Muutama juoksuaskel ja pam – kasvot kirkuvat jälleen tomaatinpunaisena. Mutta mistä kasvojen punoitus johtuu?

Terveystalon lääkäri Emilia Laguksen mukaan kasvojen punoitus rasituksen aikana on vaaraton ja hyvin yleinen vaiva. Punoituksen syynä on veri, joka tulee lihaksista liikunnan aikana kehon pinnalle viilenemään.

– Ihon pinnassa olevat verisuonet laajenevat kehon viilentämiseksi niin paljon kuin mahdollista. Tämä näkyy ihossa selkeänä punoituksena, Lagus selventää.

Mikä sitten vaikuttaa siihen, että toisten kasvot punoittavat enemmän kuin toisten? Laguksen mukaan punastumiseen vaikuttavat useat tekijät, kuten ihon sävy. Mitä vaaleampi iho, sen selkeämmin punoitus kasvoissa näkyy.

– Ihmisillä voi olla myös eroja siinä, kuinka paljon ja missä verisuonia on. Joillakin on paljon verisuonia esimerkiksi kasvojen seudulla. Myös se, kuinka pinnalla ja miten laajentuneet verisuonet ovat, vaikuttavat punoituksen määrään, lääkäri selventää.

Voiko punoitusta ehkäistä?

Punoitukseen voi vaikuttaa jonkin verran itse. Yksinkertainen tapa on vaihtaa kova urheilu kevyempään liikuntaan – kun keho ei pääse lämpenemään, ei sen tarvitse myöskään viilentää itseään. Lagus kuitenkin muistuttaa, ettei tämä kannata, sillä pulssin nostattaminen on terveydelle hyväksi.

Toinen keino on välttää kuumalla säällä liikkumista tai vaihtoehtoisesti valita ulos sopivat ja hengittävät urheiluvaatteet.

– Kasvoihin voi lisätä urheilun aikana myös kylmää vettä, joka viilentää ihoa, Lagus neuvoo.

Joissain tilanteissa pieniä verisuonia voidaan poistaa muun muassa laseroinnin avulla. Laserhoitoa voidaan antaa Laguksen mukaan tilanteessa, jossa laajentuneet verisuonet ovat olleet pitkään haitaksi jollain tietyllä alueella, kuten esimerkiksi poskipäissä.

Kasvojen punoitukseen vaikuttavat sekä ihon sävy että se, kuinka pinnalla verisuonet ovat.

Milloin tulee huolestua?

Vaikka rasituksesta johtuva kasvojen punoitus voi olla ikävä vaiva, ei siitä tarvitse lääkärin mukaan yleensä huolestua.

– Suomalaisilla kasvojen punoitus on todella tavallista. Itsellään sen vain huomaa herkemmin kuin muilla ihmisillä.

Jos punoitukseen liittyy kuitenkin huimausta tai hikoilua, se voi olla merkki lämpöhalvauksesta. Lagus muistuttaa, että lämpöhalvaus on aina asia, johon pitää reagoida heti. Käytännössä se tarkoittaa hätänumeroon soittamista.

Lue myös: 

Tiedätkö oman ihotyyppisi? Näin opit tunnistamaan sen

9 kysymystä sykkeestä – nämä asiat jokaisen kannattaa selvittää syketasostaan

Miten päästä eroon kasvojen turvotuksesta? 6 helppoa keinoa

Pienessä kiireessä on tekemisen meininki, ja viime hetken paniikista saa kummasti virtaa. Kiireessä ja täydessä kalenterissa on hyvätkin puolensa, mutta ellei ihminen lataa säännöllisesti akkujaan, palautuminen kärsii, virta on äkkiä vähissä ja uupumus uhkaa.

– Riittämätön työstä palautuminen saattaa olla nykyään suurempi terveysriski kuin työn aiheuttama kuormitus, psykofyysinen fysioterapeutti Ulla Ollikkala sanoo.

Palautumisen unohtanut ihminen nukkuu huonosti, on väsynyt ja ärtyisä. Keskittyminen ja muisti kärsivät, ja kyky rentoutua katoaa. Alipalautunut ihminen saattaa olla kuin kireä siima, joka lopulta katkeaa.

– Jatkuva suorittaminen estää palautumisen, ja joskus koko elämä voi olla pelkkää suorittamista, psykiatrinen sairaanhoitaja Nina Pajanti-Raudus sanoo.

Palautuminen ei ole pelkkää sohvalla pötköttelyä. Se on kehon ja mielen tasapainoa, johon tarvitaan pieniä, päivittäisiä tekoja.

– Palautumista voidaan kuvata palautumispiirakalla. Jos sen kuudesta palasesta usea unohtuu, kyky palautua voi häiriintyä. Palasista kannattaa muistutella itseään, Ollikkala ja Pajanti-Raudus sanovat.

Palautuminen tapahtuu levossa

Tarpeeksi pitkä ja hyvälaatuinen uni on palautumisen perusta. Vain virkeänä ihminen jaksaa huolehtia jaksamisestaan kokonaisvaltaisesti, esimerkiksi liikkumalla ja syömällä terveellisesti.

Uni on ollut tarpeeksi hyvää, kun virtaa riittää aamusta iltaan asti. Uni on laadukasta silloin, kun se ei katkeile eikä sitä tarvitse odotella pitkään.

Elimistö tarvitsee aikaa laskeutuakseen uneen. Iltarutiineihin ja rauhoittumiseen kannattaa varata pari tuntia ennen kuin vetää peiton korviin. Kiireisen päivän jälkeen aivot käyvät ylikierroksilla. Jotta kovalevy ei vaatisi tyhjennystä keskellä yötä, päähän puskevat ajatukset kannattaa purkaa paperille ajoissa ennen nukkumaanmenoa.

Nukkuminen on keholle ja mielelle nautinto. Se ei ole mitattava suoritus edes aktiivisuusrannekkeen tai älysormuksen omistajalle. Yöpuulle meno ei harmita eikä seuraava päivä kummittele mielessä, jos päivissä on riittävästi mielekästä tekemistä eikä vain väsyttäviä velvollisuuksia.

Syö nälkääsi

Kun ateriarytmi on säännöllinen ja energiansaanti tasaista, jaksaa paremmin. Kiireisellä ja kalorikammoisella ne usein unohtuvat. Samalla kyky tuntea nälkää katoaa, ja ihminen alkaa syödä tavan tai lohdun vuoksi.

Näläntunne palaa, kun ei venytä ateriaväliä kolmea, neljää tuntia pidemmiksi eikä hoppuile ruokapöydässä. Aterimet voi laskea välillä lautasen reunalle ja kuulostella tilannetta: jokohan tämä riittäisi?

Lounaan jättäminen väliin ei ole merkki työtehosta, päinvastoin. Oikeasti ruokatauko lepuuttaa kuin miniloma keskellä päivää – ainakin, jos laittaa puhelimen äänettömälle eikä syö eväitä työpisteen ääressä sähköposteja silmäillen.

Liiku luonnossa

Luonto elvyttää ja tasapainottaa kiireistä mieltä ja kehoa, vaikkei siellä tekisi mitään erityistä. Jo vartin oleskelu luonnossa saa aikaan myönteisiä muutoksia verenpaineessa, sykkeessä ja veren stressihormonipitoisuuksissa. Eikä sitä varten tarvitse mennä metsään: pelkkä piipahdus lähipuistoissa, sisätilan viherkasvien tai ikkunasta näkyvän luonnon katseleminen laskevat kierroksia.

Ihminen ja eläimet ovat osa luontoa. Aikaa ja voimavaroja kannattaa antaa myös hyville ihmissuhteille ja lemmikeille – tehokkaille palauttajille.

Rentoudu

Tarvitsemme lepoa ja rauhoittumishetkiä pitkin työpäivää. Ilman taukoja työkuormitus kasautuu ja palautuminen jää kokonaan vapaa-ajalle. Silloin virtaa ei riitä harrastuksiin tai ihmissuhteisiin.

Taukojen ei tarvitse olla pitkiä, jo muutaman minuutin rentoutuminen riittää. Se aktivoi parasympaattista hermostoa, joka rauhoittaa elimistöä ja lataa akkuja.

Rentoutumista kannattaa harjoitella päivittäin pysähtymällä, eli keskittymällä hengitykseen ja hetkeen, ja havainnoimalla, mitä keholle ja mielelle kuuluu. Vähitellen rentoutumisesta tulee tapa, jolloin elimistö oppii palautumaan rasituksesta entistä nopeammin. Turvallinen kosketus on kaikkein nopein rentoutusmenetelmä: hali tekee hyvää!

Pikkiriikkisetkin tauot käynnistävät palautumisen, eikä niitä tarvitse järjestämällä järjestää. Jo muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin kestävä pysähtyminen ja ajatusten irrottaminen käsillä olevasta tekemisestä palauttaa.

Älä anna ajatustesi viedä

Myös oma asenne voi joko lisätä tai vähentää kuormitusta. Omaa ajattelua ja tekemistä ylipäänsä kannattaa tarkastella ja miettiä, palvelevatko ne omaa jaksamista.

Negatiiviset ajatukset aiheuttavat ikäviä, kuluttavia tunteita, eikä niihin kannata takertua. Ajatukset tulevat ja menevät, ja niistä voi opetella päästämään irti. Omaa suhtautumistapaa asioihin voi tietoisesti muokata myönteisemmäksi. Mukavia asioita muistelemalla ja mielikuvilla herkuttelemalla pystyy ohjaamaan omaa mieltä vähemmän kuormittavaan suuntaan.

Väsyneenä omasta palautumisesta huolehtiminen voi tuntua ylivoimaiselta. Kaikkea ei tarvitse eikä kannata tehdä kerralla. Jos väsyttää, nukutaan. Levänneenä ajatukset selkiytyvät.

Palautuminen kärsii, jos hankit liikkumalla lisäkuormaa

Henkinen väsymys piiloutuu usein fyysisen väsymyksen taakse. Liike herättelee kehon ja mielen. Rankan päivän päälle kannattaa liikkua kevyesti, sillä muuten kuormitus voi kasvaa liian suureksi. Jos silmät pyrkivät väkisin kiinni, liikkuminen kannattaa siirtää toiseen ajankohtaan. Rättiväsyneenä tapaturmien riski kasvaa ja liikunnasta on ilo kaukana.

Kevyt, mukavalta tuntuva liikunta auttaa palautumaan kuormituksesta. Metsäkävely tai venyttely sopii rankan päivän päälle hikitreeniä paremmin.

Liikunta palauttaa, vaikkei se tapahtuisi ohjatusti tai lenkkipolulla. Elimistö ei tiedä, käveleekö ihminen juoksumatolla vai bussipysäkiltä kotiin.

Kun 52-vuotias Laura tulee työpäivän jälkeen kotiin, hän ottaa ensimmäiseksi rintansa pois. Lauran 18-vuotias tytär asuu äitinsä kanssa ja on tottunut löytämään tekotissejä ympäri asuntoa. Kolme vanhempaa poikaa asuvat jo omillaan.

Viimeisen viiden vuoden aikana Lauralta on poistettu sekä rinnat että munasarjat. Raskaiden syöpähoitojen seurauksena hän menetti myös hiuksensa ja ripsensä reiluksi puoleksi vuodeksi. Kaikkien naiseuden merkkien menettämisen jälkeen päättyi myös pitkä parisuhde.

– Vaikka minäkuvani on ollut kovilla, olen kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana todella vahvaksi ja itsenäiseksi.

Lauran rintakehään on tatuoitu kaunis kukkakuvio. Hän otti tatuoinnin itselleen 30-vuotislahjaksi. Kun hänellä vielä oli rinnat, se asettui kauniisti rintavaon laitaan. Nyt kuva on rintojen poiston vuoksi kääntynyt vähän sivuttain.

– Olen kiitollinen siitä, että rintani poistanut kirurgi halusi säästää tatuointini. Se on tärkeä muisto rinnoistani.

”Pelkäsin ja surin elämätöntä elämää”

Ensimmäisen patin rinnasta löysi Lauran silloinen avopuoliso.

– Hän sanoi, että älä nyt pelästy, mutta täällä on jotakin outoa. En itse onnistunut tuntemaan mitään, mutta luotin mieheeni ja menin jo samalla viikolla lääkäriin.

Laura oli 47-vuotias. Hän oli ollut jo pitkään hyvin väsynyt, mutta ei osannut aavistaa, että väsymys voisi liittyä syöpään. Myös puoliso ja Lauran esimies olivat kiinnittäneet huomiota tämän uupumukseen.

– Vasta lääkärissä ymmärsin, että kaikki ei ehkä olekaan hyvin. Minut kutsuttiin heti mammografiakuvauksen jälkeen ultraäänitutkimukseen, ja sain kuulla sairastavani rintasyöpää. Leikkausaikakin selvisi jo parin päivän päästä.

Pelko ja suru nostivat nopeasti päätään. Laura oli työskennellyt sairaanhoitajana ja saattohoitanut työssään rintasyöpäpotilaita. Hänen oma veljensä oli sairastanut leukemian, ja täti oli kuollut rintasyöpään vain 34-vuotiaana viiden vuoden sairastamisen jälkeen.

– Minulla oli aina ollut voimakas tunne siitä, että minä en syöpää saa.

Kun syöpä sitten tuli, Laura oli aivan varma, että hän kuolisi. Hän uskoi, että elinaikaa olisi jäljellä juuri tuo viisi vuotta.

– Saattohoitotyössä olin oppinut, ettei kuolemaa kannata pelätä. Elämätöntä elämää, sitä minä pelkäsin ja surin aivan valtavasti.

Hän makasi kotona sohvalla ja luki yhä uudelleen syöpäjärjestöjen opasta.

– Tuntui aivan hullulta, että olin aiemmin jakanut näitä oppaita muille ja nyt olin itse syöpäpotilaana sitä lukemassa.

Suurin suru tuli, kun Laura ymmärsi, ettei hän ehkä koskaan näkisi syntymättömiä lastenlapsiaan.

– Alkuun vain istuin nojatuolissa, itkin ja virkkasin vaatteita lastenlapsilleni, joita en ehkä koskaan pääsisi näkemään.

”Sairaudenkin keskellä kaipasin seksiä ja läheisyyttä”

Lauran oikeasta rinnasta leikattiin osa pois. Hän itse toivoi koko rinnan poistoa, mutta lääkärit eivät katsoneet sitä tarpeelliseksi. Ensimmäisen sytostaattihoidon jälkeen kuukautiset loppuivat. Vaihdevuosioireet olivat raskaat. Laura nukkui yöt pyyhkeen päällä, sillä hän hikoili niin paljon. Koko keho reagoi sytostaattihoitoihin voimakkaasti. Voimat katosivat ja kehoa särki niin, ettei Laura pystynyt enää nukkumaan. Olkapäällä istui peikkona pelko siitä, että sama syöpä tulisi myös tyttärelle.

– Välillä tuntui, että en jaksanut edes hengittää. Kotona esitin kuitenkin vahvempaa kuin olinkaan. Ajattelin, että jos tyttäreni joskus saisi rintasyövän, en haluaisi jättää hänelle sellaista muistoa, että tästä ei voisi selvitä. Kun lapsi ja mies sitten lähtivät arkiaamuisin kotoa, huokasin helpotuksesta: minun ei enää tarvinnut sinnitellä voimieni äärirajoilla.

Lauran hiukset, silmäripset ja kulmakarvat lähtivät. Kosmetologiksi opiskeleva tytär opetti hänet meikkaamaan itselleen kulmakarvat ja rajaamaan silmät kauniisti. Kortisoni turvotti ja sai ihon kukkimaan.

– Muistan siltä ajalta ihmisten katseet. Ravintolassa eräs nainen tuli pyytämään, että lähtisin kotiin sairastamaan, hän koki kai kaljun päälakeni uhkaavaksi.

Kun Laura katsoi peiliin, hän ei enää tunnistanut itseään. Hän oli muuttunut sairaanhoitajasta potilaaksi.

– Kaiken keskellä kaipasin seksiä ja läheisyyttä. Kumppanini kuitenkin varoi minua kovasti – hän pelkäsi, että kuntoni oli liian huono.

