Kollega tuli hissukseen huoneeseen ja antoi Nina Hirvensalolle, 38, pullon limpparia. ”Tuntuu, että sulla on ollut rankka päivä”, kollega sanoi.
Sosiaalisen median päällikkönä pankkiryhmässä työskentelevä Nina käsitti äyskähdelleensä työkavereilleen ilman syytä.
”Tiesin, ettei käytökseni ollut normaalia. Olin tiuskinut, vaikkei minulla koskaan pala hihat enkä yleensä ole draamanhakuinen”, Nina kertoo.
Tiettyyn aikaan kuusta Nina menetti hermonsa myös puolisoonsa Heikkiin.
”Yleensä minulle on ihan sama, miten mies pukee lapset päiväkotiin, mutta nyt saatoin antaa passiivisaggressiivista palautetta”, kolmen lapsen äiti kertoo.
Illat Nina vietti keittiössä ruokakaappeja kohnaten. Samanlaisia ruokahimoja ei 3,5-vuotiaiden kaksosten ja 7-vuotiaan esikoisen äidillä ollut ollut muulloin kuin raskausaikoina.
Ninalla kesti kauan yhdistää helposti palava pinna hormonikiertoon. Eihän hän ollut koskaan kärsinyt vaikeista kuukautisista tai PMS-oireista eikä ollut osannut edes suhtautua tyttökavereiden kertomuksiin hormonien aiheuttamista mielialaoireista. Mutta kun Nina viime vuoden pääsiäisenä tuumi miehelleen sanaharkan jälkeen, että voisi kokeilla ottaa minipillerit takaisin käyttöön, oli vastaus paljonpuhuva.
”Heikki ei katsonut minua vaan oli hetken hiljaa ja sanoi sitten, että no, se voi kyllä olla helpotus ihan meille kaikille.”
Kystat sekoittivat pakkaa
Kun Nina Hirvensalo odotti esikoistaan vuonna 2017, löysi kätilö ensimmäisessä ultrassa isohkon munasarjakystan. Kysta kasvoi ja alkoi kiertyä ja aiheuttaa kipuja.
”Isoksi kystaksi lasketaan sellainen, jolla on viiden sentin halkaisija, mutta minulla sen koko oli kymmenen kertaa kaksikymmentä senttiä.”
Kysta vei tietysti sikiön ohella vatsasta tilaa, ja vatsa kasvoi niin suureksi, että moni luuli Ninan odottavan kaksosia. Kivut vievät hänet muutamaksi päiväksi Meilahteen Naistenklinikalle. Tutkittiin, oliko kipujen syynä todella kysta vai voisivatko kivut aiheutua jostakin muusta.
Lapsi syntyi lopulta sektiolla, ja samassa yhteydessä kysta tyhjennettiin nesteestä. Sen täyttymistä uudelleen seurattiin kontrolleilla. Puolen vuoden päästä löytyi uusi, kymmenen sentin kokoinen kysta, joka leikattiin.
”Nykyään niitä seurataan aina käydessäni gynekologilla. Parin sentin kokoiset kystat ovat minulle vielä pieniä.”
Ninalle selvisi ajan kanssa, että kystilla ei ollut merkitystä hormonitoiminnan muuttumiseen, vaan oli sattumaa, että PMS-oireet alkoivat ajallisesti samoihin aikoihin kystien ilmaantuessa. PMS-oireet pahenevat tyypillisesti juuri yli 35-vuotiaana.
Kaikki selvisi gynekologilla
Nina yritti ensin saada oireitaan omatoimisesti haltuun ottamalla minipillerit raskauksien jälkeen uudestaan käyttöön. Aiemmin pillerit olivat sopineet hänelle hyvin, mutta yhtäkkiä ne aiheuttivatkin tiputteluvuotoa. Kesän helteillä olisi ollut kiva mennä rannalle, mutta koko ajan piti säätää pikkuhousunsuojien kanssa.
Välillä Nina yritti olla ilman pillereitä, mutta kuukautiskivut olivat niin kovat, että ne muistuttivat jo synnytyssupistuksia.
Kun Nina heinäkuussa tuskaili tilannettaan kotona, puuttui puoliso tilanteeseen.
