Quantcast
Channel: Terveys | Anna.fi
Viewing all 1792 articles
Browse latest View live

ALS-tauti alkaa yleensä raajan kömpelöitymisenä – mistä ALS johtuu ja 8 muuta kysymystä taudista

$
0
0

ALS-tauti eli amyotrofinen lateraaliskleroosi yksi yleisimpiä hermoston rappeumasairauksia Suomessa Alzheimerin taudin ja Parkinsonin taudin jälkeen.

ALS-tauti on vakava liikehermoja rappeuttava sairaus. Taudin myötä ihminen pikkuhiljaa menettää kävely- ja toimintakykynsä, eikä pysty enää tuottamaan puhetta tai nielemään kunnolla. Ihmisen aistitoiminnot sen sijaan säilyvät, kuten yleensä myös henkiset kyvyt.

Lue myös: Alzheimerin tautiin viisikymppisenä sairastunut Sirpa Neittamo: ”Olen kiitollisempi kuin ennen”

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin neurologian erikoislääkäri Hannu Laaksovirta Meilahden sairaalasta on hoitanut ALS-potilaita yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja tietää, ettei ALS-tauti ole helppo.

– On hieman keinotekoista laittaa tauteja kilpailemaan keskenään, mutta kyllä tämä on todella paha tauti. Varmasti top kymmenen pahimman joukossa, Laaksovirta sanoo.

Kysyimme Laaksovirralta mistä ALS-taudissa oikein on kyse ja mitä se aiheuttaa.

1. Mikä ALS-tauti on?

ALS-tauti on hermostorappeumasairaus, eikä sen tarkkaa aiheuttajaa tällä hetkellä tunneta. Taudissa ihmisen aivoissa ja selkäytimessä kulkevat liikehermot kuolevat, jonka myötä lihaksisto heikkenee ja surkastuu pois.

ALS-tauti todetaan sulkemalla pois muut sairaudet. Käytössä ovat muun muassa pään- ja kaularangan magneettikuvaus, lihashermotutkimus ENMG, verikokeita ja joissakin tapauksissa geenitesti.

2. Kuinka yleistä se on?

Suomessa tautiin sairastuu noin parisataa ihmistä vuodessa, eli ALS on suhteellisen harvinainen tauti. Sairastavia Suomessa on reilut viisisataa.

3. Mistä ALS-tauti johtuu?

ALS-taudin aiheuttajaa ei tiedetä, eikä tutkimuksissa ole löydetty sille vaikuttavaa tai laukaisevaa tekijää. ALS-tauti on tahdonalaisten lihasten sairaus, mutta vika ei ole itse lihaksessa, vaan liikehermoissa.

Noin 20 prosentilla sairastuneista ALS on perinnöllinen, mutta yleisesti ottaen se ei ole periytyvä tauti.

4. Miten ALS-tauti oireilee? 

Yleisin ALS-taudin ensioire on toisen käden kömpelöityminen ja heikentyminen, jonka jälkeen oireet ilmaantuvat myös oiseen käteen. Toiseksi yleisin oire on sama, mutta alaraajoissa.

Harvinaisempi ensioire on nielulihaksissa, jolloin puhe muuttuu epäselvemmäksi nielun kurkun lihaksien heikentyessä. Pikkuhiljaa tauti etenee myös muihin lihaksiin.

Lopulta se vaikuttaa myös hengityslihaksiin, jonka takia ihminen ei kykene enää hengittämään itse.

5. Voidaanko ALS-tautia hoitaa?

ALS-taudin hoidossa isoin ongelma on, että liikehermojen kuolemisen aiheuttamaa lihasheikkoutta ei varsinaisesti pystytä hoitamaan. Tauti lyhentää elinikää, ja elinajanodote on sairastuneilla keskimäärin 3–5 vuotta. Lääkkeellä elinaikaa voidaan saada lisää keskimäärin kolme kuukautta, hengityshoitomaskilla elinaika saattaa pidentyä useitakin kuukausia

Yksi ALS-taudin perinnöllisistä muodoista alkaa alaraajoista ja se on paljon hitaampi, jolloin elinaikaa voi olla jopa yli 20 vuotta.

Eräisiin neurologisiin sairauksiin, joiden taustalla oleva geenivirhe tunnetaan, on jo olemassa lääkkeitä. Myös ALS-taudin kohdalla ihmisillä tehtyjä hoitokokeiluja on jo käynnissä, mutta ei vielä Suomessa.

6. Ketkä yleensä sairastuvat?

Yleensä ALS on keski-ikäisten tauti, mutta myös nuoremmat voivat sairastua siihen. Suomessa eroa miesten ja naisten sairastumisten määrissä ei oikeastaan ole.

Monet sairastuneet ovat olleet ennen ALS-diagnoosia terveitä, liikunnallisia ihmisiä. Nuorena saatu tauti etenee yleensä hitaammin, jolloin elinajanodote on usein pidempi.

Iäkäs nainen istuu pyörätuolissa pihalla, selkä kameraan päin. ALS-tauti on yleensä keski-ikäisten tauti, mutta siihen voi sairastua myös nuorempana.

ALS-tauti on yleensä keski-ikäisten tauti, mutta siihen voi sairastua myös nuorempana.

7. Voiko ALS-taudin oireita helpottaa?

ALS-taudin oireisiin kuuluvia lihaskramppeja ja suonenvetoja voi hoitaa lääkkeillä. Taudin pahinta oiretta, lihasheikkoutta, hoidetaan hyvin ohjatulla fysioterapialla ja kuntoutuksella.

On tärkeää, että potilas saa ylläpitävää fysikaalista hoitoa lihaksille, joissa on vielä voimaa jäljellä.

8. Milloin tutkimuksiin?

Jos epäilee itsellään ALS-tautiin viittaavia oireita, kuten raajojen hitaasti lisääntyvää heikkoutta, kannattaa hakeutua yleislääkärin vastaanotolle. Yleislääkäri tutkii, onko raajan puutumisessa kyse neurologisesta sairaudesta vai jostain muusta. Puheen epäselvyys on myös syy hakeutua tutkimuksiin. Nielemisvaikeudet ilmaantuvat yleensä vasta puheen vaikeutumisen jälkeen.

Monella ALS-potilaalla on elohiiriä raajoissa. Eroa tavallisen elohiiren ja niin sanotun ALS-elohiiren välillä ei voi itse havaita, vaan siihen vaaditaan lääkärin tutkimuksia. On tärkeää muistaa, että elohiiret ovat täysin normaaleja myös terveillä ihmisillä.

9. Aiheuttaako ALS-tauti dementiaa?

Osalle ALS-potilaista kehittyy frontotemporaalisen dementian oireita.

Oireet ovat monimuotoisia. Muisti säilyy yleensä paremmin kuin Alzheimerin taudissa, mutta ihmisen luonne voi muuttua apaattisemmaksi tai estottomammaksi ja ohjattu toiminta, kielellisten taitojen hallinta ja suunnitelmallisuus kärsiä.

ALS-tautia ja frontotemporaalista dementiaa aiheuttaa sama geenivirhe. Osalle geeni aiheuttaa vain ALS-taudin tai dementian, osalle molemmat.


Näistä merkeistä voit epäillä atopiaa, jos iho tuntuu kuivalta – hoida oikein atooppista ihoa

$
0
0

Atooppinen iho voi heikentää elämänlaatua, kun jatkuva kutina häiritsee. Raapiminen ja ihon pinnan rikkoutuminen pahentavat tulehdusta. Kysyimme asiantuntijalta, miten atooppisen ihon tunnistaa ja miten sitä hoidetaan oikein.

1. Miksi kuiva iho kutisee?

Kun iho kuivuu, siihen tulee lievä tulehdus. Se näkyy ihottumana, ja kutina on ihottuman oire. Kuiva, kutiseva ja karhea iho on suurella todennäköisyydellä atopiaa ja merkki siitä, että ihonhoitoa pitää tehostaa. Iän myötä iho kuivuu ja alkaa lähestyä toiminnaltaan herkkää, atooppista ihoa.

Taipumus atopiaan on perinnöllinen ja elinikäinen, eikä atopiaa voi tehokkaasti ehkäistä. Se voi ilmetä ihottumana, allergisena nuhana, ruoka-aineallergiana ja astmana. Jos on kärsinyt lapsena allergioista ja aikuisena iho alkaa kutista, kyse on melko varmasti atopiasta. Lapsuudessa vaivannut iho-oireilu voi pysyä poissa pitkään, mutta se voi palata takaisin vielä eläkeiässäkin.

Lääkäri tekee atooppisen ihottuman diagnoosin potilaan oirekertomuksen ja ihon kliinisen tutkimisen perusteella.

2. Kuinka kurja vaiva atopia on?

Jatkuva kutina ei ole mikään pikkuvaiva. Se heikentää elämänlaatua ja haittaa atoopikon ja monesti myös vieressä nukkujan unta. Lyhyet yöunet heikentävät jaksamista ja laskevat mielialaa.

Kutisevaa ihoa ei kannata raapia, sillä raapiminen rikkoo ihon, ja tulehdus pahenee. Raapiminen muodostaa noidankehän: kun ihoa raapii tarpeeksi pitkään, se alkaa paksuuntua ja jäkälöityä, jolloin se kutisee entistä enemmän.

3. Miten atooppinen iho eroaa terveestä ihosta?

Iho rakentuu päällekkäin ja rinnakkain olevista ihosoluista samalla tavoin kuin tiiliseinä tiilistä. Jotta seinä pysyy kasassa, tiilien väliin tarvitaan laastia. Se koostuu ihossa erilaisista rasvoista eli lipideistä. Kuiva iho on kuin rapautunut tiiliseinä, jossa laasti on lohkeillut. Kun laasti lohkeilee, ihon läpäisyeste on heikentynyt ja ihosta pääsee haihtumaan liikaa kosteutta. Kuivaan ihoon täytyy siis tuoda kosteutta, ja sen läpäisyestettä tulee vahvistaa. Se onnistuu perusvoiteilla.

4. Millainen voide kannattaa valita?

Hyvä perusvoide kosteuttaa ihoa ja tekee sen pintaan haihtumista estävän suojakalvon. Voiteissa käytetään kosteutta sitovina ainesosina esimerkiksi karbamidia eli ureaa, propyleeniglykolia, glyserolia ja maitohappoa. Voide voi sisältää myös samoja aineita kuin ihon oma laasti, esimerkiksi keramideja.

Koska iho on eri kohdissa kehoa erilaista, voiteita on hyvä olla kaksi erilaista: kevyempi, enemmän vettä sisältävä voide ohuille ihoalueille, kuten kasvoille, ja rasvaisempi paksuille ja herkemmin kuivuville ihoaluille, kuten käsiin, jalkoihin ja sääriin.

atooppinen iho

Kutina on merkki atooppisen ihon pahenemisvaiheesta. Pienikin ihottuma-alue kannattaa heti hoitaa pois.

5. Kuinka paljon ihoa pitää rasvata?

Jos iholla ei näy ihottumaa, perusvoiteen käyttö yhdestä kahteen kertaan päivässä riittää. Ellei riitä, voide kannattaa vaihtaa tuhdimpaan. Perusvoide on hyvä levittää heti suihkun jälkeen hieman kostealle iholle. Näin saa vangittua kosteutta ihoon.

Kun kerran on löytänyt itselleen sopivan voiteen, sitä ei tarvitse myöhemmin vaihtaa. Iho ei väsy eikä voiteen teho laimene, vaikka samaa perusvoidetta käyttäisi koko elämänsä ajan.

Lue myös: Kuinka usein vartalon ihoa pitäisi rasvata? Asiantuntija neuvoo kolme tehoainetta, joita voiteissa kannattaa suosia

6. Entä jos ihottumaa tulee perusvoiteen käytöstä huolimatta?

Jos iho ärtyy, tarvitaan lääkäriä ja lääkevoiteita; kortisonia, takrolimuusi- tai pimekrolimuusivoiteita.

Lapsella atooppinen ihottuma tulee tyypillisesti taipeisiin, mutta aikuisella se tulee lisäksi käsiin, kasvoihin, kaulaan ja ylävartalolle. Pienikin ihottuma-alue kannattaa hoitaa heti pois. Se kutisee, ja kutina on merkki atooppisen ihon pahenemisvaiheesta. Paheneminen voidaan pysäyttää hyvällä hoidolla.

Hankalissa tapauksissa voidaan käyttää valohoitoja, sisäisiä lääkkeitä tai atooppisen ihottuman hoidossa vielä uusia biologisia lääkkeitä.

Itselleen sopivaa voidetta ei tarvitse vaihtaa. Iho ei väsy eikä voiteen teho laimene, vaikka ihminen käyttäisi samaa perusvoidetta koko elämänsä ajan.

7. Ärtyykö atooppinen iho pesemisestä?

Atooppinen iho vaatii pesemistä: iholle jäävä lika ja hiki ärsyttävät ja kutittavat ihoa. Vesi ei tee iholle pahaa, mutta ihon hankaaminen ja ihon omaa suojakerrosta kuluttavat saippuapitoiset pesuaineet tekevät. Suihkugeelin tavoin käytettävän perusvoidepesun jälkeen ihoa ei kiristä.

Kosteat, lempeät löylyt tuntuvat usein iholla mukavilta. Mukava olo jatkuu, kun huuhtelee saunassa tulleen hien pois ja voitelee ihon perusvoiteella.

8. Voiko atoopikko käyttää käsidesiä?

Käsidesin käyttö on osa koronataudin ja muidenkin infektioiden ehkäisyä. Vaikka käsidesi kuivattaa käsiä vähemmän kuin saippuapesu, varsinkin atoopikolla se lisää käsien rasvauksen tarvetta.

Jotta kädet eivät korppuuntuisi, niihin kannattaa laittaa yöksi paksua voidetta ja vetää päälle puuvillahanskat. Jos käsiin tulee ihottumaa, kannattaa mennä lääkäriin. Käsi-ihottuman hoito vaatii reseptillä saatavia voiteita.

Lue myös: Mitä tehdä, kun kädet kuivuvat pesemisestä? Asiantuntija neuvoo hellävaraiset käsienpesuohjeet

9. Mitkä asiat pahentavat atooppista ihoa?

Atooppinen iho on paitsi kuiva myös herkkä, eli se reagoi eri ärsykkeisiin tavallista voimakkaammin. Talvikuiva ilma heikentää sen kuntoa, ja siksi talvella voitelua kannattaa tehostaa ja vaihtaa voide tuhdimpaan.

Vaatemateriaaleista villa ja karheat kuidut kutittavat ihoa. Stressi pahentaa atooppisen ihon kuntoa, ja ihottuma pahentaa stressiä. Moni kokee, että lomalla iho voi paremmin.

Ruokavaliolla ei voi juurikaan vaikuttaa ihon kuntoon, ellei ihmisellä ole ruoka-aineallergiaa tai erityistä herkkyyttä joillekin ruoka-aineille.

10. Pitääkö atooppista ihoa rasvata, vaikka iho voi hyvin?

Atooppisessa ihossa ihon läpäisyeste on pysyvästi heikentynyt. Vaikka iho näyttäisi silmin nähden hyvältä, se vaatii ylläpitohoitoa. Silloin voiteen voi vaihtaa kevyempään ja voitelua harventaa.

Kesällä atooppinen iho voi yleensä paremmin eikä kaipaa välttämättä voitelua kuin saunan ja uimisen jälkeen. Syynä kesäihon parempaan vointiin on lisääntynyt ilmankosteus.

Asiantuntijana ihotautiopin dosentti Leena Koulu, Turun yliopistollinen keskussairaala.

Miksi lihavuusleikkaus muuttaa hormonitoimintaa ja ruokailutottumuksia? Kysyimme asiantuntijalta 8 kysymystä lihavuusleikkauksesta

$
0
0

Lihavuusleikkaus on toimenpide, jonka avulla pyritään auttamaan vaikeasta ylipainosta kärsivää ihmistä. Suomessa leikkauksia on kahta eri tyyppiä, joissa molemmissa ylävatsan ja mahalaukun seutua muokataan tähystysleikkauksella niin, että painonhallinta olisi sen jälkeen ihmiselle helpompaa.

– On helppo ajatella, että ihmisen pitäisi itsekin pystyä pudottamaan painoa. Kun syö vähemmän ja liikkuu enemmän, niin sillähän onnistuu. Mutta me olemme niin eri viivoilla tämän asian kanssa, Terveystalon gastroenterologian ylilääkäri ja kirurgi Timo Heikkinen sanoo.