Laura kävi syöpähoidoissa koko talven. Hän tiesi, että viimeinen hoitokerta tulisi olemaan rankka. Hän saapui hoitoon yksin, yllään lastensa antama paita, jossa luki paljetein kirjailtuna WINNER.

”Lapseni joutuvat pohtimaan, menevätkö he geenitestiin”

Koska suvussa oli paljon syöpää, Laura sai lähetteen genetiikan laitokselle. Kävi ilmi, että hän oli perinyt isältään geenivirheen, joka aiheuttaa kohonnutta riskiä sairastua erityisesti rinta- ja munasarjasyöpään. Testin tulos selitti monen Lauran suvussa syöpään kuolleen esiäidin kohtalon.

– Tulokset saatuani muistan tunteneeni suurta helpotusta. Olin syyllistänyt syövästä itseäni ja ajatellut, että sairastumiseni syy oli ehkä syömässäni ruoassa tai tupakanpoltossa. Geenitutkija totesi, ettei minun enää tarvitse miettiä, miksi sairastuin.

Geenitestin jälkeen isä ja tytär kävivät pitkän keskustelun. Isä tunsi suurta surua siitä, että oli aiheuttanut Lauralle tämän tilanteen.

– Halusin, että isäni ymmärtää, ettei hän olisi voinut tälle tilanteelle mitään. Jos olisin tiennyt kantavani geenivirhettä, en ehkä olisi tehnyt itse lapsia lainkaan.

Lauran tytär täytti juuri 18 vuotta ja on menossa geenitestiin syksyllä. Jos virhe löytyy, hän voi poistattaa rintakudoksen ennakoivasti ja munasarjat 40 vuoden iässä pienentääkseen riskiä. Tytär pääsee joka tapauksessa tehostettuun rintasyöpäseurantaan jo muutaman vuoden päästä.

– Olen onnellinen siitä, miten hyvää seurantaa ja hoitoa geenivirheen kantajille tarjotaan. Minä käyn jatkossakin kontrollissa kerran vuodessa. Tietysti on surullista, että kaikki lapseni joutuvat pohtimaan, menevätkö he testiin, kantavatko he virhettä ja jos kantavat, miten se heihin vaikuttaa.

Geenitestin tulos selitti monta Lauran suvun naisten syöpäkuolemaa. Lauran 18-vuotias tytär on menossa testattavaksi.

”Minua pelotti, että äitiys katoaisi minusta munasarjojen ja rintojen poistossa”

Kun uusi rintasyöpä toisesta rinnasta parin vuoden päästä ensimmäisestä löytyi, Laura oli hetken sietokykynsä äärirajoilla.

– Olin polvillani eteisen lattialla ja huusin täyttä kurkkua. Ajattelin, että en kestä tätä toista kertaa. Olin ollut vahva ihminen, langat olivat aina pysyneet käsissäni hyvin, mutta silloin ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin, että tästä en enää selviä.

Laura kävi terapiassa ja yritti pysyä mukana lääkäreiden nopeissa käänteissä.

Rinta poistettiin, ja sen jälkeen Laura tunsi pitkään olevansa vain puolikas. Hän oli ollut suuririntainen nainen, ja nyt jäljellä oli vain toinen, osaleikattu, painava rinta. Munasarjojen ja toisen rinnan koko poistoa alettiin suunnitella syöpäriskin vuoksi. Uusia hoitoja ei tarvittu, mutta suunnitelmat järkyttivät Lauraa. Hän ei ollut varma, mitä naiseudesta jäisi enää jäljelle, kun munasarjat ja toinenkin rinta poistettaisiin. Hän oli imettänyt pitkään lapsiaan, ja rinnat olivat hänelle myös seksuaalisesti hyvin tärkeät.

– Vaikka tiesin, että en enää tekisi lapsia, tuntui pahalta, että se mahdollisuus vietiin minulta munasarjojen poistossa kokonaan pois. Olin elämässäni ollut aina ensisijaisesti äiti. Minua pelotti, että äitiys katoaisi minusta leikkauksissa. Lisäksi pelkäsin, että seksuaalisuuteni tulisi muuttumaan kokonaan, kun erogeenisesti herkkä alue poistettaisiin vartalostani.

”Myöhemmin sain tietää mieheni aloittaneen uuden suhteen toisen syöpäni aikaan”

Kun toinen rinta vielä oli jäljellä, Laura kirjoitti päiväkirjaansa olevansa muotopuoli. Hän oli varma, että mies halusi erota. Tämä ei halunnut enää lainkaan seksiä eikä halunnut koskettaa Lauran rintakehää.

– Ennen syöpähoitoja olimme sopineet, että olemme koko tämän matkan rehellisiä toisillemme ja kerromme suoraan, jos pää ei kestä tätä kaikkea. Vasta myöhemmin sain tietää hänen aloittaneen uuden suhteen toisen rintasyöpäni aikoihin.

Laura keskusteli pitkään miehensä kanssa lääkärien suunnitelmista: mitä tarkoittaisi, jos hänellä ei olisi rintoja enää lainkaan? Mies oli sitä mieltä, että leikkaus kannattaisi tehdä, sillä sen jälkeen syöpää ei tarvitsisi enää pelätä.

– Niin menin sitten leikkaukseen. Muistan, kuinka olin tullut sairaalasta kotiin ja seisoin alasti kylpyhuoneen peilin edessä. Katsoin itseäni ja itkin ja itkin. Olin rinnaton, ja syömäni hormoni oli tuonut minulle lisäkiloja. Mies tuli selkäni taakse seisomaan, katsoi peilikuvaani ja totesi, että hyi, eihän susta ole jäljellä kuin iso maha.

Suhde päättyi pian tuon jälkeen. Laura sanoo, että ex-miehen kommenteista huolimatta hän tunsi leikkauksen jälkeen olonsa ensimmäistä kertaa taas kokonaiseksi.

Kotitisseinä neulotut pumpulirinnat

Kotoa lähtiessään Laura toistelee itselleen litaniaa avaimet, puhelin, tissit. Ne ovat tärkeät asiat, jotka eivät saa jäädä matkasta. Rintaproteesien kanssa oli aluksi mietittävä pukeutuminenkin uudelleen. Laura oli käyttänyt paljon mekkoja ja avonaisia kaula-aukkoja. Nyt proteesit eivät sopineetkaan noihin vaatteisiin.

Laura päätti ostaa itselleen erityisen naisellisia vaatteita. Vaatekaappi täyttyi kukkakuoseista ja kirkkaista väreistä.

Kirurgi on tarjoutunut rakentamaan uudet rinnat, mutta Laurasta tuntuu, ettei hän niitä tarvitse. Lauralle tarjottiin mahdollisuutta myös rintakehän korjausleikkaukseen. Leikkaavan lääkärin mielestä rintakehästä olisi saanut muutamalla kiristyksellä kauniimman ja symmetrisemmän näköisen. Laura kuitenkin kieltäytyi päättäväisesti.

– Leikkaus on aina riski. En halua, että rintakehääni aukaistaan enää kertaakaan.

Kotitisseinä Laura käyttää amerikkalaisia knitted knockerseja, ne ovat mukavan tuntuiset vapaaehtoisten neulomat pumpulirinnat.

– Aika usein olen kotona ilman rintoja ja saatan lähteä kauppareissullekin ilman niitä.

”Ystävät jaksavat kertoa minulle, kuinka hyvältä näytän”

Sairastamisen aikana päiväkirja oli Lauran pelastusrengas. Kansilehdelle hän kirjoitti otsikoksi ”Minun matkani”. Sivut alkavat synkistä tunnelmista.

– Käsittelin omaa kuolevaisuuttani. Listasin toiveita hautajaisiani varten aina musiikkivalinnoista lähtien.

Vähitellen sivuille hiipii toivoa. Vaikka elämä voi päättyä, siitä voi nauttia tässä hetkessä. Laura alkoi listata asioita, jotka toivat hänelle iloa ja nautintoa arjessa. Jalkakylpy pitkän päivän päätteeksi tai ihana keskustelu syövän sairastaneen ystävän kanssa.

– Myös terapiassa käyminen pelasti minut. Oli upeaa saada puhua vapaasti niin hyvästä kuin pahasta ilman pelkoa siitä, että loukkaan kuulijaani jotenkin.

Terapiassa Laura oivalsi, että hänellä oli jo työkalut selvitä suuristakin haasteista.

– Minun oli vain kuunneltava itseäni ja uskottava omiin kykyihini selviytyä.

Laura päätti, että hän ei jäisi rypemään negatiivisiin tunteisiin.

Hän on saanut paljon voimaa luonnossa liikkumisesta. Hän rakastaa vaeltaa yksin kansallispuistoissa.

– Haluan olla yksin ajatusteni kanssa ja taittaa taivalta keskellä luontoa. Kannonnokassa hiljaa istuminen on minun tapani käsitellä asioita. Samanlaista rauhaa ja hiljaista elämäniloa sain myös tai chin harrastamisesta. Iloon keskittyminen sai pelot pienenemään.

Sairauden keskellä Laura ei uskaltanut unelmoida.

– Tuntui valtavan hyvältä tänä vuonna herätä siihen, että minähän unelmoin etelänmatkasta! On arvokasta, että on varaa unelmoida tulevaisuudesta.

Mieli toipui hitaammin kuin keho.

– Vähitellen olen oppinut hyväksymään kehoni sellaisena kuin se nyt on. Tärkeimpiä peilejä ovat olleet ystävät, jotka jaksavat kertoa minulle, kuinka hyvältä näytän.

”Olen edelleen miehen silmissä haluttava nainen”

Laura on saanut voimaa myös treffeillä käymisestä. Hän on tutustunut miehiin, jotka ovat kohdelleet häntä seksuaalisena naisena.

– Se on äärimmäisen parantava kokemus, joka on vahvistanut itsetuntoani. Olen edelleen miehen silmissä haluttava nainen.

Laura on ihastunut ja huomannut toivovansa, että tapaisi vielä ihanan miehen.

Moni hänen tuntemansa rintasyöpää sairastava nainen ei koskaan paljasta rintakehäänsä kumppanilleen. Laura toivoisi, että voisi tehdä toisin.

– Rintakehäni on edelleen seksuaalisesti herkkä alue. Tunnen haamukipua ja muita tuntemuksia. Kylmällä tunnen, kuinka nännit nöpöttävät.

Ennen ensimmäistä rintaleikkausta Laura otatti itsestään alastonkuvia, joiden pääosassa olivat hänen suuret, kauniit rintansa.

– Nyt mietin, ottaisinko uudet voimauttavat alastonkuvat itsestäni ilman rintoja.

Haastateltavan nimi on muutettu.

Voiko pienessä flunssassa lähteä lenkille? Ei kannata, sillä jos kehossasi on huomaamaton virusperäinen sydänlihastulehdus, se voi kehittyä vakavaksi sydänlihastulehdukseksi – ja seuraukset voivat olla kohtalokkaat.

Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) kardiologian erikoislääkäri Jukka Lehtonen kertoo, että valtaosa sydänlihastulehduksista on hyvin vähäoireisia tai jopa oireettomia.

– Ihminen ei välttämättä tiedä sairastavansa sydänlihastulehdusta.

Sydänlihastulehdus johtuu joko viruksesta tai autoimmuunireaktiosta ja voi johtaa sydänlihaksen vaurioon. Suomessa vakavia sydänlihastulehduksia diagnosoidaan vuodessa kokonaisuudessaan 100–150.

Todellisuudessa tämän ulkopuolelle jää kuitenkin diagnosoimattomia sydänlihastulehduksia, koska diagnostiikka on Lehtosen mukaan vaikeaa.

Sydänlihastulehdus – näistä oireista tunnistat

Tavallisin oire sydänlihastulehduksessa on Lehtosen mukaan rintakipu. Oireita voi kuitenkin olla vaikeaa yhdistää juuri sydänlihastulehdukseen.

– Vakavassa tautimuodossa oireet voivat olla hyvin samankaltaisia kuin sydäninfarktissa eli voimakasta rintakipua ja hengenahdistusta.

Vakaviin oireisiin voi liittyä rintakivun ja hengenahdistuksen lisäksi myös pyörtyminen ja sydämensykkeen nousu.

Sen sijaan vakavat autoimmuuniperäiset myokardiitit eli sydänlihastulehdukset ovat yleisimpiä 40–50-vuotiailla naisilla. Tarkkaa syytä tähän ei tiedetä, mutta Lehtosen mukaan taustalla vaikuttavat ainakin perinnölliset tekijät.

– Muutkin autoimmuunisairaudet, kuten reuma ja Sjögrenin oireyhtymä, ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä. Sukupuolten välillä on eroa ainakin immuunijärjestelmässä.

Sydänlihastulehdus oireilee muun muassa rintakipuna, mutta siihen voi liittyä myös pyörtymistä ja sykkeen nousua.

Virus sydänlihastulehduksen taustalla

Virusperäiset sydänlihastulehdukset ovat yleisempiä nuorilla miehillä.

– Jos on saanut virusperäisen sydänlihastulehduksen, se ei johdu rasituksesta tai levosta, vaan taustalla on virus. Talviaikaan ihmiset ovat enemmän sisätiloissa ja sen vuoksi tartunnat nousevat.

Virusperäisessä sydänlihastulehduksessa eli virusmyokardiitissa voi raskaammassa fyysisessä rasituksessa syntyä vakavia rytmihäiriöitä tulehtuneeseen sydämeen. Siksi virusperäisen sydänlihastulehduksen aikana ja heti sen jälkeen tulisi pidättäytyä hikiliikunnasta.

Virusperäistä sydänlihastulehdusta esiintyy erityisesti varusmiesten keskuudessa. Suomessa tutkittiin jo 1970–1980-luvulla varusmiehiä. Jos heillä epäiltiin juuri virusperäistä sydänlihastulehdusta, lupaa urheiluun ei saanut.

– Heille tehtiin leporasitus ja jos ei tullut rytmihäiriötä, sitten oli lupa rasittaa itseään. Jos oli kova ja vakava rintakipu, rasitusta piti välttää.

Lehtosen mukaan hyvä käsihygienia on yksi keino estää saamasta virusperäistä sydänlihastulehdusta, aivan niin kuin tavallista virusperäistä flunssassakin.

– Jos on flunssa, on hyvä muistaa vanha neuvo, ettei pidä rasittaa itseään.

Flunssasta tervehtymisen jälkeen olisi hyvä välttää raskasta liikuntaa noin viikon ajan.

Äkkikuolema koskettaa muutamia ihmisiä

Mitä vakavammasta sydänlihastulehduksesta puhutaan, sitä suurempi riski äkkikuolemaan on. Lehtonen itse hoitaa juuri vakavan sydänlihastulehduksen saaneita.

– Se ei ole kansantauti, mutta koskettaa usein nuoria aikuisia ja varhaisessa keski-iässä olevia. Sen saaville ihmisille se on dramaattinen. Osa näistä tapauksista on sellaisia, että ihminen lähtee juoksutapahtumaan maratonille ja voimakas rääkki laukaisee rytmihäiriön.

Vuosittain sydänlihastulehdukseen kuolee Lehtosen mukaan muutamia ihmisiä äkillisesti.

Jos kärsit rintakivusta, mene lääkäriin

Sydänlihastulehdusta tutkitaan verikokeella, sydämen ultraäänitutkimuksella ja tarvittaessa myös magneettitutkimuksella. Joskus täytyy tehdä varjoainekuvaus, jotta sydänlihastulehdus erotetaan sepelvaltimotaudista. Lehtosen mukaan lääkäriin kannattaa mennä aina, jos tuntee kovaa rintakipua.

– Vaaran merkkejä ovat rintakivun lisäksi sydämen tykytys, hengenahdistus sekä jalkojen turpoaminen.

Vakavaa sydänlihastulehdusta hoidetaan vahvoilla sydänlääkkeillä. Joskus joudutaan tekemään jopa sydämensiirto.

Lievässä sydänlihastulehduksessa hoidoksi riittää lepo ja tarvittaessa tulehduskipulääke, jolloin tulehdus rauhoittuu itsekseen.

