuttamia oireita ovat muun muassa:

• kurkkukipu
• nielemisvaikeudet
• korvakipu
• turvonneet nielurisat
• valkoiset tai kellertävät läikät nielussa.

Miten propuista pääsee eroon?

Suurin osa propuista on terveydelle harmittomia, ja ne irtoavat usein omia aikojaan. Koska proput voivat kuitenkin aiheuttaa pahaa hajua ja epämukavuutta kurkussa, moni haluaa päästä niistä eroon.

Vaihtoehtoja proppujen poistamiseen ovat muun muassa:

Kurlaus

Kurlaaminen lämpimällä suolavedellä auttaa helpottamaan propun aiheuttamaa kurkkukipua ja voi myös irrottaa propun kolostaan. Sekoita puoli teelusikallista suolaa lasilliseen lämmintä vettä ja kurlaa.

Yskiminen

Yskiminen voi irrottaa propun nielusta ja nostaa sen suuhun. Jos proppu tuntuu painavan kurkkua, kova yskäisy voi auttaa.

Irrottaminen lastan avulla

Mikäli oksennusrefleksi ei ole kovin herkkä, proppua voi yrittää irrottaa puulastan tai esimerkiksi hammasharjan varren avulla. Kun nielurisaa painaa propun vierestä kevyesti, proppu pullahtaa usein ulos. Ole varovainen, sillä risakudos on herkkää. Älä yritä saada proppua väkisin pois.

Lääkäriin lähteminen

Hankalissa tapauksissa, kuten silloin, jos proppuja on paljon ja ne häiritsevät jatkuvasti elämää, proppujen vuoksi voi hakeutua lääkäriin. Nielurisojen poisto voi tulla tällöin kyseeseen.

Proput voivat myös olla kroonisen tulehduksen oire. Kroonisessa nielurisatulehduksessa nielu on jatkuvasti arka ja risoissa on tavallista runsaammin koloja, joihin proput muodostuvat.

Voiko proppuja ehkäistä?

Propuilla on tapana uusiutua, mutta tietyillä keinoilla niiden syntymistä voi myös yrittää estää. Näitä keinoja ovat:

• hyvä suuhygienia: muista pestä hampaiden lisäksi myös kieli
• tupakoinnin lopettaminen
• purskuttelu vedellä ruoan jälkeen
• riittävä veden juonti.

Lähteet: Healthline, Terveyskirjasto, WebMD

Mineraaliöljyt ovat yleisiä ainesosia huulivoiteissa. Huulirasvan tuoteselosteessa mineraaliöljyn voi tunnistaa muun muassa nimestä microcrystallinen wax, cerecin, paraffinum liquidum, paraffin oil tai synthetic wax.

Mineraaliöljyjä käytetään, koska ne ovat edullisia ja niissä on huulirasvalle hyviä ominaisuuksia: ne kosteuttavat ja hoitavat huulia.

Mineraaliöljyt ovat kuitenkin herättäneet kritiikkiä mahdollisten terveyshaittojen sekä ympäristövaikutustensa vuoksi: mineraaliöljy on raakaöljystä jalostettu raaka-aine.

Mineraaliöljyihin otettiin tiukka linja myös Kuluttaja-lehden huulirasvavertailussa, jossa testin ulkopuolelle rajattiin monet klassikkomerkit, kuten Labello, Blistex, Carmex ja Vitalis niiden sisältämien mineraaliöljyjen takia.

Onko mineraaliöljy sellainen ainesosa, jota pitäisi välttää?

– Mineraaliöljyjä on käytetty huulirasvoissa todella kauan, ja niitä on myös tutkittu paljon. On totta, että on saatu alustavia tuloksia siitä, että mineraaliöljyjen tietyt yhdisteet mahdollisesti voivat aiheuttaa terveydelle haittaa. Lisää testejä ja näyttöä kuitenkin tarvitaan, sanoo kemikaaliasiantuntija Sanna Virtanen Allergia-, iho- ja astmaliitosta.

– Ymmärrän, että kuluttaja voi miettiä asiaa, mutta se, että huulirasva sisältää mineraaliöljyä, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö huulirasvaa uskaltaisi käyttää.

Huulirasvat kuuluvat kosmetiikkalainsäädännön piiriin ja Suomessa myynnissä olevia huulirasvoja koskee EU:n kosmetiikka-asetus. Ennen kuin tuote pääsee markkinoille, kosmetiikan valmistajalla on velvollisuus varmistaa sen turvallisuus. Huulirasvoille on siis tehty turvallisuusarviointi, jossa on arvioitu tuotteen ja kaikkien sen sisältäminen ainesosien turvallisuutta.