Heikkisen mukaan perintötekijöillä on vaikutusta siihen, kuinka taipuvainen ylipainoon ihminen on. Ihmisillä voi olla niin sanottuja lihavuusgeenejä ja aineenvaihdunnan häiriöitä. Aivoissa olevat mielihyväkeskukset vaikuttavat siihen, miten ihminen kokee mielihyvää ruoasta. Ylipainoon taipuva ihminen ei välttämättä näin ollen koe kylläisyyttä samalla tavalla kuin henkilö, jolla ei ole koskaan ollut paino-ongelmia.

– Ihmisillä on erilainen taipumus kerryttää painoa, ja aivojen mielihyväkeskuksen toiminta vaikuttaa siihen.

Vaikean ylipainon kanssa kamppaileminen voi tuntua toivottomalta. Silloin lihavuusleikkaus voi antaa mahdollisuuden pysyvästi pudottaa painoa, mikä taas voi auttaa monissa terveysongelmissa.

Lue myös: Maria väsyi olemaan lihava ja esittämään kehopositiivista: ”Lihavuusleikkaus antoi elämän”

Mutta mistä lihavuusleikkauksessa on kyse? Kysyimme 8 kysymystä Heikkiseltä liittyen Suomessa tehtäviin lihavuusleikkauksiin.

1. Millainen on mahalaukun ohitusleikkaus?

Mahalaukun ohitusleikkaus on Suomessa käytetyistä kahdesta tavasta yleisempi. Siinä mahalaukku katkaistaan ylhäältä ja yhdistetään ohutsuoleen. Näin ruoka kulkee suoraan ohutsuoleen, sen sijaan että se kulkisi ensin mahalaukun kautta.

Leikkauksen vaikutus on hormonaalinen. Yleensä ruoka kulkee pidemmän matkan ihmisen elimistössä ennen kuin aivot saavat signaalin kylläisyydestä. Ohitusleikkauksen jälkeen kylläisyyden tunne tulee nopeasti syömisen jälkeen.

Ohitusleikkaus on pitkäaikaisessa tarkastelussa yleensä tehokkaampi painonpudotuksen kannalta.

2. Entä millainen mahalaukun kavennus on?

Kavennusleikkaus on toiseksi käytetyin menetelmä. Kavennusleikkauksessa mahalaukusta poistetaan noin 70 prosenttia ja siitä tehdään kapeampi, jolloin mahalaukku täyttyy nopeammin. Ruoka kulkee saman reitin kuin aiemminkin, mutta kylläisyyden tunne tulee nopeasti syömisen jälkeen.

Aluksi kavennusleikkausta käytettiin hyvin vaikeasti ylipainoisilla, joille tehtiin vasta sen jälkeen tietynlainen mahalaukun ohitusleikkaus. Nykyisin kavennusleikkausta käytetään myös ainoana toimenpiteenä.

3. Kenelle lihavuusleikkaus voidaan tehdä?

Lihavuusleikkaus soveltuu ihmisille, joiden painoindeksi on yli 35, jos ihmisellä ei ole mitään leikkauksen estäviä liikuntasairauksia. Iäkkäälle ihmiselle leikkausta ei välttämättä enää pystytä tekemään.

Lääkäri mittaa ihmisen rasvapitoisuutta.

Ennen lihavuusleikkausta potilaalta vaaditaan pieni painonpudotus, sillä se auttaa tekemään leikkauksesta turvallisemman.

Potilaalta vaaditaan noin viiden prosentin painonpudotus ennen kuin hän pääsee leikkaukseen. Dieetillä pyritään pienentämään maksaa ja rasvamäärää leikkausalueelta, jolloin leikkaus on turvallisempi.

4. Mitä vaikutuksia lihavuusleikkauksella on?

Leikkauksen jälkeen ihminen ei kykene enää syömään suuria määriä kiinteätä ruokaa kerralla. Leikkaus aiheuttaa hormonaalisia muutoksia, jolloin suolistohormonien tasapaino ja säätely muuttuu. Se vaikuttaa suolistossa olevaan bakteerikantaan eli siihen, millaista ruokaa bakteerit haluavat. Ihmisen alkaa tehdä mieli kevyempää ruokaa, sillä nopeita hiilihydraatteja sisältävät ruoat aiheuttavat huonoa oloa. Leikkaus tavallaan pakottaa ihmisen syömään terveellisemmin, sillä sen jälkeen ihminen ei pysty syömään hirveän rasvaista tai sokerista ruokaa.

Lihavuusleikkaus ei vaikuta pelkästään painoon, vaan sen avulla voidaan hoitaa ylipainon aiheuttamia liitännäissairauksia. Siitä voi olla apua muun muassa sokeritaudin, uniapnean, munasarjojen monirakkulaoireyhtymän ja verenpainetaudin hoidossa.

Lihavuusleikkaus voi pidentää elinikää yli kymmenellä vuodella. Ylipaino lisää hormonaalisen syövän riskejä ja aivoinfarktien riskiä, jolloin niidenkin riski pienenee painon pudotessa.

5. Onko lihavuusleikkauksessa jotain haittoja tai riskejä?

Kuten kaikissa leikkauksissa, myös lihavuusleikkauksessa on riskejä. Mahdollisia vakavia komplikaatioita ovat suolen repeäminen tai leikkaussaumojen verenvuodot. Leikkauksen riskit ovat kuitenkin pienet.

Myöhäisvaiheen eli leikkauksen jälkeen tulevia riskejä ovat mahdolliset vitamiininpuutokset, sillä leikkauksen jälkeen potilaan tulee päivittäin syödä B12- ja kalkkivitamiineja.  Erityisesti lisääntymisikäisillä naisilla voi esiintyä rautapitoisuuksien laskua.

Erittäin pienelle osalle voi tulla verensokerin laskutaipumusta, eli ihmiselle tulee todella huono ja heikko olo. Osalle taas ilmaantuu epämääräisiä vatsakipuja.

Kavennuksessa mahdollisia komplikaatioita on vähemmän, mutta siihen liittyy refluksitaudin riski. Kavennuksessa myös vitamiininimeytymishäiriöitä on vähemmän.

6. Jääkö leikkauksesta arvet?

Leikkauksesta jäävät arvet ovat hyvin pieniä parin sentin viiltoja, eikä niitä juurikaan näe. Kosmeettinen haitta on siis hyvin pieni.

7. Mikä on dumping-oireyhtymä ja mistä se johtuu?

Dumping-oireyhtymä on ohitusleikkaukseen liittyvä oire, joka aiheuttaa voimakasta pahoinvointia, sydämentykytyksiä ja heikkoa oloa. Dumping-oireyhtymä tulee, jos ihminen syö liian hiilihydraattista ruokaa tai liikaa kerralla. Sen voi välttää syömällä oikein ja suositusten mukaista, terveellistä ruokaa.

8. Saako leikkauksen jälkeen sitten enää herkutella?

Etenkin alkuvaiheessa ruokavalio on leikkauksen jälkeen suppea. Jatkossa ihminen voi kyllä syödä suurin piirtein kaikkea, kunhan määrät ovat pieniä. Jos aiemmin on esimerkiksi tottunut herkuttelemaan kokonaisella suklaalevyllä, leikkauksen jälkeen pari palaa riittää.

Leikkauksen vaikutukset mielihyvähormoneihin saavat aikaan sen, että yleensä ihminen haluaakin valita lautaselleen eri asioita kuin ennen. Eli ihminen ei kaipaa samalla tavalla rasvaista tai sokerista ruokaa kuin mahdollisesti ennen leikkausta.

Tutustu Annan Painonhallinta-sivustoon!

Tutustu Annan Painonhallinta-sivustoon, josta löydät kevyet reseptit, asiantuntijahaastatteluja terveydestä ja hyvinvoinnista, ohjeita liikkumiseen sekä paljon muuta.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi pitää sisällään sopivan ruokavalion ja liikunnan, riittävän palautumisen, hyvän unen – ja tietenkin iloisen fiiliksen. Tervetuloa mukaan!

Kaihi on iän myötä yleistyvä sairaus, joka voi kehittyä salakavalasti – tällä lääkärin vinkillä testaat näkösi

$
0
0

Kaihi on silmäsairaus, jossa silmän mykiö eli linssi samentuu. Edetessään kaihi heikentää näkökykyä, sillä sairauden takia mykiö läpäisee valoa heikosti.

Kaihin syntymisen taustalla on monia tekijöitä. Merkittävin niistä on ikääntyminen. HUSin kaihiyksikön vastuulääkäri sekä apulaisylilääkäri Risto Niemisen mukaan suurin osa kaihipotilaista leikataan noin 70–80 ikävuoden paikkeilla.

– On yksilöllistä, milloin kaihi tulee. Silmäklinikalla leikataan kaikenikäisiä, ihan vauvasta vaariin. Vanhimmat potilaat, jotka olen itse leikannut, ovat olleet yli 100-vuotiaita. Heille kaihi on muodostunut hitaammin, Nieminen kertoo.

Kaihin riskitekijöitä ovat muun muassa:

  • ikääntyminen
  • diabetes
  • perinnöllisyys
  • runsas tupakointi ja alkoholi
  • ylipaino
  • auringonvalolle altistuminen
  • silmän vammat
  • silmäleikkaukset
  • pitkäaikaiset silmätulehdukset.

Lähteet: Käypä hoito, Terveyskirjasto

Lue myös: 5 oiretta, jotka kielivät lukulasien tarpeesta – asiantuntija kertoo, miksi kaikkien kannattaa käydä näöntarkastuksessa 40-vuotiaana

Kaihi voi kehittyä huomaamattta – lääkäri neuvoo seuraamaan alkavaa kaihia omatoimisesti

Muiden silmäsairauden tavoin myös kaihi voi kehittyä varkain. Näön heikentymistä ei välttämättä itse edes huomaa.

– Joskus vastaanotolle tulee potilaita, jotka eivät ole koskaan peitelleet silmiään ja yllättyvät huomatessaan, etteivät näe enää toisella silmällä.

Nieminen neuvookin niitä potilaita, joilla on silmässä alkava kaihi, seuraamaan taudin etenemistä omatoimisesti. Tällä vinkillä omaa näköä voi testata omatoimisesti myös silloin, kun kaihia ei ole vielä diagnosoitu.

– Silmiä voi peittää yksi kerrallaan ja katsoa, miten hyvin toisella silmillä näkee.

”Silmiä voi peittää yksi kerrallaan ja katsoa, miten hyvin toisella silmillä näkee.”

Kaihin oireita ovat esimerkiksi:

  • näön huononeminen asteittain
  • häikäistyminen
  • lukunäön heikentyminen
  • hämärässä näkemisen vaikeutuminen
  • kontrastiherkkyyden huononeminen (mustan ja valkoisten sävyjen erottaminen on vaikeaa)
  • värinäön muutokset.

Lähteet: Käypä hoito, Terveyskirjasto

Kaihia ei tarvitse pelätä, sillä se ei vahingoita pysyvästi näköä 

Kaihi ja sen ensioireet saavat helposti hakeutumaan silmälääkärin vastaanotolle. Nieminen kuitenkin muistuttaa, ettei kaihi ole yleensä silmälle vaarallinen tauti eikä se vahingoita pysyvästi näköä.

– Kaihi voi aiheuttaa silmän näön heikentymisen hyvin huonoksi, mutta kaihi ei yleensä vahingoita silmää. Vaikka silmässä olisi kypsä kaihi ja silmä päästäisi vain vähän valoa läpi, leikkauksen avulla näkökyky saadaan palautumaan, jos silmässä ei ole muuta sairautta.

Kaihi hoidetaan leikkauksen avulla. Kuvassa lääkäri tekee silmäleikkausta.

Kaihileikkauksen avulla silmän näkökyky saadaan palautumaan useimmiten normaaliksi.

Koska kaihi saadaan useimmiten hoidettua hyvin kaihileikkauksella, tautia ei tarvitse pelätä.

– Meillä on monia muita sairauksia, kuten glaukoomaa ja eräitä rappeumia, joiden kanssa täytyy olla tarkkana. Esimerkiksi hoitamaton glaukooma eli silmänpainetauti vahingoittaa silmän aistijärjestelmää ja voi johtaa pysyvään sokeuteen, Nieminen muistuttaa.

Kotiliesi: Osa pitää rokotteita vaarallisina, jopa eliitin salajuonena – rokotusasioista vastaavan ylilääkäri Hanna Nohynekin mielestä kriittisyys kuuluu ihmisluonteeseen

$
0
0

THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek, 63, sairastui koronaan ensimmäisten joukossa jo pandemian alkuvaiheessa. Tartunnan Hanna sai Ruotsista työmatkalta.

Tällä hetkellä Hanna on keskittynyt lähes täysin koronaan. Hän on kansallisen rokotusasiantuntijaryhmän sihteeri ja WHO:n koronarokotteita käsittelevän asiantuntijaryhmän puheenjohtaja.

Hanna Nohynek: ”On päättäjien asia päättää, miten toimitaan”

Osa kansalaisista pitää rokotteita vaarallisina, jopa eliitin salajuonena. Hannan mielestä kriittisyys kuuluu ihmisluonteeseen. Jokaisella on syy ajatella niin kuin ajattelee.

– Ei minun tarvitse repiä pelihousujani, jos joku on toista mieltä. Esimerkiksi reilu prosentti suomalaisista lapsista on täysin rokottamatta, ja heidän vanhempansa ovat sellaisia ihmisiä, joiden päätä ei käännä minkäänlainen tieto, Hanna kertoo Kotiliesi-lehden haastattelussa.

Koronarokotteen riskit puhuttavat: mitä jos koronarokotteesta seuraa samanlaisia sivuvaikutuksia kuin sikainfluenssasta narkolepsiaa?

Lehdessä kerrotaan, että Hanna vastaa kysymykseen huomauttamalla, ettei mikään ole niin helppoa kuin jälkiviisaus. He tekevät niin hyvää tutkimusta kuin pystyvät, rakentavat arvioita kulloisenkin parhaan tiedon varassa ja luovat skenaarioita.

– Viime kädessä on päättäjien asia päättää, miten toimitaan. Mutta pitää ymmärtää sekin, että olemme liikkuvassa junassa, mikä tarkoittaa riskejä. Nämä riskit vain täytyy tuoda julki sekä päättäjille että ihmisille ylipäänsä. Sataprosenttisesti turvallista rokoteta ei ole olemassa.

Lue koko juttu Kotiliedestä!

Luulitko, että makeanhimon taltuttamisessa on kyse itsekurista? Irtaudu sokerikoukusta välttämällä nämä 9 yleistä kompastuskiveä

$
0
0

Leeni Viion Eroon makeanhimosta -kirja pureutuu syvälle siihen, miksi ihmisen tekee mieli makeaa. Makeanhimo on kaikille ihmisille jossain määrin tuttu tunne, sillä ihmisellä esiintyy luonnostaan makeanhimoa. Mieltymys makeaan alkaa useilla jo vauvana äidin rintamaidosta.

Syyllisyyttä makeanhimosta ei kannata tuntea, mutta liiallinen makeanhimo kannattaa yrittää taltuttaa. Mutta mistä sitten tunnistaa, että oma makeanhimo on mahdollisesti liiallista ja kärsii niin sanotusti sokerikoukusta?

– Liiallinen makeanhimo on häiritsevää, ja ihminen joutuu koko ajan miettimään, pitäisikö herkkua ottaa vai ei. Silloin käyttää todella paljon energiaa kamppailuun, että ottaako vai eikö ota, Mehiläisen laillistettu ravitsemusterapeutti Marianna Hölttä kertoo.

Herkut eivät korvaa kunnollista ateriaa

Monilla makeanhimo johtaa siihen, että kunnollinen ateriointi korvataan makeilla. Jos jatkuvasti herkuttelun vuoksi jättää aterioita väliin, voi siitä koitua pitkällä aikavälillä monia ongelmia. Sokerista ihminen saa paljon energiaa, mutta vitamiinit, kivennäisaineet ja kaikki ravintoaineet jäävät todella vähäisiksi.

– Sitten keho kaipaa koko ajan jotain ja saadessaan sokeria se tyytyy siihen. Keho on ikään kuin tyytyväinen, mutta pitkällä ajalla se ei kuitenkaan pärjää ilman ravintoaineita, eikä sokeri voi korvata niitä.

Keho haluaa energiaa ja makeasta sitä saa helposti, joten kierre makean kanssa on nopeasti valmis. Sokerikoukusta voi onneksi päästä pois. Eroon makeanhimosta -kirjassa kerrotaan yhdeksän yleistä kompastuskiveä, joihin sokerikoukusta irtautuva saattaa astua. Listasimme ne ja pyysimme Höltältä kommentit niihin liittyen. Kursivoidut tekstit ovat lainauksia kirjasta.

1. Ryhdyt herkkulakkoon

Lakossa virittäydytään vain väliaikaiseen tsemppaamiseen sen sijaan, että tehdään muutoksia, joista jalostuu kestäviä elämäntapoja. — Kannattaa myös kyseenalaistaa ajatus, että lakko on onnistunut, jos et sen aikana ratkea herkkuihin, vaikka lakon loputtua palaisit takaisin aikaisempiin tottumuksiisi.