Lue myös: Nuori ja hyväkuntoinenkin voi saada sydäninfarktin – älä ohita näitä varoitusmerkkejä

Saana Akiolan oli määrä toimia Tanssii tähtien kanssa -ohjelman 12. kaudella Mikael Jungnerin tähtiopettajana. Toisin kuitenkin kävi, sillä Saana sairastui mononukleoosiin. Jo TTK-treenien alussa Saanan vointi alkoi heiketä.

– Olin todella, todella väsynyt. Minulla on kuitenkin taipumusta anemiaan, joten ajattelin, että ehkä kyse on siitä, että rauta-arvoni ovat alhaalla ja tarvitsen vain lisää rautaa, Saana kertoo.

Heikko olo alkoi näkyä ulospäin

Rautakuuri ei kuitenkaan tuonut helpotusta Saanan oloon. Hänen väsymyksensä alkoi näkyä ulospäin.

– Yksi tanssioppilaistani kysyi tunnillani, pysyykö minulla silmät auki. Itku silmässä sanoin, että ei meinaa pysyä, en tiedä, mikä minulla on, Saana muistelee.

Pian Saana huomasi, että hänelle oli ilmestynyt huomattavat silmäpussit. Se ihmetytti Saanaa.

– Minulla ei ikinä ennen ole ollut silmäpusseja, Saana kertoo.

Jälleen Saana ajatteli, että ongelmalle löytyy yksinkertainen selitys. Hän selitti silmäpussit sillä, että treenisalilla ei toiminut ilmastointi.

Kuume ja kurkkukipu sekä turvotus saivat Saanan lääkäriin

Silmäpussit kuitenkin vain kasvoivat kahden viikon ajan. Sitten iski hirveä kurkkukipu ja kuume. Saanan naama alkoi turvota joka puolelta. Niskan ja leuan imusolmukkeetkin olivat turvoksissa. Saana päätti hakeutua lääkäriin.

– Ihmettelin, onko minulla angiina, kun kurkkuuni sattui niin paljon.

Lääkärissä Saanasta otettiin testejä. Koska niissä ei kuitenkaan näkynyt mitään, hänet lähetettiin kotiin lepäämään.

– Kysyin lääkäriltä, miten naamani ja silmäpussini voivat näyttää tältä. Minulle sanottiin, että kyseessä on varmaan vain niin raju virus. Otin itsestäni kuvan tuon ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen. Silmäni olivat jo melkein turvonneet kiinni. Naamani oli ihan muodoton.

Saana ajatteli, että hän lepää pari päivää ja jatkaa sen jälkeen treenejä Mikaelin kanssa.

Hurjistunut tauti pakotti Saanan sairaalahoitoon

Oireet kuitenkin vain hurjistuivat.

– Minulla oli kuumetta 39,6 astetta, eikä se laskenut edes lääkkeiden avulla millään. Naama vain jatkoi turpoamistaan. Kahden päivän päästä silmäni turposivat kiinni.

Saanan 7- ja 5-vuotiaat lapset olivat isällään ja Saana oli kotona yksin, kun Saanan silmät alkoivat aamulla, kaksi päivää lääkärissä käymisen jälkeen, muurautua kiinni. Onneksi Saanan sisko pystyi rientämään apuun.

– Sinä aamuna tajusin, että tilanne on todella huono.

Saanan sisko vei Saanan päivystykseen. Siellä Saanalle tehtiin testejä. Tällä kertaa otetut testit paljastivat, että kyseessä on mononukleoosi, johon ei ole olemassa lääkkeitä. Oireita yritettiin kuitenkin helpottaa.

– Minua nesteytettiin tipan avulla ja minulle annettiin kipulääkkeitä, Saana muistelee.

Koska olo ei helpottanut, Saana lähetettiin läheisimpään sairaalaan. Saanan olo vain paheni.

– En nähnyt enää yhtään mitään ja minua sattui ihan joka puolelle. Minulla oli kauhea päänsärky. Tuntui, että päässäni on kranaatti, joka räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Siihen kipuun eivät auttaneet mitkään lääkkeet.

Pian Saana alkoi oksennella. Hän ei päässyt enää sängystä ylös, eikä hän pystynyt juomaan eikä syömään. Koska turvotusta ei saatu laskemaan, hän ei nähnyt useampaan päivään mitään.

– En tiennyt noina päivinä lainkaan, mitä tapahtuu. En pystynyt katsomaan puhelimeeni tulleita viestejä, kuulin vain, kun niitä tuli. Minulle myös soiteltiin, mutta yhdessä vaiheessa en pystynyt enää puhumaankaan, kun kurkkuni turposi. Pyysin välillä hoitajia kertomaan, kuka minulle oli laittanut viestiä. Olo oli aika avuton, koska en tiennyt, kauanko tällainen tila kestää, Saana kuvailee.

Saanan mieleen on jäänyt sairaalassa erityisesti yksi hetki.

– Makasin sairaalasängyssä ja kuulin, kun viereisessä sängyssä joku katsoi televisiota ja sieltä tuli Tanssii tähtien kanssa -mainos. Se oli ihan liikaa ja hajosin ihan totaalisesti. Mietin, että mitä tässä tapahtui. Silloin tuntui, että kaikki kaatuu päälle, Saana kuvailee.

Saana Akiolan oli tarkoitus tanssia Mikael Jungnerin kanssa Tanssii tähtien kanssa -ohjelman 12. tuotantokaudella.

Sairaalassa oli tehtävä kipeä päätös jättää ensimmäinen live-lähetys väliin

Saana yritti olla optimistinen, mutta sairaalassa olon aikana hänen oli myönnettävä, että ainakin ensimmäinen live-lähetys olisi jätettävä väliin.

– Minun piti vain myöntää, että ei tästä noustakaan, Saana sanoo.

Pikkuhiljaa Saanan silmät alkoivat aueta ja hän pystyi alkaa syödä. Viikon sairaalareissun jälkeen Saana päästettiin kotiin.

– Äitini tuli hakemaan minut sairaalasta ja menin hänen luokseen. Hän piti minusta huolta vielä pari päivää. Naamani oli edelleen sen verran turvoksissa, että olin niin hurjan näköinen, etten uskaltanut vielä nähdä lapsiani. He olisivat voineet pelästyä. Äitinikin alkoi itkeä, kun hän näki minut sairaalassa.

Olo oli kotiuttamisen jälkeen hyvin hatara.

– Kun pääsin sairaalasta, kuntoni oli ihan rappeutunut. Saatoin puhuessa joutua menemään kyyryyn, kun pelkkä puhuminen alkoi hengästyttää niin paljon. Kävelin köpötellen ja sykkeet nousivat koholle todella pienistä asioista.

Pernan laajentuminen tarkoitti koko TTK-kauden väliin jäämistä

Saanan kunto alkoi kotiuttamisen jälkeen palautua melko nopeasti. Mononukleoosi oli kuitenkin aiheuttanut Saanalle pahan maksatulehduksen, ja kun tutkittiin, voisiko Saana aloittaa jälleen treenaamisen, hän sai jälleen huonoja uutisia: hänen pernansa oli laajentunut taudin seurauksena. Käytännössä se tarkoitti sitä, että koko TTK-kausi oli jätettävä väliin.

– Se tarkoitti totaalia liikuntakieltoa siitä hetkestä lähtien, ettei perna vain repeä. Kun kuulin, että perna on laajentunut, ymmärsin, etten voi uhmata terveyttäni. Niin tyhmä minäkään en ole, että lähtisin tanssimaan sillä riskillä, että pernani repeää. Vaikka sisukas olenkin, sellaista en tekisi. Olen aikuinen ihminen ja äiti, eli vastuussa itsestäni jo lastenikin takia.

Liikuntakielto kesti kaikkiaan neljä viikkoa ja se tarkoitti sitä, että Saanan oli jättäydyttävä pois ohjelmasta. Se oli kova isku. Ohjelma on hyvää markkinointia ja merkitsee jokaiselle ohjelman opettajalle työrintamalla paljon.

– Jouduin käymään todella syvissä vesissä paitsi fyysisesti myös henkisesti. Minulla oli syksyn alussa todella hyvä draivi ja sitten tuntui, että kaikki vain romahti töiden kannalta.

Saana sai kuitenkin lääkäreiltä luvan mennä tanssimaan Tanssii tähtien kanssa Roosa nauha -ohjelmaan. Nostoja hän ei saanut tuolloin vielä tehdä. Myös iskuja ja painetta vatsan kohdalla oli vältettävä. Silti tanssiparketille pääseminen oli Saanalle iso asia.

– Koko identiteettini tuntui olevan kadoksissa sairastamisen aikana. En ole koskaan ennen ollut näin pitkää aikaa tanssimatta.

Sairastuminen sai Saanan pohtimaan elämän peruskysymyksiä.

– Sairastuminen sai minut ymmärtämään, miten pienestä kaikki on kiinni. Nykyään osaan kunnioittaa ihan eri tavalla terveyttä ja elämää ylipäätään. Olen oppinut, että terveydellä ei voi leikkiä. Monesti olen lähtenyt treenaamaan kuumeisena tai flunssassa. Niin ei pitäisi tehdä.

”Monesti olen lähtenyt treenaamaan kuumeisena tai flunssassa. Niin ei pitäisi tehdä.”

Lokakuun lopussa Saana sai viimein iloisia uutisia

Lokakuun lopussa Saana kävi uusissa verikokeissa ja pernan ultrassa. Saanan oli tärkeää saada tietää, mikä hänen fyysinen tilansa on, sillä Tanssien tähtiin -kiertue starttaa marraskuun 19. päivä ja hänen oli määrä olla kiertueella mukana tanssimassa.

Lääkäri arvioi etukäteen, että perna ei luultavasti ole ehtinyt lokakuun loppuun mennessä palautua. Saana sai ultran jälkeen kuitenkin iloisia uutisia.

– Parin päivän kuluttua ultrasta lääkäri soitti ja sanoi, että kaikki veriarvoni olivat normaalit ja hänenkin yllätyksekseen myös perna oli pienentynyt jo todella lähelle normaalia. Sain siis luvan alkaa taas elämään normaalia elämää, tanssimaan ja urheilemaan! Uskon, että omalla positiivisuudellani ja halullani parantua oli merkitystä, mieli pystyy ihmetekoihin.

Tällä hetkellä Saanan vointi on hyvä ja Tanssien Tähtiin -kiertueen treenit kovassa vauhdissa.

– Olen ehkä maailman onnellisin tanssija, kun saan olla kiertueella mukana. Arvostan sairastumisen jälkeen perusarkeani ihan eri tavalla. Tunnen myös entistä vahvemmin kiitollisuutta siitä, että saan tehdä työkseni jotain näin siistiä, Saana sanoo.

Lue myös:

Tanssii tähtien kanssa laittaa kilpailijat hurjaan rääkkiin – Meeri Koutaniemi ja Olli Herman ihmettelevät muutoksia kehossaan

Helena Ahti-Hallberg neuvoi TTK-tähtiopettaja Kia Lehmuskoskea ottamaan tavallisen miehen – kertoo syyn tähän Seurassa: ”Valitettavan usein nuoret haihattelevat kuuta taivaalta”

Kaikkien aikojen menestynein Tanssii tähtien kanssa -opettaja Matti Puro keikkailee yhdessä kihlattunsa kanssa ja liekittää pihvejä – listasimme 4 asiaa, joita moni ei hänestä tiedä

Matti Puro on kahminut eniten Tanssii tähtien kanssa -kilpailun voittoja – asiantuntija kertoo, mikä tekee tähtivalmentajasta huipun

Sormiin tuli rakkuloita ja ne turposivat. Kynnenalusten iho märki ja kutisi. Oli joulukuu 2012 ja meikkaaja-maskeeraajana kauneushoitolassa Joensuussa työskennellyt Maria Purmonen oli ottanut töissä noin viikkoa aikaisemmin rakennekynnet.

Maria ei kuitenkaan ensin tiennyt, mistä oli kyse, koska hänellä oli ollut rakennekynnet ennenkin. Hän googlasi, että rakennekynsien laitossa käytettävästä akrylaatista voi tulla allergiaa.

Kun Maria otti rakennekynnet, niissä oleva geeli ei laittovaiheessa kovettunut kunnolla. Altistuminen akrylaatille tapahtui, kun akrylaattigeeli pääsi kosketuksiin ihon kanssa.

Ihosairaalan ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Hannele Virtanen sanoo, että akrylaattiallergia tulee harvoin yhden käyttökerran jälkeen, vaan käytön pitää jatkua pidempään.

– Kyseessä on viivästynyt ihokosketusallergia, jonka oireena on kosketusalueelle tuleva ihottuma ja joskus rakkuloita. Ihottumaa tulee tyypillisesti muutaman päivän viiveellä aineen käytöstä.

Metakrylaatit, akrylaatit ja ripsiliimoissa käytettävä syanoetyyliakrylaatti herkistävät monomeerisessä, kovettumattomassa muodossaan, mutta kovetuttuaan lopulliseen polymerisoituneeseen muotoonsa UV-valon tai ilman avulla, ne eivät enää herkistä.

Akrylaatit ovat haihtuvia aineita, eli jos niitä on hengitysilmassa, ne voivat aiheuttaa myös nuhaa sekä silmä- tai hengitystieoireita.

Virtasen mukaan arviolta 1–2 prosenttia käyttäjistä herkistyy näille aineille. Todellinen määrä jää kuitenkin pimentoon, koska ei tiedetä, kuinka moni herkistynyt ei käy testeissä. Herkistyneistä noin kaksi kolmasosaa on kauneudenhoitoalalla toimivia ammattilaisia. Akrylaattiallergia on Virtasen mukaan viime vuosina lisääntynyt, koska kynsien ja ripsien laitto on yleistynyt.

Akrylaattiallergian voi testata sairaalassa

Maria poistatti rakennekynnet kauneushoitolassa pari viikkoa niiden laitosta. Oireet olivat tuolloin jo lieventyneet, mutta kynsien sisällä oleva iho märki yhä.

Akrylaattiallergian voi testata ihotautilääkärin lähetteellä yliopistosairaaloissa ja keskussairaaloissa.

Joulukuun lopussa 2012 lääkäri kirjoitti Marialle reseptin antibioottikuuriin ja kortisonivoidetta oireiden lievittämiseen. Hän sai myös sairaslomaa töistä muutaman päivän.

– Palasin töihin sairasloman jälkeen tammikuun alussa ja oireet palasivat, kun tein töissä muutamat kynnet asiakkaille.

Maria sai viikon sairaslomaa ja lähetteen Pohjois-Karjalan ihotautien ja allergologian poliklinikalle. Siellä hänelle tehtiin helmikuussa ihopistokokeella allergiatesti ja huhtikuussa epikutaani- eli lapputesti. Selvisi, että Maria oli herkistynyt akrylaatille.

– Lääkäri sanoi, että nämä ovat helposti vältettävissä olevia aineita.

Tiesitkö, että myös kosmetiikassa voi olla akrylaattia?

Maria kuitenkin huomasi, että pelkkä rakennekynsien ja ripsienpidennysten käytön lopettaminen ei riitä akrylaattiallergiassa.

Kosmetiikassakin voi olla akrylaattia. Maria katsoo tuoteselosteet tarkasti, kun hän valitsee esimerkiksi kasvovoidetta, meikkivoidetta tai kynsilakkaa.

– Jos kynsinauhoille menee paljon kynsilakkaa, saattaa ihoni mennä siitä kohti rikki, mutta terveen kynnen päällä minulle ei ole tullut allergiaa, Maria Purmonen sanoo.

Maria tilaa nykyään kosmetiikkaa verkosta, sillä tuoteseloste on helppo tarkastaa kirjoittamalla hakukenttään sanan ”acrylate.” Jos Maria menee kauneushoitolaan, hän selvittää etukäteen, onko tuotteissa akrylaattia.

Erikoislääkäri Hannele Virtanen kuitenkin painottaa, että esimerkiksi meikkien ja hiustuotteiden akrylaateista ei voi tulla oireita, koska kosmetiikan sisältämä akrylaatti on kovettuneessa eli polymerisoituneessa muodossa.

