Kohonnut verenpaine on salakavala terveysriski, sillä se ei tunnu kehossa usein mitenkään. Paine voi kohota ilman oireita tai tuntemuksia siitä, että terveydessä olisi jotakin pielessä.

Yleisimpiä syitä kohonneeseen verenpaineeseen ovat esimerkiksi ylipaino, suolainen ruokavalio ja tupakointi. Jos on riskiryhmässä, verenpaine tarkistetaan usein automaattisesti lääkärikäynneillä. Mutta verenpaine ei välttämättä säästä hoikkia, perusterveitä tai hyväkuntoisiakaan. Siksi jokaisen yli nelikymppisen on hyvä mitata, millä tasolla oma verenpaine on. Pitkittynyt stressi, kuten työstressi, voi pelkästäänkin kohottaa verenpainetta.

– Pitkäaikaisessa stressissä kehon sympaattinen eli aktivoiva hermosto on vallalla enemmän kuin rauhoittava parasympaattinen, minkä seurauksena verenpaine kohoaa. Stressi nostaa myös kortisolihormonitasoa, mikä vaikuttaa omalta osaltaan verenpaineen kohoamiseen. Stressin vaikutukset verenpaineeseen ovat moninaisia, eikä kaikkia syitä tunneta, Sydänliiton ylilääkäri Anna-Mari Hekkala sanoo.

Sydän, aivot ja muisti vaaravyöhykkeellä

Pitkittyessään kohonnut verenpaine alkaa nakertaa verisuoniston ja sydämen terveyttä, ja se voi aiheuttaa äkkikuoleman, sairauskohtauksen ja altistaa muistisairaudelle. Normaalin yläpaineen raja on 139 elohopeamillimetriä (mmHg) ja alapaineen 89 mmHg.

– Ihanteelliset lukemat ovat 120/80 mmHg tai alle. On todettu, että kun verenpaine on tällä tasolla, siihen liittyy kaikista vähiten haittoja ja kuolemia, Hekkala sanoo.

Omiin elintapoihin on syytä kiinnittää huomiota ja aloittaa verenpaineen säännöllinen mittaus viimeistään siinä vaiheessa, kun paineet nousevat säännöllisesti normaalin rajojen yläpuolelle.

– Kohonnut verenpaine on vaarallista sydämelle. Se rasittaa sydäntä, ja sydänlihas alkaa paksuuntua, siitä tulee jäykkä ja jähmeä. Hengenahdistus on se tavallinen oire. Sydämeen kohdistuvat muutokset ovat peruuttamattomia.

Myös aivot, jotka ottavat paineen vastaan, ovat vaaravyöhykkeellä. Kohonnut verenpaine voi aiheuttaa aivoverenvuodon, ja se altistaa myös aivoveritulpalle eli aivoinfarktille. Muistisairauskin voi olla verenpainetaudin seurausta. Kohonnut verenpaine voi aiheuttaa verisuonten seinämien kalkkeutumista ja paksuuntumista sekä pieniä veritulppia, joita ei itse edes huomaa. Kaikki nämä vaikuttavat muistiin.

Liikunta, esimerkiksi jooga, vahvistaa parasympaattista hermostoa, mikä taas on vastalääkettä stressille.

Vahvista parasympaattista hermostoa

Pitkittyneen stressin aiheuttamaa kohonnutta verenpainetta kannattaa hoitaa esimerkiksi liikunnalla. Parasympaattinen hermosto on sympaattisen hermoston vastavaikuttaja.

Parasympaattista hermostoa vahvistamalla voi rauhoittaa sympaattista hermostoa, joka on saa vallan stressitilassa. Kaikenlainen liikunta, rajumpikin, vahvistaa parasympaattista hermostoa.

– Liikunta vaikuttaa muutenkin kuin hermoston kautta. Liikunnan aikana pienetkin verisuonet ja hiussuonet ovat avoimina isoissa lihaksissa, kuten pakaroissa ja reisissä, mikä vaikuttaa verenpainetta laskevasti.
Myös rentouttavat lajit, kuten jooga, ja mielenhallintakeinot, kuten mindfulness, vahvistavat parasympaattista hermostoa.

Arkikielessä moni sekoittaa fobiat pelkoihin, mutta diagnostisesti ne eivät täytä fobian määritelmää. Pelot ovat tavallisia ja osittain tarpeellisiakin, sillä ne suojelevat meitä. Osaamme esimerkiksi pelätä liikennettä sen verran, ettemme kävele uhkarohkeasti liikennevaloissa punaisia päin, kun autoja suhaa tuhatta ja sataa ohitse.

Onko kyse normaalista pelosta vai fobiasta? Tunnista pelkosi

Fobialla tarkoitetaan kuitenkin huomattavaa määräkohteista ja epärealistista pelkoa. Fobiasta kärsivä ihminen ymmärtää itsekin, että oma pelko on liiallista. Fobia rajoittaa elämää, sillä se saa välttelemään fobiaan liittyviä tilanteita tai asioita. Pelon kohteelle altistuminen aiheuttaa lisäksi voimakasta ahdistusta.

Erikoispsykologi Salla Rikander Terveystalosta kuvailee, että jos ihminen pelkää esimerkiksi hämähäkkejä, hän pärjää pelkonsa kanssa aina siihen asti, kunnes kohtaa hämähäkin.

– Fobiatasoinen hämähäkkipelko taas saattaa ilmentyä esimerkiksi siten, että fobiasta kärsivä ihminen tarkistaa huoneeseen tullessaan kaikki nurkat ja sängyn aluset, ettei siellä vain ole hämähäkkiä, Rikander kertoo.

– Hän tietää itsekin, ettei hämähäkkiä todennäköisesti ole, mutta ei pysty olemaan etsimättä sitä. Kokemus pelosta on niin voimakas.

Mistä fobiat johtuvat?

Fobioiden synnystä on olemassa erilaisia teorioita, jotka eivät kuitenkaan ole täysin aukottomia. Perinteisesti on ajateltu, että pelko syntyy jonkin ikävän tapahtuman seurauksena.

