Voi olla, ettei Esmeralda Keisalo, 25, saisi enää asperger-diagnoosia. Mutta kymmenen vuotta sitten hän sai, ja se taisi pelastaa hänen elämänsä. Tai jos se tuntuu vähän liioitellulta ilmaukselta, niin ainakin voi sanoa, että diagnoosi käänsi Esmeraldan elämän suunnan.
Koulussa aina silmätikkuna
Esmeralda oli 15-vuotiaaksi asti tyttö, joka ei oikein koskaan tuntunut sopivan joukkoon. Kun äiti kyseli eka–tokaluokkaiselta, kenen kanssa tämä leikki välitunnilla, tyttö vastasi että oravien. Hän viihtyi itsekseen. Vuoden vaihtuminen oli aina ristiriitaista.
– Uudenvuoden raketit olivat kauniita, ja niitä piti ehdottomasti päästä katsomaan. Mutta pauke tuntui sietämättömältä.
Saatuaan nipun Pokemon-keräilykortteja Esmeralda jakoi kahta lukuun ottamatta kaikki luokkakavereille ja pettyi, kun jäljellä olikin tosiaan vain kaksi korttia. Hän ei tiennyt, miten olisi pitänyt toimia, jotta olisi saanut kortteja vaihdettua. Ja jos jonkun kanssa pääsi joskus juttusille, Esmeralda halusi puhua koirista. Niistä hän tiesi kaiken. Hän halusi raportoida perheen Siiri-koiran tekemisiä ja kertoa faktoja muista koiralajeista. Kun tyttöporukassa katseltiin ja puhuttiin tarroista, Esmeralda äkkäsi koiratarran ja käänsi puheen koiriin.
Eihän sitä ihan hyvällä katsottu. Kiusaaminen lähikoulussa johti koulun vaihtoon. Uudessakin koulussa Esmeraldaa kiusattiin. Väistämättä lapsi alkoi miettiä, mikä hänessä oli vikana, kun hän aina joutui silmätikuksi.
Diagnoosi: Aspergerin oireyhtymä
15-vuotias Esmeralda oli umpikujassa. Kouluun lähteminen ahdisti. Siinä vaiheessa hän oli jo saanut kavereita myös koulusta, mutta jokin olemisessa tuntui vaikealta. Kaikki pelotti.
Kun koulussa tehtiin Meksiko-aiheisia esitelmiä, Esmeralda olisi mieluusti tehnyt esitelmänsä meksikolaisesta ruoasta, kielestä tai luonnosta, mutta jotenkin hän päätyi tekemään esitelmän meksikolaisista koiraroduista, chihuahuista ja meksikonkarvattomistakoirista. Tuntui, että se oli hänen tonttinsa. Hänen vahvuutensa, sitä, mitä muutkin häneltä jo odottivat.
Hän oli silti pidemmän aikaa tuntenut, että koirakiinnostus oli pölyinen, tunkkainen huone, josta ei ollut ulospääsyä. Miksi hänen ajatuksensa pyörivät niin paljon koirissa? Tai jos mielen päällä oli jotain muuta tärkeää, Esmeraldasta tuntui, että ajatukset jäivät aina kiertämään kehää asian ympärille.
– Tajusin, ettei se ollut ihan normaalia. Mietin, miksi olen sellainen kuin olen ja miksi olen erilainen kuin muut.
![Esmeralda Keisalo]()
Esmeraldan äiti nimesi esikoisensa Taru sormusten herrasta -kirjan hobitin mukaan. Siksi Esmeraldan blogin nimi on Esmeralda K. – elämäni hobittina.
Äiti huomasi tyttärensä ahdistuksen ja varasi lääkäriajan. Keskusteluja seurasi joukko tutkimuksia, ja lopulta Esmeralda sai nimen erityispiirteilleen: Aspergerin oireyhtymä.
Jos termi ja siihen liitetyt ennakkoluulot olisivat olleet Esmeraldalle tuttuja, hän olisi saattanut hämmästyä. ”Mutta ymmärränhän minä toisten tunteita, olen turhankin herkkä kantamaan läheisten huolia. Viihdyn toisten ihmisten seurassa ja osaan jopa nauttia karjalais-suomenruotsalaisen perheemme meiningistä”, hän ajatteli.
Terapeutin avatessa sitä, miten oireyhtymä näkyy juuri Esmeraldan elämässä, tyttö helpottui. Ei ole hänen syynsä, että hän on erilainen kuin muut tuntemansa nuoret. Hän on syntynyt tytöksi, jolla on asperger-oireita.
Asperger-naisille tyypillistä on bambi-syndrooma
Terapeutti tulkitsi Esmeraldalle, mikä hänessä on oireyhtymän aikaansaannosta.