– Käytännössä kosmetiikassa oleva akrylaatti on kovettunutta mikromuovia ja se ei allergisoi.

Myös hampaiden paikkausaineessa on akrylaatteja, mutta ne aiheuttavat nykyään harvoin oireita, koska paikka-aineet ovat suljetuissa kapseleissa, joista annosteltuina ne kovettuvat nopeasti haluttuun kohtaan.

Virtanen sanoo, että ongelmana on kuitenkin se, että myös kaupoissa myytävissä kotikäyttöön suunnatuissa geelilakoissa on mukana allergisoivia kovettumattomia akrylaatteja.

– Se, että kosmetiikan valvontaa tiukennetaan EU-tasolla, vaatii yleensä kuitenkin isoja ongelmia ja allergiaepidemioita.

Maria joutui vaihtamaan alaa

Virtanen sanoo, että kauneudenhoitoalalla työskentelevillä ihmisillä paras tapa välttää akrylaattiallergiaa on käyttää suojakäsineitä ja huolehtia hyvästä ilmanvaihdosta. Akrylaatit ovat kuitenkin pienimolekyylisiä helposti läpäiseviä aineita, joten varmaa välttämiskeinoa ei ole.

– Työn jatkaminen on allergisoitumisen jälkeen hyvin vaikeaa. Jotkut yrittävät sinnikkäästi jatkaa työssään, vaikka viivästynyt ihokosketusallergia on pysyvä.

Maria Purmonen joutui lopettamaan työt tammikuussa 2013 kuukausi allergisoitumisesta, kun työsopimus purettiin koeajalla. Työn jatkaminen oli mahdotonta akrylaattiallergian takia.

Marian elämänsuunnitelmat menivät uusiksi, mutta hän tiesi, mitä tehdä. Maria aloitti opiskelun röntgenhoitajaksi vuonna 2013 ja työskentelee nyt Pohjois-Karjalan keskussairaalassa röntgenhoitajana.

– En jäänyt harmittelemaan asiaa, Maria kertoo nyt.

Maria Purmonen sanoo, että hän on aina mennyt elämässä nopeasti eteenpäin.

Lue myös: 

Allergisten reaktioiden pelko – uskallanko värjätä hiukset?

Huulet rohtuvat huulirasvan käytöstä huolimatta? Vääränlainen huulirasva voi kuivattaa huulia ja synnyttää huulirasvariippuvuutta

Kun tuoksut aiheuttavat tuskaa – tuoksuherkät kertovat: ”En todellakaan suostu suutelemaan tupakoivaa ihmistä”

Kun hiirille annettiin kuuden viikon ajan runsasrasvaista rehua, joka sisälsi puolukkajauhetta, sillä oli vaikutusta lihavuuteen ja matala-asteiseen tulehdukseen, ilmenee tuoreesta Tampereen yliopiston tutkimuksesta.

– Puolukka esti rasvaisen ruokavalion aiheuttamaa painon nousua ja haitallisen sisäelinrasvan kertymistä, kertoo tutkimusta johtanut Tampereen yliopiston farmakologian professori Eeva Moilanen.

Lisäksi puolukka esti runsasrasvaisen ravinnon aiheuttamaa veren glukoosi-, insuliini- ja kolesterolitasojen nousua.

Tutkimuksessa puolukkaryhmän hiirille annettiin kuuden viikon ajan runsasrasvaista rehua, joka sisälsi 20 prosenttia ilmakuivattua puolukkajauhetta. Toinen ryhmä sai runsasrasvaista rehua ilman puolukkaa, ja kolmas vähärasvaista rehua, jossa oli 10 prosenttia rasvaa kokonaisenergiasta. Hiirten painoa ja ruoan kulutusta seurattiin viikoittain.

– On kiinnostavaa nähdä, toistuuko tulos myös ihmisellä. Sillä on iso merkitys lihavuuden haittojen ehkäisemisessä, jos löydetään arkipäivän keinoja vaikuttaa lihavuuteen ja matala-asteiseen tulehdukseen.

Paljonko puolukkaa pitää syödä saadakseen terveysvaikutuksia?

Puolukka sisältää muun muassa antioksidantteja ja polyfenoliyhdisteitä, joilla voi olla myönteisiä terveysvaikutuksia.

– Olemme tutkineet puolukan fenolisia yhdisteitä, jotka voivat osaltaan selittää lihavuusmallissa havaittuja hyödyllisiä vaikutuksia.

Kokeellisissa malleissa hiirillä käytetään yleensä isompia annoksia kuin ihmisillä. Näin oli myös tamperelaisessa tutkimuksessa.

– Tämän tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, mikä olisi sopiva annos tai annossuositus ihmiselle.

Moilanen kuitenkin sanoo, että ravitsemussuosituksiin viittaava suositus puolukkaa on 100 grammaa eli noin kaksi desilitraa päivässä. Isommallekaan annokselle Moilanen ei näe estettä.

– Tuo määrä vastaa kukkuraista ruokalusikallista marjajauhetta.

Järki mukana – puolukka ei korvaa lääkärin määräämiä lääkkeitä

Moilasen mukaan puolukan, aivan kuten muidenkin marjojen syöminen, on hyödyllistä osana terveellistä ruokavaliota.

– Terveysvaikutteisilla luontaistuotteilla voi kuitenkin olla myös haitallisia vaikutuksia esimerkiksi maksan metaboliaan, jos niitä syödään suuria annoksia. Nyt tehdyssä tutkimuksessa puolukalla ei havaittu tällaisia haitallisia vaikutuksia.

Vaikka puolukalla oli suotuisia vaikutuksia sokeri- ja rasva-arvoihin, se ei korvaa lääkärin määräämiä lääkkeitä tai muita hoito-ohjeita, Moilanen sanoo.

–  Tutkimuksen tulokset kertovat puolukan terveyttä edistävistä vaikutuksista erityisesti lihavuuteen ja matala-asteiseen tulehdukseen. Lisätutkimusta tarvitaan tarkempien vaikutusmekanismien selvittämiseksi ja tulosten hyödyntämiseksi.

Lue myös: 

Hillo kovakuorisista marjoista – näin teet herukka-, karpalo- ja puolukkahillon

Nämä marjat lisäävät vastustuskykyä ja ehkäisevät flunssaa – 5 kotimaista terveyspommia

Mustikka, puolukka ja lakka ovat todellisia ravinnepommeja – metsämarjojen mahtavat terveyshyödyt

Nimenä Pekka Hyysalo on varmasti jokaiselle tuttu.

Vuonna 2010 vakavasti loukkaantunut freestylehiihtäjä on nimittäin todellinen ilmentymä suomalaisesta sisusta: 9 vuotta sitten tapahtuneen aivovamman jälkeen hänen kuntoutumisestaan annettiin synkät ennusteet, mutta nyt vuosia myöhemmin 29-vuotias urheilija inspiroi muita selviytymistarinallaan ja kannustaa jokaista panostamaan omaan terveyteensä.

Hyvinvoinnista puhuttaessa Pekka on oivaltanut varsinkin yhden asian olevan erityisen tärkeä – nimittäin palautumisen. Sen ydin muodostuu Pekan mukaan kolmesta asiasta.

– Yöuni, päiväuni ja ravinto. Siinä on pyhä kolminaisuuteni, Pekka kertoo.

Hyviin yöuniin Pekka panostaa päivittäin

Varsinkin kunnon lepo on asia, josta Pekka ei arjessaan pihistä. Urheilija kertoo panostavansa päivittäin ainakin kunnon yöuniin.

– Olen huomannut, että unien eteen voi tehdä paljon töitä illalla ennen nukkumaanmenoa. Yksi esimerkki on, että ei käytä illalla elektroniikkaa – mitään, mistä tulee sinistä tai valkoista valoa. Jos ne jättää pois, menee jo paremmin.

Itse Pekka nukkuu yössä noin 7–10 tuntia. Urheilija kertoo naurahtaen, että joskus uni saattaa maistua hänelle ”liiankin” hyvin.

– Edellisyönä pystyin nukkumaan 10 tuntia. Vaikka älylaitteet sanovat, että se on liian paljon, en välitä, koska yöunet olivat niin mahtavat ja pitkät.

Laskettelu on edelleen lajeista parhain

Vuonna 2010 tapahtuneen lasketteluonnettomuuden jälkeen Pekka joutui opettelemaan kävelyn uudestaan. Nyt kävelystä on tullut tärkeä osa urheilijan arkea. Pekka haluaa harrastaa hyötyliikuntaa päivittäin niin paljon kuin mahdollista. Arkiliikunnan lisäksi Pekka kertoo kuntouttavansa itseään aina silloin, kun vain ehtii.

– Sitten on sellaisia herkkuja, kuten laskettelu. Olimme Rukalla viikonlopun verran pari viikkoa sitten, ja se oli ihan huikeaa. Vieläkin rakastan sitä touhua – laskettelu on edelleen lempilajini, Pekka sanoo.

Viime vuonna Pekka juoksi ensimmäisen puolimaratoninsa. Nyt hän on jo asettanut itselleen uuden tavoitteen.

– Juoksen, jotta saisin joskus vielä jolkoteltua maratonin. Muita lajeja arkeeni ei oikein mahdukaan, jos avantouintia ei lasketa erikseen.

Ei punaista lihaa enää vuosikausiin

Ruoan suhteen Pekka suosii monipuolista ruokavaliota. Lähiaikoina hän kokeilut syödä myös mahdollisimman vegaanisesti.

– En ole vuosikausiin syönyt enää punaista lihaa. Tämä on auttanut minua jaksamaan paremmin.

Kasvisruoan syöminen on Pekan mukaan sujunut todella hyvin. Hän on huomannut olevansa entistä pirteämpi vegaanisen ruokavalion ansiosta.

–Aloin syödä vegetaristisesti, koska lihan sulattaminen on raskasta ja se vie kaiken energian mahalaukkuun. Nykyään olo on paljon kevyempi, Pekka kertoo.

Lue myös: 

Kävelemisen uudestaan opetellut Pekka Hyysalo juoksi puolimaratonin – juoksua kiritti märkä Michael Monroe

Vammautuneen Pekka Hyysalon Anja-äiti: ”Olen ollut surullinen, mutten katkera”

Sade piiskaa kasvoja. Kylmä, uliseva syystuli tunkeutuu luihin ja ytimiin asti. Ajatus muhkean lämpimästä talvitakista kutkuttaa jo takaraivossa.

Katukuvaan talvitakit ilmestyvät pikkuhiljaa syksyn edetessä. Muutaman lämpöasteen syyskelissä toppatakki voikin tuntua juuri sopivalta asuvalinnalta.

Mutta voiko talvitakin aikainen käyttö heikentää sitä, kuinka hyvin siedämme kylmää todellisilla talvipakkasilla? Kysyimme asiaa lämmönsäätelyä tutkineelta Työterveyslaitoksen erityistutkija Sirkka Rissaselta. 

Vaatteilla ei ole merkitystä

Ohuen takin käyttö voi maalaisjärjellä ajateltuna tuntua järkevältäkin keinolta totuttaa keho kylmään. Rissasen mukaan kehon karaistaminen talvea varten tällä tavalla ei kuitenkaan käytännössä onnistu.

– Ulkonaoleskeluaika on yleensä lyhyt ja pienellä altistuksella ei saada vaikutusta. Jos haluaa kärvistellä ohuemmissa vaatteissa, niin mikä ettei, mutta miellyttävämpi on pukea lämpimästi päälle, Rissanen kertoo.

Syyskeleillä voi siis hyvillä mielin kääriytyä paksumpaakin takkiin, sillä kaupunkiolosuhteissa kehoa on vaikea valmistella paukkupakkasia varten.

Sormia ja varpaita voi valmistella kylmään kauteen

Vaikka koko kehon karaiseminen pukeutumisen avulla ei onnistu, sormien ja varpaiden laita on kuitenkin toinen.

– Sormet ja varpaat saadaan totutettua sietämään kylmää altistamalla niitä, Rissanen huomauttaa.

Tästä on hyötyä etenkin siinä tapauksessa, jos ulkona tekee paljon käsillä tehtävää työtä.

Koko kehoa voi totuttaa kylmään avantouinnilla

Jos koko kehoa haluaa karaista talvipakkasia varten, yksi liikuntalaji on tähän ylivoimaisen tehokas.

– Avantouinti on toimiva keino totuttaa keho kylmään, Rissanen sanoo.

Haluatko sietää  paremmin kylmää? Kokeile avantouintia!

Lämmin pukeutuminen vaatii kerroksia

Pakkasten tullen lämmin talvipukeutuminen on lopulta paras keino taistella kylmyyttä vastaan. Rissasen mukaan kylmällä kannattaa suosia perinteistä kerrospukeutumista.

– Ilma eristää lämpöä. Kerrospukeutumisessa idea on, että kerrosten välissä on ilmaa.  Myös vaatteiden materiaaleilla on väliä.

Luonnonmateriaalit ovat lämpimämpiä kuin keinokuidut.

Lämmin pukeutuminen vaatii usein kahdesta kolmeen kerrosta.

– Päällimmäisenä kerroksena on hyvä olla tuulta pitävä takki ja housut, Rissanen muistuttaa.

Lue myös: 

Rakastatko sinäkin kerrospukeutumista? Näyttelijä Alina Tomnikov näyttää, miten asu pysyy kevyenä kerroksista huolimatta

Etsitkö neuletakkia, joka ei nyppyynny? Suosi näitä materiaaleja

Vaivaako sinua kuiva nenä ja tukkoisuus talvisin? Apu voi löytyä ruokakaupan hyllyltä

Listasimme kesä- ja talviajan hyvät ja huonot puolet – kumpaan leiriin sinä kuulut?

1. Mistä aikuinen voi tarkistaa, ovatko rokotukest kunnossa?

Rokotteet suojaavat ikävyyksiltä. Rokotukset tallentuvat Omakanta-verkkopalveluun. Sieltä näkee, mitä rokotuksia on saanut julkisella sektorilla vuoden 2009 ja yksityissektorilla vuoden 2017 jälkeen.

Aiemmin rokotteet kirjattiin paperiseen rokotuskorttiin ja terveyskeskuksen potilaspapereihin. Jos rokotuskortti on hukassa, tehosterokotteet annetaan sen mukaan, millainen rokotussuoja vastaavan ikäisellä ihmisellä todennäköisesti on. Tehosteita tarvitaan, sillä kaikkien rokotteiden teho ei riitä eliniäksi.

2. Milloin ja mitkä rokotteet pitää tehostaa?

Jäykkäkouristukselta ja kurkkumädältä suojaava tetanus-difteriarokote vaatii tehosteen 25-, 45- ja 65-vuotiaana ja sen jälkeen 10 vuoden välein.

Rokote kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan ja on siksi kaikille ilmainen. Sitä voi kysyä terveyskeskuksesta.

Poliorokotetta tehostetaan vain, jos matkustaa yli neljäksi viikoksi maahan, jossa liikkuu polioviruksia, kuten Filippiineille.

3. Miksi varsinkin viisikymppisen kannattaa tarkistaa omat rokotetiedot?

Lapsuudessa pistetyt MPR-rokotteet suojaavat tuhka- ja vihurirokolta sekä sikotaudilta koko eliniän. Rokote otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 1975. Sitä ennen syntyneillä ei välttämättä ole suojaa näitä tauteja vastaan. Suoja on olemassa, jos on sairastanut kyseiset taudit.

Saatu rokote ja sairastettu tauti näkyvät veren vasta-aineissa. Niitä tutkitaan vain harvoin. MPR-rokote kannattaa ottaa, jos on vähänkin epävarma omasta suojastaan. Varmuuden vuoksi otetusta rokotteesta ei ole haittaa: vakavat rokotusreaktiot ovat harvinaisia.

4. Miksi jotkin rokotteet pitää maksaa itse?

Jotkin tarttuvat taudit aiheuttavat kansalaisille ja yhteiskunnalle haittaa enemmän kuin muut. Jos niiden torjuntaan on olemassa myös kustannusten kannalta tehokas rokote, mietitään sen ottamista rokotusohjelmaan.