– Vaikkapa jos koira puree, ajatellaan, että ihminen alkaisi aina koiran nähdessään pelätä, että se puree. Pelko siis yleistyy yhdestä koirasta kaikkia koiria koskeviksi, Rikander selittää.

Fobia voi kuitenkin syntyä myös siten, että ihminen näkee jollekin toiselle tapahtuvan jotain pelottavaa, minkä seurauksena hän alkaa itse pelätä tätä asiaa. Pelko voi syntyä myös pelkän tiedon perusteella, eli ihminen kuulee jostain pelottavasti asiasta ja alkaa pelätä sitä, vaikka hänellä itsellään ei olisi siitä kokemusta.

– On kuitenkin monia asioita, jotka vaikuttavat siihen, miten fobia syntyy. Kaikki ihmiset eivät hätkähdä koiran puraisua. Jos ihmisellä on paljon myönteisiä kokemuksia koirista, yksi negatiivinen kokemus ei välttämättä jää mieleen kummittelemaan.

Sitä, miksi toisille ihmisille kehittyy fobia ja toisille ei, ei tiedetä tarkkaan. Fobioiden syntyyn voi vaikuttaa myös perinnöllinen alttius. Jos ihminen on yleisesti taipuvainen ahdistukseen, hän voi olla alttiimpi erilaisille pelkotiloille. Myös elämäntilanne ja kuormittuneisuus vaikuttavat kokemukseen pelottavasta tilanteesta.

Altistushoito hoitaa pelkoja

Hyvä uutinen on, että fobioita voi hoitaa. Rikander kertoo, että moniin yleisiin pelkoihin psykoterapeuttinen hoito vaikuttaa hyvin. Yleisiä pelkoja ovat muun muassa sosiaalisten tilanteiden pelko, aukeiden, ahtaiden tai korkeiden paikkojen pelko ja lentopelko. Monet pelot esiintyvät yhdessä muun ahdistuneisuusoireilun kanssa, jolloin myös ahdistuneisuutta on hyvä hoitaa.

Pelkojen hoidossa keskeistä on pelolle altistaminen ja siedättäminen. Silloin asiaa lähestytään asteittain ja turvallisesti. Altistamista voi kokeilla itse, mutta fobiaan voi hakea myös ammattilaisen apua.

Jos pelko on syntynyt traumaattisen kokemuksen kautta, sitä voidaan työstää psykoterapeuttisesti. Silloinkin tärkeässä roolissa on traumaattisen asian kohtaaminen.

Näin voit työstää itse pelkojasi

Miten altistustyötä voi sitten tehdä itse? Erikoispsykologi Salla Rikander huomauttaa, että altistaminen ei tarkoita sitä, että tarvitsisi mennä suoraan asiaan. Ensin voidaan lähestyä asiaa mielen sisäisesti ja aloittaa esimerkiksi ihan vain ajattelemalla pelkonsa kohdetta ja tunnustelemalla, mitä se herättää itsessä.

– Sen jälkeen voi ajatella, millaista olisi kohdata pelon kohde. Jos pelkää esimerkiksi koiria, voi katsoa kuvia ja videoita koirista ja pyrkiä sietämään sen herättämää ahdistusta ja pelkoa.

Usein pelon kokemus on myös kehollinen, se saattaa hikoiluttaa ja saada sydämen tykyttämään. Itseään voi kuitenkin oppia tyynnyttämään ja vähitellen sietämään pelon ja ahdistuksen kokemusta.

Altistuminen ja siihen liittyvien tunteiden ja ajatusten työstäminen lisää luottamusta omaan pärjäämiseen pelon kanssa ja kokemusta omasta kontrollista. Lopulta voi kokeilla kohdata pelon kohteen ja kokeilla esimerkiksi silittää sopivaa koiraa.

– Jos taas tuntuu, että että ahdistus on liian voimakasta, pelko häiritsee elämää eikä omahoito auta, kannattaa hakea apua mielenterveyden ammattilaiselta, jonka kanssa pelkojen kohtaaminen on turvallista.

Myös läheisten ihmisten tuki voi olla tärkeä pelkojen voittamisessa. Toinen ihminen voi läsnäolollaan luoda tilanteeseen turvallista ilmapiiriä.

Hammaslääkäripelosta ja suljetun paikan kammosta kärsineet kertovat, miten voittivat fobiansa

Hylätyksi tulemisen pelko voi ajaa parisuhteen toistuvasti karille – näin tunnistat pelon ja käsittelet arvottomuuden tunteita

L’appel du vide – oletko joskus halunnut hypätä korkealta alas? Tästä se kertoo

Urheilulääkäri, Ava-kanavan Olet mitä syöt -ohjelman juontaja Pippa Laukka, 48, on televisiosyksyn puhutuin henkilö. Ohjelmassa Pippa valmentaa kymmentä henkilöä tekemään elintapamuutoksen ja pudottamaan ylipainoa. Tähän mennessä ohjelmasta on nähty yhdeksän jaksoa, toistaiseksi viimeinen jakso nähdään televisiossa ensi viikon keskiviikkona.

Tähän mennessä tulokset ovat olleet numeroilla mitattuina merkittäviä: jokainen osallistuja on onnistunut pudottamaan painoaan ja saanut parannettua terveyttään verikokein mitattuna. Mutta ohjelma ja Pippa ovat saaneet myös paljon kritiikkiä tavasta, jolla tulokset on saavutettu.

Kritiikkiä on herättänyt muun muassa tapa, jolla Pippa on kommentoinut, ja arvostellutkin, osallistujien kokoa, ulkonäköä ja elintapoja. Esimerkiksi ohjelman kolmannessa jaksossa Pippa kutsui osallistujaa valtamerilaivan kokoiseksi. Kadutko sitä?

– En kadu ohjelmasta mitään. Ohjelmassa näkyy vain pieni osa minun ja osallistujien yhteistyöstä ja siitä, millaista se on ollut esimerkiksi vitsailuineen, Pippa sanoo.

– Olen käyttänyt ohjelmassa esimerkiksi sellaisia sanoja, joita osallistujat itse ovat käyttäneet itsestään kuvauksissa. Ymmärrän hyvin, että etteivät nämä asiat avaudu katsojalle. Sisälukutaito ei ole katsojan vastuulla.