”Hän kysyi, mikset mene lääkärille, kun olet jo ihan tarpeeksi pitkään lusinut. Avasin lääkärikeskuksen sivut saman tien ja varasin ajan.”
Gynekologi teki useita tutkimuksia ja määräsi Ninalle keltarauhashormonia.
”Nyt mietin, että olisinpa mennyt lääkäriin aiemmin.”
”Naisten vaivoja”
Nina ei tiedä, miksi kärsi oireidensa kanssa puolitoista vuotta hakematta apua, vaikka muissa terveysasioissa hakeutuu yleensä lääkäriin nopeasti.
”Kai minulla oli ajatus, että pitää vain kestää. Meidän kulttuurissamme hormonaaliset ’naisten vaivat’ ovat toissijaisia. Siksi päätin itsekin vain purra hammasta.”
Ninaa jännitti, alkaisivatko uudet lääkkeet toimia heti vai sotkisivatko ne hänen hormonitoimintansa uudestaan. Töissä hän kertoi tilanteesta lähimmille työkavereilleen, jotta nämä osaisivat varautua mahdollisiin mielialavaihteluihin. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin Nina olisi voinut toivoakaan. Lääkkeet auttoivat heti.
”Myrskypilvet katosivat, aurinko alkoi taas paistaa. Kuukautiseni palautuivat samanlaisiksi kuin ne olivat olleet alle parikymppisenä. Kivut loppuivat, ja kuukautiset ovat nyt hyvin lyhyet, vain pari päivää.”
Vaikutus näkyi myös kotona.
”Mies on onnellinen, etten enää jatkuvasti tuskaile jotain. Sillä, että minulla on hyvä olla kehossani, on suuri vaikutus parisuhteeseen.”
Nina uskoo, että kystilla saattoi olla tekemistä tiputteluvuotojen ja voimakkaiden kipujen kanssa. Tarkoilla syillä ei kuitenkaan ole merkitystä nyt, kun hoito on löytynyt.
Kehoa kannattaa kuunnella
Juuri nyt hormonioireet ovat Ninalle taakse jäänyttä elämää. Työ on mielenkiintoista ja riittävän haastavaa, ja perhe-elämässä ja parisuhteessa on kaikki hyvin. Lisäksi Nina on alkanut harrastaa crossfitia ja salilla käymistä sekä pudottanut painoa. Unikin on parempaa kuin koskaan.
Nina kokee, että mitä enemmän hänelle on tullut ikää, sitä viisaammaksi hän on tullut oman kehonsa kuuntelussa.
”Tämäkin on ollut polku, josta koen oppineeni. Jos keho lähettää viestejä, niitä kannattaa kuunnella, eikä vain puskea läpi hampaat irvessä. Usein asioille voi tehdä jotain.”
Se, että Nina on puhunut hormonioireistaan avoimesti myös töissä, on saanut lämpimän vastaanoton, vaikka hän itse aluksi pelkäsi sen vievän uskottavuutta. Jatkuvasti ei tarvitse puhua vaikkapa kuukautisista, mutta avoimuus voi lisätä ymmärrystä. Moni nainen käy läpi hormoneihin vaikuttavia asioita, kuten raskauksia, vaihdevuosia tai hedelmöityshoitoja.
”Miehetkin ovat tulleet kiittelemään minua avoimuudestani. He ovat sanoneet, että on kiva, kun näistä puhutaan. He eivät ole tienneet aiheesta aiemmin.”
Työelämää on Ninan mielestä pitkään rakennettu oletukselle tietyntyyppisestä ihmisestä, eikä moninaisuutta ole otettu huomioon – esimerkiksi sitä, että moni nainen hikoilee ja nukkuu huonosti hormonien takia. Se pitäisi Ninan mukaan normalisoida.
”Työyhteisöjen pitäisi olla sellaisia, että kaikesta uskallettaisiin puhua.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Moni nainen kärvistelee turhaan näiden oireiden kanssa – 5 alidiagnosoitua gynekologista vaivaa, joita voidaan hoitaa
Juttu on julkaistu Annassa 13/2025.