Ohjelmaa päivitetään koko ajan: siihen tulee ja siitä poistuu rokotteita.

Jos rokote ei kuulu rokotusohjelmaan, se pitää maksaa itse. Riskiryhmiin kuuluvat saavat osana rokotusohjelmaa joitain rokotteita ilmaiseksi, kuten influenssarokotteen ja puutiaisaivotulehdukselta suojaavan TBE-rokotteen. Osa kunnista tarjoaa riskiryhmille keuhkokuumeelta ja verenmyrkytykseltä suojaavaa pneumokokkirokotetta.

Riskiryhmiin kuuluvat usein pikkulapset, odottavat ja imettävät äidit, yli 65-vuotiaat ja vakavaa perussairautta sairastavat henkilöt.

5. Ehtiikö vielä käydä ottamassa influenssa-piikin?

Kyllä. Influenssaa aiheuttavia viruksia on neljää erilaista, ja ne rantautuvat Suomeen eri aikaan. Jos rokotteen ottaa kovin aikaisin syksyllä, se ei välttämättä suojaa varsinkaan iäkkäitä epidemian lopun viruksilta, koska rokotteessa saatujen vasta-aineiden määrä vähenee pikkuhiljaa.

Influenssarokotteen suoja kehittyy parissa viikossa. Siitä on hyötyä, vaikka epidemia olisi rokotushetkellä jo käynnissä. Epidemia on huipussaan yleensä helmikuussa.

6. Mitä maksullisia rokotteita kannattaa harkita?

Yli 50-vuotiaan kannattaa miettiä vyöruusurokotetta. Kivulias hermo- ja ihotulehdus voi aiheuttaa vuosien kiusan. Vyöruusu tulee vesirokon sairastaneille; valtaosa suomalaisista on sairastanut vesirokon, osa hyvin lievänä tietämättään.

Maksullista pneumokokkirokotetta suositellaan henkilölle, jonka perussairaus, kuten astma tai muu krooninen keuhkotauti, lisää riskiä saada pneumokokkitauti.

Vakavista pneumokokkitaudeista vajaassa puolessa aiheuttajina ovat bakteerit, joita vastaan lapset rokotetaan maksutta. Lasten rokottaminen suojaa välillisesti lasten lähipiiriä.

7. Miksi aikuiselle ei anneta HPV-rokotetta?

HPV-rokote suojaa papilloomavirukselta, joka aiheuttaa erityisesti kohdunkaulan syöpää ja sen esiasteita. Rokote annetaan toistaiseksi 11–12-vuotiaille tytöille.

Papilloomavirus tarttuu yhdynnässä ja suuseksissä. Aikuiselle HPV-rokotteen antaminen on turhaa, sillä valtaosa heistä on jo altistunut näille viruksille. Yhdeksän kymmenestä HPV-tartunnan saaneesta parantuu infektiosta. Yhdelle kymmenestä se aiheuttaa muutoksia, jotka etenevät pahimmillaan syöväksi.

8. Onko hepatiittirokote turha, jos matkustaa vain kotimaassa?

Kyllä, mutta jo Baltian maihin matkustaessa se kannattaa ottaa. Hepatiitti A ja B ovat tarttuvia maksatulehduksia, joita vastaan on olemassa omat rokotteet sekä kummaltakin suojaava yhdistelmärokote.

Hepatiitti A tarttuu ruoan, juoman ja huonon hygienian kautta. Hepatiitti B tarttuu veri- ja seksikontakteissa. Hepatiitti A:n voi saada Suomessakin, ellei kypsennä ulkomaisia pakastemarjoja ja -vihanneksia.

9. Kuinka paljon ennen kaukomatkaa pitää rokotteet selvittää?

Jotta rokotesuoja ehtisi varmasti muodostua, kohteessa vaadittavista rokotteista kannattaa ottaa selvää viimeistään kuukausi ennen matkaa.

Olipa matkakohde mikä tahansa, matkustajan pitää huolehtia ainakin MPR-rokotteen ja jäykkäkouristukselta ja kurkkumädältä suojaavan rokotteen voimassaolosta. Influenssa on yleinen sairaus kaikkialla syksy- ja talvikuukausien aikana.

Rokotetarpeeseen vaikuttavat matkakohde, matkan pituus, oma terveydentila ja se, mitä kohteessa tekee. Jos esimerkiksi aikoo olla eläinten kanssa pitkiä aikoja, tarvitsee rabiesrokotteen. Keltakuumerokotusta suositellaan, jos matkustaa Afrikkaan, Etelä- tai Väli-Amerikkaan. Rajaviranomaiset voivat näillä alueilla vaatia matkailijoilta kansainvälisen keltakuumerokotustodistuksen.

Ajantasaiset maakohtaiset rokotusohjeet löytyvät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivuilta Matkailijan terveysoppaasta.

10. Miksi rokotuksesta voi tulla kipeäksi?

Kuume ja pistoskohdan turvotus ovat tavallisia ohimeneviä rokotusreaktioita. Ne kertovat, että elimistön vastustuskyky on herätetty ja puolustusjärjestelmä ryhtyy tuottamaan vasta-aineita, eli rokote toimii.

Mikä tahansa rokote voi aiheuttaa pahimmillaan allergisen reaktion. Se on harvinainen, mutta sen varalta rokotuspaikalla kannattaa istuskella hetki piikin jälkeen ja seurata tilannetta.

Yleinen harhaluulo on, että influenssarokote aiheuttaisi flunssan. Se ei pidä paikkaansa, sillä flunssa ja influenssa ovat eri virusten aiheuttamia tauteja.

Asiantuntijana ylilääkäri Hanna Nohynek, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Rokotusohjelmayksikkö

Jos jättää lihan pois ruokavaliosta, on tärkeää tietää, mitä ravintoaineita tulee saada muista lähteistä. Kokosimme tärpit kasvisruokavaliota harkitsevalle.

Ravitsemusterapeutti Anette Palssa kertoo, mihin tulee kiinnittää huomiota.

Proteiinia vähintään kahdelle aterialle

Palssa kehottaa kasvis- tai vegaaniruokavalioon siirtyvää kiinnittämään erityistä huomiota proteiinin saantiin.

Jos maitotuotteet jäävät pois, pitää proteiinit hankkia palkokasveista eli pavuista, linsseistä ja soijasta sekä pähkinöistä ja siemenistä, näistä valmistetuista tuotteista ja viljoista. Proteiinia olisi hyvä syödä joka aterialla ja runsaasti proteiinia sisältäviä palkokasveja vähintään lounaalla ja päivällisellä, Palssa sanoo.

Tärkeää on myös monipuolisuus.

Palssa kertoo kohtaavansa asiakkaita, jotka ajattelevat olevansa sekasyöjiä ja syövänsä monipuolisesti, mutta todellisuudessa he syövät esimerkiksi kerran viikossa lihaa tai kalaa. Silloin saattaa ajatella, ettei muilla päivillä ole väliä, jos yhtenä päivänä saa proteiinia ja rautaa riittävästi.

Toinen sudenkuoppa on ajatella, että proteiinin saanti yhdellä aterialla päivässä riittää. Jos esimerkiksi aamu- ja iltapalat koostuvat kaurajugurtista ja marjoista sekä leivästä, jonka päällä on kasviksia, jäävät proteiinin lähteet niukaksi.

– Vaikka puhutaan siitä, että proteiinia syödään yleisesti liikaa, näen silti yksilötasolla sitä, että jotkut syövät sitä itse asiassa liian vähän. Ja sen jälkeen syödään sitten suklaata tai karkkia tai jotain muuta hyvää, koska on nälkä. Ajatellaan, että se on mieliteko, mutta se on oikeasti nälkää.

Kalsiumia ja rautaa erikseen

Jos ryhtyy kasvissyöjäksi, on tärkeää, että poisjäävä liha, kana ja kala korvautuvat sellaisilla kasviproteiinin lähteillä, joissa on paljon rautaa. Tällaisia ovat esimerkiksi täysjyväviljatuotteet, palkokasvit ja soija. Jonkin verran rautaa saa myös kasviksista, siemenistä ja pähkinöistä.

Raudanpuute on naisilla melko yleinen aliravitsemuksen muoto, Palssa kertoo.

Vastaanotollaan hän on ohjeistanut etenkin kasvissyöjätyttöjä ottamaan rautalisää, jotta raudan määrä ei laske liian alhaiseksi, kun menettää verta kuukautisten aikana. Rautatasot on hänen mukaansa myös hyvä tarkistaa säännöllisesti.

Ruokaviraston mukaan miehillä, nuorilla tytöillä ja vaihdevuodet ohittaneilla naisilla raudan saantisuositus on 9 milligrammaa vuorokaudessa. Naiset puolestaan tarvitsevat murrosikäisestä vaihdevuosiin asti kuukautisten vuoksi rautaa muita enemmän, 15 milligrammaa vuorokaudessa.

Jos maitotuotteet ovat kasvisruokavaliota noudattavan pääasiallinen proteiinin lähde, se voi aiheuttaa ongelmia: maitotuotteiden kalsium heikentää raudan imeytymistä, ja samaan aikaan proteiinia täytyy kuitenkin saada. Kasviperäinen rauta on Palssan mukaan herkempi kalsiumin vaikutukselle kuin eläinperäisistä tuotteista saatava rauta.

Esimerkiksi laktovegetaristiksi eli maitotuotteita nauttivaksi kasvissyöjäksi ryhtyvä saattaa Palssan mukaan helposti suosia aterioita, joissa on keittoa ja salaattia ja kylkiäisenä ehkä pala leipää. Pääasiallisena proteiinin lähteenä voi olla keiton ja salaatin sisältämä juusto.

– Raudan saanti on silloin aika vähäistä. Maitotuotteissa ei ole juurikaan rautaa.

Siksi proteiinia pitäisi saada vaihdellen monesta eri lähteestä.

Vaikka siemenet ja pähkinät toimivat osaltaan raudan lähteenä ja sisältävät hyvää rasvaa, ei niitä tule syödä ylettömiä määriä. Niihin kerääntyy nimittäin ympäristömyrkkyjä, Palssa kertoo. Esimerkiksi pellavansiemeniä ja chiansiemeniä tulisi syödä korkeintaan ruokalusikallinen päivässä.

Energiaa ruoasta, ei makeasta

Kasvisruokavalioon siirtyvän kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, minkä verran energiaa saa päivän aikana.

Palssan mukaan kokonaisenergiansaanti tippuu helposti, kun ruokavaliota muutetaan merkittävästi ja poistetaan esimerkiksi eläinperäiset tuotteet. Yksin lihan poisjättäminen ei hänen mukaansa muuta energian saannin kannalta juurikaan mitään.

Jos päivän aikana ei syö tarpeeksi energiaa sisältävää ruokaa, saattaa illalla paikata energiavajetta makeilla herkuilla.

Lue myös:

Vaihdoitko maitotuotteet kasvipohjaisiin valmisteisiin? Muista turvata jodin saantisi – listasimme hyvät jodin lähteet

Näyttelijä Kai Vaine on ollut yli 20 vuotta kasvissyöjä – kaipaa vain yhtä asiaa

Ville Haapasalo oli kasvissyöjä 14 vuoden ajan: Tämän takia aloin taas syödä lihaa

Kun puristat sormiasi nyrkkiin, tunnet kipua kyynärpään ulkosivulla. Kun nostat kahvikuppia, saatat tuntea kipua kyynärpäässä.

Tenniskyynärpää oireilee kyynärpään ulkosyrjällä tuntuvana rasituskipuna, kertoo Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Tuomas Lähdeoja.

Perimmäistä syytä tenniskyynärpäälle ei tiedetä, mutta riskitekijöitä ovat ainakin tupakointi ja toistuvat, voimaa ja kiertoliikkeitä vaativat liikkeet työssä. Kolmasosassa tapauksista käsi kipeytyy, kun sillä tekee jotakin äkillistä poikkeavaa. Rasitukseen ei kuitenkaan tenniskyynärpäässä liity varsinaisia vammoja tai murtumia.

– Kipu pahenee tai tuntuu erityisesti silloin, kun kättä käyttää asioiden nostamiseen. Yösärky vaivaa osaa potilaista, mutta ei kaikkia.

Lähdeoja muistuttaa, että kipu voi olla merkki muustakin, kuten nivelrikosta tai joskus vammasta. Tavallinen tenniskyynärpää ei ala merkittävästä vammasta. Joskus siihen liittyy riuhtaisu.

Lähdeojan mukaan tenniskyynärpäätä diagnosoidaan Suomessa 1–3 prosentilla väestöstä. Tenniskyynärpäätä kutsutaan myös jänteen keski-iän kriisiksi eli se on tyypillinen 35–60-vuotiailla. Eniten sitä esiintyy viisikymppisillä. Sitä on tasaisesti miehillä ja naisilla.

Tenniskyynärpää paranee hoitamatta – kortisonipistos ei kannata

Tenniskyynärpää paranee Lähdeojan mukaan liki kaikilta noin vuoden kuluessa ilman hoitoa, eikä mikään hoito nykytiedon mukaan ole erityisen tehokasta. Fysioterapiasta voi olla hyötyä siinä vaiheessa, kun oireet ovat jatkuneet pidemmän aikaa, ja se voi nopeuttaa paranemista. Fysioterapeutilta voi saada lihasten vahvistus- ja venytysohjeita.

– Fysioterapeuttinen kuntoutus nopeuttaa hiukan paranemista, mutta pitkän aikavälin seurannassa vaikutus on vaatimaton. Australialaisen tutkimuksen mukaan vuoden kohdalla viidestätoista ihmisestä yksi hyötyi fysioterapiasta.

Lähdeoja sanoo, että käden käytön välttäminen ei ole hyvä asia paranemisen kannalta.

Tenniskyynärpään hoitoon voidaan tarjota kortisonipistoksia. Iso osa potilaista saa kortisonista lyhytaikaisen avun 1–2 kuukauden ajaksi, mutta puolen vuoden jälkeen tauti uusii yli kahdella kolmesta kortisonia saaneista, ja on sitten selvästi huonoennusteisempi kuin potilailla, jotka eivät ole saaneet pistosta. Lähdeojan mukaan kortisoni siis kroonistaa tenniskyynärpäätä.

– Kortisonia saaneet potilaat pärjäävät huonommin. Kortisonipistos tekee sen, että se paranee hetkeksi, mutta tulee sitten takaisin sitkeämpänä. Kortisonipistoksia ei pidä käyttää tenniskyynärpään hoidossa.

Vaiva jatkuu kuitenkin vuosikausia vain äärimmäisissä poikkeustapauksissa.

Lääkehoitona kivun lievittämiseen käytetään tulehduskipulääkkeitä.

Kun kipu vaivaa viikkoja tai pidempään, suuntaa lääkäriin

Tenniskyynärpää diagnosoidaan kliinisellä tutkimuksella – siinä potilaalle tehdään provokaatiotestejä, joissa kättä esimerkiksi puristetaan nyrkkiin ja painellaan. Röntgen- tai magneettikuvaus tehdään vasta siinä vaiheessa, jos halutaan poissulkea muita sairauksia, kuten rustosairauksia- ja vaurioita sekä kasvaimia. Magneettikuvausta ei yleensä tarvita.

Lääkärissä kannattaa Lähdeojan mukaan käydä, jos kyynärpään ulkosyrjällä ilmenevä kipu kestää viikkoja tai pidempään.

– Lääkäriin pitää mennä sen takia, että voidaan poissulkea muut tekijät, arvioida työkykyä ja kirjoittaa kipulääkkeitä sekä ohjata fysioterapiaan.

Tenniskyynärpään leikkauksia tehdään Suomessa verraten vähän – noin sata vuodessa. Lähdeoja on itse mukana tutkimuksessa, jossa selvitetään leikkaushoidon tarpeellisuutta tenniskyynärpään hoidossa.

– Joskus harvoin kroonistuneissa, yli vuoden jatkuneissa tapauksissa leikkauksia harkitaan Suomessa.