Pippa ei allekirjoita Syömishäiriöliiton kannanottoa

Syömishäiriöliitto julkaisi aiemmin syksyllä kannanoton, jonka mukaan ohjelmassa tehdään viihdettä osallistujien hyvinvoinnin kustannuksella: sanelemalla, arvostelemalla ja syyttelemällä. Kannanotossa viitattiin siihen, että Pippa valittiin liiton Syli-kummiksi 2015 ja että hänen roolinsa ohjelmassa ei vastaa liiton arvomaailmaa.

– Se, että minut valittiin Syli-kummiksi, on liiton oma valinta. He asettivat itse ehdokkaat, ja ilmeisesti tulin jäsenten taholta valituksi. Palkinnoksi sain vaa’an. Minulla ei ole ollut missään vaiheessa sitoumuksia liittoon. Valintani oli heidän huomionosoituksensa työstäni.

– Kannanotossa väitettiin myös, että laihduttaminen altistaa aina häiriintyneelle syömiselle tai syömishäiriöille. Toivoisin, että liitto esittäisi näille tiedoille tieteelliset lähteet. En usko, että sellaisia on. Sen sijaan ei ole olemassa tervettä lihavuutta ja on paljon ylipainoisia ihmisiä, jotka haluaisivat elää terveellisemmin, koska he tiedostavat ylipainon riskit. Ohjelmasta kaikilla on vapaus esittää mielipiteensä.

Lämpimät välit osallistujien kanssa

Oletko saanut ohjelman osallistujilta palautetta, että olisit ollut liian tiukka ja sanoissasi raaka heitä kohtaan?

– En ole saanut heiltä keneltäkään tällaista palautetta. Sanoisin kyllä, jos näin olisi. Ymmärrän, että tyylini on suorasukainen, mutta mietin sitä, mikä kenellekin sopii. Ohjelmassa käsitellään hyvin herkkiä aiheita, ja siinä on mukana herkkiä ihmisiä. Joillekin kovistelu sopii, mutta ei kaikille.

– Olen ollut osallistujien kanssa jälkeenpäinkin yhteydessä, ja jokaisen kanssa minulla on lämmin suhde. Olen onnellinen siitä, että olen saanut auttaa heitä.

Olen ohjelmassa aitona, omana itsenäni.

Pippa ei myöskään koe, että hänet olisi formaatin takia pakotettu ohjelmassa tietynlaiseen rooliin.

– Olen ohjelmassa aitona, omana itsenäni. Ohjelman keulakuvaksi on haluttu juuri minut asiantuntijana, persoonana ja tyyppinä.

Pippa on saanut vihapostia

Sen sijaan katsojilta Pippa on saanut postia.

– Olen saanut ohjelman takia paljon vihapostia, joka on ollut sillä rajalla, pitäisikö minun ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisen kunnianloukkauksen vuoksi. Kävin keskustelua myös kanavan kanssa siitä, miten tilanteeseen pitäisi suhtautua.

– Haluan kunnioittaa kaikkien oikeutta sanoa ohjelmasta mielipiteensä, joten päätin, että en vie asiaa eteenpäin. Ohjelma on herättänyt paljon tunteita, mikä on parempi kuin se, että kukaan ei huomioisi sitä. Ainakin paino-ongelmista puhutaan. Olen saanut ohjelmasta valtavasti myös hyvää palautetta ja avunpyyntöjä. Moni jää ylipaino-ongelman kanssa todella yksin.

Kritiikissä on kyseenalaistettu myös Pipan ammattitaito lääkärinä.

– Tiedän, että minun tekemiseni perustuu tietoon ja tieteeseen. Olen työssäni varma, kukaan ei voi ottaa minulta pois sitä asiantuntemusta. Sitä paitsi minulle ohjelmassa mukana oleminen on ollut kuitenkin helpompaa kuin sen päähenkilöille, jotka avaavat kameralle sydämensä ja elämänsä.

Rankka syksy Pipalle

Pippa Laukan mukaan siitä, mitä me voisimme yhdessä tehdä, että ihmiset voisivat paremmin, pitäisi puhua enemmän.

Vaikka Pippa sanoo olevansa ylpeä ohjelmasta ja osallistujien tuloksista, kohun silmässä oleminen on vaatinut myös veronsa.

– Löysin syksyllä sienestämisen ilon ja suppilovahveroinnin. Se johtui siitä, että halusin kohujen vuoksi päästä usein metsään rauhoittumaan ja paikkaan, jossa ei ole muita ihmisiä.

Mitä ajattelet ylipainosta?

– Olen sitä mieltä, että jokainen saa olla sellainen kuin on, ja se edustaa minulle kehopositiivisuutta parhaimmillaan.

– Mutta lääkärinä tiedän, millainen terveysriski ylipaino on ja miten paljon esimerkiksi kakkostyypin diabetes kuormittaa julkista terveydenhoitoa nyt ja tulevaisuudessa. Se harmittaa minua paitsi lääkärinä myös veronmaksajana. Mutta tilanne ei ole kenenkään yksilön vastuulla. Siitä sen sijaan pitäisi puhua, että mitä me voisimme yhdessä tehdä, että ihmiset voisivat paremmin. Lihavuuden hoito on Suomessa julkisella sektorilla edelleen huonolla tolalla, ja iso osa jää ilman riittävää apua.

Lue myös: Olet mitä syöt! Hyvinvointilääkäri Pippa Laukan täsmävinkit: Varo light-limuja ja syö kananmunia oikea määrä

Lue myös: Lihottaako stressi oikeasti ja mitä haittaa liiallisella suolan käyttämisellä on? Olet mitä syöt -ohjelman hyvinvointilääkäri Pippa Laukka kommentoi

Mitä oireita liian vähäinen valaistus voi aiheuttaa?

Näkeminen vaatii valoa. Kun valoa on liian vähän, silmät rasittuvat. Oireita voivat olla särky, alaluomen punoitus ja hiekan tunne silmissä. Lukeminen voi muuttua hankalaksi, rivit hyppivät silmissä ja teksti sumenee.