”Kaikesta kieltäminen monesti johtaa siihen, että sokeria tekee mieli. Se on vähän sama kuin pidättäisi hengitystä. Sen tietää, että kun päästää irti, niin happea ottaa seuraavalla kerralla vielä isomman haukkauksen. Itseltään kaiken makean kieltäminen johtaa lopulta tähän niin sanottuun hengen haukkomiseen.

Monesti makeanhimon välttäminen ja niin sanottu pakoon juokseminen eivät auta pääsemään kiinni perisyyhyn himon taustalla. Vie voimavaroja hyvinvoinnilta, jos aina kokee syyllisyyttä epäonnistumisesta. Pyrkiminen täydelliseen syömiseen, missä ei ole sokeria ja herkkuja, ei välttämättä ole hyvinvoinnin eduksi. Sen vaatiessa pinnistelyä koko ajan se on enemmänkin jo haitaksi”, Hölttä kommentoi.

2. Tuijotat syiden sijaan oiretta

Makeanhimo kertoo aina jostain epätasapainosta – fyysisestä, henkisestä tai molemmista. Se, että vaihdat maitosuklaan 55-prosenttiseen ”tummaan” suklaaseen on toki pieni askel eteenpäin, mutta käytännössä kyse on vain laastarista. Suklaan vaihtaminen hieman tummempaan ei nimittäin pureudu siihen, miksi himoitset suklaata. Eli toisin sanoen: kun hoidat ongelmaa laastareilla, jäävät varsinaiset syyt huomiotta.

”Makeanhimon taustalla voi olla väsymystä ja myös stressi saattaa näyttäytyä niin, että aivot kaipaavat jotain, millä ne saavat hyvänolontunnetta – ja makealla on sellainen vaikutus. Tunnesyöminen on hyvin tyypillinen asia makeanhimon taustalla. Ihmisellä on tietynlaisia tunteita, ja sitten syömisen kokee auttavan. Silloin esimerkiksi suklaa itsessään ei välttämättä ole se ongelma, vaan joku tunne, joka tulee.

Monesti jo tunteen tunnistaminen on ensimmäinen hyvä askel. Asiakkaiden kanssa mietimme usein, mikä voisi auttaa tällaisissa tilanteissa, mikä ei olisi syömistä vaan jotain muuta tekemistä. Se voisi esimerkiksi olla lukemista tai musiikin kuuntelua, mitä voisi tietoisesti tehdä sen sijaan, että menee karkkipussin äärelle.”

3. Etenet itseinhon voimalla

Moni tarttuu sokerikoukun selättämiseen itseinhon keskellä. Olen ruma, olen lihava, olen huono, olen epäonnistunut. — Sitkeä makeanhimo saa toki harmittaa, mutta jos ryhdyt taistoon hampaat irvessä, tyssää matka todennäköisesti ensimmäiseen tielle osuvaan kuoppaan. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, tunnista ja hyväksy ensin tilanteesi. Vasta sitten voit muuttaa sitä.

”Makeanhimon taltuttamisessa korostuu yksilöllisyys. Se, mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toiselle yhtä hyvin. Ei kannata ajatella liian mustavalkoisesti makeasta, että se olisi pelkkä paha. Ongelma ei välttämättä ole se suklaa, vaan ongelmat voi olla jossain muualla siinä arjessa, mikä vaikuttaa suklaan tulemiseen kuvioihin.

Ylipäätään täytyisi muistaa, ettei kokisi syyllisyyttä itse makeanhimosta. On ihan luonnollista, että meillä on makeanhimoa. Siinä kohtaa, jos se vie hirveästi energiaa, on hyvä miettiä, onko se ok. Siitä ei silti pidä kokea syyllisyyttä. ”

4. Keskityt vain ruokavalioon

Ruokavalio on totta kai tärkeässä asemassa makeanhimon taltuttamisessa. Ilman ravitsevaa ruokavaliota ja tasapainoisia syömistottumuksia ei makeanhimo taltu – mutta ruokavaliomuutokset eivät yksin riitä.

”Väsymys, stressi ja arjen voimavarat vaikuttavat. Säännöllinen liikunta tuo mielihyvää ja auttaa. Jos uni on heikkoa, väsymys johtaa helposti makeanhimoon.

Jos makeanhimon taustalla on tunnesyöminen, tunnesyömiseen vaikuttavien asioiden avaaminen ja käsittely on todella tärkeää. Meneekö makeanhimo pois, kun käsittelen näitä tunteita? Mistä johtuu, että reagoin tunteisiin näin? Toki se vaatii resursseja arjelta. Jos on kiireinen ja väsynyt, voi olla haasteellista lähteä käsittelemään tunteita.”

5. Syytät huonoa itsekuria

Jos terveellisten elämäntapojen noudattamisessa olisi kyse vain itsekurista, harva pystyisi sinnittelemään kovinkaan montaa viikkoa – saati samalla nauttimaan elämästä.

”Itsekuri on huono näkökulma syömiseen. Ajatellaan, että siitä saisi voimaa vältellä herkkuja ja makeita. Ei itsekuri välttämättä ole sen voimakkaampi ihmisellä, joka ei koe voimakasta makeanhimoa. Hänen arkensa saattaa muuten pelata niin, että makeanhimo ei aja ylitse.

Kyse ei ole välttämättä itsekurista, vaan niistä muista elementeistä arjessa. Syönkö riittävästi? Jos ei ole syönyt päivän aikana mitään ja tulee väsyneenä kotiin, eivät aivot ole valmiit esimerkiksi käsittelemään tunnesyömistä. Jos makea on se, mistä tulee mielihyvää, ei ihminen väsyneenä ja huonosti ruokittuna lähde järkeilemään, että katsotaanpa tätä tilannetta toiselta kantilta.

6. Et korvaa, vaan poistat

Sokerittomuutta julistettaessa käy helposti niin, että ruokavaliosta poistetaan merkittäviä energianlähteitä tai ylipäänsä monia peruselintarvikkeita eikä niitä korvata millään.

”Pitäisi suosia monipuolista syömistä. Aterian pitäisi olla tasapainoinen. Siinä pitäisi olla kuitulähteitä, proteiinia, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Syömällä riittävästi ruokaa aivoilla on enemmän kapasiteettia käsitellä tunteita ja makeanhimoa.

Kaupassa kannattaa keskittyä siihen, mistä saa kasviksia, mistä proteiinia ja niin edelleen. Karkkihyllyn välttelemisen sijaan miettisi, mistä kaupasta saisi ravintoaineita – eli ei välttele, vaan lisää muuta ruokaa ja sen ajattelua kaupassa.”

Kuvassa hedelmiä ja kasviksia tursuaa ulos paperikassista.

Jo ruokakaupassa kannattaa keskittyä ostamaan ravinteikasta ja monipuolista ruokaa.

7. Keskityt tiukkoihin sääntöihin ja epäonnistumisiin

Voit toki kotona vaikuttaa syömisiisi, mutta fakta on, ettei sokerittomia vaihtoehtoja ole saatavilla sataprosenttisella varmuudella kotisi ulkopuolella. — Samalla on kuitenkin hyvä tiedostaa, ettei liikenteessä kannata olla pipo kiristävän tiukalla, vaan välillä on sopeuduttava ja joustettava, eikä se kaada venettä.

”On tärkeä ymmärtää, että makeanhimo ei ole asia, josta pitäisi kokonaan päästä eroon. Monipuoliseen syömiseen kuuluu myös herkuttelu. On hyvä ymmärtää, että herkkuja on voi syödä kohtuudella, kunhan muistaa ravita omaa kehoaan sen tarvitsemilla ravintorikkailla ruoilla. Monipuolisen aterian jälkeen voi myös välillä nauttia jonkun pienen herkun. Se on jo iso edistysaskel, jos on tottunut aterian sijaan syömään herkkuja.”

8. Et ennakoi

Makeanhimon puskettua päälle yritetään se sitten hätäisesti sammuttaa kikoilla, joita riittää veden kittaamisesta omenan järsimiseen. Olet ehkä todennut, että liian myöhäistä. Todellisuudessa makeanhimo antaa kyllä merkkejä itsestään ja on ennakoitavissa. Esimerkiksi vireystason lasku, kiristyvä mieliala, levoton olo tai iltapäiväkahvin tuoksu voivat olla tekijöitä, joiden viitoittamana ajatukset alkavat pyöriä makean ympärillä ja totuttu toimintamalli käynnistyy.

”Tärkein juttu on se, että ravitaan kehoa. Että syö riittävästi ja tasaisesti päivän aikana, niin ei edistä nälkää ja kehon tarvetta saada jotain. Välipala katkaisee pitkää taukoa ruokailujen välillä. Jos huomaa vireyden laskua ja edellisestä ateriasta on jo muutama tunti, kannattaa syödä jokin hyvä välipala. Monipuolinen välipala voi olla hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä – periaatteessa kaikki käy, kunhan välipala ei ole liian pieni. Esimerkiksi pelkästään yksi hedelmä ei välttämättä riitä.”

9. Pelästyt vieroitusoireita

Kun elimistö ei enää saakaan tuttua, turvallista ja totuttua sokeriannostaan, on hyvin todennäköistä, että aluksi olotila ei ole kuin voittajalla. Tyypillisimpiä asiakkaiden raportoimia tuntemuksia ovat päänsärky, väsymys ja ärsyyntynyt mieliala. Voidaan puhua vieroitusoireista, jotka nostavat päätään etenkin sokerin suurkuluttajilla.

”On todella yksilöllistä, kuka reagoi milläkin tavalla. Toisilla keskittymiskyky herpaantuu, väsyttää, ärsyttää tai hermostuttaa, kun joutuu koko ajan miettimään makeanhimoa. Jos herkuttelu on tunneperäistä, joutuu käsittelemään tunteita sen sijaan, että ottaisi jotain makeaa.

Ei ole mitään yksittäistä aikaa, jonka mahdolliset vieroitusoireet kestävät. Voi mennä todella pitkään ennen kuin makeanhimo lähtee.”

Lähde: Leeni Viio: Eroon makeanhimosta – näin vapaudut sokerikoukusta (Atena, 2021)

Vaihdevuosista voi alkaa uusi, innostava elämänvaihe – näitä asioita on tärkeää pysähtyä pohtimaan, kun mielessä myllertää

$
0
0

Itkettää, masentaa, ärsyttää, suututtaa. Jopa 70–80 prosenttia vaihdevuosi-ikäisistä naisista kärsii mielialaoireista. Joskus oireet ovat dramaattisen selkeitä, kun taas joskus vaivaa epämääräisempi paha olo, jonka syytä ei välttämättä itsekään tiedä.

Vaihdevuosioireet johtuvat siitä, että estrogeenin tuotanto hiipuu, kun munasarjojen toiminta heikkenee. Eniten oireita on silloin, kun estrogeenimäärät heittelehtivät. Ei vielä tiedetä tarkasti, miksi estrogeenin väheneminen vaikuttaa myös mielialaan. Kyse on kuitenkin hormonien ja aivojen välittäjäaineiden monimutkaisesta palapelistä.

Lue myös: Premenopaussi voi alkaa jo nelikymppisenä – näistä oireista tunnistat lähestyvät vaihdevuodet

Johtuuko heittelevä mieliala hormoneista vai muun elämän kuormasta?

Hormoneilla on siis iso rooli mielialan säätelyssä, mutta vaihdevuosi-ikäisellä naisella voi olla muitakin syitä psyykkiseen vuoristorataan. Menossa on iso muutosvaihe.

– Vaihdevuodet ovat yksi elämän isoista murrosvaiheista, koska silloin loppuu hedelmällinen elämänvaihe. Toisaalta oikeastaan mikään muu ei tuolloin lopu kuin kyky lisääntyä, johtava psykologi Tuija Turunen Terveystalosta sanoo.

Vaikka vanhenemme tasaisesti koko ajan, vaihdevuodet osoittavat sen monille konkreettisesti. Menopaussin oireet voivat alkaa pikkuhiljaa tai nopeasti, ikään kuin yhdessä yössä. Psykologin mielestä on tärkeää pohtia, mitä vaihdevuosien heittelehtivät mielialat saattavat tarkoittaa: mikä on hormonaalista ja mikä muun elämän kuormaa. Se on oikea hetki pysähtyä pohtimaan elämäänsä ja koettaa erottaa se, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei.

– On luonnollista, että tähän vaiheeseen liittyy usein haikeuden ja luopumisen tuntemuksia. Mutta samaan aikaan on hyvä tajuta, että elämää on usein puolet jäljellä. Kysy itseltäsi, mitä minulle nyt kuuluu, juuri tämän ikäisenä ihmisenä, Turunen kehottaa.

On hyvä pohtia, mihin oma identiteetti perustuu

”Nyt kun minua ei enää tarvita äitinä, aloin hetkellisesti pohtia, onko minulla enää mitään virkaa. Vasta kun sain ensimmäisen lapsenlapseni, aloin taas kokea, että minua tarvitaan.”

– Hyödyttömyyden tuntemukset on hyvä tunnistaa. Niiden kautta pääsee pohtimaan, mihin oma identiteetti perustuu. Jos äitiys on ollut hyvin suuri osa sitä, nyt voi vapautua tilaa nauttia muista puolista. Olisi muutenkin hyvä, ettei oma identiteetti olisi vain yhden kortin, kuten pelkän ammatti-identiteetin tai perheroolin, varassa, Tuija Turunen sanoo.

Samaan aikaan kun vaihdevuodet myllertävät naisen kehoa ja mieltä, tapahtuu paljon muutakin. Perhekoko voi muuttua, kun lapset aikuistuvat. Keski-ikäisenä ei ehkä hoivaa enää omia lapsia, mutta huolenpitoa voivat vaatia omat vanhemmat tai lapsenlapset. Myös työelämässä voi olla niin ala- kuin ylämäkiä.

Kun perhe-elämän vaatimukset helpottavat, on mahdollista elvyttää entisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita tai keksiä ihan uusia.

– Kun jotakin loppuu, on tilaa uudelle. Vaihdevuodet voivat siis olla monella tavalla uusi alku ja mahdollisuus.

”Nyt nautin elämästä ja koen olevani tasapainoinen: elän erittäin hyvää aikaa. En haluai­si olla minkään muun ikäinen tai muussa elämäntilanteessa kuin nyt olen.”

Apeaan mielialaan ei pidä tottua ja turtua

Vaihdevuosien moninaisista oireista on joskus vaikeaa päätellä, mikä johtuu mistäkin ja mikä voisi olla paras hoito. Olisikin erityisen tärkeää, että nainen saisi asiantuntevan ja kokonaisvaltaisen arvion voinnistaan ja terveydestään.

Jos epäilet, että kyse on nimenomaan vaihdevuosien aiheuttamista muutoksista, käänny gynekologin puoleen. Jos vaivat johtuvat estrogeenin puutteesta, niihin paras lääke on hormonikorvaushoito. Yleensä estrogeenihoito parantaa nukkumista ja mielialaoireita. Gynekologin kanssa keskustelemalla löytyy paras ratkaisu.

Lue myös: Johanna Vuoksenmaa on hormonikorvaushoitojen iloinen käyttäjä: ”Vaihdevuosi-ikäiset toimivat ihan yhtä järjettömästi kuin murrosikäiset”

– Kokonaisuus on tärkeää arvioida tarkasti. Kaikkea ei pidä panna esimerkiksi stressin piikkiin. Olisi tärkeää erottaa, mikä johtuu mistäkin, psykologi Tuija Turunen sanoo.

Stressinhallintataitoja on toki hyvä opetella, mutta gynekologi osaa arvioida, mitä muuta voidaan tarvita. Jos taustalla on parisuhteen ristiriitoja tai psyykkistä kuormaa, joka vaatii ammattiapua, on hyvä kääntyä psykologin tai psykoterapeutin puoleen.

Joskus paras apu löytyy yhdistelmästä: vaihdevuosi-ikäinen nainen voi tarvita sekä lääketieteellistä että psykologista apua.

Turunen korostaa, että unenpuutteeseen ja apeaan mielialaan ei pidä tottua ja turtua. Apua kannattaa hakea, jos tuntuu, ettei enää ole entisensä ja kärsii tilanteesta.

– Ihmeen moni vain sinnittelee sen sijaan, että hakisi apua. Ja kuitenkin tuelle olisi selvästi usein tarvetta.

”Vaihdevuodet ovat yksi elämän isoista murrosvaiheista, koska silloin päättyy hedelmällinen elämänvaihe. Toisaalta oikeastaan mikään muu ei tuolloin lopu kuin kyky lisääntyä.”