Halpishuulirasva testivoittajaksi

Kuluttaja-lehden huulirasvavertailuun huolittiin vain huulirasvat, jotka eivät sisällä mineraaliöljyjä. Huulirasvatestissä arviotiin muun muassa tuotteiden kosteuttavuutta, käyttökokemusta ja pakkausmerkintöjä.

Laboratoriomittauksien ja sokkotestaajien avulla tehdyn vertailun kärkikolmikko oli seuraava:

1. Cien: Batom hidratante care. Lidlin oman merkin huulirasva sai kehuja tehokkuudestaan, edullisesta hinnastaan ja hyvästä levittyvyydestään.
2. Lavera: Basis sensitiv. Luonnonkosmetiikkamerkin huulirasvaa kehuttiin kosteuttavuudesta ja hajusteettomuudesta.
3. Favora: Pehmentävä huulivoide. Apteekeissa myytävä ja allergiatunnuksella varustettu Favoran huulirasva kosteuttaa testaajien mukaan huulia kohtuullisesti eikä tahmaa.

Jos Raakel Lignell voisi sanoa jotakin kolmen vuoden takaiselle itselleen, hän sanoisi, että relaa, nainen.

Raakel Lignell, 50: ”Löysin lempeän liikunnan hyödyt”

”Olin 47, ja minulla oli vaihdevuodet. Äidilläni ne alkoivat lähempänä kuuttakymppiä. Olin juuri taistellut itseni huippukuntoon, ja nyt elämä oli ohi. Siltä se tuntui.

Olin treenannut lujaa ja noudattanut tiukkaa vähähiilihydraattista ruokavaliota. Nautin siitä, kunnes tuli päivä, jona jalka ei enää noussut. Mikään ei tuntunut miltään, väsytti koko ajan. Painokin nousi. Onneksi tajusin mennä lääkäriin.

Vaihdevuosien lisäksi minulla todettiin myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Raju kuntokuurini saattoi olla syynä kumpaankin. Jouduin luopumaan rankasta treenistä. Kun vielä jouduin tekonivelleikkaukseen synnynnäisen lonkkien virheasennon takia, oli pakko hyväksyä, etten voi hallita kehoani.

En halunnut lisää lapsia, minulla oli jo viisi. Silti tuntui, että käypä aikani naisena oli ohi. Minuun iski ikäkriisi.

Kokeilin hormonikorvaushoitoa, mutta migreenini paheni, joten lopetin. Kilpirauhaslääkityksen lisäksi hoidan itseäni fiksulla syömisellä ja lempeällä liikunnalla. En syö höttöhiilihydraatteja arkena, mutta elämässäni on myös juhlaa.

Lempeän liikunnan löysin, kun menin lonkan takia fysioterapeutille. Vaikka olin näennäisen lihaksikas, syvät lihakset olivat heikot. Aloin vahvistaa niitä hallituilla liikkeillä. Se olikin täsmäliikuntaa ikäiselleni naiselle, sillä estrogeenituotannon hiipuminen heikentää lantionpohjan ja muita syviä lihaksia ja kudosten kestävyyttä. Täsmätreenin ansiosta kehon hallinta parani ja mielenikin tasoittui. Se oli niin palkitsevaa, että kirjoitin fysioterapeutti Anne Purasen kanssa kirjan Raxun mukana kivusta tasapainoon.

Nyt tiedän, että kehoa voi maanitella, muttei pakottaa. En jaksa kuten nuorena, muttei tarvitsekaan. Enää en meinaa muistaa, mikä vaihdevuosissa oli olevinaan niin kauheaa.”

Hanna Sumari käyttää estrogeenigeeliä mielialaoireiden lievittämiseen. – Olen sairastanut masennuksen, enkä halua kokea sitä onttoutta enää.

Hanna Sumari, 59: ”Sana ’mummotauti’ pitäisi kieltää”

”Vaihdevuodet. Minulla. En kokenut kummoisiakaan kuumia aaltoja, vaan olin aina umpijäässä. Olin myös aiempaa äreämpi. Mutta kun vuosi sitten tajusin, että tämä on nyt sitten sitä, olin paniikissa. Tuntui siltä, etten ole enää oikein ihminenkään. Se oli supernoloa.

Tulin kaapista Tallinnassa. Olin perheineni ravintolassa, jossa oli myös äänekäs seurue. Lähtiessämme sanoin heille kiivaaseen sävyyn, että tajuavatko he häiritsevänsä mekastuksellaan koko muuta ravintolaa! Ulkopuolella perheeni kysyi, mitä oikein olin tehnyt. Olin aivan maani myynyt. Satamassa näin, että seurue oli löytänyt minut Facebookissa ja lähettänyt yksityisviestin, jossa he haukkuivat minut pataluhaksi. Onneksi, sillä sain tilaisuuden pyytää anteeksi.