Jos silmät alkavat oireilla, on syytä käydä tarkistuttamassa näkö. Silmälääkärissä olisi hyvä käydä 40 vuotta täyttäessään, minkä jälkeen suositellaan näöntarkastusta kolmen vuoden välein. Näin mahdolliset silmien sairaudet voidaan havaita varhaisessa vaiheessa.

Vaikuttaako ikä hämäränäköön?

Hämärä paljastaa vaivoja, joiden oireita ei välttämättä huomaa kirkkaassa valaistuksessa. Kun huomaa, että näkökyky on heikentynyt vähäisessä valossa, on syytä käydä silmälääkärissä. Likinäköisyys, kaukonäköisyys ja ikänäkö voivat hankaloittaa hämärässä näkemistä.

Jos näön tarkkuus heikkenee ja silmät tuntuvat häikäistyvän aiempaa herkemmin, kyseessä voi olla harmaakaihi. Harmaakaihi liittyy ikääntymiseen. Silmän oma linssi samentuu eikä enää läpäise valoa yhtä paljon kuin ennen. Harmaakaihia ei voi ennaltaehkäistä, mutta se on hoidettavissa leikkauksella.

Silmänpohjan ikärappeuman oireet voivat korostua pimeässä.

Miten luonnonvalo vaikuttaa näköön?

Ulkona silmä joutuu sopeutumaan valoon ja varjoihin. Tämä liike tekee hyvää silmille. Liikunnan aikana ei ole yleensä tarvetta katsella lähelle, ja sekin on rentouttavaa. Siispä ulos ja lenkille!

Pitääkö silmiä suojata auringonvalolta muulloin kuin kesällä?

Tarpeen mukaan. Autoillessa häikäistyminen voi olla todella voimakasta ja aiheuttaa vaaratilanteita. Myös keväthangilla on syytä suojata silmät, sillä auringon säteily heijastuu myös lumesta. Polarisoidut aurinkolasit estävät heijastukset.

Älylaitteissa on sinistä valoa. Miten se vaikuttaa silmiin?

Älylaitteiden lisäksi tietokoneen näytön ja television valo on sinistä. Sininen valo on kirkkain valotyyppi, ja se pakottaa silmät tarkentamaan voimakkaimmin.

Sininen valo voi väsyttää ja kuivattaa silmiä. Kuivumista voi estää kosteuttavilla silmätipoilla. Silmätippoja kannattaa käyttää säännöllisesti, yksi tippa silloin tällöin ei auta. Säilöntäaineeton kosteustippa ei ärsytä silmiä, vaikka sitä käyttäisi pitkäänkin. Jos silmät kuivuvat todella paljon, silmälääkäri voi määrätä vielä tehokkaampia hoitoja.

Sininen valo muistuttaa aallonpituudeltaan päivänvaloa, joka ylläpitää vuorokausirytmiä. Sinisen valon on todettu vaikeuttavan nukahtamista ja heikentävän unen laatua. Sinisen valon pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole vielä tutkittua tietoa.

Miten siniseltä valolta voi suojautua?

Älylaitteista olisi hyvä olla erossa aina, kun se on mahdollista. Television katsominen ja älylaitteiden käyttö kannattaa lopettaa pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Älä vie kännykkää tai tablettia sänkyyn.

Älylaitteeseen on mahdollista asentaa ilmainen sovellus, esimerkiksi Bluelight Filter For Eye Care tai F.lux, jotka vähentävät sinisen valon määrää. Lisäksi älypuhelimessa voi olla asetus, joka muuttaa sinisen valon punaiseksi. Lisäksi silmälaseihin on saatavilla linssejä, jotka vähentävät sinisen valon pääsyä silmiin.

Mitä asioita omalla työpisteellä avokonttorissa pitäisi ottaa huomioon valon suhteen?

Jos tekee töitä vain päätteen ääressä, valon määrä on yleensä riittävä. Oman tietokoneen näyttö kannattaa säätää omille silmille sopivaksi. Näytön kirkkaus, tekstin koko ja värien kontrastit vaikuttavat näkemiseen ja silmien rasittumiseen.

Paperilta lukeminen vaatii enemmän tarkkuutta. Sitä varten työpisteissä kannattaisi olla erikseen valo, jonka voi kohdistaa suoraan papereihin. Hyvä kohdevalo ei häikäise eikä aiheuta heijastuksia.

Jos työpaikalla on isot ulkoikkunat, niissä pitäisi olla esimerkiksi valoverhot tai sälekaihtimet, jotta auringonvalo ei häikäise ikkunan vieressä työskenteleviä.

Monet tekevät etätöitä kotona. Vaikuttaako se kodin valaistukseen?

Kotona valaistus on yleensä riittävä töiden tekemiseen, mutta sielläkin olisi hyvä olla papereiden ja kirjojen lukemista varten nurkkaus, jossa on lukulamppu. Etätyössä isoin ongelma on huono työasento. Töitä tehdään läppärin kanssa sohvan nurkassa tai keittiönpöydän ääressä. Huono asento rasittaa niskan ja hartian seutua.

Mitä voi tehdä, jos silmät rasittuvat ja vastaantulevien autojen valot häikäisevät pimeässä ajaessa?

Eri ihmisten silmät reagoivat eri tavalla häikäistymiseen. Jonkun näkö palaa ennalleen parissa minuutissa, kun taas toista häikäistyminen saattaa haitata puolikin tuntia. Monet välttävätkin pimeässä ajoa, koska se tuntuu heistä niin rasittavalta.

Häikäistymistä voi estää katsomalla valonlähteestä sivuun, jolloin valot eivät häiritse yhtä paljon. Ennen liikkeelle lähtöä voi hetken ajan totuttautua pimeään.

Silmälaseihin voi hankkia heijastuksia estävät pinnoitteet. Jos joutuu ajamaan autoa paljon pimeällä, yöajolaseista voi olla hyötyä. Niiden linssit voivat olla voimakkuudeltaan erilaiset kuin päivällä käytettävissä silmälaseissa.

