Kipua leukanivelissä, leukanivelten naksumista, lukkiutumista tai vaikeutta avata suuta. Purenta-arkuutta, yöllistä hampaiden narskuttelua, aamupäänsärkyä, korvakipua tai tinnitusta. Niska-hartiaseudun jäykkyyttä, huimausta, palan tunnetta kurkussa, vihlovaa ja pakottavaa tunnetta poskiluissa… Tämä hengästyttävän pitkä lista pitää sisällään joitakin oireista, joita purentalihasten jumit voivat aiheuttaa. Voisiko purentalihasten teippaus auttaa?
Siitä otamme tässä artikkelissa selvää.
Purentalihaksilla tarkoitetaan posken, suun, alaleuan ja ohimoalueen lihaksia. Kun puhutaan purentalihasten jumeista, tarkastelun kohteena on yleensä kaksi päälihasta, isoin purentalihas eli masseter ja ohimolla sijaitseva ohimolihas eli temporalis, kertoo fysioterapeutti Joona Kokkola Fysiomakerista.
”Ne ovat kaksi päälihasta, jotka vaikuttavat purentaan suuresti ja ovat keskeisessä osassa muun muassa narskutteluvaivoissa.”
Lue myös: Puremalihasten jumeja voi rentouttaa itsekin – mutta tärkeintä on pureutua niiden aiheuttajaan
Stressi jumiuttaa purentalihakset
Iso purentalihas ja lihakset leukanivelen alueelta jumiutuvat lihaskireydestä. Usein koko niska-hartiaseudun lihaksisto ja kallonpohja on purentajumivaivoissa kireytynyt. Toisin sanoen koko yläkroppa on enemmän tai vähemmän jumissa.
Toinen, harvinaisempi syy purentalihasten jumeille voivat olla nivelperäiset, osin synnynnäiset leukanivelen toimintahäiriöt. Leukanivelet voivat myös kuormittua liikarasituksesta, esimerkiksi ankarasta purkanjauhannasta, mikä aiheuttaa purentalihasten jumeja.
Purentalihaksia, kuten niska-hartiaseudun lihaksia yleisestikin, jumiuttaa erityisen pahasti Kokkolan mukaan stressi, aikamme vitsaus. Myös päätetyöskentely ja yleinen liikkumattomuus aiheuttavat tätä ongelmaa.
Bruksismi eli hampaiden narskuttelu tai yhteen puristaminen on yksi yleisimmistä syistä purentalihasten jumeille.
”Bruksismi on selkeästi stressiperäistä ja jatkuvasti yleisempää työikäisillä. Hampaita voidaan purra yöllä yhteen todella merkittävällä, jopa hampaita hajottavalla voimalla. Joskus ihminen huomaa purevansa hampaita voimakkaasti yhteen myös päivällä, jolloin jumitilanne on jo aika vakava. Silloin on syytä kääntyä fysioterapeutin tai lääkärin puoleen.”
Stressin välttäminen olisi siis ensisijainen hoitomuoto kireisiin purentalihaksiin, mikä toki on helpommin sanottu kuin tehty. Purentalihasten teippaus tai muu hoito onkin usein realistisempi vaihtoehto.
Purentalihasten teippaus on lupaava hoito
Hammaslääkärin vastaanotolla bruksismista kärsivä asiakas on tuttu näky. Hammaslääkäreiden tarjoama apu, purentakisko, suojaa hampaita mutta ei varsinaisesti poista ongelmaa eli purentalihasten kireyttä.
Usein apu vaivaan löytyy lääkärin tai fysioterapeutin vastaanotolta. Fysioterapiassa purentalihaksisto rentoutetaan manuaaliterapiakäsittelyllä ja harjoitteilla.
Niillä on Kokkolan mukaan hyvä vaste, eli usein jo yksittäinen tai muutama käsittely riittää laukaisemaan tilanteen, ja vaikutus on pitkäaikainen.
Melko uutena hoitomuotona purentalihasten jumeihin on tullut kinesioteippaus. Vaikutusmekanismi on sama kuin vaikkapa polven tai olkapään kinesioteippauksessa.
”Teipillä saadaan ihotuntohermoa liikuteltua ja sitä kautta päästään vaikuttamaan syvempiin kudoksiin, koska sama hermo hermottaa myös lihaksistoa. Teippauksella saadaan ikään kuin hämmennettyä lihasperäistä kireyttä.”
Kokkola pitää teippausta hyvänä lisänä purentalihasten jumien hoitoon. Yksinään se hänen mukaansa harvoin riittää.
”Purentalihasten käsittelyn jälkeen ammattilaisen ohjaamana teippaus voi olla hyvinkin toimiva.”
Kyseessä on niin uusi hoitomuoto, ettei tieteellistä, näyttöön perustuvaa tutkimusta juurikaan vielä ole, hän muistuttaa.
Lue myös Kotiliesi.fi: Jomottava päänsärky voi johtua purentaelimistön toimintahäiriöstä – jopa puolella aikuisista on kokemusta häiriön aiheuttamista oireista
Purentalihasten teippaus – vältä yleinen virhe
Purentalihasten teippaus sopii yleensä kaikille. Poikkeuksen muodostavat henkilöt, jotka ovat herkistyneet teipin liima-aineille.
”Aina on pieni joukko niitä, joiden iho reagoi ihoystävälliseksikin kehitetystä teipistä”, Kokkola sanoo.
Teippejä ei pidä lähteä lätkäisemään kasvoille miten sattuu. Varminta on aloittaa teippaus asiantuntijan opastuksella esimerkiksi fysioterapeutin vastaanotolla.
Yleinen virhe omatoimisessa teippauksessa on Kokkolan mukaan liian isojen alueiden teippaus. Teippiä ei myöskään pidä kiristää kuin aivan aavistuksen, kun sitä lähtee iholle teippaamaan.
”Lähes aina, kun asiakas tulee näyttämään teippaustaan, hän on teipannut liian laajoilta alueilta. Jos teippi lähtee menemään luupinnoille lihasten sijaan, sillä ei ole oikein mitään merkitystä.”
3–5 senttimetriä on Kokkolan mukaan sopiva teippisuikaleiden koko. Teippaustekniikoita on useita, mutta Kokkola pitää parhaimpana leukanivelen alapuolelle eli juuri ison purentalihaksen (masseter) kohdalle tehtyä teippausta.
Teippejä kannattaa pitää yön yli. Sopivan mittainen hoito on 3–5 yötä, Kokkola sanoo. Sen jälkeen on hyvä pitää muutama yö taukoa, ja toistaa hoito tarvittaessa.