Moni nauttii seksistä enemmän kuin koskaan

Kun hedelmällinen ikä on ohi, ei tarvitse pelätä raskaaksi tuloa. Aikuisten kahdenkeskiselle elämälle on tilaa ja aikaa, kun perheen pikkulapsivaihe on jäänyt taakse.

Vaihdevuodet eivät merkitse seksin loppumista. Fyysisiin muutoksiin, kuten limakalvojen kuivumiseen ja ohentumiseen, on saatavilla hoitoa, myös paikallisesti.

Moni nainen kuitenkin kertoo seksihalujensa vähentyneen vaihdevuosi-iässä. FINSEX-tutkimuksen mukaan etenkin pitkässä parisuhteessa elävien naisten halut vähenevät enemmän kuin miesten. Mieliala vaikuttaa seksihaluihin, joten haluttomuuden taustalla voi olla myös masennusta tai parisuhdeongelmia. Asiaa kannattaa pohtia kumppanin kanssa tai tarvittaessa kääntyä asiantuntijan puoleen. Tyydyttävä seksuaalisuus voi olla moninaista.

Toisaalta osa vaihdevuosi-ikäisistä naisista kertoo nauttivansa seksistä enemmän kuin koskaan.

Jos elämään astuu uusi kumppani, sek­suaalisuuskin alkaa usein kukoistaa. Ja sooloseksiä kannattaa jokaisen harrastaa säännöllisesti – sekä nautinnon vuoksi että terveydellisistä syistä.

”Seksuaalisena olentona olen muuttunut: kun ikää tulee, ei ole enää estoja, ei myöskään raskauden pelkoa. Seksi on parempaa kuin nuorempana.”

Etsi oma voimatekijäsi, josta saat virtaa

Aina ei ole helppoa muistaa huolehtia itsestään. Psykologi Tuija Turunen neuvoo, että tuntemukset on syytä ottaa tosissaan ja että välillä on tärkeää nostaa itsensä ykköseksi.

– Ei tarvitse sietää ja sinnitellä pahan olon kanssa. On tärkeää ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Itsensä saa nostaa hyvällä omallatunnolla ykköseksi. Itselleen saa olla lempeä ja hakea apua – jo tilanteen myöntäminen on tärkeä teko.

Omia konsteja kannattaa käyttää luovasti. Jos elämään saa virtaa avantouinnista tai joogasta, puutarhanviljelystä tai koiranpennun hankkimisesta, se on sinun voimatekijäsi. Pidä siitä kiinni!

”Tähän elämänvaiheeseen liittyy paljon positiivista: mielen tasapaino, huumori, turhan tärkeilyn kariseminen, joustavuus, kokonaisvaltaisuus. Kaikki tämä helpottaa ja tekee elämästä mielekkäämpää.”

Kursivoidut lainaukset teoksesta Leeni Peltonen & Leena Väisälä: Virtaa vaihdevuosiin.

Kova uupumus ja hidas palautuminen vaivaavat kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivää – näin tunnistat oireet

$
0
0

Krooninen väsymysoireyhtymä on ihmisen toimintakykyyn vaikuttava sairaustila. Siihen sairastuva ihminen ei palaudu rasituksesta tai palautuminen on todella hidasta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin gero-, neuro- ja riippuvuuspsykiatrian linjajohtaja Risto Vatajan mukaan uupuminen on silloin suhteettoman suurta rasitukseen nähden. Unikaan ei auta väsymykseen, sillä kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivän uni ei ole virkistävää, vaikka hän nukkuisikin määrällisesti hyvin.

– Varoitusmerkkinä taudista on huono palautuminen stressistä, jolloin viikonloput menevät vain maatessa. Ihmiset kuvailevat, että uupumus vain lisääntyy. Yhtäkkiä ihminen havahtuukin siihen, että on täysin voimaton, Vataja kertoo.

Pelkkä uupumus ei vielä kerro kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Siihen kuuluu myös muita oireita ja uupumuksen on pitänyt olla suhteettoman kovaa jo pidemmän aikaa. Samankaltaisia oireita voivat aiheuttaa myös kilpirauhasen vajaatoiminta, sokeritauti ja esimerkiksi vakava masennus.

Miten sitten krooninen väsymysoireyhtymä eroaa niin sanotusta tavallisesta uupumuksesta? Kysyimme Vatajalta tämän ja 5 muuta kysymystä liittyen krooniseen väsymysoireyhtymään.

1. Mikä on krooninen väsymysoireyhtymä?

Krooninen väsymysoireyhtymä on ihmisen toimintakykyyn ja vireystilaan vaikuttava tila. Tarkkaa määritelmää sairaudelle ja siihen kuuluville oireille ei ole, eikä sen aiheuttajaa tunneta. Suomessa sitä esiintyy arviolta muutamalla prosentilla väestöstä. Sairaus tunnetaan myös nimellä ME/CFS-tauti.

Sairauden voi laukaista jokin infektio, kuten pitkittynyt flunssa. Sen voi laukaista myös tapaturma ja pienetkin päävammat. Joskus taustalta taas löytyy kova suorittaminen esimerkiksi töissä, jolloin ihminen päätyy polttamaan kynttilää molemmista päistä.

Toisaalta sairastunut voi olla myös esimerkiksi huippu-urheilija, joka treenaa ihan älyttömästi, muttei sitten palaudukaan, vaan voimat alkavat pettää.

– Aina ei kuitenkaan laukaisevaa tekijää löydy, Vataja toteaa.

2. Millaisia ovat kroonisen väsymysoireyhtymän oireet?

Keskeisin oire on uupumustila, joka on seurausta rasituksesta. Oli rasitus sitten henkistä, fyysistä tai emotionaalista, sen jälkeen ihminen on täysin uupunut.

Lievemmissä tapauksissa ihminen pystyy esimerkiksi urheilemaan, mutta sen jälkeen toipuminen on hidasta ja saattaa kestää useita päiviä, ennen kuin toimintakyky palautuu.

Vaikeimmillaan krooninen väsymysoireyhtymä lamaannuttaa ihmisen täysin. Vatajan mukaan osa potilaista kuvailee uupumuksen tunteen muistuttavan jopa kipua.

– Ihminen saattaa maata pimeässä huoneessa viikko- ja kuukausitolkulla, koska pienikin lauseen puhuminen tai ajatuksen ajatteleminen on niin työlästä, että se uuvuttaa.

Uupumuksen lisäksi sairauden oireiden kirjo on laaja. Siihen voi liittyä kognitiivisia häiriöitä, kuten keskittymisvaikeuksia, muistihäiriöitä ja sanojen muodostamisen vaikeutta. Muita oireita voivat olla kivut, vatsaongelmat, aistiyliherkkyydet ja psyykkiset oireet. Noin kolmanneksella potilaista esiintyy masennusta ja ahdistuneisuutta.

3. Millaisia vaikutuksia ME/CFS-taudilla on ihmisen elämään?

Sairauden vaikutukset riippuvat siitä, onko krooninen väsymysoireyhtymä lievä vai vaikea. Lievää kroonista väsymysoireyhtymää sairastava pystyy mahdollisesti käymään töissä, mutta sen jälkeen kaikki muu aika menee palautumiseen.

– Sen jälkeen ei voi tehdä muuta kuin olla paikallaan, potilaita usein pelottaa, miten seuraavasta päivästä selviää.

Vaikeammasta häiriöstä kärsivä tarvitsee apua selvitäkseen arjesta. Silloin ihminen ei välttämättä itse kykene käymään kaupassa tai hoitamaan muita arkielämän asioita.

Nuori nainen istuu väsyneenä silmät kiinni tietokoneen edessä. Krooninen väsymysoireyhtymä eli CFS voi olla jopa niin vaikea, että haittaa normaalia elämää.

Lievän CFS:n kanssa ihminen saattaa kyetä käymään töissä. Vaikeimmissa tapauksissa jo kaupassa käynti on liikaa.

4. Ketkä ovat alttiitta sairastumaan?

Kaiken ikäiset voivat sairastua, mutta yleisimmin krooninen väsymysoireyhtymä on nuorten aikuisten sairaus. Osassa tutkimustiedoista on todettu, että ihminen, jolla on vaativia luonteenpiirteitä ja taipumusta perfektionismiin, saattaa olla altis sairaudelle.

Alttius sairastua on mahdollisesti myös jossain määrin perinnöllistä. Vatajan mukaan usein perheessä useammalla on krooninen väsymysoireyhtymä. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, mitkä geenit tautia aiheuttavat.

5. Miten CFS:n aiheuttama uupumus ja väsymys eroavat niin sanotusti tavallisesta uupumuksesta?

Tavallisesti ihminen palautuu raskaan työpäivän tai vaativan viikon jälkeen, kun hän saa levätä. Kovasta stressistäkin palautuu, kun stressi poistuu. Kroonisessa väsymysoireyhtymässä ihminen ei palaudu kunnolla. Sen lisäksi, että palautuminen on hidasta, on uupumus suhteettoman voimakasta.

Se, että esimerkiksi työpäivän jälkeen ihmisellä on veto pois, ei vielä tarkoita kroonista väsymysoireyhtymää. Sairaudesta kärsivä ei todella pysty silloin tekemään mitään. Suhteettoman kovan uupumuksen on pitänyt kestää myös vähintään puoli vuotta.

6. Miten kroonista väsymysoireyhtymää hoidetaan?

Virallista parantavaa hoitoa ei ole olemassa. Suomessa sairauden hoitoon ei ole vielä käypähoitosuositusta, mutta lähiaikoina julkaistaan Suomen ensimmäinen konsensussuositus väsymysoireyhtymän hoidosta.

Hoitomuotoina voidaan käyttää fysikaalista hoitoa, jossa yritetään miettiä potilaan rasituksen säätelyä. Osalle potilaista suositellaan kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Tavoitteena on, että potilas oppisi tulemaan toimeen sairauden kanssa. Joskus oireisiin määrätään lääkkeitä, kuten piristäviä tai kipua hillitseviä lääkkeitä.


Vatsan ja suoliston hyvinvointiin on tarjolla monenlaisia valmisteita – selvitimme, mitä kannattaa kokeilla mihinkin vaivaan

$
0
0

Muutos ruokavaliossa, stressi ja antibioottikuuri sekoittavat herkästi vatsan. Vatsa voi juoksuttaa vessassa, lakkoilla, kuplia, täyttyä kaasulla ja kipuilla. Vatsavaivat haittaavat elämänlaatua, ja niistä on laajempaakin haittaa.

– Erilaiset suolisto-oireet ovat merkki suoliston bakteeritasapainon järkkymisestä, farmasian tohtori ja ravitsemustieteilijä Heli Bollström sanoo.

Monimuotoinen ja vakaa suolistomikrobisto on tärkein osa elimistömme puolustusjärjestelmää. Sen häiriöt on liitetty muun muassa tulehduksellisiin suolistosairauksiin, diabetekseen ja mielialan laskuun, jopa masennukseen.

– Suoliston mikrobit osallistuvat toimintaan, jossa elimistö valmistaa aivoille välttämättömiä välittäjäaineita. Esimerkiksi mielialaan vaikuttavan serotoniinin esiaste saa alkunsa suolistossa.

Terveellinen, monipuolinen ja runsaasti kuituja sisältävä ruokavalio on suoliston hyvinvoinnin perusta. Suolisto pitää rutiineista ja rauhasta: säännöllinen ateriarytmi, kohtuullinen ateriakoko ja syömiseen keskittyminen tekevät sille hyvää. Suoliston hyvinvointia voi joskus tukea erilaisilla ravintolisillä ja elintarvikkeiksi luokiteltavilla valmisteilla. Kuituja lukuun ottamatta valmisteita ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Jos vatsan temppuilu häiritsee päivittäistä elämää, tulee hakeutua lääkärin vastaanotolle.

– Kun vatsakipuun liittyy pahoinvointi, verinen ripuli, laihtuminen ja väsymys, tai kipu tulee äkkiä ja voimistuu esimerkiksi liikkuessa, lääkäriin lähtöä ei pidä aikailla.

Lue myös: Vatsaa turvottaa taas – ravitsemusterapeutti kertoo, miten pääset eroon turvotuksesta

Probiootit

Mitä ne ovat? Probiootit ovat eläviä mikrobeja, jotka vaikuttavat riittävän suurina määrinä myönteisesti terveyteen. Valtaosa pro­biooteista on erilaisia Lactobacillus-bakteerikantoja ja bifidobakteereita.

Probiootteja on luonnostaan suolistossa, jossa ne vähentävät haitallisten bakteerien määrää muun muassa kilpailemalla niiden kanssa sitoutumispaikoista ja ravintoaineista. Probiootteja löytyy lisättyinä monista maitotuotteista sekä kapseleina ja tabletteina.

Koska kannattaa kokeilla? Probiootteja kannattaa kokeilla, jos vatsa menee aina sekaisin antibioottikuurista tai reagoi ruokavaliossa tai elämässä tapahtuviin muutoksiin.

Jos vatsa on jo sekaisin, voi kokeilla Saccharomyces boulardii -probioottia sisältävää, ilman reseptiä saatavaa tuotetta. Se estää taudinaiheuttajien haitallisia vaikutuksia suolen limakalvolla.

Miten probiootteja käytetään? Probiootteja käytetään lyhyen aikaa, niin kauan kunnes vatsa tuntuu olevan kunnossa. Varmuuden vuoksi ja pitkään käytettynä niistä ei ole hyötyä. Immuunipuutteisilla, kuten leuke­miaa tai tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavilla, probiootit voivat aiheuttaa vakavia infektioita.

Yksi tabletti päivässä riittää suoliston tasapainosta huolehtimiseen. Se kannattaa ottaa tuntia paria ennen antibioottia, sillä anti­biootti voi tuhota probiootin.

Lue myös: Suoliston bakteeritasapaino kuntoon antibioottikuurin jälkeen – huomioi ruokavaliossa 4 asiaa

Entsyymit

Mitä ne ovat? Ruoansulatusentsyymit ovat elimistössä syntyviä aineita, jotka pilkkovat ruoan sisältämiä valkuaisaineita ja helpottavat ruoan imeytymistä. Huonosti imeytyvä ruoka aiheuttaa vatsavaivoja.

Laktaasientsyymi pilkkoo maitosokeria ja proteaasientsyymi viljan gluteenia. Alfa- galaktosidaasientsyymi helpottaa galak­­to-oli­­go­sakkarideja sisältävien ruoka-aineid­en imeytymistä. Niitä löytyy erityisesti palkokasveista.

Markkinoilta löytyy yksittäisten entsyymien lisäksi monientsyymivalmisteita.

Koska kannattaa kokeilla? Laktoosin- ja gluteeninpilkkojilla estetään ruoansulatusvaivoja tilanteissa, joissa on hankala välttää maitosokeria ja ohraa, ruista tai vehnää. Alfa-galaktosidaasientsyymivalmiste voi vähentää ärtyvän suolen oireyhtymään liittyvää ilman kertymistä suolistoon. Monientsyymivalmisteet helpottavat raskaasta ja rasvaisesta ateriasta tulevia ruoansulatusvaivoja.

Miten entsyymejä käytetään? Ruoansulatusvaivoja hoidetaan karsimalla ruokavaliosta oireita aiheuttavat aineet: entsyymit ovat hätäapu. Niitä käytetään tarvittaessa, ruokailun yhteydessä.

Gluteeninpilkkojia ei ole tarkoitettu keliaakikolle korvaamaan gluteenitonta ruokavaliota.

Suolisto pitää rutiineista ja rauhasta: säännöllinen ateriarytmi, kohtuullinen ateriakoko ja syömiseen keskittyminen tekevät sille hyvää.

Lue myös: Kärsitkö vatsan turvotuksesta tai kivuista? Nämä joogaliikkeet rauhoittavat vatsaa ja parantavat ruoansulatusta

Kuitulisät

Mitä ne ovat? Kuituvalmisteet sisältävät esimerkiksi psylliumia ja pellavansiemenrouhetta. Ne ovat liukoisia kuituja, jotka sitovat nestettä ja muodostavat suoleen geelimäisen seoksen.

Kuituvalmiste tasapainottaa suoliston toimintaa ja auttaa huolehtimaan riittävästä kuidun saannista.

Koska kannattaa kokeilla? Liukoinen kuitu auttaa sekä ummetukseen että ripuliin. Sillä kannattaa täydentää ruokavaliota silloin, kun ravinnossa on vain vähän kuidun lähteitä, kuten kasviksia ja täysjyväviljaa.

Miten kuitulisää käytetään? Kuitujen kanssa pitää juoda aina pari lasia vettä. Lisän käyttö aloitetaan vähitellen, kunnes parissa viikossa päästään pakkauksessa ilmoitettuun annokseen. Kuitulisää ei kannata nauttia juuri ennen pitkää paikallaoloa. Kun kuitu ei pääse etenemään suolistossa, vatsa voi turvota.