Voiko silmiä rentouttaa jollakin tavalla, kun ne rasittuvat?

Helppo tapa rentouttaa silmiä on katsella ensiksi jonnekin kauas ja sitten lähelle. Voit katsella esimerkiksi taivasta. Sen jälkeen katseen voi kiinnittää johonkin lähelle: ikkunaan voi liimata esimerkiksi tarran tai postimerkin. Näin silmän jännittyneet lihakset saa liikkeelle ja rentoutumaan. Työpäivän aikana silmiä kannattaisi rentouttaa vähintään parin tunnin välein.

Asiantuntijoina Instrumentariumin optisen toiminnan johtaja ja johtava optometristi Matti Tyynilä sekä Terveystalon silmätautien erikoisalajohtaja ja ylilääkäri Matti Seppänen.

Hiivasienitulehdus yhdynnän jälkeen ei ole lainkaan tavaton syy varata aika gynekologille.

– Ensinnä täytyy todeta, että kiusallisesta vaivasta huolimatta hiivatulehdus ei ole terveydelle vaarallinen, gynekologian ylilääkäri Sari Ahonkallio kertoo.

Hiivasientä on normaalistikin emättimen mikrobikannassa, mutta hiivatulehduksessa hiivasieni on päässyt villiintymään. Muun muassa yhdynnän mekaaninen ärsytys ja sperman aiheuttaman hetkellisen ph-arvon muutoksen vuoksi hiivasieni voi lisääntyä liikaa.

Hiivasienitulehduksen ennaltaehkäisy

Jos hiivasienitulehdus yhdynnän jälkeen vaivaa usein, kannattaa Ahonkallion mukaan kokeilla kondomin käyttöä, huolellista alapääpesua vedellä yhdynnän jälkeen sekä paikalliseen hoitoon tarkoitettua maitohappobakteeripuikkoa. Lisäksi kotona kannattaa viettää mahdollisimman paljon aikaa väljissä, hengittävissä vaatteissa ja nukkua yöt ilman pikkuhousuja.

– Toisaalta, jos tulehdukset uusiutuvat jatkuvasti on hyvä miettiä, mistä se johtuu, Ahonkallio sanoo.

Seksin lisäksi hiivatulehdukselle altistavat muun muassa raskaus, antibioottien tai matalahormonisten ehkäisypillereiden käyttö, diabetes ja sokeriaineenvaihdunnanhäiriöt. Tiukat vaatteet ja hengittämättömät siteet tai pikkuhousunsuojat luovat myös otollisen kasvualustan hiivatulehdukselle. Ahonkallion mukaan joka kolmas nainen saa antibioottikuurin jälkeen hiivatulehduksen.

Näin hiivasienitulehdusta hoidetaan

Jos tunnistaa hiivatulehduksen oireiden perusteella, eikä niihin liity alavatsakipua, tulehduksen voi hoitaa itse apteekista saatavilla käsikauppatuotteilla. Alavatsakivut voivat olla merkki sukupuolitaudista, joka on sen sijaan syytä hoitaa pikaisesti lääkärin ohjeiden mukaan.

Suositeltavia emättimen hiivatulehduksen itsehoitolääkkeitä ovat emätinpuikot ja suun kautta nautittavat lääkekapselit. Tamponien käyttöä ei suositella samanaikaisesti. Voimakkaaseen kutinaan voidaan lisäksi käyttää emulsiovoidetta.

Hiivatulehduksen aikana ei suositella yhdyntää.

– Ja eipä pahoissa oireissa taida tehdä mielikään, Ahokallio sanoo.

Hiivasienitulehdus voi tarttua kumppaniin

Hiivatulehdus ei ole vain naisten vaiva – myös miehet voivat olla hiivatulehduksen kantajia, vaikka eivät oireilisikaan. Emättimen hiivatulehduksen tapaan hiivatulehdus miehellä voi aiheuttaa kutinaa ja kirvelyä. Joissain tapauksissa terska voi punoittaa ja peniksen pinnalle voi jopa nousta rakkuloita.

Hiivatulehdusten uusiutuessa on tärkeää hoitaa myös kumppanin mahdollinen tulehdus, jotta tartunta ei siirtyisi edestakaisin.

Lääkäriin on syytä hakeutua viimeistään siinä vaiheessa, jos itsehoidolla ei saa hiivatulehdusta kuriin tai oireet eivät parane viikossa.

Lähteet: Sari Ahonkallio, gynekologian ylilääkäri, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Terveystalo, Terveyskirjasto

Eräänä aamuna 25 vuotta sitten Seija Hirstiön mieleen alkoi tulvia muistoja. Filminauhan lailla hänen päässään pyöri kuvia siitä, miten häntä oli lapsuudessa hyväksikäytetty. Seija piirsi ja kirjoitti muistoja paperille. Piirtyi jana, joka alkoi hänen ollessaan viisivuotias ja loppui 12 ikävuoteen.

– Ajatus hyväksikäytöstä tuntui oudolta. En ollut aiemmin ajatellut sitä, vaikka lapsuuteni oli ollut vaikea ja raskas.

Kun Seija puhui muistoistaan perheenjäsenilleen, yksi torjui asian ja toinen kertoi, että samankaltaista oli tapahtunut myös hänelle. Seija kirjoitti kirjeen hyväksikäyttäjälleen, joka kielsi kaiken.

Hän kävi lyhyen aikaa myös terapiassa.

– Kaksi asiaa jäi siitä mieleeni. Kun kerroin jo lapsena kokemistani painajaisista ja aistiharhoista, terapeutti sanoi, että nuo kuulostavat traumamuistoilta. Ja kun kerroin elämästäni, hän totesi, että oletko koskaan ajatellut, että sinun elämäsi ei ole ihan normaalia.

”Elämässäni oli kaaosta ja itsetuhoisuutta mutta myös luovuutta”

Seija oli koulukiusattu, muiden silmissä outo lapsi ja eristyvä nuori. Lukiossa hän oli niin ahdistunut, ettei kyennyt aina menemään tunnille vaan piileskeli koulun pommisuojassa.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Seija halusi heti pois Suomesta, mahdollisimman kauaksi kotoa. Hän oli hippityttö, joka etsi maailmalta ekokylää ja liftasi ympäri Eurooppaa.