Tehtyäni sen aloin parkua. Koko vaihdevuosiahdistukseni ja -häpeäni ryöppysi ulos. Tämä on ihan hirveää! Vihaan tätä oloa! Tajuatko, että minulla on vaihdevuodet ja vihaan niitä! huusin miehelleni. Hän katsoi minua lempeästi ja sanoi, että tiesi kyllä. Sen jälkeen helpotti.

Myöhemmin kerroin vaihdevuosiin liittyneistä häpeästä ja ahdistuksesta myös blogissani ja sain huomata, etten ole tunteineni ainoa. Samalla tajusin, että nolot ongelmat kannattaa aina jakaa, koska vaikka me olemme ainutlaatuisia, ongelmamme harvoin ovat sitä.

Jälkikäteen minua naurattaa koko asia. Eihän minulla ole muissakaan suhteissa vaikeuksia olla se, mikä olen. Miksi sitten tässä? Olen löytänyt kaksi syytä: kulttuurimme ikuisen nuoruuden ihannointi ja vaihdevuosi-ikäisten naisten muka-vitsikäs pilkkaaminen. Minusta sana ’mummotauti’ pitäisi kieltää. Vaihdevuodet eivät ole mikään tauti.”

Varpu Tavin mielestä elämä vaihdevuosissa helpottuu oikealla asenteella ja huumorilla.

Varpu Tavi, 60: ”En ole kaivannut kuukautisia sekuntiakaan”

”Minun ei ollut vaikeaa hyväksyä vaihdevuosiani. En ole kaivannut kuukautisiani sekuntiakaan.

Oireet alkoivat, kun olin 52. Heräilin kolmelta valvomaan. Tunne-elämä heilahteli kummallisesti, itsetunto romahteli. Ne olivat sellaisia murrosikäisen tunteita.

Pahimmillaan oireet olivat juuri ennen menopaussia, kun vuodot harvenivat ja muuttuivat runsaammiksi. Olin 54, kun vuodot loppuivat. Tunne-elämän heilahtelu ei loppunut siihen, mutta helpottui kyllä.

Olen kirjoittanut terveysaiheista, joten aloin penkoa asiaa. Paljastui, että keho käy vaihdevuosissa läpi valtavan hormonaalisen murroksen. Vaihdevuodet ovat kuin toinen murrosikä.

Käytännönläheinen asenne auttoi. Otin ohjakset käsiini, en ollut mikään lastu lainehilla. Tär-keää on myös huumori.

Kun mieli on maassa, hiilihydraattipitoinen lohturuoka himottaa. Yritin pitää itselleni vähän rotia, koska kasviksiin perustuva ja monipuolinen ruokavalio helpotti oloa. Ennen kaikkea pyrin liikkumaan, sillä liikunta vähentää oireita ja vaikuttaa hormonitoimintaan, luustoon, lihaksiin ja aivoihin – kaikkeen.

Estrogeenikorvaushoitoa en käyttänyt. Kun rintani olivat arimmillaan, sivelin niihin luonnollisen kaltaista progesteronia voiteena.

Nyt olen autuaasti ohittanut vaihdevuodet ja nautin siitä, ettei minulla ole enää kuukautisia. Mikäs sen ihanampaa kuin elää ilman mokomaa riesaa.

Vaihdevuodet ehkä herättävät monessa pelkoa oman naisellisuuden, seksuaalisuuden tai viehätysvoiman menettämisestä, mutta ei sellaista tarvitse tapahtua. On totta, että kun estrogeenin tuotanto hiipuu, hoikillekin naisille tulee helposti vaikkapa röllymaha. On se minullakin, mutta en tunne menettäneeni naisellisuuttani yhtään.”

Nyrkkeilijä Eva Wahlstöm, 37, sai kymmenen vuotta sitten Intiasta tulehdustaudin, johon ei löytynyt Suomesta lääkitystä. Sen seurauksena Evan alavartaloon jäi jatkuvat kivut.

Miten jatkuvien kipujen kanssa oppii elämään?

– Minulle tärkein asia kipuun liittyen on se, että olen hyväksynyt kivun. Se osa minua ja elän sen kanssa, Eva sanoo.

Siinä missä harjoitteleminen oli joskus Evalle itsestäänselvyys, nyt hän pitää jokaista treeniä lahjana.

– Vaikken ehkä enää koskaan pysty juoksemana, pystyn sentään pyöräilemään ja uimaan. Tavallaan vaiva on ollut minulle myös onni. Pärjäsin aikoinaan ylivertaisen fysiikkani ansiosta. Kun en ollutkaan enää vahvin ja kestävin, minun piti kehittää itsestäni todella taitava. Nyt kun voin suhtkoht hyvin ja olen lisäksi taitava, olen myös maailmanmestari.