Jos kärsii ärtyvän suolen oireyhtymästä, kannattaa valita makeuttamaton psylliumvalmiste keinomakeutetun sijaan.

Lue myös: Tyynnytä vatsasi FODMAP-asiantuntijan vinkeillä – nämä 4 asiaa on hyvä muistaa ärtyvän suolen oireyhtymästä

Ruoansulatusta edistävät juomat

Mitä ne ovat? Ruoansulatusta edistävissä juomissa on muun muassa maitohappoa, piihappoa ja sitraatteja. Ne neutraloivat mahahappoja, suojaavat vatsan ja suolen limakalvoa ja helpottavat liikahappoisuudesta aiheutuvaa närästystä.

Juotava piihappogeeli muodostaa suojaavan kerroksen ruoansulatuskanavan limakalvolle. Se sitoo itseensä haitallisia bakteereja ja suolta ärsyttäviä ainesosia, kuten kuolleiden solujen jäänteitä.

Koska kannattaa kokeilla? Tietyt elintarvikkeet, suuret ruoka-annokset sekä rasvainen ja suolainen ruoka aiheuttavat oireita närästykseen ja ilmavaivoihin taipuvaiselle. Juomasta voi olla apua, jos sattuu vahingossa syömään oireita aiheuttavia ruokia, esimerkiksi sipulia tai paprikaa.

Piihappogeelistä voi olla hyötyä ärtyvän suolen oireyhtymän oireisiin: ripuliin, ummetukseen ja turvotteluun.

Miten juomia käytetään? Juomat on tarkoitettu satunnaiseen, lyhytaikaiseen käyttöön. Jos oireet jatkuvat näiden käytön jälkeen, varataan aika lääkäriin.

Näin valitset tavoitteisiisi sopivan aktiivisuusrannekkeen – itselle turhista ominaisuuksista ei kannata maksaa

$
0
0

Aktiivisuusrannekkeet ovat kasvattaneet räjähdysmäisesti suosiotaan viime vuosina perinteisten sykemittarien rinnalla. Aktiivisuusranneke eroaa perinteisestä sykemittarista siten, että se mittaa pelkän sykkeen sijaan laajasti kokonaisvaltaista hyvinvointia aina arkisesta aktiivisuudesta suorituskykyyn ja palautumiseen sekä liikkujan uneen ja kalorien kulutukseen.

Uusimmat aktiivisuusrannekemallit saattavat jo lähennellä enemmän älykelloja, joissa on hurja määrä erilaisia lisäominaisuuksia aina musiikin kuuntelusta lähimaksamiseen ja kuukautiskierron seurantaan. Kaikista mahdollisista ominaisuuksista ei kuitenkaan kannata turhaan maksaa. Jos ominaisuuksia ei tarvitse, ne vain kuluttavat rannekkeen akkua turhaan.

Lue myös: Testasimme neljä uutta urheilukelloa – tulokset kunnon kehittymisestä, unesta, askelmääristä ja veden juonnista yllättivät

Aktiivisuusrannekkeita on laaja valikoima tarjolla. Selvitimme, millaiset ominaisuudet palvelevat parhaiten mitäkin tavoitteita.

Perusominaisuudet riittävät elämäntapamuutosta tekevälle

Elämäntapamuutosta tekevälle riittää aktiivisuusranneke, joka mittaa päivittäistä aktiivisuutta ja kalorien kulutusta. Vanhoihin askelmittareihin verrattuna aktiivisuusrannekkeet ovat nerokkaampia: sen lisäksi, että ne mittaavat arkista aktiivisuutta ja paikallaan oloa, ne myös muistuttavat liikkumaan jo kesken päivän.

Halutessaan voi hifistellä ostamalla mallin, jonka voi synkronoida omaan älypuhelimeen. Tällöin tavoitteiden hallinnasta tulee helpompaa ja määrätietoisempaa.

Onko aktiivisuusranneke tutkitusti hyödyksi elintapamuutoksissa?

Vaikka aktiivisuusrannekkeita käytetään paljon, niiden konkreettiset hyödyt elintapamuutosten kannustajina ovat vielä epäselviä. Esimerkiksi Lancet Diabetes & Endocrinology -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan aktiivisuusmittarit eivät auttaneet lisäämään liikuntaa rahapalkinnoistakaan huolimatta.

Aktiivisuusmittareista ei näyttäisi olevan suoraan hyötyä painonpudotuksessa, vaikka mittari voikin lisätä liikuntaintoa. Esimerkiksi Mayo Clinicin tutkimuksessa koehenkilöt eivät laihtuneet, vaan jopa saivat lisää painoa. Syyksi epäiltiin sitä, että painonpudottajat palkitsivat itseään enemmän liikuntasuoritusten jälkeen nähtyään mittarista kulutetut kalorit.

Aktiivisuusranneke voi auttaa tunnistamaan huonon nukkumisen kaavoja

Moniin aktiivisuusrannekkeisiin kuuluu unen seuranta. Unen seuranta voi auttaa huonoa nukkujaa miettimään omia nukkumistottumuksiaan, esimerkiksi nukkumaanmenoajan merkitystä yöuniin.

Viikkojen ja kuukausien seurannan avulla aktiivisuusrannekkeet voivat auttaa vuorotyöläistä tunnistamaan, kuinka hyvin hän on pysynyt suunnitelmissaan nukkua ja levätä vuorojen välillä.

Unen seurannan vuoksi rahojaan ei kuitenkaan kannata käyttää kalleimpaan aktiivisuusrannekkeeseen, sillä tämän kaltaiset mittarit eivät kerro mitään unen laadusta. Aktiivisuusrannekkeet mittaavat vain sitä, kuinka kauan olet maannut paikallasi ja hengittänyt rauhallisesti. Unen laatua voidaan mitata vain ammattilaisten laitteilla joko yöpolygrafialla tai unipolygrafialla.

Lue myös: Moni yrittää parantaa unen laatuaan mittauslaitteiden avulla, mutta ilmiöön liittyy ongelma

Sykeseuranta voi lisätä liikuntamotivaatiota ja auttaa tehoalueiden löytämisessä

Kestävyyskuntoilijat hyötyvät eniten sykemittauksesta. Sykeseurannan avulla harjoittelusta tulee kattavampaa ja tehokkaampaa, kun sykealueet ovat tiedossa. Sykeseuranta auttaa kestävyyskuntoilijaa muun muassa säätelemään harjoittelun tehoaluetta oikeaksi jo harjoituksen aikana, seuraamaan omia tuloksia ja sitä kautta kunnon kehittymistä.

Sydämen syke ja sen raja-arvot ovat yksilöllisiä, mutta tavallinen kuntoilija voi noudattaa keskiarvoihin perustuvia sykerajoja. Monet aktiivisuusrannekkeet laskevat nämä sykealueet automaattisesti syötettyjen taustatietojen perusteella. Tämä voi auttaa myös aloittelijaa löytämään oikeat tehoalueet urheilusuorituksiin heti.

Perinteisissä sykemittareissa on yleensä rinnan ympärille kiinnitettävä sykevyö sekä rannevastaanotin. Aktiivisuusrannekkeet sisältävät usein enää vain ranteeseen kiinnitettävän osan. Ranteeseen kiinnitettävä aktiivisuusranneke mittaa sykettä ledin ja optisen anturin avulla. Ledin infrapunavalo valaisee käyttäjän ranteen ihoa, josta valo imeytyy, hajoaa ja heijastuu kudoksesta, luista, suonista ja valtimoista. Optinen sykemittaus on kuitenkin herkkä liikkeelle. Mittaus on erityisen haastavaa rannelaitteella kovissa intervalliharjoituksissa, joissa syke vaihtelee paljon.

Sykkeen seuraamisen on todettu olevan yksi tärkeimmistä liikuntamotivaatiota lisäävistä elementeistä. Jos kaipaa vielä lisää motivaatiota liikkumiseen, kannattaa sykeseurannan lisäksi tutkimusten mukaan metsästää älylaitteita, jotka antavat henkilökohtaista palautetta kuntoilusta, sisältävät pelillisiä elementtejä, tarjoilevat sosiaalisia elämyksiä sekä huomioivat elämäntyylin palautteenannossa.

Aktiivisuusranneke: käyttökelpoisimmat lisäominaisuudet

Hyödyllisiä lisäominaisuuksia kaipaavan kuntoilijan kannattaa valita aktiivisuusranneke, jossa on automaattinen pysäytystoiminto harjoituskellolle sekä mahdollisuus yhdistää Spotify-musiikkipalvelu rannekkeeseen.

Joissain aktiivisuusrannekkeissa on myös GPS-seuranta, mikä mahdollistaa esimerkiksi juoksijoille ja pyöräilijöille reitin tarkemman tarkastelun. Uimareiden tai triathlonia harrastavien kannattaa varmistaa, että  aktiivisuusranneke toimii myös vedessä. Osa aktiivisuusrannekkeista toimii jopa 50 metrin syvyydessä.

Muita käyttökelpoisia lisäominaisuuksia kuntoilijalle ovat lähimaksu sekä kuukautisten seuranta. Lähimaksu sopii hyvin kiireiselle, joka haluaa piipahtaa lenkin yhteydessä kauppaan. Kuukautisten seuranta auttaa ajoittamaan treenit oikeaan kohtaan kuukautiskierrossa.

Ulkoilu on tehokas unipaineen kerryttäjä – jo lyhyellä happihyppelyllä on hyviä vaikutuksia, jotka ulottuvat yöhön asti

$
0
0

Kukapa ei tietäisi, että ulkoilu on sohvalla loikoilua terveellisempää tai että kävelylenkki tekee keholle hyvää? Psykiatrian erikoislääkäri Antti-Jussi Ämmälä Terveystalosta kuitenkin muistuttaa erityisesti työnsä puolesta tietokoneen ääressä istuvia siitä, kuinka suuri merkitys ulkoilulla on myös mielen palautumisen kannalta.

– Perusbiologiansa puolesta ihmiselle olisi ominaisinta vaeltaa ympäriinsä ja etsiä ruokaa. Meidät on rakennettu toimimaan ympäristössä, jossa tilanteet, maisemat ja aistiärsykkeet vaihtuvat jatkuvasti. Videopalavereissa vietetyt päivät eivät tätä tarvetta aina täytä, Ämmälä sanoo.

Parasta olisi tietysti yhdistää ulkoilu kevyeen liikuntaan. Mutta henkisen palautumisen kannalta ei ole suurta merkitystä, lähteekö ulos kävelyttämään koiraa, havainnoimaan ohikulkijoita vai katselemaan maisemia.

– Toki kevyt fyysinen rasitus tuottaa mielihyvähormoneja ja laskee elimistön stressitasoa. Mutta jo pelkkä ympäristön vaihtelun aiheuttama aistien aktivoituminen on meille evolutiivisesti niin tärkeää, että se tuottaa itsessään mielihyvää.

Ulkoilu auttaa lisäämään unipainetta

Ulkoilu ja muu aktiivisuus päivän aikana kasvattavat niin kutsuttua unipainetta eli valveen aikana kertyvää unentarvetta. Ämmälä korostaa, että nukahtamiseen ja unen laatuun vaikuttaa merkittävästi se, millaisista asioista päivämme rakentuvat. Vietämmekö tarpeeksi aikaa ulkona? Onko päivissä tarpeeksi vaihtelua ja palauttavia hetkiä?

– Nukahtaminen on itse asiassa hyvin aktiivinen tapahtuma, joka vaatii toteutuakseen erilaisia mekanismeja. Yksi niistä on unipaine, jota pitää päivän aikana kasvattaa, jotta nukahdamme ajoissa. Ulkoilu on tehokas tapa kasvattaa unipainetta. On toki vaikea erotella, nostaako unipainetta lopulta pelkkä raitis ilma vai ulkoiluun usein liittyvä kevyt fyysinen rasitus.

Jos mahdollista, olisi työpäivä hyvä katkaista lyhyellä kävelylenkillä lounasaikaan. Tutkimusten mukaan vain 15–20 minuutin kävely luonnossa voi kohottaa mielialaa, mutta myös tehostaa unen palauttavaa vaikutusta seuraavana yönä edistäen siten yleistä terveyttä.

Hyvien yöunien mahdollistamiseksi päivällä on saatava myös riittävästi valoa. Valo on ihmisen uni-valverytmin tärkein tahdistaja, ja se säätelee yö- ja pimeähormoniksi kutsutun melatoniinin tuotantoa. Liian vähäinen valoaltistus päivän aikana voi sekoittaa elimistön uni-valverytmin ja vähentää palauttavien unijaksojen määrää. Kirkkaassa auringonvalossa ulkoilun tiedetään myös vähentävän kaamosrasituksen ja -masennuksen oireita.

– Valo on signaali, joka kertoo elimistöllemme vuorokauden ajan muutoksesta. Elimistömme vuorokausirytmi voi merkittävästi viivästyä, jos emme anna sille informaatiota vuorokaudenajan muutoksista altistamalla sitä säännöllisesti edes pienelle määrälle luonnonvaloa, mikäli se on mitenkään mahdollista.

Luonnossa oleskelu lisää hyvinvointia erityisen paljon

Hyvä olo luontoretken jälkeen on tuttua jokaiselle suomalaiselle, mutta myös tutkimusten mukaan luonnon läheisyys elinympäristössä vähentää sairastavuutta ja lisää onnellisuutta. Vain parikymmentä minuuttia luonnossa oleskelua voi auttaa laskemaan verenpainetta ja vaikuttaa positiivisesti stressin heikentämään vastustuskykyyn. Luonnossa ulkoilun tiedetään myös kohottavan itsetuntoa sekä helpottavan arjesta irtautumista.

Englantilaisen University of East Anglia -yliopiston tutkimus vuodelta 2018 kertoo, että viheralueiden lähellä asuminen ja niissä ajan viettäminen voisi vähentää esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien, kakkostyypin diabeteksen ja ennenaikaisen kuoleman riskiä. Kyseisessä tutkimuksessa viheralueeksi lukeutuivat myös esimerkiksi puistomaiset kadut.

– Me suomalaiset olemme siitä etuoikeutettuja, että myös kaupungeissa asuvien on yleensä kohtalaisen vaivatonta hakeutua luontoon. Ihmisellä on luontainen tarve voida hyvin, ja luonto ympäristönä tukee tätä tarvetta, Ämmälä kertoo.

Luonnossa oleilulla voi olla merkitystä myös tunteiden säätelylle. Tiedetään esimerkiksi, että luonnossa vietetyllä ajalla voi olla välittömiä vaikutuksia tunnetiloihin ja psykologiseen irrottautumiseen työstä.

– Erityisesti metsien vaikutuksesta hyvinvointiin on paljon tutkimuksia. Metsässä oleskelu vaikuttaa autonomisen hermoston vireystilaan ja esimerkiksi siihen, kuinka voimakkaana ihminen kokee stressiin liittyvät tunteet.

Eniten ulkoilusta saa mielihyvää silloin, kun mukaan ottaa kaverin

Kuinka paljon ulkona sitten tulisi viettää aikaa, jotta hyötyä saataisiin mahdollisimman paljon? Virallista suositusta siitä, kuinka paljon ulkona tulisi oleskella, ei ole olemassa.

– Sanoisin kuitenkin, että puolisen tuntia ulkoilua joka päivä olisi hyvä lähtökohta. Jos oma terveydentila ja muut tekijät vain sallivat, kannattaa ulos pyrkiä aina, kun mahdollista, Ämmälä kehottaa.

Happihyppely tekee hyvää myös silloin, kun mieli täyttyy negatiivisista ajatuksista, stressistä tai ahdistuksesta. Esimerkiksi kävellessä tietoisesti tehdyt aistihavainnot voivat auttaa rauhoittamaan mieltä ja kääntämään omaa sisäistä puhetta myönteisemmäksi.

Ämmälä muistuttaa myös ihmisen perustarpeesta säännölliselle sosiaaliselle kanssakäymiselle ja kehottaakin yhdistämään ulkoiluun sosiaalisen ulottuvuuden.

– Meillä on laumaeläimen sosiaaliset aivot. Siksi sosiaalisen kanssakäymisen puute nostaa elimistömme stressivastetta ja aiheuttaa ahdistusta. Ulos lähteminen on hyvä asia, liikkuminen ulkona vielä parempi ja kävelylenkki kaverin kanssa ehdottomasti paras vaihtoehto.

Asiantuntijahaastattelun lisäksi artikkelin lähteenä on käytetty Duodecim Terveyskirjastoa, HUS:n Mielenterveystalo.fi-sivustoa ja Sydänliiton Sydän.fi-sivustoa.