Sitten hippityttö katosi, ja Seijasta tuli kaljupäinen ja mustiin pukeutunut anarkisti. Tällaisia äkillisiä muutoksia hänen elämässään on ollut useita.

– Tuntui, kuin persoonassani olisi ollut monta särmää, jotka yksi kerrallaan ilmenivät ulospäin. Joka kerta tuntui, kuin aikaisempi persoonani osa olisi ollut jonkun toisen elämää, ei omaani.

Lontoosta Seija löysi anarkistilesbopiirit, asui vallatuissa taloissa ja pyöritti klubeja dj-tyttöystävänsä kanssa. New Yorkissa hän asui puolityhjissä tehdasrakennuksissa, pyöri taidepiireissä ja työskenteli esimerkiksi fillarilähettinä ja liikemiehille tarkoitetussa sadomasokistisessa psykodraamaklubissa.

– Ulkopuolelta katsottuna elämäni oli varmasti uhkaavaa ja vaarallista, mutta itse tunsin oloni kotoisaksi ja turvalliseksi. Anarkistisesta elämäntyylistä huolimatta olin kiinni yhteiskunnassa ja opiskelin tv-tuotantoa ja videokuvausta. Elämässäni oli kaaosta, tyhjyyttä ja itsetuhoisuutta mutta samaan aikaan myös luovuutta, vapautta ja spontaaniutta.

”Olin aistinut hahmoja ja kuullut ääniä nuoresta asti”

Palattuaan Suomeen 1990-luvun alkupuolella Seija jätti anarkismin ja ryhtyi auttamaan Baltian sodasta kärsineitä lapsia ja Suomeen tulevia pakolaisia.

Ensimmäistä kertaa elämässään Seija alkoi seurustella miehen kanssa. Silloin muistot hyväksikäytöstä tulvivat hänen mieleensä.

– Mietin, miksi nämä muistot tulivat juuri nyt. Oliko laukaiseva tekijä se, että olin taas Suomessa? Vai se, että olin miehen kanssa?

Suhde päättyi jo ennen Petra-tyttären syntymää vuonna 1997. Lasta hoitaessaan Seija palasi uudestaan omiin traumaattisiin kokemuksiinsa. Takautumiin liittyi suunnatonta hätää ja kauhua, jota ei voinut pukea sanoiksi.

– Kun Petra aloitti koulun, en jaksanut enää sinnitellä. Mieleni hajosi vielä enemmän. Olin aistinut ympärilläni erilaisia hahmoja ja kuullut ääniä nuoresta asti, mutta nyt harhat pahenivat. Ensin hahmot, äänet ja puhe olivat ulkopuolella, ikään kuin pääni ympärillä. Pikkuhiljaa ne muuttuivat pääni sisäiseksi kokemukseksi. Kaikki näytti kuitenkin ulospäin ihan normaalilta, koska kykenin kontrolloimaan itseäni.

Kipu oli jatkuvasti läsnä. Se seilasi eri puolilla kehoa niin, ettei siitä saanut otetta. Olotila vaihteli paniikin ja täydellisen lamaannuksen välillä.

Miksi Seija ei hakeutunut hoitoon?

– Tiedostin hulluuteni, ja moni olisi kävellytkin varmasti suoraan sairaalaan. Olin kuitenkin aina ollut hyvin laitosvastainen enkä halunnut luovuttaa pois itsemääräämisoikeuttani.

Dissosiaatio on mielen puolustautumiskeino

Matka kohti eheytymistä alkoi vihdoin vuonna 2006 Seijan tavattua nykyisen kumppaninsa Jukan, joka kannusti häntä hakeutumaan terapiaan.

Traumapsykoterapiassa Seijan outo elämä ja kummalliset oireet saivat lopulta selityksensä. Avainsana oli dissosiaatiohäiriö. Se ei kuulostanut Seijasta lainkaan dramaattiselta, sillä hän oli lukenut aiheesta jo aiemmin.

Persoonallisuuden rakenteellisella dissosiaatiohäiriöllä tarkoitetaan ihmisen persoonallisuuden jakautumista traumatisoitumisen seurauksena. Usein syynä on lapsuudessa koettu toistuva seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta ja kaltoinkohtelu.

– Koko elämäni ja siihen kuuluva viha, kaaos, itsetuhoisuus, pelko ja ahdistus olivat seurausta lapsuudestani ja siellä kokemastani hyväksikäytöstä, väkivallasta ja emotionaalisesta laiminlyönnistä.

Dissosiaatiossa osa persoonallisuudesta juuttuu menneisyyteen ja osa pyrkii jatkamaan elämää niin kuin ennenkin. Traumamuistot kapseloituvat erilleen muusta persoonasta. Moni elää ulospäin täysin tavalliselta vaikuttavaa elämää, vaikka sisällä käy hurja myllerrys.

– Dissosiaatio on mielen luonnollinen puolustautumiskeino jotakin vaarallista ja uhkaavaa, jotakin liian kamalaa vastaan.

Tietty tilanne, paikka, kohtaaminen tai vaikkapa tuoksu, joka muistuttaa traumakokemuksista, voi myöhemmin elämässä laukaista kipeät muistot ja aiheuttaa oireita. Seijan kokemat eri osat mielen sisällä, tajunnan menetykset, aistivääristymät, vierauden tunteet, syömisongelmat, kehon kivut ja kouristelukohtaukset olivat kuin suoraan dissosiaatiohäiriön oppikirjasta.

”Terapiassa opin välittämään itsestäni”

Terapiassa Seija puhui, kirjoitti, piirsi ja maalasi. Joskus tehtiin kehoharjoituksia.

– Persoonani eri osat pääsivät ääneen ja tulivat nähdyiksi ja kuulluiksi. Osien luokittelu ja nimeäminen esimerkiksi toimivaksi aikuiseksi, traumaa kantaviksi lapsiksi ja nuoriksi, vihaisiksi puolustaviksi osiksi, hyväntekijäksi ja hyväksikäyttäjän ääneksi helpotti minua suunnattomasti.