Kiitollisuus on avain hyvinvointiin

Evan mukaan koskaan ei kannata jäädä miettimään sitä, miksi minulle kävi näin.

– Ennemmin kannattaa miettiä, että miksei minulle, miksi jollekin toiselle. Kiitollisuus on avain hyvinvointiin.

Kiitollisuuden lisäksi Eva painottaa oikean ravinnon merkitystä.

– Uskon, että kipua pystyy helpottamaan syömällä oikein. Ilman hyvää ravintoa keho ei voi toimia kunnolla. Uskon, että kaikki mitä pistän suuhuni edistää joko terveyttä tai sairautta. Lihakset tarvitsevat paljon magnesiumia. Lisäksi huolehdin, että saan riittävästi kalaöljyä ja vitamiineja. D-vitamiini on yksi tärkeimmistä. Syön sitä ainakin kaksi tai kolme kertaa enemmän kuin suositukset sanovat.

Läheisyys tuo voimaa

Nyrkkeily ei ole Evalle maailman tärkein asia.

– Myös pussailu ja halailu on tärkeää. Meillä on uusioperheessämme kaksi lasta. Läheisyys tuo voimaa. Pyrin myös nauramaan mahdollisimman paljon.

Toisinaan Eva tarvitsee myös yksinäisyyttä.

– Silloin menen metsään. Se on myös tärkeä asia hyvinvoinnilleni.

Nyrkkeilystä tai siivoamisesta ei kannata ottaa liikaa paineita

Eva sanoo, että hänen hyvinvointinsa kannalta on tärkeää, että nyrkkeily ei ole jatkuvasti läsnä hänen elämässään.

– Haluan pystyä miettimään myös muita asioita. Jos haluaa rentoutua kunnolla, ei kannata ajatella rentoutumista vaan tehdä jotain aivan muuta. Haluan hengailla hyvien kavereideni kanssa. Minulle myös kaikki taiteelliset asiat ovat hyvin tärkeitä, tykkään kirjoittaa ja olen koukussa opiskelemaani kalustesuunnitteluun. Uskon, että olen maailmanmestari kivuista huolimatta, koska nyrkkeily ei ole minulle maailman tärkein asia. En ota siitä hirveästi paineita.

Eva ei ota paineita myöskään siivoamisesta.

– Pyrin olemaan suurpiirteinen monen asian suhteen. Naapurini sanoi joskus, että koska kaikkea ei voi saada eli onnellista parisuhdetta, onnellisia lapsia ja siistiä kotia, kannattaa valita edes kaksi kolmesta.

Beetaglukaani alentaa kolesterolia ja tästä tuotteesta sitä saa

Kotimainen Kaura Pro on terveysruokien aatelia. Sen sisältämät kaura, heraproteiini ja kuidut edistävät kokonaisvaltaisesti kehon hyvinvointia. Maun kruunaa kotimainen mustikka, jonka hyvät vaikutukset ovat moninaiset. Kaura Pro sisältää nimensä mukaisesti runsaasti kotimaista kauraa, jonka sisältämä beetaglukaani on sydämelle ja verenkierrolle hyväksi.

Beetaglukaani edistää sydänterveyttä

Beetaglukaanin on tutkitusti todettu alentavan kolesterolia. Beetaglukaani on veteen liukeneva ravintokuitu, joka muodostaa suolistossa veden kanssa hyytelömäisen geelin. Muodostunut geelimäinen aines estää ruoassa olevaa kolesterolia imeytymästä elimistöön. Beetaglukaanin terveysvaikutus saadaan nauttimalla sitä 3 g vuorokaudessa. Beetaglukaani myös tasapainottaa veren sokeritasojen heilahteluja hidastamalla glukoosin imeytymistä.

Kaura hellii vatsaa

Kaura Pro hellii myös vatsaa. Kun beetaglukaanin muodostama geelimassa liikkuu ruoansulatuksen läpi, se muodostaa vatsalaukkuun ja ohutsuoleen suojaavan kalvon.
Kaura edistää ruoansulatusta. Liukenemattomat kuidut ehkäisevät hyvin ummetusta, sillä ne nopeuttavat ruokamassan kulkua suolistossa. Kuidut tasapainottavat myös vatsan happoisuutta. Kaura on viljojen ykkönen, sillä se sisältää tasapainoisessa suhteessa proteiinia, hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja ja rasvaa. Erittäin hyvänä energianlähteenä kaura pitää kylläisyyden tunteen pitkään ja vähentää samalla jatkuvaa napostelua. Siinä on runsaasti lysiini-aminohappoa, jolla on merkittävä rooli luustolle tärkeässä kalsium-aineenvaihdunnassa sekä lihasten kehittymisessä.