Keltaiset hampaat voivat johtua ruoasta, mutta joskus tumma sävy kielii myös salakavalasta tulehduksesta – hammaslääkäri kertoo, mitä tehdä

$
0
0

Keltaiset hampaat ovat ikävä vaiva, jonka kanssa moni kamppailee etenkin aikuisiällä. Hampaiden tummuminen luokitellaan esteettiseksi ongelmaksi, eikä kyseessä ole varsinaisesti sairaus.

– Värjäytymät huomataan usein itse ja yleensä asialle lähdetään tekemään jotain, kun hampaiden tummuminen häiritsee omaa silmää. Koska kyseessä on esteettinen ongelma, julkisella sektorilla tämän tyyppisiä ongelmia ei yleensä hoideta, kertoo Pihlajalinnan ien- ja kiinnityskudossairauksien erikoishammaslääkäri Aleksi Kurth.

Lue myös: 8 neuvoa, joiden avulla hampaiden valkaisu onnistuu helposti kotona – ja vinkit, milloin on parasta turvautua ammattilaisen käsittelyyn tai jopa laminaatteihin

Mistä keltaiset hampaat johtuvat?   

Hampaiden tummuminen johtuu useista eri tekijöistä. Hampaat värjäytyvät herkästi tummia ainesosia sisältävistä ruoka-aineista, kuten kahvista, teestä ja punaviinistä.

– Myös tupakka tummentaa hampaan pintaa. Tupakointi kuivattaa muun muassa suuta, jolloin suussa ei ole sylkeä. Tämä jättää hampaan pinnan mattamaiseksi, jolloin hammas ei heijasta valoa niin hyvin kuin terve ja kirkas hammas, ja näyttää siksi keltaisemmalta, Kurth kertoo.

Hampaiden tummuminen voi johtua myös tietyistä suussa olevista bakteereista.

– Esimerkiksi sellainen bakteeri kuin Chromogenic bacteria aiheuttaa tummapigmentistä värjäytymää ienrajoihin. Sitä voi esiintyä jo lapsilla maitohampaissa. Bakteeri on kuitenkin harmiton, ja sen ei tiedetä aiheuttavan suusairauksia.

Joskus taustalla voi kuitenkin olla suussa oleva tulehdus.

– Kun potilas saapuu vastaanotolle hampaiden värjäytymisen takia, on huomioitava myös suun terveys. Tumman sävyn hampaisiin voi aiheuttaa sairastettu parodontiitti, joka aiheuttaa ikenien vetäytymistä ja hammasvälien avautumista. Silloin tumma suu voi paistaa läpi ja aiheuttaa hymyyn tummaa sävyä, Kurth kertoo.

Voiko keltaiset hampaat välttää jotenkin?

Kurthin mukaan paras tapa ehkäistä hampaiden tummentumista on tupakoinnin välttäminen, hyvä suuhygienia ja terveet elintavat. Hampaita värjäävien ruoka-aineiden välttäminen tai maltillinen nauttiminen on myös hyvä keino.

Keltaiset hampaat voivat johtua syödyistä ruoista. Kuvassa nainen juo punaviiniä.

Keltaiset hampaat voivat johtua esimerkiksi erilaisista ravintoaineista, kuten kahvista, teestä tai punaviinistä.

Miten hampaiden tummumista hoidetaan?

Jos keltaiset hampaat tai muuten värjäytyneet hampaat häiritsevät, tulee lääkärin aluksi selvittää, mistä potilaan hampaiden tummuminen johtuu.

– Kun potilas kokee, että hampaat ovat värjäytyneet häiritsevällä tavalla, lähdetään käymään mahdollisia vaihtoehtoja läpi: Onko ravintoaineissa joitain sellaisia, jotka värjäävät hampaita voimakkaasti vai onko kyseessä ajan saatossa tullut luonnollinen tummentuminen? Tai ovatko hampaat kenties luontaisesti keltaisemmat ja potilas on vain alkanut kiinnittää niihin enemmän huomiota?

Tummentuneita hampaita hoidetaan esimerkiksi hampaiden valkaisulla, jota tehdään yksityisillä hammasklinikoilla. Osa potilaista voi saada apua myös laadukkaista hammastahnoista.

– Turvallinen mutta vaikuttava valkaiseva hammastahna on entsymaattinen. Entsymaattiset hammastahnat ovat hyvin siedettyjä, harmittomia ja niissä valkaisuteho voi olla todellista. Hammastahnat pitää kuitenkin aina kokeilla potilaskohtaisesti, sillä jokin tuote toimii toisella, vaikka toisella se ei auta lainkaan.

Valitse hammastahnasi oikein –  vältä tällaisia valkaisevia tahnoja

Markkinoilla on saatavilla useita hammastahnoja, jotka lupaavat hetkessä valkoisemman hymyn. Osa niistä on kuitenkin hampaille haitallisia.

– Hammastahnassa on aina karkeita partikkeleja, jotta hammas saadaan puhtaaksi. Joidenkin hammastahnojen teho perustuu korkeaan RDA-arvoon. Silloin hammastahnassa on paljon karkeita partikkeleja, ja pitkäaikaisessa käytössä tahna aiheuttaa naarmuja hampaan kiilteeseen. Naarmujen takia hammas voi myöhemmin tummentua helpommin. Tämä on niin sanotusti ojasta allikkoon hoitomenetelmä, erikoishammaslääkäri Aleksi Kurth kertoo.

Toiset hammastahnat perustuvat puolestaan siniseen sävyyn, eivätkä sinänsä valkaise hammasta.

– Puhutaan kromaattisesta efektistä. Hammastahna jättää tietyn sävyisen kalvon – yleensä sinertävän – hampaan päälle ja tekee hampaasta näin valkoisemman näköisen.

Kumpi on tehokkaampi: hammaslanka vai hammasväliharja? Hammaslääkäri kertoo, kuinka putsaat hammasvälisi oikein

$
0
0

Hammasharja ja lisäksi hammasväliharja. Vai kenties sittenkin hammaslanka?

Hammasvälien puhdistaminen on tärkeä osa hyvää suuhygieniaa. Putsaamattomat hammasvälit ovat nimittäin syy yleisimmille suun sairauksille. Hampaiden väliin jäävät bakteerit voivat aiheuttaa myös pahaa hengitystä. 

– Karies eli hampaiden reikiintyminen ja parodontiitti, eli hampaiden kiinnityskudosten tulehdus, alkavat poskihampaiden hammasväleistä, joita ei saada hammasharjalla kunnolla harjattua, kertoo Pihlajalinnan ien- ja kiinnityskudossairauksien erikoishammaslääkäri Aleksi Kurth.

Lue myös: Mistä ientulehduksen tunnistaa, rasittaako valkaisu hampaita? 10 kysymystä suun hyvinvoinnista

Hammasväliharja ja hammaslanka puhdistavat hammasvälit tehokkaasti – näin valitset itsellesi sopivan puhdistusmenetelmän

Hammasväliharja ja hammaslanka sopivat molemmat hammasvälien puhdistamiseen. Annan haastattelussa vuonna 2019 suuhygienisti Riikka Mehtonen Oralista vinkkaa, että parhain tulos saadaan, kun hammasvälit puhdistetaan joka ilta hampaiden harjauksen yhteydessä.

Lue myös: Kipeä afta suussa? Syy saattaa löytyä vanhasta hammasharjastasi

Mutta mistä tietää, mikä sopiiko itselle parhaiten hammasväliharja vai hammaslanka hammasvälien puhdistamiseen?

Kurthin mukaan hammasvälien puhdistamisessa katsotaan aina potilaalle sopivin menetelmä. Hammasväliharja sopii esimerkiksi niille potilaille, joiden suussa on tapahtunut kiinnityskudoskatoa ja hammasvälit ovat tarpeeksi isot harjalla puhdistamiseen.

– Nuorilla aikuisilla taas, joilla hammasvälien puhdistaminen on erityisen tärkeää, hammaslanka saattaa olla ainoa väline, joka mahtuu nätisti hampaiden väliin.

Lue myös: Keltaiset hampaat voivat johtua ruoasta, mutta joskus tumma sävy kielii myös salakavalasta tulehduksesta – hammaslääkäri kertoo, mitä tehdä

Erikokoiset hammasvälit saattavat tarvita eri puhdistusvälineitä

Yleensä hammasvälien putsaaminen onnistuu yhdellä puhdistusvälineellä. Joskus puhdistuksessa tarvitaan kuitenkin molempia: sekä hammaslankaa että hammasväliharjaa.

– Ongelma on, että hammasvälit eri puolella suuta saattavat olla erikokoisia. Potilaalla voi hammasväliharja mahtua poskihampaiden hammasväleihin, mutta etuhampaiden puhdistus onnistuu taas hammaslangalla. Samaa hammasväliä ei kuitenkaan yleensä tarvitse putsata kahdella eri välineellä, Kurth kertoo.

Lue myös Kotiliedestä: Pelkkä hampaiden pesu ja lankaus ei riitä – suusi ei puhdistu ilman tätä tärkeää vaihetta 

Hammasvälien putsaaminen olisi hyvä tehdä joka ilta hampaiden harjauksen ohessa. Ota avuksi joko hammasväliharja tai hammaslanka. Kuvassa nainen harjaa hampaita.

Hammasharja ei puhdista tehokkaasti hammasvälejä. Ota avuksi joko hammasväliharja tai hammaslanka.

Hammasvälien puhdistaminen hammasväliharjalla ja hammaslangalla: 

  1. Pese hampaasi normaalisti hammasharjalla sekä hammastahnalla.
  2. Jätä hammastahna suuhun harjauksen jälkeen.
  3. Harjaa hammasvälit huolellisesti hammasväliharjalla tai hammaslangalla.  

Pihka on tehokas apu haavan ja palovammojen hoidossa – Suomessa kehitetty aine tehoaa jopa sairaalabakteeriin

$
0
0

Pihkavoide on tehokas aine, jota voi käyttää apuna tulehduksien hoitoon. Sen teho perustuu pihkan antibakteeriseen vaikutukseen.

Pihka toimii puissa laastarina, joka suojaa niitä bakteereilta ja sieniltä. Samalla tavalla sitä voi käyttää ihmisen haavojen suojaamiseen ja parantamiseen.

Farmasian tohtori Ghada Hassan kertoo, että apteekeissa saatavissa tuotteissa oleva pihka on puhdistettu ennen sen kehittämistä pihkavoiteeksi. Osa ihmisistä käyttää pihkaa myös suoraan puusta. Pihkavoide on hänen mukaansa tehokas apu, kunhan sitä käyttää oikein.

– Sitä pitää käyttää tarpeeksi pitkään muutaman kerran päivässä. Jos sitä laittaa vain kerran päivässä parin päivän ajan, se toimii vähän hitaasti, Hassan sanoo.

Pihkavoide on tarkoitettu tulehtuneiden haavaumien ja esimerkiksi palovammojen hoitoon. Se saattaa kuitenkin aiheuttaa allergisia reaktioita, kuten iho-oireita. Hassan mainitsee, että oireita esiintyy etenkin hartsille yliherkillä ihmisillä. Pihkavoidetta ei myöskään suositella käytettäväksi raskauden tai imetyksen aikana.

– En myöskään käyttäisi pihkavoidetta limakalvoille, kuten silmiin tai suuhun, Hassan kertoo.

Lue myös: Laventeliöljyllä on tutkitusti monia terveyshyötyjä – kokeile tätä asiantuntijan helppoa saunavinkkiä

Pihkavoide inspiroi kehittämään uuden tehokkaan aineen

Pihkavoide osoittautui teholtaan haavanhoidossa niin hyväksi, että se sai tutkijat miettimään, miten pihkasta voisi valjastaa tehokkaan hoitoaineen terveydenhoitoon. Hassan oli mukana Helsingin yliopiston työryhmässä kehittämässä uutta ainetta, jonka avulla voidaan hoitaa bakteeri-infektioita.

Kehitetty aine sisältää pihkasta saatavien aineiden lisäksi selluloosaa.

– Pihkan tiedetään olevan tehokas, mutta se ei ole yhtä tehokas kuin tämä aine. Muokkasimme pihkaa kemian avulla ja ajattelimme, että selluloosaa on maailmalla tosi paljon ja se on halpaa.

Kehitetty aine ei ole voidemaista kuten pihkavoide. Sen sijaan se näyttää samalta kuin ohut paperi ja sitä voi käyttää sellaisenaan ihon päällä. Se levitetään esimerkiksi leikkaushaavan päälle estämään bakteerien kasvua.

Ihminen huuhtelee palovamman saanutta kättä veden alla. Pihkavoide voi auttaa muun muassa lievien palovammojen hoidossa.

Pihkavoide voi auttaa muun muassa lievien palovammojen hoidossa.

Tutkimuksen mukaan aine tappaa MRSA-bakteerin eli sairaalabakteerin lähes kokonaan ja toimii tehokkaasti myös esimerkiksi E. Coli -bakteeriin.

Sairaalabakteeri on iso ongelma sairaaloissa. Se tarttuu tyypillisesti sairaaloissa hoitajan tai lääkärin käsien kautta potilaaseen ja voi aiheuttaa vakavia infektioita.

– Tarkoitus oli kehittää jotain ihonhoitoon, koska kyseinen bakteeri tekee kroonisen haavan, joka ei parane ja se on todella vaarallista, Hassan kertoo.

MRSA-bakteeri on mukana WHO:n listalla bakteereista, joiden hoitoon olisi erittäin tärkeää saada antibiootteja.

Pihkasta toivotaan apua muidenkin bakteerien nujertamiseen

Lopullisessa aineessa on pihkaa 14 prosenttia, loput ovat selluloosaa. Kemiallisissa tutkimuksissa aineen todettiin olevan ihmiselle turvallista, mutta se on vielä kehitysvaiheessa. Hassanin mukaan voi mennä kymmenenkin vuotta, ennen kuin aine saadaan sairaaloissa kunnolla käyttöön.

Pihkavoide on tehokas apu haavanhoidossa.

Farmasian tohtori Ghada Hassanin mukaan pihkavoide on tehokas apu, kunhan sitä käyttää oikein haavanhoidossa. Kuvituskuva.

Pihkasta kehitetty aine tehoaa jo nyt useisiin bakteerilajikkeisiin tehokkaasti. Hassan itse haluaisi vielä kehittää tuotetta ja testata sen mahdollisuuksia vielä muidenkin bakteerien ja tulehduksien hoidossa.

Lähteet: THL

Lääkkeet neuvotaan usein ottamaan veden kanssa – mitä tapahtuu, jos pillerin nielaisee mehulasillisen kera? Lääkäri kertoo

$
0
0

Oletko sinäkin tottunut ottamaan lääkkeet veden kanssa? Monet lääkkeet neuvotaan ottamaan vesilasillisen kera.

– Näin on, koska suurin osa lääkkeistä on vesiliukoisia. Vesi on myös kohtuullisen neutraali liuos, joka ei pääsääntöisesti vaikuta lääkkeen imeytymiseen haitallisesti, sanoo yleislääkäri Toni Vänni Terveystalosta.

Pelkkä tippa vettä lääkkeiden kanssa on harvoin tarpeeksi

Myös veden määrä on määritelty syystä. Pelkkä tippa vettä lääkkeiden kanssa on harvoin tarpeeksi.

– Vettä täytyy usein juoda kunnolla, jotta lääke liukenee oikeassa paikassa. Suurin osa lääkkeistä imeytyy ohutsuolen alkupuolella, Vänni selittää.

Jos vettä ei ota lääkkeen kanssa tarpeeksi tai lääkkeen ottaa kokonaan ilman vettä, nielty lääke saattaa jäädä mahalaukkuun, josta imeytyminen ei tapahdu niin kuin ohutsuolen alusta.

– Jos vettä ei ole saatavilla, on useimmiten varmasti parempi ottaa lääke ilman vettä kuin olla ottamatta. Tässä on kuitenkin myös poikkeuksia. Esimerkiksi jotkin osteoporoosilääkkeet ovat sellaisia, että niitä ei saa ottaa ilman vettä.

On myös hyvä tiedostaa, että jos käy niin huonosti, että lääke jää kiinni ruokatorveen, se ei imeydy laisinkaan vaan aiheuttaa vain ikävän tuntemuksen. Jotkut lääkkeet voivat myös vaurioittaa ruokatorvea jäädessään kiinni siihen.

Veden kanssa otettavat lääkkeet – mitä jos ne ottaa vaikkapa mehun kanssa?

Vänni ei suosittele lääkkeiden ottamista mehun kanssa. Pahimmillaan veden kanssa otettavien lääkkeiden ottaminen mehun kanssa voi aiheuttaa jopa haittavaikutuksia.