Seija ymmärsi, että dissosiaatio oli pelastanut hänen mielensä täydeltä musertumiselta.

Terapiaa kesti viisi vuotta, mikä on dissosiaatiohäiriöiselle lyhyt aika. Monet jatkavat terapiaa jopa yli kymmenen vuotta. Seijalla on diagnoosina määrittelemätön dissosiaatiohäiriö ja kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö. Lisäksi hänellä on kiintymyssuhdehäiriö, mikä selitti hänen välinpitämättömyyttään useissa aiemmissa ihmissuhteissa.

– Terapia on ollut toipumiseni kannalta ratkaiseva. Aloin eheytyä, tulla kokonaiseksi ihmiseksi. Terapeutin tuella opin välittämään itsestäni syvästi. Hänen kanssaan syntyi terve, luottamusta rakentava ihmissuhde, joka on kaiken parantumisen edellytys.

Seija on perustamassa Youtube-kanavan, joka keskittyy traumasta ja dissosiaatiosta kertomiseen.

Vertaistuki auttoi toipumisessa

Seija oppi terapiassa huomioimaan osiaan niin, että se edisti paranemista. Hän alkoi muun muassa kertoa itselleen pitkin päivää, mitä oli tekemässä, mitä muutoksia oli tulossa, mihin aikoi mennä. Uudet tilanteet hän kävi visuaalisesti läpi. Ennakointi lisäsi hallinnantunnetta.

Kun takautumia tuli, Seija otti käyttöön ankkurit. Ne ovat erilaisia keinoja palauttaa itsensä nykyhetkeen.

– Minulle äänimaailma on paras ankkuri. Pysähdyn, alan kuunnella ympäristöni ääniä ja kuvailla niitä itselleni: auton moottorin kova ääni tulee ulkoa, huoneessa on unettava humina, naapurista kantautuu kaunista pianonsoittoa.

Seija käyttää apunaan myös hengitysharjoituksia, meditaatiota ja luonnossa oleskelua, jotka kaikki rauhoittavat hermostoa ja palauttavat mielen nykyhetkeen.

Viitisen vuotta sitten Seija löysi netin chat-ryhmien kautta muita dissosiaatiohäiriön kanssa taistelevia. Vertaisten kohtaaminen auttoi toipumisen tiellä.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni olin seurassa, jossa tunsin itseni normaaliksi. Dissosiaatiohäiriöisen elämä ja mielentilat voivat olla niin kummallisia ja pelottavia, ettei niistä aina halua kertoa edes läheisille. Oireet saattavat kuulostaa ulkopuolisesta täysin absurdeilta, jopa keksityiltä.

Kohtalotovereista löytyi muutakin yhteistä kuin oudot kokemukset; monet olivat Seijan tavoin hyvin luovia ja taiteellisesti lahjakkaita.

Seija oli jo aiemmin kirjoittanut kirjan traumasta toipumisesta. Hänen aloitteestaan ryhmä naisia alkoi työstää dissosiaatiosta kirjaa, joka ilmestyi vuonna 2016 nimellä Viisi naista, sata elämää. Kirjaprojektista on myös syntynyt dissosiaatioyhteisö, joka pyrkii voimaannuttamaan jäseniään eri tavoin.

”Aiemmin hajallaan olleet osani ovat kaikki yhtä kuin minä”

Kun on lapsena hyväksikäytetty, hakattu ja potkittu, keho ei unohda sitä koskaan. Seijalla on edelleen kipuja ja särkyjä eri puolilla kehoa. Ihon tunnottomuus on dissosaatiohäiriöiselle myös tyypillinen oire. Siihen Seija on saanut paljon apua puolisoltaan, joka sivelee ja hieroo häntä.

– Pyrin pitämään itsestäni huolta säännöllisillä rutiineilla, syömällä hyvin ja harrastamalla liikuntaa. Petran aikuistuminen on mahdollistanut myös vapaamman elämäntavan. Voimme Jukan kanssa halutessamme elää diginomadeina, kierrellä ympäri maailmaa ja tehdä töitä mistä tahansa käsin.

Seijan persoonan osat, takaumat ja sisäisten kokemusten vieraus ovat nykyään lähes poissa.

– Persoonani tuntuu kokonaiselta. Tunnistan, että aiemmin hajallaan olleet osani ovat kaikki yhtä kuin minä.

Oireistaan huolimatta Seija on tehnyt vaativia media-alan töitä dokumentaristina, videokuvaajana ja web-suunnittelijana.

– Media-alan työt vaativat ääretöntä tarkkuutta. Joskus tuntuu siltä, että iso osa energiastani menee siihen, että saan pidettyä havaintomaailmani ja muistini skarppina. Olen luova ja älykäs, mutta en ole saanut elämässäni koko kapasiteettiani käyttöön dissosiaatiohäiriön takia.

”Olen ollut sitkeä ja selvinnyt hyvin”

Viime kevään Seija vietti Umbriassa Italiassa erään vanhan pariskunnan omistamassa keskuksessa auttaen heitä maatilan töissä ja tekemällä paikan nettisivuja. Siellä, kauniin ja kukkulaisen maaseudun rauhassa, hänellä oli hyvä ja turvallinen olla.

– Heräsin joka aamu tosi iloisena. Leikkasin oliivipuita ja nautin luonnon tuoksuista. Omistaja, entinen oopperalaulaja, opetti minulle äänenkäyttöä. Mietin, voiko elämä olla näin ihanaa.

Seija on vuosien jälkeen löytänyt onnellisuuden. Hän on surullinen monista menetetyistä mahdollisuuksista, mutta samalla kokemukset ovat laajentaneet hänen ymmärrystään elämästä.

– Olen ollut sitkeä ja selvinnyt hyvin. Olen kasvattanut lapsen, opiskellut ja tehnyt uraa freelancerina. Hyvä parisuhde, hyvä terapia, ihana lapsi, sinnikäs toivon ylläpitäminen ja oman tietoisuuden jatkuva kehittäminen ovat kaikki edesauttaneet eheytymistäni.