Heraproteiini vahvistaa lihaksistoa ja luustoa

Kauran lisäksi lihasten hyvinvoinnista huolehtii Kaura Pron sisältämä hyvin imeytyvä heraproteiini, jonka aminohappokoostumus on tunnetuista ruoka-aineista paras. Se sisältää runsaasti välttämättömiä aminohappoja, jotka imeytyvät nopeasti ja ovat tehokkaasti lihasten käytössä.

Proteiini on tärkeä kehon kudoksille ja välttämätön rakennusaine lihaksille ja luustolle. Iän myötä, lihasmassan alkaessa vähentyä ja proteiinin hyväksikäytön heikentyessä, korostuu riittävä proteiinin saanti jokaisella aterialla

Ennen liikuntaa nautittu heraproteiini tarjoaa lihasten käyttöön välttämättömiä aminohappoja sekä hillitsee lihasmassan vähentymistä. Liikunnan jälkeen nopeasti imeytyvä heraproteiini edistää lihasten palautumista.

Maku aidoista kotimaisista mustikoista

Kaura Pro sisältää myös kotimaista mustikkaa. Antioksidanttisten yhdisteiden lisäksi mustikka sisältää C- ja E-vitamiineja, ja lisäksi muun muassa sinkkiä, magnesiumia, kaliumia, sekä useita B-ryhmän vitamiineja. Kuitupitoinen mustikka sisältää verensokerin sääntelyyn vaikuttavia antioksidanttisia polyfenoleja. Mustikan siemenet sisältävät myös elimistölle hyödyllisiä rasvahappoja.

Voimaruoan uutuustuote, Kaura Pro, sisältää sataprosenttisesti suomalaisilla pelloilla kasvanutta kauraa, kotimaista mustikkaa ja proteiinia, jonka raaka-aineena on Pohjanmaalla juuston valmistuksen yhteydessä eroteltu hera.

Kokeile Kaura Pro -valmistetta aamupuuron, välipalajogurtin, viilin tai rahkan joukossa tai tee siitä marjojen ja maidon kanssa maistuva smoothie.

Hyviä uutisia, nainen! Neljän- ja viidenkympin välillä lapset on usein jo tehty, mutta vaihdevuodet eivät ole vielä tuloillaan – elät siis todennäköisesti hormonaalisesti helppoa vaihetta elämässäsi. Toki hedelmällisyytesi on laskussa, mutta jos se ei ole ongelma, voit nauttia täysipainoisesti naiseudestasi. Vaihdevuosien hormonaaliset muutokset ovat vasta edessä. Jos taasen olet kärsinyt nuorempana kovista kuukautiskivuista, saattaa vaiva tässä iässä helpottaa.

Toki muutoksia tapahtuu jonkin verran ennen vaihdevuosiakin, eikä säännöllisiä gynekologikäyntejä saa unohtaa. Lääkärikeskus Mehiläisen naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Marjut Laurikka-Ruotti antaa vastaukset naisten yleisiin pulmiin.

Tuntuu kuin minulla olisi koko ajan kuukautiset ja vuoto on lisääntynyt. Miksi?

Neljänkympin jälkeen kuukautiskierto usein lyhenee, koska munasarjojen toiminta alkaa heikentyä. Kuukautiskierto, joka on usein 4–5 viikkoa, saattaa tässä iässä olla lähempänä kolmea viikkoa, satunnaisesti lyhyempikin.

Jos runsaat ja tiheät kuukautiset haittaavat arkea, niitä voidaan hoitaa hormonaalisesti. Luontevin hoitokeino on hormonaalinen ehkäisy, jolla usein saadaan vuodot kuriin. Hyviä vaihtoehtoja on paljon, kuten esimerkiksi yhdistelmäehkäisypillerit, keltarauhashormonia sisältävät tabletit ja kapselit sekä hormonikierukka. Hormonaalista ehkäisyä käytetään hoitokeinona, vaikka varsinaiselle ehkäisylle ei olisi tarvettakaan.

Helpottavatko PMS-oireet vanhemmiten?

Kyllä. PMS-oireet ovat yleisimmillään 30–40-vuotiailla naisilla, joilla on vielä vahva hormonitoiminta ja munasolu irtoaa säännöllisesti. Kun hormonituotanto heikkenee, myös PMS-oireilu vähenee.

Jos hedelmällisyyteni on jo heikentynyt, onko ehkäisy enää niin välttämätöntä? Mikä olisi helpoin tapa ehkäistä?