– Esimerkiksi statiinien eli yleisimpien kolesterolilääkkeiden pitoisuutta veressä greippimehu saattaa nostaa huomattavasti. Lääketaso voi nousta jopa monikymmenkertaiseksi. Lääkkeen haitat saattavat lisääntyä, mutta harvoin mitään fataalia tai vaarallista tapahtuu. Greippimehua ei kuitenkaan suositella koskaan lääkkeiden kanssa otettavaksi.

Greippimehu

Greippimehua ei suositella koskaan lääkkeiden kanssa otettavaksi.

Myös lääkeainepitoisuuden heilahtelua toiseen suuntaan saattaa tapahtua, jos veden kanssa otettavat lääkkeet ottaa veden sijaan mehun kanssa.

– Esimerkiksi appelsiinimehun ainesosat saattavat blokata lääkkeen imeytymisreitin, kun mehun ainesosat imeytyvät itse sitä kautta, mitä lääkkeen olisi tarkoitus imeytyä. Tällöin lääke itse ei pääse imeytymään kunnolla.

Entäpä sitten jos veden kanssa otettavat lääkkeet kulauttaisi alas maidon kanssa? Sitäkään Vänni ei suosittele.

– Koska kalsium ja magnesium saattavat sitoa lääkeaineita ja vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen, maidon kanssa ei kannata ottaa lääkkeitä.

Vänni muistuttaa myös, että alkoholin kanssa lääkkeitä ei kannata koskaan ottaa.

– Tämä suositus johtuu siitä, että alkoholilla on yhteisvaikutuksia keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden kanssa.

Lue myös: Saako antibioottikuurin aikana käyttää alkoholia? Farmaseutti: ”Osa antibiooteista aiheuttaa antabusreaktion”

Otin lääkkeet väärin, mitä tehdä?

Jos lääkkeet on ottanut väärällä tavalla ja pelkää, että asia voi vaikuttaa omaan lääketasapainoon, asiasta voi hyvin soittaa esimerkiksi apteekkiin tai omalle terveysasemalle.

– Ja tietenkin jatkossa on tärkeää muuttaa toimintatapaa niin, että lääkkeet ottaa vastedes oikein, yleislääkäri Toni Vänni Terveystalosta ohjeistaa.

Nesteiden lisäksi myös syömiset vaikuttavat lääkkeen imeytymiseen

Vänni muistuttaa, että juomisten lisäksi myös syömiset voivat vaikuttaa siihen, kuinka lääke imeytyy.

– Jos ennen lääkkeen ottamista on syönyt paljon, esimerkiksi jonkin ison rasvaisen aterian, niin oitis ruokailun jälkeen otettava lääke voi jäädä mahalaukkuun vellomaan pitkäksi aikaa. Se ei ole aina tarkoituksenmukaista. On kuitenkin muistettava, että osa lääkkeistä on tarpeen ottaa juuri ruokailun jälkeen.

Vänni kehottaakin aina lukemaan lääkkeen pakkausselosteesta, miten lääke tulisi ottaa – tai keskustella asiasta farmaseutin kanssa, kun lääkettä hakee apteekista.

– Jotta lääkkeet imeytyvät optimaalisesti, on tärkeää lukea sekä syömistä että juomista koskevat ohjeet pakkausselosteesta tai pyytää farmaseuttia kertomaan, miten lääke otetaan.


Liikunnasta voi oppia nauttimaan, vaikka endorfiiniryöppyä ei tulisikaan – näin opetat aivoillesi liikunnan ilon

$
0
0

Voisin halata koko maailmaa. Jalkoja painaa, mutta mikään muu ei sitten painakaan. Ennen juoksulenkkiä yksi jos toinenkin asia harmitti, sen jälkeen ei mikään. Lenkkeilystä tulee mielettömän hyvä olo. Kiitos siitä kuuluu muun muassa liikunnassa verenkiertoon vapautuville endorfiinihormoneille, mielihyvää lisääville elimistön kemiallisille viestinvälittäjille.

– Endorfiinit ovat vähän kuin personal trainereita, jotka kannustavat meitä liikkumaan. Kun vähän aikaa jaksaa ja jaksaa, lopussa tulee hyvä olo, väitöstutkija, liikuntatieteilijä Santtu Seipäjärvi Jyväskylän yliopistosta vertaa.

Hyvä olo on porkkana, joka saa ihmisen liikkumaan säännöllisesti. Sitä ei tarjoilla kaikille, sillä liikunta vapauttaa endorfiineja eri tavoin eri ihmisillä, ja syy eroon saattaa olla perimässä. Kun liikunnasta ei seuraa hyvää oloa, ihminen ei liiku – eikä tästä pidä syyttää yksin endorfiinien puutetta.

– Liikunta voi tuntua epämukavalta muun muassa siksi, että olemme eri tavoin varustettuja kehon kuormituksen kokemukselle, Jyväskylän yliopiston Aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviainen kertoo.

Osa ihmisistä tiedostaa muita herkemmin kehon tilan ja reaktiot. Se voi vaikuttaa siihen, miten nautinnolliseksi tai epämukavaksi liikunta koetaan.

– Jos liikunnasta ei nauti, liikunnan riemun hehkuttaminen on kuin vääntäisi veistä haavassa, Seipäjärvi tietää.

Ihminen tunnistaa liikkumattomuuden riskit ja tuntee samaan aikaan syyllisyyttä ja voimattomuutta, kun ei saa itseään liikkeelle. Peliä ei ole silti menetetty.

– Ihmisestä voi tulla liikkuja ilman valtavaa endorfiiniryöppyä tai poikkeuksellista kuormituksen sietokykyä, sillä ihmiskeho on hyvin sopeutuva, Seipäjärvi lupaa.

Lue myös: Hyvä peruskunto auttaa sietämään stressiä ja suojelee sairauksilta – näin saat peruskuntosi kohoamaan oikealla tavalla

Palkitsevuus ylläpitää käyttäytymistä

Kaikki asiat, joita teemme kehollamme, vaikuttavat myös aivoihin. Verenkierto ja sen välityksellä kulkevat hormonit ovat yksi viestintäkanava kehon ja aivojen välillä, mutta viesti aivoihin kulkee myös hermoratoja pitkin.

– Aivojen välittäjäaineiden ja hermoratojen yhdessä muodostama palkitsemisjärjestelmä vaikuttaa siihen, millaiseksi kokemukseksi tulkitsemme liikunnan, aivotutkija Parviainen kertoo.

Palkitsemisjärjestelmän alkuperäinen merkitys on ollut tuottaa myönteisiä tuntemuksia tilanteissa, jotka ovat olleet tärkeitä lajimme säilymisen kannalta. Se kertoo meille esimerkiksi, että seksi on nautinto ja syöminen juhlaa.

Jos liikuntakokemukset rajoittuvat esimerkiksi vain hikilenkkiin, hiihtoon ja uintiin, eivätkä ne innosta, liikkuminen jää usein kokonaan. Siksi lajivalikoimaa kannattaa laajentaa.

– Palkitsevuus ylläpitää käyttäytymistä. Se rakentuu joukosta eri tekijöitä, kuten henkilökohtaisista kannustimista ja opituista tavoista, Parviainen sanoo.

Liikunta tuottaa yleensä helpommin myönteisiä tuntemuksia ihmiselle, joka on tottunut tapaamaan sen parissa ystäviään tai viettämään lomansa liikuntakohteessa. Se on vähemmän miellyttävää ihmisestä, jolle hiihtolenkki tarkoittaa vilua ja lipsuvia suksia tai joka valittiin koulun liikuntatunnilla aina viimeisenä joukkueeseen.

Lue myös: Kun aloitat säännöllisen treenaamisen, nämä asiat kehossasi tapahtuvat yhden kerran, muutaman viikon ja muutaman kuukauden kuluessa

Pakkoliikkuminen aiheuttaa psyykkisen stressin

Aiemmat kokemukset, arvostuksemme, asenteemme ja ympäristömme ohjaavat valintojamme. Ne voivat innostaa meitä, mutta myös nostaa kynnystä koukuttua liikuntaan. Jos liikuntakokemukset rajoittuvat esimerkiksi vain hikilenkkiin, hiihtoon ja uintiin, eivätkä ne innosta, liikkuminen jää usein kokonaan. Siksi lajivalikoimaa kannattaa laajentaa.

Vaikka liikunta edistää terveyttä, aivotutkija Parviainen ei kehota ketään puskemaan itseään liikkeelle väkisin.

– Pakolla liikkuva aiheuttaa itselleen psyykkisen stressin, joka vain lisää liikuntaan liittyviä kielteisiä mielikuvia.

Aivot yhdistelevät niihin tallentunutta tietoa ja kokemuksia, elimistön sen hetkisiä tuntemuksia ja käytettävissä olevia energiavaroja kokonaisuudeksi.

– Tämä automaattinen laskenta vaikuttaa tuntemukseen, jonka perusteella ihminen päättää, haluaako hän jatkaa toimintaa, Parviainen selittää.

Jotta liikunta muodostuu hyvän olon välineeksi, keho tarvitsee toistoja, mutta toisaalta myös itselle sopivan tavan kehon kuormittamiseen ja koukuttumiseen.

Ihmiset ja aivot ovat yksilöllisiä, ja siksi yhtä kaikille sopivaa liikuntareseptiä ei ole. Yhden ihmisen keho huutaa lepoa pitkällä juoksulenkillä, toisen kuntosalilla. Toiselle hyvää oloa tuottava treeni on toiselle yhtä tuskaa.

– Taito kuunnella kehoa ja löytää itselle sopiva tapa liikkua vaatii aikaa, Seipäjärvi sanoo.

Liikkujaksi askel askeleelta

Hanki liikunnasta onnistumisen kokemuksia. Onnistumisen kokemukset palkitsevat. Määrittele liikunnalle realistiset ja liikkumistasi ohjaavat tavoitteet, joiden saavuttamisesta voit olla ylpeä. Onnistumista on jo se, että astuu ovesta ulos eikä jämähdä sohvalle. Aktiivisuusranneke voi tehdä onnistumiset näkyviksi.

Muista maltti lähdössä. Liikunta tuntuu pahalta, jos treenaa kuntoon nähden liian kovaa ja liian kauan. Maltilla liikkeelle lähtevä tekee liikunnasta helpommin itselleen pysyvän elämäntavan kuin sata lasissa starttaava.

Kokeile uutta. Anna itsellesi mahdollisuus koukuttua. Liikuntalajeissa ei ole ikärajaa eikä sukupuolikiintiöitä. Lupaa itsellesi testata uutta lajia viisi kertaa, ennen kuin luovutat.

Mieti, mikä tekee sinulle liikunnassa hyvää. Ystävien seura? Luonto? Lajin tarjoama aivolepo arjesta? Kun tunnistat hyväntekijät, osaat hakeutua olosuhteiltaan samankaltaisen lajin pariin.

Yhdistä liikuntaan kivoja asioita. Aivojen tapaa yhdistellä asioita voi hyödyntää tietoisesti yhdistämällä liikuntaan muita mielihyvää tuottavia asioita. Liikkuminen voi käydä helpommin, kun samaan aikaan kuuntelee äänikirjaa tai musiikkia tai juttelee ystävän kanssa joko kasvokkain tai puhelimessa.

Tee liikunnasta erityinen hetki. Liitä liikuntaan jotain, mitä et tee muualla. Lataa puhelimeen tsemppibiiseistä soittolista, tee liikuntapäivästä saunapäivä tai yhdistä venyttelyhetki lempisarjasi seuraamiseen.

Laajenna käsitystäsi liikunnasta. Kaikki liikkuminen edistää terveyttä. Aivot eivät erottele, käveleekö ihminen kuntoillakseen vai ruokakauppaan tai hyppiikö hän jumpassa, lasten kanssa hyppynarulla vai videopelissä.

Likainen kieli voi aiheuttaa pahanhajuista hengitystä sekä monia muita ongelmia suuhun – näin putsaat kielesi tehokkaasti ja oikein

$
0
0

Kaksi kertaa päivässä aamuin illoin. Suurin osa muistaa, kuinka usein hampaat tulisi pestä. Mutta tiesitkö, että myös kielen puhdistaminen tulisi ottaa osaksi päivärutiineita?

Vastaava hammaslääkäri Jenni Seppänen Kouvolan Hammas Mehiläisestä kertoo, että kielen puhdistaminen on tärkeää monesta syystä. Ensinnäkin kielen puhdistaminen tuo suuhun raikkaan tunteen. Lisäksi se vähentää suuhun kertynyttä plakkia.

– Kielen pinnalle kertyy samaa katetta kuin hampaisiin. Kielen puhdistaminen vähentää yleisempiä suun sairauksia, kuten kariesta, hampaiden reikiintymistä ja ientulehdusta.

Jos kielen päälle on päässyt kertymään paljon likaa, kieli voi vaikuttaa myös makuherkkyyteen. Toisaalta likainen kieli on esteettinen vaiva, joka näkyy nauraessa tai puhuessa, Seppänen huomauttaa.

Lue myös: Kumpi on tehokkaampi: hammaslanka vai hammasväliharja? Hammaslääkäri kertoo, kuinka putsaat hammasvälisi oikein

Likainen kieli voi aiheuttaa suun ongelmia, kuten:

  • kariesta
  • hampaiden reikiintymistä
  • ientulehdusta
  • halitoosia eli pahanhajuista hengitystä
  • makuaistin heikentymistä.

Jos kielen puhdistaminen jää väliin, voi seurauksena olla pahanhajuinen hengitys

Halitoosia eli pahanhajuista hengitystä voi aiheuttaa niin suussa olevat bakteerit, ruokavalio kuin tupakka ja alkoholikin. Joskus suussa olevaa hajua selittää myös kielen pinnalle kertynyt lika.

– Hyvin usein katteinen kieli on syypää pahanhajuiseen hengitykseen. Kuivasuisella ihmisellä kielen puhdistaminen on tärkeää, koska kun syljeneritys on vähäistä, mikrobit pääsevät lisääntymään suussa nopeasti, Seppänen kertoo.

Lue myös: Vaivaako sinua pseudohalitoosi? Näin selvität, haiseeko hengityksesi oikeasti vai kuvitteletko vain

Kielen puhdistus olisi hyvä tehdä joka päivä

Kuinka usein kieli tulisi sitten puhdistaa? Seppäsen mukaan pesu kannattaa tehdä hampaiden harjauksen yhteydessä ja vähintään kerran päivässä.

– Mutta jos kärsii pahanhajuisesta hengityksestä, kielen puhdistaminen kannattaa tehdä kaksi kertaa päivässä, Seppänen lisää.

Kielen putsaus onnistuu esimerkiksi pehmeäharjaksisella hammasharjalla. Hammasharja ei ole kuitenkin yhtä tehokas kuin varta vasten kielelle tarkoitettu kielen puhdistaja.

– Hammasharja ei pääse kielinystyröiden väliin. Eräässä tutkimuksissa todettiin, että kun kieli puhdistetaan hammasharjalla, se vähentää pahanhajuista hengitystä aiheuttavia rikkiyhdisteitä 45 prosentilla. Kielen puhdistajalla luku oli taas 75 prosenttia.

Kielen puhdistus onnistuu parhaiten kielelle tarkoitetulla puhdistajalla. Kuvassa henkilö puhdistaa kieltä.

Kielen voi puhdistaa hammasharjalla tai kielelle tarkoitetulla puhdistajalla.

”Kun puhdistat kieltä, hengitä nenän kautta” – näillä hammaslääkärin vinkeillä puhdistus onnistuu 

Kieli putsataan oikeaoppisesti asettamalla kielen puhdistaja aluksi kielen takaosaan. Herkkänieluisille kielen puhdistaminen voi tuntua tästä syystä epämiellyttävältä ja aiheuttaa yökkäysrefleksin.

– Kun puhdistat kieltä, hengitä nenän kautta, sillä tämä vähentää yökkäysrefleksiä, Seppänen neuvoo.

Toisena kikkana on napata puhtaalla nenäliinalla kielestä kiinni ja vetää kieltä pidemmälle. Tämä myös helpottaa yökkäysrefleksiä ja tekee puhdistamisesta vaivattomampaa.

– Jos tuntuu siltä, että on herkkänielu, eikä puhdistamista voi tehdä tarkasti, mukaan voi ottaa suuveden. Suuvesi ei saisi sisältää alkoholia, mikä kuivattaa vielä enemmän suuta.  

Kielen puhdistaminen – 3 askelta 

  1. Aseta kielenpuhdistin kielen takaosaan. Jos sinulla on herkkä nielu, aseta puhdistaja ensiksi kielen keskiosaan ja siirry pikkuhiljaa taaksepäin. Yökkäysrefleksin välttämiseksi yritä hengittää nenän kautta. Voit myös puristaa kielen kärjestä esimerkiksi paperiliinalla ja vetää kieltä pidemmälle.
  2. Aloita puhdistus raaputtamalla hellävaraisesta kielen takaosasta eteen. Tee liikettä 2–5 kertaa. Huuhtele kielen puhdistin raaputusten välissä.
  3. Huuhtele kielen puhdistin lopuksi huolellisesti lämpimällä vedellä. Voit halutessasi viimeistellä kielen pesun alkoholittomalla suuvedellä.