Ensinnäkin hänellä on epätasainen kykyprofiili: todella hyvä muisti ja kielipää, onneton matikkapää ja tekniikan ymmärrys. Suomalais-ugrilaisia kieliä yliopistossa opiskelevan naisen tutkintotodistus on täynnä nelosia ja vitosia ilman isoja ponnistuksia, mutta annas kun pitäisi alennusmyynneissä laskea prosentteja – tai uudessa kodissa opetella käyttämään tiskikonetta.
Senkin Esmeralda oppi, että asperger-naiset ja -miehet eroavat toisistaan paljon. Ja stereotypiat luodaan miesten oireista. Naisille sen sijaan on tyypillistä ylikiltteys, tunneherkkyys ja sinisilmäisyys. Esmeralda kutsuu sitä bambi-syndroomaksi ja tunnistaa sen täysin omakseen. Myös ääni- ja kipuherkkyys ovat tyypillisiä oireita. Siinä missä muut perheenjäsenet nostavat kannen lämpimän lihapulla-astian päältä vaivatta, Esmeralda tuntee polttavaa kuumaa.
Koirainnostus eli yhteen asiaan intohimoisesti uppoutuminen oli myös aspergerin oire. Samoin tietty vaikeus seurata keskusteluja ja tunnistaa, mistä aiheesta milloinkin puhutaan.
Terapia kesti kuusi vuotta
Asperger on pysyvä olotila, mutta oireet ovat hyvin yksilöllisiä. Keskimäärin ne helpottavat iän kuluessa. Koska Esmeraldan oirekuva paljastui melko lieväksi, mutta hänen elämänsä oli hankalaa, hän päätti tehdä kaikkensa oireiden helpottamiseksi. Alkoi kuusi vuotta kestänyt terapia.
Aivan aluksi Esmeralda halusi omaksua keskustelutaitoja. Hän sai apua vanhemmiltaan ja kaksi vuotta nuoremmalta pikkusiskoltaan, jotka alkoivat aina vaivihkaa vihjata, milloin olisi hyvä lopettaa papattaminen ja siirtyä seuraavaan aiheeseen. Esmeralda oppi analysoimaan keskustelujen kulkua. Pikkusisko huomautti myös aina nätisti, jos Esmeralda rönötti huonoryhtisenä kädet puuskassa – tavallisesta poikkeavat asennotkin voivat olla aspergerin oire.
Ja kas, Esmeralda oppi. Koirainnostuskin laantui kuin itsestään.
Esmeralda tietää tasan tarkkaan, että kaikki asperger-ihmiset eivät voi oireilleen mitään, ei hänkään kaikille oireilleen voi, mutta kymmenessä vuodessa ahdistuneesta tytöstä on kuoriutunut itsevarma nuori nainen, joka tietää pärjäävänsä.
Hän arvostaa perheen tukea.
– Isäpuoli oli sanonut vanhemmille tarkoitulla terapiakäynnillä, että Esmeraldassa ei ole mitään vikaa, maailmassa on vika.
Sokkotreffit baarissa
Yksi 15-vuotiaan Esmeraldan ensimmäisistä ajatuksista diagnoosin jälkeen oli, mitä muut mahtavat hänestä ajatella, kun saavat tietää, mikä häntä vaivaa. Ja ennen kaikkea: tulisiko hänestä koskaan varteenotettavaa kumppania kenellekään. No, tulihan hänestä.
Pikkusisko Mathilda ja serkkutyttö törmäsivät Akuun ensin jyväskyläläisessä baarissa. Ja koska molemmista tuntui heti, että tämä mieshän on kuin Esmeralda tai kuin Esmeraldalle tehty, he järjestivät sokkotreffit.
Ensitreffit olivat jyväskyläisessä baarissa. Naapuripöydässä istui öykkäri, joka tunki kolmanneksi pyöräksi Esmeraldan ja Akun pöytään. Esmeralda päätti käyttää hyväksi havaitsemaansa karkotuskikkaa ja ammensi entisestä itsestään. Huumori on kotoa opittu tapa suhtautua elämään.
Hän veti oireensa tappiin, kuten hän itse asian ilmaisee, ja alkoi papattaa lapsuudesta tuttuun maaniseen tyyliinsä: opiskelen suomalaisugrilaisia kieliä yliopistossa, tiesitkös että saamelaiskieliä on kymmenen ja niillä on lukuisia astevaihteluita… Öykkäri lähti, treffiseura jäi.
– Sanoin hänelle, että ei minun tarvinnut edes esittää. Minulla on asperger. Samalla avauduin muutenkin perusteellisesti.
Treffiseura jäi senkin jälkeen, ja Esmeralda huomasi, että hän oli löytänyt tarvitsemansa: kiltin miehen, joka ymmärtäisi hänen erityistä herkkyyttään eikä tekisi sinisilmäisyyteen taipuvaisesta naisesta itselleen kynnysmattoa. Esmeralda oli jo ehtinyt nuoreen ikäänsä huomata, ettei sellainen mies ole itsestäänselvyys.