Ehkäisystä on pidettävä huolta viimeisiin kuukautisiin asti, sillä siihen asti voi tulla raskaaksi.

Tarjolla on kondomeita, pillereitä, laastareita, kapseleita, renkaita, kierukoita ja sterilisaatio. Ehkäisy on aina mietittävä yksilöllisesti. Ehkäisypillerit ovat suosittuja, mutta pillereitä on muistettava ottaa säännöllisesti. Siksi moni suosii kierukoita, koska kierukan asettamisen jälkeen ehkäisyä ei tarvitse enää miettiä. Joillakin kohdun rakenne on kuitenkin sellainen, etteivät he voi käyttää kierukkaa. Hormoniton kuparikierukka lisää vuotoa, joten se ei sovi runsaista vuodoista kärsiville.

Sterilisaatioita tehdään harvoin. Se on helpompi tehdä miehille kuin naisille, koska miehille se voidaan tehdä paikallispuudutuksessa; naisille se on tehtävä nukutuksessa.

Voinko saada useammin tulehduksia nyt kuin nuorena?

Et, paitsi jos vaihdevuotesi ovat jo alkaneet. Tulehduksia tulee herkemmin, kun limakalvot kuivuvat, mutta limakalvojen kuivuminen johtuu hormonaalisista muutoksista ja liittyy vaihdevuosiin.

Jos harrastaa seksiä usean eri kumppanin kanssa, niin silloin on toki alttiimpi erilaisille tulehduksille ja sukupuolitaudeille.

Voivatko vaihdevuodet alkaa jo nyt?

Ennenaikaiset vaihdevuodet voivat alkaa jopa 20-vuotiaana, mutta se on hyvin harvinaista. Suurimmalla osalla vaihdevuodet alkavat 50–54-vuotiaina. Joillakin ne alkavat jo 45-vuotiaana, joillakin vasta 55 ikävuoden jälkeen. Vaihtelua on todella paljon.

Vaihdevuosioireiden kaltaisia oireita voi esiintyä ohimenevästi ennen vaihdevuosiakin. Ne liittyvät monilla kuukautisvuodon ajankohtaan ja ovat usein hyvin siedettäviä lyhytkestoisina. Estrogeenihoitoon ei ole yleensä aihetta, mutta joskus keltarauhashormonilla saadaan vointia kohennettua.

Myös stressitekijät ovat nykyisin yleisiä. Hikoillaan öisin ja luullaan, että kärsitään vaihdevuosista, vaikka kyse onkin stressistä. Kuumia aaltoja saattavat aiheuttaa myös jotkin sairaudet, kuten kilpirauhasen ja sokeritasapainon häiriöt.

Mikä auttaa virtsankarkailuun?

Virtsankarkailu voi liittyä ponnistustilanteeseen, esimerkiksi yskimiseen tai juoksemiseen. Silloin se johtuu lantionpohjan kudosten löystymisestä ja siitä, että tukirakenne on muuttunut lantionpohjassa. Myös synnyttämättömät naiset voivat kärsiä samasta vaivasta, jos kudosrakenne on sellainen, että se antaa helposti periksi. Lantionpohjan lihasjumpalla voi ehkäistä ongelmien syntyä ja myös korjata ongelmaa. Jos se ei tuo helpotusta ja vaiva on kiusallinen, on harkittava leikkausta.

Mitä ovat emättimen ja kohdun laskeumat? Ovatko ne yleisiä?

Laskeumia kehittyy ikääntyessä joka viidennelle naiselle. Yleensä niitä alkaa esiintyä vasta vaihdevuosien jälkeen, mutta jonkin verran niitä kehittyy jo neli–viisikymppisillekin. Ikävä kyllä laskeumilla on uusiutumistaipumus.

Emättimen laskeuma tarkoittaa sitä, että emättimen etu- tai takaseinämä pullistuu ulos. Kohdun laskeumassa kohdun napukka voi laskeutua emätinaukkoon ja pullahtaa ulos, ja lopulta koko kohtu, jos ei hakeudu lääkäriin.

Kohdun ja emättimen laskeumat johtuvat heikosta kudosrakenteesta, joka on usein perinnöllistä. Synnytys voi aikaistaa laskeumaa, mutta laskeuma voi tulla myös synnyttämättömille naisille.

Lieviä laskeumia voidaan tukea emättimeen aseteltavalla renkaalla tai kuutiolla. Niiden käyttö edellyttää aina lääkärin diagnoosia, eli omin päin niitä ei pidä lähteä käyttämään. Laskeumia korjataan tarvittaessa leikkauksilla.

Onko minulla suurempi riski sairastua syöpään nyt kuin nuorena?