Mitä tapahtuu, jos hammaskiveä ei poisteta? Hammaslääkäri kertoo 6 kiinnostavaa faktaa hammaskiven vaikutuksista terveyteen

$
0
0

Mistä hammaskivi johtuu? Entä onko se vaarallista? Kysyimme Pihlajalinnan ien- ja kiinnityskudossairauksien erikoishammaslääkäri Aleksi Kurthilta kuusi kysymystä hammaskivestä ja sen poistosta.

1. Miten hammaskivi syntyy?

”Hammaskivi on hampaan pinnalla olevaa, pääosin epäorgaanista materiaalia. Se syntyy, kun hampaiden pinnalle jää plakkia, joka kovettuu syljen mineraalien vaikutuksesta hammaskiveksi.

Me hammaslääkärit jaamme hammaskiven vielä kahteen eri ryhmään: ikenen yläpuoliseen hammaskiveen ja ikenen alapuoliseen hammaskiveen. Ikenen yläpuolinen hammaskivi näkyy yläposkihampaiden poskenpuolisella pinnalla kellertävänä tai harmahtavana materiaalina. Toinen tyypillinen paikka sille on alaetuhampaiden kielenpuolinen pinta. Ikenen alapuolinen hammaskivi on taas ientaskuissa ja on väriltään tummempaa. Ientaskuissa oleva hammaskivi on isompi ongelma, koska potilas ei voi nähdä sitä itse eikä sitä voi harjata puhtaaksi bakteereista niin kuin ikenen yläpuolella olevaa hammaskiveä.”

2. Kuinka usein hammaskiveä tulisi poistaa?

”Yleistä ohjetta sille, kuinka usein hammaskiveä tulisi puhdistuttaa, on mahdotonta antaa.  Hammaskiven poisto on potilaskohtaista. Hoitoväliä määritettäessä otetaan huomioon aikaisemmat suun sairaudet ja hoitokeinot sekä suun tämänhetkinen terveydentila.”

3. Mitä tapahtuu, jos hammaskivi jää poistamatta? 

”Jos hammaskiveä ei poisteta, sitä kertyy ajan saatossa enemmän ja enemmän. Se on äärimmäisen hyvä tartunta-alusta erilaisille suun bakteereille. Kun hammaskiveä alkaa syntymään ien rajaan ja ientaskuihin, sinne alkaa kertymään myös bakteereita sisältävää palkkia, jotka voivat aiheuttaa tulehduksia ikeniin ja hampaita ympäröiviin kiinnityskudoksiin.”

Hammaskivi kertyy ajan saatossa. Sitä voi ehkäistä hyvällä suuhygienilla. Kuvassa nainen hammaslangan kanssa.

Hampaiden harjaamisen lisäksi on hyvä muistaa hammasvälien puhdistaminen.

5. Pidetäänkö hammaskiveä vaarallisena?

”Hammaskivi ei itsessään aiheuta suun sairauksia. Tietyillä potilailla puolestaan jo vähäinen plakki joko hammaskiven kanssa tai ilman sitä, voi aiheuttaa voimakkaan tulehdusreaktion. Toisilla tulehdusta ei taas tule, vaikka hammaskiveä kertyisi kuinka paljon. Ero riippuu yksilön immunologisesta vasteesta.”

Lue myös Kotiliedestä: Hampaiden valkaisu ruokasoodalla, kannattaako sitä kokeilla? Suuhygienisti vastaa

6. Miten hammaskiven muodostumista voi ehkäistä?

”Hammaskiven muodostumista voi ehkäistä hyvällä suuhygienialla. Hammasvälien puhdistaminen päivittäin itselleen sopivalla välineellä, kuten hammaslangalla tai hammasväliharjalla, on kullanarvoisessa asemassa kaksi kertaa päivässä tapahtuvan hampaiden harjauksen lisäksi.”

Lue myös: Jopa 90 prosenttia ei käytä hammaslankaa niin kuin pitäisi – voi aiheuttaa vakavia terveysongelmia

Saatko sinäkin urheilukellosta ihottumaa ranteeseen? Lääkäri neuvoo, miten vaivaa voi ehkäistä ja hoitaa

$
0
0

Urheilukellon takia ranteessa on punainen täplä, joka vaikuttaa ihottumalta.  Onko syytä huolestua, jos urheilukello aiheuttaa ihottumaa ranteeseen?

Terveystalon yleislääkäri Toni Vännin mukaan on mahdollista, että silikoninen urheilukellon ranneke aiheuttaa ihottumaa ranteeseen.  Ihottumaa voi selittää esimerkiksi se, kello on ranteessa turhan tiukalla ja ranneke hankaa ihoa. Punainen täplä voi johtua myös rannekkeen alla olevasta kosteudesta, hiestä tai vaikkapa saippuan jäämistä. Kosteuden takia rannekkeen alla iho hautaa ja siihen voi jossain tapauksissa syntyä sieni-infektio.

– Kun ranneketta käytetään pitkään, kellon alle voi jäädä vettä tai jotain kemikaalia.  Tämä saattaa tehdä ranteeseen  ihottumaa. Ihmettelen, ettei enempää iho-oireita tule, koska urheilukelloja käytetään koko ajan, Vänni kertoo.

Lue myös: Testasimme neljä uutta urheilukelloa – tulokset kunnon kehittymisestä, unesta, askelmääristä ja veden juonnista yllättivät

Ihottuma voi johtua urheilukellon kemikaaleista, muoviosista sekä väriaineista 

On mahdollista, että ranteen ihottuma on myös allergista kosketusihottumaa. Tyypillinen esimerkki kosketusallergiasta on nikkeliallergia. Nikkeliä löytyy koruista sekä metalliosista.

Äly- tai urheilukellon silikonisessa kellonrannekkeessa on harvemmin nikkeliä, mutta ihottuma voi johtua myös kumin ja muovien kemikaaleista.

– Lisäksi materaalien väriaineet ja värjäys voivat aiheuttaa allergiaa ja oireita iholle, Vänni huomauttaa.

Ranteessa olevaa ihon ärsytystä voi selittää myös niin sanottu ärsytysihottuma. Kun ihon pinta vaurioituu, se alkaa punoittaa ja ihoon syntyy tulehdusreaktio. Yleensä ärsytysihottuma johtuu kemikaaleista, kuten pesuaineista.

Kuinka urheilukellon aiheuttamasta ihottumasta pääsee eroon? Lääkärin 5 vinkkiä

Joskus ranteen ihottuma voi sitkeästi palata takaisin. Näillä lääkärin vinkeillä hoidat ja ehkäiset kellosta johtuvaa ihon ärsytystä.

1. Pidä urheilukelloa löysemmällä

Liian tiukka ranneke hankaa helposti ihoa. Iho ei pääse niin ärsyyntymään, kun kellon löysentää tarpeeksi väljäksi.

2. Kuivaa ja puhdista ihoa päivittäin

Ihottuma voi johtua myös siitä, että iho hikoilee herkästi silikonisen urheilukellon rannekkeen alla. Kello kannattaakin ottaa pois kädestä päivän aikana sekä putsata ja kuivata ranteen iho ärsytyksen välttämiseksi.

3. Vaihda urheilukello toiseen ranteeseen

Joskus ranteen ihottumaan auttaa myös se, että kellon vaihtaa toiseen käteen.

4. Hoida ihottumaa rasvalla

Jo syntynyttä ihottumaa voi hoitaa perusrasvalla. Joskus ihottuman parantaminen vaatii kortisonivoiteen.

5. Suojaa ihoa kangaspalalla

Tehokkain keino ihottuman ehkäisemiseksi on pitää urheilukelloa niin, ettei ranneke osu ihoon. Kellon alle voi laittaa esimerkiksi ohuen kangaspalan. On hyvä kuitenkin muistaa, että kangaspala voi heikentää mittaustulosta.

Ihottuma ranteessa voi johtua urheilukellosta. Kuvassa henkilön kädet, jossa on ihottumaa.

Urheilukello voi aiheuttaa ranteeseen ihottumaa monesta syystä. Ihottumaa voi hoitaa esimerkiksi perusrasvalla.

Hakeudu lääkäriin, jos urheilukellon ihottuma leviää muualle ihoon

Kosketus- ja ärsytysihottuma on yleensä paikallinen. Jos ihottumaa alkaa tulla ranteen lisäksi muuallekin kehoon, on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle.

– Ihotautilääkärit voivat tehdä testejä, jossa allergeeneja sisältäviä lappuja pidetään iholla ja katsotaan, mikä niistä aiheuttaa ärsytystä, Vänni kertoo.

Lapsena diagnosoimatta jäänyt ADHD nostaa naisen riskiä sairastua työuupumukseen aikuisiällä – psykologi: ”Naisilla ADHD heijastuu itseluottamukseen ja minäkuvaan”

$
0
0

ADHD on kehityksellinen häiriö, joka pystytään huomaamaan yleensä varhain lapsuudessa – etenkin poikien kohdalla. Tytöillä diagnoosin saaminen voi sen sijaan venyä jopa aikuisikään asti, eikä ADHD naisilla olekaan vielä kaikille tuttu tila.

Psykologi Veera Koposen mukaan on tavallista, että lapsena ilman diagnoosia jääneet naiset hakevat aikuisena apua keskittymisongelmiinsa, joiden kanssa he ovat kamppailleet koko ikänsä.

– Tutkimusten mukaan tyttöjen ADHD:n oirekuva voi olla liitännäishäiriöineen erilainen kuin pojilla. Ongelmana on, että 1900-luvun alusta viime vuosikymmeniin saakka ADHD on mielletty enemmän poikien häiriöksi. Koska diagnostiset kriteerit on laadittu havainnoimalla pieniä poikia, tyttöjen ADHD:ta on vaikeampi saada kiinni, Koponen kertoo.

Lue myös: Tanja, 43, sai adhd-diagnoosin, mutta ei halua hoitaa sitä lääkkeillä: ”Minusta on väärin, että joutuisin syömään lääkkeitä sopeutuakseni”

ADHD naisilla jää pimentoon, koska tyttöjen oireet jäävät herkästi huomaamatta

ADHD:lla tarkoitetaan aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden kehityksellistä häiriötä. Lyhenne ADHD tulee englannin kielen sanoista attention-deficit, hyperactivity disorder.

ADHD:n oireet luokitellaan kolmeen ydinpiirteeseen: tarkkaamattomuus eli tarkkaavaisuuden ongelmat, impulsiivisuus ja hyperaktiivisuus. Pojilla korostuvat ADHD:n ulospäin näkyvät oireet, kuten impulsiivisuus ja hyperaktiivisuus. Tytöt puolestaan kärsivät tyypillisesti kehityshäiriön aiheuttamasta tarkkaamattomuudesta. Tyttöjen tarkkaavaisuuden ongelmat jäävät poikien oireita herkemmin piiloon.

– Poikien oireilu näkyy enemmän häiritsevänä käytöksenä: ongelmina koulussa ja vapaa-ajalla. Tytöillä oireet ovat sisäänpäin kääntyviä: tytöillä ei esimerkiksi ole koulussa niin paljon ongelmia käyttäytymisen kanssa kuin pojilla.

ADHD vaikuttaa naisilla usein itseluottamukseen ja minäkuvaan

Aikuisikään tullessa yliaktiivisuuden oireet jäävät monesti pois sekä naisilla että miehillä. Tarkkaavaisuuden häiriöt vaikuttavat silti vielä aikuisenakin elämänhallintaan. ADHD:n takia pelkkä arjesta selviytyminen voi tuntua vaikealta. Epäonnistumisen tunne aiheuttaa monille naisille häpeää.

– ADHD:ta sairastavan naisen voi olla todella hankala pyörittää yhdistelmää, johon liittyy työ ja perhe. Kun perheen kaikki asiat pitäisi muistaa, organisoida ja hallita samaan aikaan kuin työasiat, ADHD:ta sairastava ihminen kuormittuu vertaisryhmäänsä enemmän, Koponen kertoo.

Koposen mukaan sukupuolten erot häiriössä ovatkin paradoksaaliset: Vaikka naisilla on tutkimuksissa todettu olevan vähemmän ADHD:seen liittyviä ydinoireita kuin miehillä, silti naiset kokevat niistä suurempaa haittaa.

– Aika usein vastaanotolleni tulee naisia, jotka ovat sairastuneet työuupumukseen. Uskon, että uupumus on seurausta siitä, millainen naisen rooli on yhteiskunnassamme: Ajatellaan, että pystytään yhdistämään perhe ja työ. Mutta se vaatii hirveän paljon käytännön toimintakykyä, toiminnanohjausta ja tarkkaavaisuutta. Nämä taidot ovat ADHD:ta sairastavalle paljon vaikeampia.

ADHD:ta sairastavien naisten vaikeudet olisi Koposen mukaan hyvä huomioida myös potilaan kuntoutuksessa.

– Aikuisiällä diagnoosin saavat naiset pohtivat keskusteluissa paljon parisuhteita, vanhemmuutta sekä seksuaalisuutta. Naisilla ADHD:n oireet heijastuvat laajalle elämän eri osa-alueisiin, itseluottamukseen sekä minäkuvaan.

ADHD naisilla vaikuttaa laajasti elämän eri osa-alueisiin. Kuvassa nainen puhuu psykologin vastaanotolla.

ADHD-potilaalle arkiset askareetkin voivat tuntua haastavalta. Psykologin mukaan ADHD aiheuttaa naisilla herkästi riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteita.

ADHD:n diagnosointi on aikuisiällä vaikeaa – tutkimuksissa korostuu potilaan elämänhistoria 

ADHD:n diagnosoiminen aikuisiällä ei ole helppoa. Tutkimuksissa katsotaan potilaan oireita, mutta myös elämänhistoriaa. ADHD-diagnoosin edellytys on, että potilaalla on ollut jo lapsuudessa ongelmia tarkkaavaisuuden kanssa.

– Potilaan historian tutkimiseksi pyrimme löytämään haastateltavia. Mieluiten ne ovat potilaan omat vanhemmat. Lisäksi potilaan elämänhistoriaa pyritään kartoittamaan tilaamalla kaikki mahdolliset paperit mitä löytyy, kuten sairausasiakirjat, neuvolakortit sekä koulutodistukset.

Perusteellinen tutkiminen on Koposen mukaan erityisen tärkeää myös siksi, että tarkkaavaisuuden ongelmat voivat johtua lukuisista eri syistä, kuten mielialaongelmista, persoonallisuustekijöistä tai esimerkiksi univaikeuksista.

– Nykytieto ei tue sellaista ajatusta, että ADHD:n oireet alkaisivat aikuisiällä. Vastaanotolle tulee paljon potilaita, joiden nykyoireet täsmäävät ADHD:seen, mutta ne voivat johtua muistakin asioista. Sen takia on tärkeä avata lapsuutta ja nuoruutta, Koponen kertoo.

Tietoisuus tyttöjen ja naisten ADHD:sta helpottaa diagnosointia

Julkisuudessa on viime vuosina puhuttu enemmän tyttöjen ja naisten ADHD:sta. Koponen on seurannut julkisuudessa käytyä keskustelua tyytyväisenä. Tietoisuuden lisääminen nimittäin merkitsee, että tulevaisuudessa tyttöjen ADHD osataan diagnosoida hyvissä ajoin.

– Kaikki riippuu siitä, miten hyvin tyttöjen oireita tunnistetaan arkielämässä: koulussa, kotona ja terveydenhuollon ammattilaisen osalta. Sitten jos päästään tutkimuksiin, ammattilaisten pitää ymmärtää, että ADHD:n oirekuva voi olla tytöillä erilainen kuin pojilla, Koponen sanoo.

”Kaikki riippuu siitä, miten hyvin tyttöjen oireita tunnistetaan arkielämässä: koulussa, kotona ja terveydenhullon ammattilaisen osalta.”

Naisten ADHD-diagnoosien tekemistä helpottaa se, että ADHD:n toteaminen on mahdollista myös aikuisiällä.

– Todennäköistä on, että aikuispuolen vastaanotolla naisten ja miesten määrä on tasaisempi kuin lapsuudessa. ADHD:n diagnosoimisessa on merkitystä sillä, mitä kriteerejä ammattilaiset käyttävät. Näihin on tullut onneksi muutosta, joka on helpottanut aikuisten ja sitä kautta myös naisten diagnosointia.

Viewing all 1792 articles
Browse latest View live