Lue myös: 

Sattuuko liikkeelle lähteminen levon jälkeen? Asiantuntija vastaa 8 kysymykseen nivelrikosta

Älä hanki rasitusvammaa – Näin ehkäiset yleisimmät urheiluvammat

Miten elää kroonisen kivun kanssa? 6 ohjetta

Tenniskyynärpää on Terveystalon fysioterapeutti Marko Grönholmille tuttu vaiva. Hän kertoo törmäävänsä tenniskyynärpäästä kärsiviin asiakkaisiin lähes viikoittain vastaanotolla.

– Tenniskyynärpää voi olla esimerkiksi työperäinen ja johtua tietystä toistuvasta liikkeestä tai asennosta. Sama pätee toki urheiluun tai harrastuksiin.

Tenniskyynärpää oireilee kyynärpään ulkosyrjällä tuntuvana rasituskipuna. Usein mukana on myös lepokipua. Vaiva saattaa helpottaa hoitamattomanakin, mutta mitä aiemmin fysioterapeutin puoleen käännytään, sitä todennäköisemmin vaiva saadaan nopeasti kuriin. Fysioterapeutti neuvoo itsehoito-ohjeet ja auttaa kuntoutumisessa.

– Kun ihminen hakeutuu fysioterapiaan, selvitetään ensin, mistä vaiva johtuu ja sen jälkeen vasta ohjataan tekemään tiettyjä harjoitteita kotiin. Kun syy selviää, siihen johtavaa rasitusta pitää ensin saada vähemmäksi.

Tenniskyynärpää ei välttämättä johdu kyynärpäästä

Vaikka kipuilu olisi kyynärpään seudulla, tenniskyynärpää ei välttämättä johdu kyynärpäästä itsestään. Syy voi löytyä myös olkavarren, olkapään tai ranteen seudulta.

Eri harjoituksia tehdään keskimäärin 4–6. Niitä toistetaan kerran tai kaksi kertaa päivässä tehden 2–30 liikettä per sarja. Joskus niitä tehdään myös harvemmin.

Jos kipu voimistuu harjoitusta tehdessä, harjoitusta ei pidä jatkaa.

– Harjoitusta tehdessä saa olla pieni tuntemus. Asteikolla 1–10 kipu saa tuntua harjoituksissa maksimissaan voimakkuudella neljä.

Grönholmin mukaan tenniskyynärpään hoitoon ei ole kultaista keskitietä, koska sitä voi hoitaa useilla eri tavoilla ja kymmenillä eri liikkeillä. Hän esittelee alla olevilla videoilla muutaman yleisen harjoituksen, joita toistamalla voi saada apua tenniskyynärpäähän.

Harjoitusten toimivuus on aina yksilöllistä. Akuuttina, uutena vaivana tenniskyynärpää paranee tyypillisesti viikoissa, kroonistuneena eli pitkään jatkuneena, aikaa voi mennä kuukausia.

1. Roiku staattisesti

Grönholmin mukaan jotkut hyötyvät staattisesta roikkumisesta. Tässä keho on muuten rentona, mutta kyynärvarren alueella on staattinen lihasjännitys venyneessä tilassa.

– Roikutaan rentona, otetaan pieni puristus ranteeseen. Kyynärvarren alueella on jännitys, mutta samalla yläraajan lihakset venyvät.

2. Konttausasennossa liikkuvuusharjoitteita

Yksi tapa on myös tehdä kyynärpään nivelen liikkuvuusharjoitteita ja lihastyötä samaan aikaan.

– Lattialle mennään konttausasentoon. Samalla, kun harjoitettavaan käteen nojataan, tehdään kyynärvarren kiertoliikettä.

3. Kokeile harjoitusta jumppakepin kanssa

Myös jumppakeppiä voi kokeilla tenniskyynärpään hoidossa.

– Ihminen seisoo, kyynärpää on kyljessä kiinni 90 asteen kulmassa ja keppiä kierretään puolelta toiselle. Toisessa päässä voi myös olla paino ja liikkeessä tehdään jarruttavaa lihastyötä samaan aikaan.

Lue myös: 

Tenniskyynärpää on jänteen keski-iän kriisi – näistä oireista sen tunnistaa

Älä hanki rasitusvammaa – Näin ehkäiset yleisimmät urheiluvammat

Sattuuko liikkeelle lähteminen levon jälkeen? Asiantuntija vastaa 8 kysymykseen nivelrikosta

Kun ruoka, syöminen ja syömättä oleminen alkavat hallita ihmisen ajatuksia ja jokapäiväistä elämää, on se merkki syömisen häiriintymisestä.

Syömishäiriö kietoutuu sairastavan arkeen monella eri tavalla. Sairaus ei ainoastaan vaikuta ruokailuun tai syömiseen: pitkittyessään syömishäiriöllä on myös vakavia seurauksia ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen.

HUS:in Syömishäiriöyksikön psykologi Katarina Meskasen mukaan syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöistä vaarallisimpia, sillä niihin liittyy moninkertainen kuolemanriski. Katalinta on, että usein syömishäiriötä sairastava ei ole itse huolissaan omasta terveydentilastaan.

– Hyvin usein käy niin, että läheinen huomaa ja huolestuu tilanteesta ensin, Meskanen toteaakin.

Miksi syömishäiriöihin sairastutaan? 

Syömishäiriöön sairastuminen on usein monen asian summa. Nykytiedon mukaan siihen vaikuttaa niin geneettinen perimä, psykologiset piireet kuin ympäristötekijätkin.

– Esimerkiksi anoreksian eli laihuushäiriön taustalla on havaittu perinnöllistä alttiutta. Syömishäiriöin on liitetty myös persoonallisuustekijöitä, kuten ankaruutta ja vaativuutta itseään kohtaan, taipumusta täydellisyyden tavoittelemiseen sekä tarve hallinnoida ja kontrolloida omaa itseään, Meskanen listaa.

Syömishäiriön laukaiseva tekijä voi olla myös kuormittava elämäntilanne.

–  Esimerkiksi perheessä tapahtuu jotain tai koulussa on kiusaamista ja syrjimistä. Lisäksi muun muassa ulkonäkökeskeiset harrastukset voivat altistaa syömishäiriöille.

”Syömishäiriöön sairastuminen on usein monen asian summa. Nykytiedon mukaan siihen vaikuttaa niin geneettinen perimä, psykologiset piireet kuin ympäristötekijätkin.”

 Milloin syöminen on häiriintynyttä?

Syömättä oleminen on eräs syömishäiriöiden keskeisimpiä piirteitä. Häiriintynyt syöminen voi olla niin paastoamista, pitkiä ateriavälejä kuin liian vähäistä syömistä. Yhdistävä tekijä syömiskäyttäytymisessä on usein halu hallita ja kontrolloida tavalla tai toisella omaa ruokailuaan.

– Syömättömyys liittyy anoreksian ohella muihinkin syömishäiriöihin: bulimiassa eräs keskeinen piirre on, että paastotaan tai pantataan ruokailua, jonka jälkeen ahmitaan kaksin käsin ja lopulta tyhjentäydytään ahmituista ruoista. Yhtä lailla ahmintahäiriössä eli BED:issä saatetaan olla hyvin pitkiä ajanjaksoja, kuten esimerkiksi koko päivä, syömättä. Ortoreksiassa terveellisyyteen pyrkiminen voi myös ilmentyä syömättömyytenä tai pelkona syödä tiettyjä ruokia, Meskanen kertoo.

Meskasen mukaan syömishäiriöiselle ruokailusta voi tulla jopa rituaalinomainen tapa, johon sairastunut liittää omia rutiinejaan. Säännöt voivat liittyä ruoan määrään, aterioiden kellonaikoihin ja syömisjärjestykseen.

– Ruokailuun liittyy usein mustavalkoisuutta sekä kategorisoimista. Ruokia saatetaan jaotella esimerkiksi kielletty-sallittu- tai epäterveellinen-terveellinen -lokeroihin. Syömishäiriöistä kärsivä voi kokea myös hillitöntä pelkoa lihomisesta tai joidenkin ruokien lihottavuudesta, ja siksi hän ei uskalla syödä jotain tiettyjä ruokia.

Meskasen mukaan syömishäiriöiden oireet myös koukuttavat sairastunutta. Nälän tunne ja syömättömyys aiheuttavat sairastavalle mielihyvää ja euforiantunnetta varsinkin sairauden alkuvaiheessa, joka entisestään ruokkii syömishäiriöiden oireita.

Laihtumista seuraava positiivinen huomio ympäristöstä myös palkitsee sairastuneen mieltä. Meskanen muistuttaa, että syömättömyys on aina omalla terveydellä leikkimistä.

– Syömishäiriö on kuin piru. Jos sille antaa pikkusormen, niin se vie nopeasti koko käden – tai jopa koko käsivarren olkapäitä myöten.

 Mistä merkeistä tulisi huolestua?

Usein syömishäiriön kanssa kamppaileva ihminen vaikenee sairaudestaan. Syömättömyydestä ja syömisen kontrolloinnista tulee herkästi sairastuneen oma salaisuus, jonka oireita hän piilottelee läheisiltään.

Syy vaikenemiseen on yleensä sairauteen liittyvä häpeä.

Tilanteessa perheenjäsenet eivät välttämättä aluksi edes huomaa läheisensä kamppailua. Häiriintyneen syömisen merkki Meskasen mukaan on esimerkiksi, jos läheisen ruokailuun liittyy selkeästi jännittyneisyyttä – hän ei esimerkiksi enää koskaan syö muiden seurassa tai syöminen on silloin erittäin niukkaa.

– Syömishäiriössä voi olla joskus ylenpalttista kiinnostusta ruokaa, reseptejä ja ruoanlaittoa kohtaan ilman, että varsinaisesti syö valmistamaansa ruokaa, Meskanen lisää.

Läheisen syömättömyydestä tulisi huolestua viimeistään silloin, kun se alkaa vaikuttaa hänen painoonsa. Silloin asia kannattaa ottaa puheeksi varovaisesti: syömisen sijaan läheiseltä kannattaa kysyä esimerkiksi vointia ja kuulumisia.

– Monesti läheinen saattaa lyödä niin sanotusti luukut kiinni ja vastaa torjuvasti, jos syömisestä kysytään häneltä suoraan. Kun puhuu omasta huolestaan, niin tueksi kannattaa ottaa konkreettisia huomioita ja havaintoja oman argumentoinnin tueksi: ’olen huomannut, että et syö koskaan kotona’ tai ’olen huomannut, että syöt todella niukasti ja vain pelkkää salaattia.’

”Viimeistään läheisen syömättömyydestä tulisi läheisenä huolestua silloin, kun se alkaa vaikuttaa hänen painoonsa. ”

Tarjoa läheiselle läsnäoloa ja tukea

Nopean laihtumisen yhteydessä on hyvä kysyä myös läheisen fyysisestä voinnista. Onko hänellä ollut muun muassa sydämen tykytystä, huimausta, päänsärkyä tai keskittymisvaikeuksia, jotka voivat kieliä kehon aliravitsemustilasta.

Jos läheinen ei suostu avautumaan, häntä ei kannata missään nimessä painostaa. Meskanen kehottaa tarjoamaan tilanteessa omaa läsnäoloa ja tukea – siinä määrin, kun läheinen on valmis ottamaan vastaan.

Syömishäiriöistä on suositeltavaa hakea mahdollisimman paljon tietoa, jotta läheistä voi auttaa parhaimpansa mukaan.

– Esimerkiksi Syömishäiriöliitolla on todella hyvä blogi, josta voi tulostaa tekstejä läheisen luettavaksi.  Näin läheinen, jota huoli koskee, saa prosessoida asiaa rauhassa, Meskanen neuvoo.

Läheisen syömishäiriö on usein rankka paikka koko perheelle. Paras tapa auttaa sairastunutta on olla läsnä.

 Milloin tulisi ottaa yhteyttä lääkäriin?

Meskasen mukaan lääkäriin tulee ottaa yhteyttä heti, jos ihmisen paino on huolestuttavan alhainen, tilanne ei lähde laukeamaan tai vointi ja oireet pahenevat. Meskanen muistuttaa, että myös huolestunut läheinen voi olla taho, joka tekee puhelun ensimmäisenä.

– Vakava nälkiintymistila voi olla hengenvaarallinen. Tärkeää on, että sairastunut pääsee hoitoon nopeasti. Jos vointi on heikko, kannattaa hakeutua lähimpään päivystykseen, jossa tilanne arvioidaan. Kuka tahansa lääkäri voi kirjoittaa lähetteen eteenpäin, jos potilas tarvitsee syömishäiriöihin erikoistunutta hoitoa.

”Lääkäriin tulee ottaa yhteyttä heti, jos paino on huolestuttavan alhainen, tilanne ei lähde laukeamaan tai vointi ja oireet pahenevat.”

Varsinaisen toipumisprosessin eteneminen on potilaskohtaista, ja hoito suunnitellaan yhdessä lääkärin kanssa. Vakavassa aliravitsemustilassa tarvitaan usein osastohoitoa, mutta lähtökohtaisesti suositaan kotioloissa tapahtuvaa avohoitoa. Silloin potilas tapaa poliklinikalla esimerkiksi omahoitajaa tai lääkäriä.

– Syömishäiriön hoidon ytimessä on etenkin alkuvaiheessa ravitsemuskuntoutus. Mitä pidempään paino on matala, sitä helpommin syömishäiriökin pitkittyy. Tärkeintä on, että laskenut paino päästään korjaamaan mahdollisimman nopeasti entiselleen, Meskanen huomauttaa.

Lue myös: 

Syömishäiriötä pitkään sairastanut lääkäri Pippa Laukka: ”Tiesin, että voisin olla onnellinen, jos vain osaisin”

Omaa ulkonäköään mollaava sättii usein itseään muissakin asioissa – yksi kysymys paljastaa, onko kehonkuvasi terve

Helena Mäkelä on vihdoin sinut kehonsa kanssa – syömishäiriöt ja lyhytkasvuisuus eivät määrittele häntä: ”Olen vain vähän erilainen”

Nauru pidentää ikää, kuuluu vanha sanonta. Lausahduksessa saattaa olla mukana totuudenjyvä, jos toinenkin.

Tutkimuksien valossa elämänasenteellamme on todettu olevan vaikutusta fyysiseen hyvinvointiimme: esimerkiksi kiitollisuuden kerrotaan vaikuttavan myönteisesti muun muassa unen laatuun ja elinikäämme.

Tampereen yliopiston tutkimuksessa on selvitetty elämänasenteen yhteyttä verisuoni- ja sydänsairauksiin. Lääketieteen lisensiaatti Mikko Pänkäläinen on tutkinut väitöskirjassaan sitä, onko pessimistillä suurempi riski sairastua sepelvaltimotautiin.

Pänkäläisen mukaan aihetta ei ole tutkittu vielä juurikaan. Kyseessä on melko tuore näkökulma lähestyä sepelvaltimotautia ja sen riskitekijöitä.

– Sepelvaltimotaudin yhteyttä psykiatrisiin sairauksiin on tutkittu enemmän: tiedetään, että masennus liittyy suurentuneeseen sepelvaltimotaudin riskiin, ja että sepelvaltimotauti aiheuttaa masennusta. Mutta, kun katsotaan optimismin ja pessimismin yhteyttä sepelvaltimotautiin, silloin ei puhuta edes kymmenistä tutkimuksista. Luonteenpiirteiden yhteyttä fyysisiin sairauksiin tutkitaankin lisääntyvissä määrin, Pänkäläinen kertoo.

Noin 3000 päijäthämäläistä seurattiin 10 vuoden ajan

Pänkäläisen väitöskirja on kymmenen vuoden seurantatutkimus ja osa laajempaa Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimushanketta.

Hankkeeseen osallistui noin 3000 keski-ikäistä ja sitä vanhempaa päijäthämäläistä miestä ja naista, joista kerättiin vuosien 2002–2012 aikana mittavasti tietoa terveystarkastuksien, verikokeiden ja kyselylomakkeiden avulla.