![Esmeralda K]()
Esmeralda on kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi ja luennoi mielellään aspergerista ja autismin kirjosta. Tekeillä on myös kirja siitä, minkälaista on naisena olla autismin kirjolla.
Nyt nuoripari on ollut yhdessä kolme vuotta. Esmeralda on huomannut, ettei hän ole parisuhteessakaan kovin tyypillinen asperger tai burgeri, kuten kotona on tapana vitsailla. Aku, jolla ei siis ole asperger-diagnoosia, kaipaa enemmän omaa rauhaa ja tilaa kuin Esmeralda, joka ei edes viihdy kovin hyvin yksin. Tunteista Esmeralda todellakin puhuu mielellään.
Mies on oppinut, että stressiherkkyys on Esmeraldan ominaisuus, joka tuskin koskaan tulee poistumaan, ja hän tietää jo nipun keinoja, joilla rauhoitella kierroksilla käyvää avovaimoaan.
”Diagnoosin saadessani olin erilainen kuin nyt”
Tällä hetkellä Esmeralda elää niin tavallista elämää, ettei asperger vaikuta hänen arkeensa juuri lainkaan. Terapeutti sanoikin hänelle taannoin, ettei hän todennäköisesti enää saisi diagnoosia ainakaan samoilla kriteereillä kuin kymmenen vuotta sitten. Se oli pienen identiteettikriisin paikka. Eikö hän olekaan sellainen, joksi on itsensä viime vuosina oppinut tuntemaan?
Lievä oirekuva ja entisestään helpottuneet oireet, mihin diagnoosia edes tarvitsee? Kuinka ahtaita ovat normaaliuden rajat, kun herkkyys, kiltteys ja oikeudenmukaisuus ovat syndrooman oireita?
Esmeralda tietää sen ihmetyttävän. Hänen itsensäkin on välillä vaikea sanoa, mikä hänessä on luonnetta, mikä aspergeria. Moni uusi tuttavuus yllättyy, kun Esmeralda kertoo oireyhtymästään. Tyypillinen reaktio on: ”Enpä olisi uskonut”.
– Täytyy muistaa, että olin diagnoosin saadessani erilainen kuin nyt. Diagnoosi oli tärkeä, koska sen jälkeen sain terapeutilta niin hyvät työkalut oireiden käsittelemiseen, että pystyn elämään normaalia nuoren naisen elämää.
Uusi identiteettikriisi on luvassa ensi vuonna, kun Aspergerin oireyhtymä poistunee eurooppalaisesta sairausluokituksesta. Esmeralda sijoitettaneen autismin kirjolle, ja hän asettuu sinne hyvillä mielin ja ylpeänä.
– Aspergeria pidetään jo nyt autismin lievempänä muotona. Ajattelen, että autismin kirjolle mahtuu jatkossakin lukemattomia eri sävyjä. Minä olen yksi niistä.
Aspergerin oireyhtymä
• Kuuluu lasten laaja-alaisiin kehityshäiriöihin.
• On osa autismin kirjon häiriöksi nimettyä käyttäytymispiirteistöä.
• Häiriö on pysyvä mutta lieventyy usein aikuisuudessa. Tosin monilla voi myös aikuisena olla ongelmia toisten ihmisten tunnetilojen ymmärtämisessä ja kommunikaatiossa.
• Tyypillisiä oireita ovat myös epätavallinen kykyprofiili, aistiyliherkkyys, intensiiviset kiinnostuksenkohteet.
• Oirekuva ja oireiden voimakkuus vaihtelevat yksilöllisesti.
• Asperger-miehiä diagnosoidaan jopa kahdeksan kertaa enemmän kuin asperger-naisia.
• Naisten ja miesten asperger-oireet eroavat keskimäärin toisistaan. Naisten oireet jäävät useasti piiloon, eikä niitä tunnisteta autismin kirjoon kuuluviksi.
• Naiset kärsivät enemmän aistiyliherkkyyksistä kuin miehet.
• Lapsuudessa havaitut ulospäin näkyvät sosiaaliset vaikeudet lievenevät tai katoavat aikuisikään mennessä naisilla huomattavasti useammin kuin miehillä.
• Aikuiset voivat hyötyä käyttäytymisterapeuttisista harjoituksista, joiden avulla he voivat oppia kommunikoimaan paremmin läheistensä kanssa ja hallitsemaan erilaisia sosiaalisia tilanteita.
• Aspergerin oireyhtymä on poistumassa eurooppalaisesta sairausluokituksesta.
Lähteet: Terveyskirjasto, A.K. Halladay, S. Bishop, J.N. Constantino: Molecular Autism.
Julkaistu Annassa 28/2017.
Lue myös:
Ex-missi Marja Kinnunen tyttärensä koulukiusaamisesta: ”En osannut tarttua Fian pahaan oloon”
Kiusatuksi tuleminen ei ole kiusatun vika – 7 voimaa antavaa vinkkiä kiusaamisesta selviytymiseen
Esmeraldan blogi: Esmeralda K. – elämäni hobittina