Gynekologisia syöpiä toki esiintyy kaikenikäisillä, mutta riski kasvaa ikääntyessä: kohtu- ja munasarjasyövät alkavat yleistyä erityisesti yli 60-vuotiailla naisilla. Ulkosynnyttimien syöpä ja emätinsyöpä ovat harvinaisia. Lääkäriin kannattaa mennä, jos on verisiä välivuotoja, epämääräisiä kipuja, turvonnut vatsa tai rikkonainen iho, joka ei parane.

Sen sijaan hyvänlaatuiset kasvaimet ovat yleisiä 40–50-vuotiailla. Polyyppeja tai myoomia voi kasvaa kohtuun limakalvoille, ja ne oireilevat usein runsailla vuodoilla tai välivuodoilla. Ne voidaan poistaa.

Myoomat voivat kasvaa myös kohdun seinämiin. Ne eivät välttämättä vaikuta vuotoihin, mutta ne saattavat olla isokokoisia, jolloin vatsa kasvaa. Isot myoomat vaativat leikkaushoitoa. Ne saattavat aiheuttaa painon tunnetta alavatsaan ja virtsavaivoja. Myoomat saattavat kasvaa niin isoiksi, että ne painavat useamman kilon ja täyttävät vatsaonteloa.

Kuinka usein olisi hyvä käydä gynekologilla?

Parin vuoden välein, jos omassa tilanteessa ei tapahdu muutoksia. Mahdolliset lääkitykset voivat toki vaatia tiheämpää seurantaa. Papa-kokeeseen tulee julkiselta puolelta kutsu viiden vuoden välein. Kohdunsuun seurannasta kannattaa keskustella lääkärin vastaanotolla, jos haluaa tiheämpää seurantaa.

Apteekeissa myydään ainakin kahta valmistetta, joiden väitetään estävän ja lieventävän krapulaa. Acetium ja Catapult Cat ovat ravintolisiä, jotka sisältävät L-kysteiini-nimistä luonnollista aminohappoa. L-kysteiini sitoo mahalaukussa asetaldehydia, joka on alkoholin pääaineenvaihduntatuote ja joka aiheuttaa krapulan oireita.

Voiko L-kysteiinia sisältävä valmiste oikeasti poistaa krapulan?

– Se voi lieventää krapulaa, mutta ei estää sitä kokonaan. Tuotteet eivät ole lääkkeitä, eikä niiden tehoa ole todistettu. Käyttötarkoituskin on lähinnä suojata karsinogeeniselta vaikutukselta. Jos alkoholia juo runsaasti, krapulaa ei voi estää millään. Terveydenhuollon ammattilaisena en voi suositella, että juokaa vaan ja ottakaa ravintolisää, Vuoden Farmaseutiksi valittu Maria Mäkelä Lääkehoidon Turvasta sanoo.

Krapula on monen tekijän summa

L-kysteiiniä sisältäviä valmisteita ohjeistetaan käyttämään alkoholinkäytön yhteydessä. Valmisteesta riippuen tabletteja neuvotaan ottamaan joko ennen ensimmäistä alkoholiannosta tai sekä ennen alkoholin nauttimista ja myöhemmin alkoholinkäytön aikana.

– Näitä valmisteita pitäisi käyttää ennakoiden ja tiheästi. Ongelmaksi voikin muodostua se, kuinka niitä muistetaan käyttää, Mäkelä sanoo.

Vaikka valmisteita muistaisikin ottaa, krapula voi siitä huolimatta iskeä pikkutunneille venyneen illan jälkeen. Asetaldehydi ei nimittäin ole ainoa asia, joka aiheuttaa heikotusta ja pahaa oloa.

– Krapula on monen tekijän summa. Alkoholi on diureetti, joka poistaa nestettä kehosta. Jos alkoholin nauttimisen yhteydessä ei muista juoda vettä todella paljon, seuraa kuivumista, joka näkyy huonona olona.

Lisäksi yöunet kärsivät alkoholinkäytöstä, ja jo yksinään väsymyskin voi tehdä seuraavana päivänä olosta voimattoman. Hermoston toiminnan ärsyyntyminen on Mäkelän mukaan suurempi syy krapulaan kuin asetaldehydi.

Voiko krapulaa siis estää millään?

– Kohtuullisella alkoholinkäytöllä ja runsaalla vedenjuonnilla voi ehkäistä krapulaa. Ja päänsärkyyn voi tarvittaessa ottaa normaalin annoksen särkylääkettä.

”Oireeni iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta vuonna 2011. Paluumatkalla Malesiasta aloin kuumeilla, väsyä ja kipuilla rajusti. Sen jälkeen en ole nähnyt tervettä päivää. Kärsin jatkuvasta uupumuksesta, joka ei helpota nukkumalla. Tauti aiheuttaa myös luusärkyä, oksentelua, muistiongelmia ja keskittymiskyvyn puutetta.