Tutkimushankkeesta saadun aineiston avulla Pänkäläinen selvitti kymmenen seurantavuoden ajan sepelvaltimotaudin ilmaantuvuutta ja kuolleisuutta tutkittavien keskuudessa. Erityisesti hän halusi kartoittaa, millainen riskitekijä pessimismi on sepelvaltimotaudille.

– Väitöskirjassani tarkastelin myös pessimismin yhteyttä ruokailutapoihin ja henkilön kykyyn parantaa ruokavaliotaan, Pänkäläinen lisää.

Pessimismin mittaamiseen Pänkäläinen hyödynsi tutkimushankkeen alkuvaiheessa tehtyä mittausta, jossa selvitettiin sitä, kuinka optimistisia tai pessimistisiä seurantaan osallistuneet tutkittavat olivat.

Mittaus toteutettiin psykologiassa ja sosiologiassa käytetyllä Life Orientation Test – Revised –kyselylomakkeella (LOT-R -kyselylomake). Kyselyssä vastaajille osoitettiin sekä optimistisesti että pessimistisesti suuntautuneita väittämiä.

– Lomakkeessa väittämät olivat esimerkiksi sellaisia, kuten ’jos en tiedä, kuinka minun käy, oletan, että minun käy hyvin’ tai ’kaikki joka voi mennä pieleen, menee pieleen’. Tutkittavat vastasivat väittämiin viisiportaisen asteikon avulla, Pänkäläinen kertoo.

Pessimistillä on nelinkertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin

Kyselytutkimuksen aineiston avulla tutkittavat jaettiin neljään eri ryhmään sen mukaan, kuinka pessimistisiä he olivat saamansa pisteytyksen mukaan.

Tämän jälkeen pessimismiä tarkasteltiin itsenäisenä sepelvaltimotaudin riskitekijänä: pessimismi asetettiin tutkimuksessa samalle viivalle muiden riskitekijöiden, kuten tupakoinnin ja korkean verenpaineen, kanssa.

Tutkimuksen keskeisenä tuloksena havaittiin, että pessimistinen luonne altistaa itsessään ihmistä sepelvaltimotaudille. Tutkimusväestön kaikkein pessimistisimmillä miehillä oli nelinkertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin kymmenen seurantavuoden aikana. Myös sepelvaltimokuolleisuus oli heillä kaksinkertainen tutkimusväestön vähiten pessimistiseen joukkoon verrattuna.

– Pessimismi näyttäytyi suurempana riskitekijänä sepelvaltimotaudille kuin esimerkiksi kolesteroli tai kohonnut verenpaine, Pänkäläinen lisää.

Mikko Pänkäläisen väitöskirjan mukaan pessimistien on haastavampaa seurata terveellisiä ruokailutottumuksia ja elintapoja.

Pänkäläisen mukaan yhteys pessimismin ja sepelvaltimotaudin välillä selittyy luultavasti sillä, että tutkimuksessa havaittiin pessimistien elävän epäterveellisemmin kuin ei-pessimistit.

– Pessimisteillä kehon tulehdustilan havaittiin olevan korkeampi kuin ei-pessimistisillä. Noin kolmannes kohonneesta sepelvaltimotaudista selittyikin juuri elimistön matala-asteisella tulehduksella.

Elintapojen muuttaminen oli myös pessimisteille haastavampaa kuin muille: mitä pessimistisempi tutkittava oli, sitä todennäköisemmin hän ei ollut edes yrittänyt tai ei ollut muuttanut ruokavaliotaan.

Pänkäläinen arvelee tämän johtuvan pessimistille tyypillisestä negatiivissävytteisestä ajattelumaailmasta.

– Pessimisteillä on todennäköisesti käsitys siitä, että mikään ei hyödytä.

Optimistinen ajattelu ei suojaa sepelvaltimotaudilta

Optimistisuudella ei Pänkäläisen väitöskirjassa sen sijaan havaittu olevan minkäänlaista yhteyttä sepelvaltimotautiriskiin – optimistit söivät ainoastaan pessimistejä enemmän marjoja ja hedelmiä.

Näyttäisikin siltä, että optimistisuus ja pessimistisyys ovat sepelvaltimotautiriskin kannalta kaksi eri muuttujaa.

– Tutkimuksessa pessimismi oli riskitekijä: ihmisen sepelvaltimotautiriski ei ole kohonnut sen takia, että hän ei ole tarpeeksi optimistinen, vaan syy on se, että hänellä on pessimistisiä piirteitä. Optimismi ei näytä suojelevan ihmistä sepelvaltimotaudilta, Pänkäläinen kertoo.

Mutta voiko pessimisti ehkäistä sepelvaltimotaudin riskiä muuttamalla omaa ajatteluaan positiivisemmaksi? Pänkäläisen mukaan optimismi ja pessimismi ovat melko pysyviä persoonallisuuspiirteitä. Tästä syystä ihmisen on vaikea opetella niistä pois.

– Persoonallisuuspiirteissä puolet on perittyä ja puolet taas opittua. Optimismissa ja pessimismissä perinnöllisyyden osuus on kuitenkin muita pienempi – kaksostutkimuksissa on muun muassa selvitetty, että noin kolmas- tai neljäsosa optimismista tai pessimismistä selittyisi geeneillä. Loput tulevat lapsuuden ja nuoruuden elämänkokemuksista. Piirteitä on vaikea muuttaa 25 ikävuoden jälkeen.

Näin pessimisti madaltaa omaa riskiään

Pänkäläisen mukaan pessimistin olisi suositeltavaa kiinnittää huomiota entistä tarkemmin omiin elintapoihinsa. Sepelvaltimotaudin lisäksi pessimismi on luultavasti yhteydessä muuhunkin fyysisen sairastumisen riskiin.

– Pessimismi on samanlainen riskitekijä kuin esimerkiksi sukurasite tai ikääntyminen – siihen ei voida vaikuttaa. Paras tapa ehkäistä sairastumisen riskiä on pyrkiä muuttamaan muita riskitekijöitä, Pänkäläinen kertoo.

Sepelvaltimotaudin lisäksi pessimismi on luultavasti yhteydessä muuhunkin fyysisen sairastumisen riskiin.

 Tutkimus valottaa sepelvaltimotaudin syntymekanismeja

Pänkäläisen väitöskirjan tulokset pessimismin ja sepelvaltimotaudin yhteydestä näyttäisivät tukevan aikaisemmista tutkimuksista saatuja havaintoja.

– Eräässä tutkimuksessa sepelvaltimopotilailta mitattiin juuri ennen ohitusleikkausta heidän optimisminsa ja pessimisminsä. Selvisi, että mitä pessimistisempi potilas oli, sitä pahemmalta heidän sydänfilminsä leikkauksen aikana näytti. Yhteys näyttäisi olevan hyvinkin konkreettinen, Pänkäläinen kertoo.

Löydöksiä pystytäänkin jatkossa hyödyntämään sepelvaltimotaudin hoidossa ja ehkäisyssä, esimerkiksi kartoittamalla tarkemmin potilaan pessimistisyyttä.

– LOT-R –kyselylomake löytyy netistä ja sen täyttäminen on ilmaista ja nopeaa. Se tarkentaa henkilön riskiä sairastua sepelvaltimotautiin, jolloin potilasta voidaan ohjata myös paremmin sairautta ennaltaehkäiseviin toimiin.

Muut lähteet: THL 

Lue myös: 

Mistä tietää, onko rytmihäiriö vaaraton vai vaarallinen? Kysyimme asiantuntijalta

Sydänlihastulehduksen voi saada huomaamatta – lääkäri kertoo, mitkä oireet kannattaa ottaa vakavasti

Nuori ja hyväkuntoinenkin voi saada sydäninfarktin – älä ohita näitä varoitusmerkkejä

Mikromuovit kosmetiikassa – mitä se tarkoittaa? Onko shampoossani mikromuoveja?

Mikromuoveja, eli tavallisesti alle 5 millimetrin pituisia muovihippusia, käytetään kosmetiikkatuotteissa, kuten shampoissa, hammastahnoissa, glitter-meikeissä, huulikiilloissa ja ihon kuorinta-aineissa. Osa niistä kulkeutuu lopulta meriin. Itä-Suomen yliopiston mukaan mikromuoveja on löydetty jopa Kallavedeltä.

Kuluttajan voi olla vaikeaa tietää, onko omassa lempituotteessa mikromuovia vai ei, sillä sitä ei merkitä pakkauksiin selkeästi.

– Melkein voi lähteä siitä, että mitä tahansa kosmetiikkaa käyttää, siinä on mikromuoveja mukana, kertoo Euroopan kemikaalivirasto ECHA:n riskienhallintayksikön päällikkö Matti Vainio.

Jotkin sovellukset, kuten esimerkiksi suomalainen CosmEthics listaa, onko tuotteessa käytetty terveydelle haitallisia ainesosia tai muovia. Jos haluaa olla aivan varma siitä, ettei tule huuhdelleeksi mikromuovia iholta mereen, kannattaa Vainion mukaan käyttää luonnonkosmetiikkaa.

Joutsenmerkityt tuotteet ja sertifioidut luonnonkosmetiikkatuotteet eivät saa sisältää mikromuovihelmiä. Tällainen sertifikaatti on esimerkiksi NATRUE.

Ovatko mikromuovit kosmetiikassa vaaraksi terveydelle?

Iholle jätettävän kosmetiikan mikromuovit eivät iholla aiheuta terveyshaittaa, Vainio kertoo.

Terveydelle haitalliset vaikutukset voivat syntyä sitä kautta, että mikromuovit saattavat päätyä ravintoketjun mukana ihmisen sisään, kun esimerkiksi muovia niellyt kala päätyy lautaselle. Suomen ympäristökeskuksen tutkija Outi Setälä kertoi aiemmin Annalle, että tätä todennäköisempi terveyshaitta syntyy siitä, että ravinnon mukana mikromuoveista peräisin olevat kemikaalit siirtyvät ihmiseen. Meressä mikromuovit voivat sitoa itseensä vesistöissä olevia haitallisia aineita, hän sanoi.

Osa mikromuoveista saadaan Vainion mukaan puhdistettua pois jätevesistä siten, että se siirtyy lietteeseen. Lietettä puolestaan käytetään pelloilla ja puistoissa lannoitteena, hän kertoo.

– Emme tiedä, mitä mikromuoville käy, kun se jää maahan. Yksi tutkimuksen kohde on se, voisivatko madot syödä muovikiteitä ja niiden kautta kulkeutua toisiin eliöihin ja lähteä sitä kautta ravintoketjuun.

Vainion mukaan asiaa on alettu tutkia, mutta tuloksia ei vielä ole saatu. Kun mikromuovia pääsee luontoon, sitä ei saada sieltä koskaan pois, hän sanoo.

– Siksi on parempi pysäyttää ongelma alkuunsa.

Joutsenmerkityt tuotteet ja sertifioidut luonnonkosmetiikkatuotteet eivät saa sisältää mikromuovihelmiä. Tällainen sertifikaatti on esimerkiksi NATRUE.

Mikä on suurin mikromuovin lähde?

Pääsääntöisesti merten mikromuovikertymä syntyy siitä, että mereen joutunut muoviroska hajoaa vähitellen pieniksi osiksi, Vainio kertoo.

Muovi päätyy meriin esimerkiksi roskaamisen vuoksi. Merten muoviroskaa tulee Vainion mukaan enemmän kehittyvistä maista kuin Euroopasta, sillä jätehuoltomme on paremmalla tolalla.

– Esimerkiksi joissakin Aasian maissa ihmiset dumppaavat jokiin roskansa. Sitä kautta muovi pääsee valtameriin.

Maailman talousfoorumi kertoi sivustollaan Environmental Science & Technology -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan 1o jokea kuljettaa meriin 88–95 prosenttia kaikesta merten sisältämästä muovista. Kahdeksan niistä on Aasiassa: Jangtse, Indus, Keltainenjoki, Hai He, Ganges, Helmijoki, Amur, Mekong. Kaksi muuta on Afrikassa: Niili ja Niger-joki.

Mikromuovit ovat osa muoviroskaamisen suurta ongelmaa. Suurin mikromuovin lähde on Vainion mukaan autonrenkaat. Kun ne kuluvat tien pintaa vasten, irtoaa pieniä muovinpaloja, jotka kulkeutuvat sadeveden mukana meriin. Lisäksi mikromuovia irtoaa esimerkiksi tekokuituisista kankaista.

– Muovilähteitä kartoitetaan paljon. Vasta ihan viime aikoina on herätty siihen, että mikromuovia tulee meriin. Se säilyy luonnossa satoja, jopa tuhansia vuosia.

Juttua varten on saatu lisäksi tietoa Teknokemian yhdistykseltä. 

Muut lähteet:  Echa, SYKE, Suomen Tekstiili & Muoti ry, Teknokemian yhdistys, Cosmetics Europe.

Lue myös: Kosmetiikan sisältämät mikromuovit aiheuttavat vakavia seurauksia – Näin tunnistat ja vältät

Jos siirtyy sekasyönnistä kasvissyöjäksi, muttuu suoliston bakteerikanta merkittävästi, kertoo ravitsemusterapeutti Anette Palssa.

– Se näyttää muuttuvan terveyden kannalta parempaan suuntaan, mutta vaihdos voi aiheuttaa turvotusta, jopa ripulia ja ilmavaivoja. Ja jos kaasu ei pääse luonnollista reittiä ulos, voi tulla kipuja.

Näitä ongelmia voi yrittää välttää totuttamalla suolistoaan kasvispainotteisempaan ruokaan vähitellen.

Vaikka paljon puhutaan prosessoidun ruoan haitoista, on prosessointi palkokasvien kohdalla Palssan mukaan vain etu. Esimerkiksi tofu ja tempe ovat hyviä valintoja kavissyöjän suolistolle, sillä vaikka ne ovat palkokasvipohjaisia, on ne valmistettu hapattamalla. Suolisto sietää niitä helpommin kuin tuoreita palkokasveja.

Niitäkin kannattaa tosin lisätä ruokavalioon vähitellen. Myös härkäpavusta jalostetut kasviproteiinituotteet voivat sopia, vaikka itse härkäpapu ei yleensä sopisikaan vatsalle.

– Sitten meidän pitäisi ehkä vähän sietääkin sitä, että joskus tulee ilmaa suolistoon. Kaasun muodostuminen ei aina ole ongelma terveyden kannalta, vaikka se ei kivalta tunnukaan.

Jos siirtyy sekasyönnistä kasvissyöjäksi, muttuu suoliston bakteerikanta merkittävästi, kertoo ravitsemusterapeutti Anette Palssa. Muutos on Palssan mukaan hyvä.

Linssit säilykkeinä

Erityisesti niiden, joiden suolisto ärtyy tietyistä hiilihydraateista, kuten oligofruktoosista, kannattaa nauttia etenkin kikherneet ja linssit säilykkeinä.

Niiden sisältämät oligosakkaridit nimittäin liukenevat säilykkeen liemeen. Kun liemen kaataa pois ja huuhtelee herneet ja linssit hyvin, päätyy vatsaan vähemmän ärsytystä herättäviä hiilihydraatteja, Palssa kertoo.

– Tässä se prosessointi auttaa. Vaikka itse liottaisi ja keittäisi linssejä ja kikherneitä, se ei ole sama juttu.

Lue myös:

Harkitsetko kasvisruokavalioon siirtymistä? Ravitsemusterapeutti kertoo, miten teet muutoksen terveellisesti

Onko sinulla iho-ongelmia? Syy voi olla suolistossasi

Elina Kanerva (ent. Kiikko), 50, kertoo sairastaneensa tyvisolusyövän noin vuosi sitten. Elina sai tietää ihosyövästä elokuussa 2018, kun hän meni lääkärille Turussa näyttämään toista luomea ja lääkäri teki luomitarkastuksen.

– Siinä luomessa, mitä näytin, ei ollut mitään, mutta sääressä kahdessa kohdassa oli vaaleanpunainen läikkä. Lääkäri kysyi, onko se ollut siinä kauan, ja saako ottaa näytteen. En osannut ajatella, että niissä olisi mitään.

Elina kysyi lääkäriltä, voiko koepalassa olla jotakin vakavaa.