Varsinkin sairauteni ensimmäisenä vuotena kohtasin paljon epäluuloja. Ammattilukiossa jotkut opettajat eivät ottaneet minua tosissaan. He luulivat, että pelleilen, vaikka olin välillä sairaalassa viikon putkeen tiputuksessa.”

Krooninen väsymysoireyhtymä invalidisoi

”En kovin mielelläni puhu sairaudestani, sillä olen tuntenut tulleeni niin monta kertaa torjutuksi. Tuntuu, että ihmiset suhtautuisivat empaattisemmin, jos minulla olisi esimerkiksi syöpä.

Läheiseni tietävät, kuinka invalidisoiva krooninen väsymysoireyhtymä voi olla. Kipukohtausten takia saatan pudota kauppajonossa polvilleni. En koskaan tiedä etukäteen, pystynkö nousemaan seuraavana päivänä sängystä ylös.

Työssäkäynnin olen ratkaissut perustamalla kampaamoalan yrityksen. Yrittäjänä minun on helpompi säätää työaikaa oman jaksamiseni mukaan. Samaa periaatetta noudatan muissakin asioissa – en vaadi itseltäni liikoja. Kuuntelemalla itseäni ja kunnioittamalla omia rajojani pystyn elämään hyvää arkea.”

Sairaus on opettanut elämään päivän kerrallaan

”En ole katkeroitunut. Etsin tietoisesti elämästäni positiivisia asioita silloinkin, kun sängystä nouseminen on vaikeaa: minulla on kaksi toimivaa jalkaa, ruokaa jääkaapissa ja läheisiä ihmisiä ympärilläni. Olen oivaltanut, että ihan pienestä ei kannata valittaa, koska aina voisi mennä vielä huonommin. Sairaus on opettanut elämään päivän kerrallaan, sillä en voi tänään tietää huomisen vointiani. Olen onnellinen siitä, että hyvinä päivinä jaksan käydä ratsastamassa. Myös musiikki on tärkeä voimanlähteeni.”

 ”Olin vuonna 1993 isossa leikkauksessa, jonka jälkeen aloin saada outoja oireita. Lihaksiani ja niveliäni särki. Minulla oli myös vatsakipuja ja päänsärkyä. Oireeni pahenivat fyysisestä rasituksesta.

Sain ravata kymmenillä eri lääkäreillä, ennen kuin sain kolmen vuoden jälkeen vihdoin fibromyalgiadiagnoosin reumasairauksiin erikoistuneelta ylilääkäriltä. Tuntui nöyryyttävältä, kun vikaa fyysisiin oireisiini etsittiin korvieni välistä. Minulla epäiltiin muun muassa masennusta.”

Fibromyalgia aiheuttaa kipujen lisäksi väsymystä

”Sairaudesta tekee kovien kipujen lisäksi erityisen ongelmallisen sen aiheuttama väsymys. Olen aamulla väsyneempi kuin illalla mennessäni nukkumaan. Minua harmittaa, että moni asia jää tekemättä, koska uuvun nopeasti. Podin uupumuksestani pitkään huonoa omaatuntoa.

Nykyään en enää vaadi itseltäni liikoja. Tiedän, että on hyviä päiviä ja päiviä, jolloin en jaksa poistua kotoani. Olen saanut suuren avun vertaistukiryhmästä. Tapaan ”fibrosiskojani” joka toinen viikko. Tapaamisissa nauretaan, itketään ja vaihdetaan kokemuksia. On helpottavaa puhua samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.”

Vähättelyä ja epäluuloisuutta lääkäreiltä ja viranomaisilta

”Läheiset ihmiset eivät ole koskaan kyseenalaistaneet sairauttani, vaikka moni ei ollut aikaisemmin kuullutkaan fibromyalgiasta. Sen sijaan lääkäreiden ja muiden viranomaisten puolelta olen kokenut epäluuloisuutta ja vähättelyä. Olisi helpompaa sairastaa jotakin sellaista, joka olisi mitattavissa laboratoriokokeilla.

Työkyvyttömyyseläkkeen sain toisen kroonisen sairauteni takia. Pelkän fibromyalgian takia se ei ole mahdollista Suomessa.

Saan energiaa läheisistä ihmisistä, vapaaehtoistyöstä, luonnosta ja musiikin kuuntelusta. Yritän unohtaa kivut ja säryt keskittymällä minulle mieluisiin asioihin. Fibromyalgia on opettanut armollisuutta itseäni kohtaan: elämää ei tarvitse suorittaa.”