– Lääkäri sanoi, että ei mennä vielä asioiden edelle. Katsotaan, mitä tulokset näyttävät.

Kului viikko koepalan ottamisesta, ja Elinalla diagnosoitiin tyvisolusyöpä, joka on yleisin ihosyöpä.

– Koko sen viikon ajan mietin, että miksi tämä lääkäri halusi ottaa koepalan ja mahtaako niissä olla jotain. Kun sain puhelun lääkäriltä, se pelästytti ja järkytti paljon.

Elina kertoi tyvisolusyöpä-diagnoosista heti miehelleen, kansanedustaja Ilkka Kanervalle sekä äidilleen ja tyttärelleen.

– Ilkka osaa järkevästi minua lohduttaa ja osasi silloinkin realisoida asiat. Murehdin itse ja olen tällaisissa tilanteissa paniikissa. Ilkasta oli minulle iso tuki tälläkin kertaa. Puhuminen ja tiedon saaminen auttoivat. Mitä aikaisemmin syöpä huomataan, sitä paremmat selviytymismahdollisuudet ovat.

Tyvisolusyöpä leikattiin viikon päästä diagnoosista. Pahin on nyt takanapäin ja Elina käy kerran vuodessa syöpäkontrollissa.

Elina Kanerva kertoi tyvisolusyöpä-diagnoosista heti miehelleen, kansanedustaja Ilkka Kanervalle.

Elina Kanerva oli kova auringonpalvoja

Elina alkoi tämän jälkeen pohtia syitä ihosyövälle ja tiesi heti, että syynä saattoi olla auringonotto.

– Olin nuorena kova auringonpalvoja, enkä käyttänyt mitään aurinkorasvoja. Sen takia en ollut yllättänyt ihosyövästä.

Nyt Elina aikookin suojata itseään auringolta. Kun hän kulkee ulkona t-paidassa, aurinkorasvassa pitää olla suojakerroin 50. Jos aurinko paistaa, hän viettää aikaansa mieluummin varjossa.

– Minulle jäi pelko, ja siksi en halua enää altistua auringonsäteilylle liikaa. Tyvisolusyöpä voi tulla useamman kerran samalle ihmiselle. On tärkeää, että silmätkin suojaa aurinkolaseilla. Huomaan itse, että auringolta suojautuminen tulee alitajuisesti.

Elina sanoo, että tyvisolusyövästä on tärkeää puhua ääneen ja lisää, että jokaisen kannattaisi ajoissa käydä tutkimuksissa.

– Nuorempana, kun otin aurinkoa, silloin ei puhuttu näistä vaaroista. Halusin olla ruskea ilman auringonsuojaa.

Toista kertaa syöpädiagnoosi

Elina on kokenut syövän myös aikaisemmin. Hänellä oli neljä vuotta sitten kohtusyöpä, mistä hän selvisi leikkauksella ilman sytostaattihoitoja.

– Sitä ajatteli, että minulla oli yksi syöpä ja sitten tuli toinen. Jos selviää yhdestä syövästä, se ei tarkoita, että on turvallisilla vesillä. Sinulle voi tulla senkin jälkeen jotain muuta vakavaa.

Elina kokee olevansa kiitollinen, kun selvisi syövästä toisenkin kerran.

– Olin siinä mielessä onnekas, että tyvisolusyöpä ei levitä etäpesäkkeitä, mutta totta kai pelästytti ja aiheuttaa minulle jatkotoimenpiteitä.

Elina voi nyt hyvin, mutta levollista oloa hänellä ei ole vieläkään.

– Täytyy jatkaa kontrolleja, mutta minulla on kiitollinen mieli, että se saatiin leikattua.

Elina huomasi kahden koetun syövän myötä, että omaa elämää ja asioita pitää osata arvostaa.

– Kyllä se aina vavisuttaa – mikään ei ole ennalta-arvattavissa. Olen kiitollinen siitä, että saan jatkaa elämää. Arvostan tärkeitä asioita elämässä, kuten terveyttä ja läheisiä.

Lue myös:

Syövästä selviytynyt Elina Kiikko: ”Pyysin Ilkkaa pitämään huolta tyttärestäni, jos kuolisin”

Liikaa laihduttanut Elina Kiikko: ”Myönnän, että meni överiksi”

Yöhikoilu on yleinen vaiva – sitä esiintyy noin viidellä prosentilla suomalaisväestöstä, sanoo Terveystalon työterveyslääkäri Tanja Vuorela.

– Sitä voi olla minkä ikäisillä tahansa ja myös lapsilla.

Hikirauhasten toiminnan säätely tapahtuu tahdosta riippumattoman hermoston eli autonomisen hermoston toimesta. Hikirauhaset aktivoituvat ruumiillisen rasituksen ja kuumuuden johdosta. Hieneritys viilentää kehoa.

– Fysiologisesti yön aikana ruumiin lämpötila nousee. Monesti, kun menee illalla nukkumaan, on kylmä, mutta yöllä tulee kuuma.

Yöhikoilu ja vaihdevuodet

Tyypillinen syy yöhikoilulle on vaihdevuodet: silloin taustalla vaikuttavat hormonit.

Vuorelan mukaan yöhikoilun esiintymishuippu onkin 40–60-vuotiailla. Heistä vajaat 20 prosenttia kärsii yöhikoilusta.

– Yöhikoilu voi johtua sekä naisilla että miehillä vaihdevuosista – tosin miehillä vaihdevuosiin liittyviä oireita on harvemmin ja miedommin kuin naisilla.

Naisilla yöhikoilua esiintyy usein noin 50-vuotiaana, kun estrogeenitaso alenee vaihdevuosien vuoksi. Miehillä taas testosteronitason lasku voi aiheuttaa yöllistä hikoilua.

Vaihdevuosiin liittyy kuitenkin myös muita oireita, kuten kuumia aaltoja ja sitä, ettei saa nukuttua.

Myös kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi voi olla syynä yöhikoiluun.

– Usein silloin on myös päivähikoilua, sydämentykytystä ja laihtumista, Vuorela lisää.

Liian lämmin makuuhuone vai jokin sairaus?

Vuorelan mukaan yöhikoilu johtuu usein yksinkertaisesti siitä, että ihmiset pitävät makuuhuoneensa liian lämpimänä. Silloin yöhikoilusta pääsee eroon yksinkertaisella tavalla – viilentämällä huone ja ottamalla käyttöön kevyempi peitto. Sopiva makuuhuoneen lämpötila vaihtelee yksilöittäin, mutta useimmille se on noin 18 astetta.

– Tavallinen huoneenlämpö on liikaa yöllä.

Myös lihavuus on tyypillinen syy yöhikoilulle.

– Ylipaino lisää yöhikoilua ja ylipainon seurauksena tai liitännäissairautena voi olla diabetes tai uniapnea.

Uniapneaan liittyy myös kuorsausta, lyhyitä hengityskatkoksia yöllä sekä päiväväsymystä. Diabeteksen aiheuttama autonomisen hermoston vaurio voi puolestaan olla syynä yöhikoiluun.

Myös refluksitauti, eli mahansisällön takaisinvirtaus mahalaukusta ruokatorveen ja jopa suuhun asti, voi olla yöhikoilun taustalla.

– Yöhikoilu voi olla tässä tapauksessa jopa ainoa oire, Vuorela huomauttaa.

Milloin lääkäriin?

Harvinaisempia syitä yöhikoilulle voivat olla esimerkiksi reumaattiset sairaudet.

– Esimerkiksi lihasreumassa yöhikoilu alkaa äkillisesti.

Hyvin harvinaisia syitä yöhikoilulle ovat puolestaan erilaiset infektiot, kuten tuberkuloosi tai HIV, sekä harvinaiset syöpätaudit, kuten imusolmukesyöpä tai krooninen leukemia.

Myös sydämen vajaatoiminta voi joskus aiheuttaa yöhikoilua.

– Makuulla ollessa sydän joutuu tekemään silloin enemmän työtä ja se voi aiheuttaa yöhikoilua.

Yksittäisenä vaivana yöhikoilu on harmiton, eikä pelkkään yöhikoiluun ole lääkettä.

– Lääkäriin kannattaa mennä, jos tulee myös päiväväsymystä, suun kuivumista, lihaskipuja, laihtumista tai kuumetta. Yöhikoilusta tulee ongelma, kun alkaa kärsiä sen lisäksi myös muista oireista.

Lue myös: 

Näin erotat liikahikoilun normaalista hikoilusta – hoitamaton liikahikoilu aiheuttaa haittoja sekä psyykelle että muulle terveydelle

Mistä pistävä hienhaju voi johtua? Tämän hiki kertoo terveydestäsi

Liikahikoilu voi olla syövän oire – näissä tilanteissa hikoilun takia pitää mennä lääkäriin

Valkoinen sokeri on turhaa energiaa, jossa ei ole mitään elimistölle hyödyllistä. Se lihottaa, vaarantaa hampaat ja voi isoina määrinä altistaa kakkostyypin diabetekselle. Sokerilla on haittansa, mutta ai että se on hyvää! Niin hyvää, että karkkipussi tyhjenee helposti nopeammin kuin nälkäisen koiran ruokakuppi. Silti makeanhimo on ihan inhimillistä.

– Mieltymys sokeriherkkuihin on ihmiselle luontaista. Äidinmaito on makeaa, ja luonnossa makeat herkut ovat harvoin myrkyllisiä, terveystieteiden maisteri, laillistettu ravitsemusterapeutti Sanni Massinen sanoo.

Ihminen syntyy makean ystävänä mutta oppii sokerihiireksi. Makealla herkuttelu kytkeytyy usein mukaviin hetkiin, ja tunteet ohjaavat syömistämme. Makeat herkut ja sokeri kohottavat nopeasti verensokeria ja sitä kautta mielialaa.

– Olemme sokerihiirinä erilaisia. Yksi syö makeaa kiireessä, toinen väsyneenä tai vanhasta tottumuksesta.

Ylettömästä makean mussuttamisesta voi opetella eroon. Koska kaikki sokerihiiret eivät astele samaan loukkuun, tapoja hillitä makeanhimoa on useita.

1. Nälkähiiri mussuttaa makeaa nälkäisenä

Tämä hiiri ei selviä tyhjin vatsoin töistä kotiin vaan koukkaa kaupan karkkihyllyn kautta. Nälkähiiri voi säilyttää pahan päivän varalta käsilaukussaan suklaapatukkaa.

Mistä johtuu? Jos makeaa syö nälkään, aivot oppivat siihen, että verensokeri nousee vikkelästi. Tällöin myös koukuttava hyvä olo tulee nopeasti. Kyse voi olla oikeasti myös janosta tai mieliteosta.

Mikä auttaa? Älä mene kauppaan nälkäisenä. Kunnon välipalalla pärjää päivälliseen asti. Esimerkiksi tuorepuuroa voi tehdä kerralla jääkaappiin 4–5 päiväksi.

Varaa käsilaukkuun vesipullo ja miniporkkanapussi. Jos kyse on janosta, se laantuu juomalla vettä. Jos kyse on nälästä, porkkanat auttavat alkuun. Elleivät porkkanat kiinnosta, kyse on mieliteosta. Se laantuu, kun odotat kymmenisen minuuttia.

Jos kaipaat makeaa, syö pieni annos jotain hyvää aterian päälle, niin annoskoko pysyy fiksuna.

2. Sokeri pelastaa väsyhiiren

Kun lounaasta on kulunut pari tuntia, alkaa väsyttää. Silloin väsyhiiri hakee virtaa makeasta.

Mistä johtuu? Raskas, etenkin runsaasti hiilihydraatteja sisältävä annos, kuten vehnäpasta, vie voimat ja nostaa verensokeria nopeasti. Koska verensokeri myös laskee äkkiä, iskee väsymys.

Univaje tuntuu iltapäivän väsymyksenä ja sotkee nälän- ja kylläisyydensäätelykyvyn.

Mikä auttaa? Saat pidettyä hiilihydraattien määrän kohtuudessa, kun syöt aterialla reilun kourallisen proteiinia ja varmistat, että annoksesta on ainakin puolet kasviksia. Hiilareiden on hyvä olla hitaita, esimerkiksi täysjyväviljaa.

Syö vähintään neljän tunnin välein. Säännöllinen ateriarytmi huolehtii tasaisesta verensokerista ja luonnollisesta näläntunteesta.

3. Tapahiiri herkuttelee telkkarin edessä

Kun televisio aukeaa, tapahiiri avaa karkkipussin. Palaveri ilman pullaa on huono palaveri.

Mistä johtuu? Syömisestä on tullut oheistoimintaa, tapa, joka kytkeytyy tiettyihin tilanteisiin.

Makuaisti tottuu nopeasti. Jos makea on aina teollista makeaa, luonnostaan makeat ruoat lakkaavat maistumasta.

Mikä auttaa? Opeta käsillesi television katselun ajaksi vaihtoehtoista tekemistä, kokeile esimerkiksi neulomista.

Varaa niin pieni annos herkkuja, että se riittää vain hetkeksi tai ota herkkujen rinnalle kasviksia ja kermaviilidippiä. Jos kasviskippo tuntuu liian radikaalilta, vaihda se marjarahkaan.

Palaveripulla voi välillä olla hedelmä. Totuttautuminen vähemmän makeaan vie joitain viikkoja. Keskity siihen, mitä laitat suuhusi. Kun syöt hitaasti nautiskellen, pienikin määrä riittää.

4. Sokeri kuuluu iltahiiren intohimoihin

Kun päivä alkaa olla pulkassa, iltahiiri suuntaa kaapille. Iltahiiren pakastimessa on aina jätskiä.

Mistä johtuu? Jos syö päivällä liian kevyesti, illalla tulee naposteltua. Ellei päivällä ole aikaa rauhoittua edes ruokatauolla, illalla on pakko rentoutua – vaikka syömällä.

Mikä auttaa? Satsaa laadukkaaseen proteiiniin ja hitaisiin hiilihydraatteihin; ne pitävät nälkää. Aamupuuroon voi sekoittaa kananmunan tai raejuustoa. Lounassalaatti vaatii reilusti kasvi- tai eläinproteiinia. Välipalahedelmä kaipaa kaveriksi esimerkiksi jogurtin ja hieman pähkinöitä.

Syö kasvispitoinen päivällinen ja riittävän iso iltapala, niin napostelun tarve vähenee. Yritä syödä kiireessäkin rauhassa. Silloin aterian jälkeen on levollinen olo ja jaksaa tarttua töihin.

5. Sokeri on tunnehiiren lääkettä

Kun kiukuttaa tai surettaa, sokeriherkut helpottavat oloa. Tunnehiiri syö usein enemmän herkkuja kuin haluaisi.

Mistä johtuu? Kyse on tunnesyömisestä, joka tyydyttää tunne-elämän tarpeita. Kun kaikki kiukuttaa, usein kiellettynä pidetty makea lohduttaa. Herkuttelu aiheuttaa totaalikieltäytyjälle syyllisyyden, jota on helppo lääkitä syömällä lisää makeaa.

Mikä auttaa? Mieti, mikä tunnetila makeanhimon taustalla on. Syöminen ei ole tapa käsitellä hankalia tunteita, vaan sen avulla työnnetään niitä pois mielestä. Eikä se auta.

Jos haluat palkita itsesi rankan päivän jälkeen, mieti, miten sen teet. Lämmittäisitkö saunan tai lähtisitkö kävelylle luontoon?

Unohda ääriajattelu. Terveelliseen ruokavalioon mahtuu myös herkkuja.

6. Stressihiiri vaimentaa kehon viestejä makealla

Kun tekemistä on liikaa, makea alkaa maistua. Kun suklaa sulaa suussa, stressihiiri jaksaa painaa.

Mistä johtuu? Pitkäkestoinen stressi sotkee elimistön hormonitasapainoa. Se lisää makeanhimoa. Sokeri voi olla stressinpurkulääke, joka vaimentaa kehon stressireaktioita.

Mikä auttaa? Makean syöminen on kuormittuneen ongelmista pienin. Stressinhallintakeinot ja riittävä palautuminen estävät liiallista kuormittumista. Hae tarvittaessa ammattiapua.