Kirjassa Viisi naista, sata elämää Seija kirjoittaa muun muassa näin:

Olen eheytymässä ja koen spontaanisti turvallisuuden tunteita. Koen olevani osa maailmaa, ainakin hetkellisesti. En ole vain erillinen solu tyhjyydessä, ilman merkitystä. Olen tullut kuulluksi, nähdyksi ja huomioiduksi. Minun kokemuksilleni on annettu sanat ja merkitys. Elämä on ihmeellistä ja hyvää.

Juhlapyhinä, kuten jouluna, moni antaa itselleen luvan syödä kaksin käsin. Jouluun liittyy paljon perinteitä ja odotuksia, jotka saavat meidät nauttimaan illan aikana pöydän antimista enemmän kuin olisi tarpeen.

Valtavan aterian jälkeen moni puhiseekin syöneensä itsensä ähkyyn asti. Mutta mitä se oikein tarkoittaa ja voiko ähkyyn jopa kuolla? Entä miten ähkyn voi välttää? Kysyimme asiaa yleiskirurgian erikoislääkäri Heidi Liljalta.

Ähky voi aiheuttaa voimakkaan vatsakipukohtauksen

Alun perin ähkyllä on tarkoitettu hevosten oiretta, joka on usein suolistoperäinen. Vaikka ähky on hevosille hengenvaarallinen, ihmisille se ei sitä ole.

Ihmisille ähky aiheuttaa usein huonoa oloa ja närästystä sekä painon tunnetta ja kipua vatsassa. Pahimmillaan se voi johtaa jopa voimakkaaseen vatsakipukohtaukseen, kuten sappikivikohtaukseen, myös aiemmin terveillä ihmisillä.

– Jos itsellä on tiedossa, että jokin ruoka-aine, esimerkiksi raaka sipuli, ärsyttää vatsaa, kannattaa sitä tietenkin välttää, Lilja ohjeistaa ruokailijoita.

Lue myös: Söitkö jouluna liikaa? Eroon ähkystä – 8 vinkkiä

Näin vältät ähkyn

Ähkyn ehkäisemisessä tärkeintä on säännöllinen ruokailurytmi. Se auttaa välttämään yksittäisiä isoja kerta-annoksia, jotka saattavat puolestaan johtaa ylensyömiseen ja ähkyyn. Esimerkiksi runsas buffettyylinen joulupöytä saa helposti syömään tarvetta enemmän.

– Muistan, kuinka meilläkin mummo toi pääruoan jälkeen vielä riisipuuron ja kuivahedelmistä tehdyn sekametelikiisselin jälkiruoaksi pöytään. Sen voisi syödä mieluummin aamulla, jotta energiaa tulisi tasaisesti pitkin päivää. Liiallinen näläntunnehan altistaa ylensyönnille, erikoislääkäri Lilja sanoo.

Asiantuntijan mukaan ruokaa kannattaakin koota pienemmälle lautaselle lautasmallin mukaan, puolet tuoretta salaattia tai kasviksia, yksi neljäsosa proteiinia ja yksi neljäsosa hiilihydraattia, myös jouluna.

– Kannustan myös mindfulness-tyyppiseen ruokailuun, jossa malttaa syödä rauhallisesti ja pureskella loppuun asti. Silloin sylkikin ehtii paremmin mukaan pilkkomaan ravintoa.

Terveyden kannalta on Liljan mukaan tärkeintä, että juhlapyhien jälkeen palaa takaisin arkeen mahdollisimman nopeasti. Yksittäiset herkuttelut juhlapyhinä eivät kaada venettä tai kasvata varsinaisesti vyötärönympärystä. Suuret ja raskaat kerta-annokset saattavat väliaikaisesti aiheuttaa kuitenkin pientä heilahtelua sokeri- ja kolesteroliarvoissa.

Lue myös: Kuinka paljon jouluna voi lihoa? Tutkimus paljastaa huojentavan faktan

Lähteet: Terveystalon yleiskirurgian erikoislääkäri Heidi Lilja, Terveyskirjasto

Keittiö näyttää kadehdittavan siistiltä. Pastellisävyisten peltipurkkien kokoelma reunustaa työtasoa, ruokapöydällä palaa kynttilä. Johanna Kukkanen-Hartikainen, 41, vilkaisee ikkunasta. Piha metsän laidassa on iso.

– Oli virhe muuttaa tänne, Johanna paukauttaa ja napsauttaa kahvinkeittimen päälle.

Uudehko omakotitalo ostettiin Porvoon läheltä pari vuotta sitten. Johanna näkee ympärillään vain tekemättömiä töitä. Puutarhanhoitoon pitäisi käyttää tunteja päivässä.

– Enkä tiedä, minkä väriseksi seinä pitäisi maalata. Pelkään valitsevani väärin.

Johanna ei halua hukata enää yhtään aikaa, ei virheellisiin päätöksiin eikä turhalta tuntuvaan puurtamiseen.

– Haluan perheelleni sellaisen elämän, jossa meillä on aikaa tehdä tavallisia asioita yhdessä. Haluan, että ehdimme syödä yhdessä ja lojua sohvalla katsomassa telkkaria.

Olohuoneen sohvalla Johanna vetää jalat syliinsä, laskee kahvikupin pöydälle ja alkaa kertoa, mitä tapahtui hänen odottaessaan kolmatta lastaan.

”Elämäni muuttui huojuvaksi”

Minä kuolen, Johanna ajatteli. Oli perjantai, 8. joulukuuta 2017, kun hän istui kotipihallaan autossa ja itki. Raskaus oli edennyt 36. viikolle. Mies puhdisti lumia auton päältä ja radiossa soi Ed Sheeranin kappale Perfect – rakkauslaulu vahvalle ja upealle naiselle. Johanna oli varma, että hän lähtisi nyt viimeistä kertaa kotoaan sinä naisena, joka hän tähän saakka oli ollut.

Hän oli menossa lääkäriin. Kaksi päivää aiemmin hän oli huomannut rintaliiveissään maitotippojen seassa verta. Monena yönä hän oli herännyt siihen, että tunsi pistävää kipua vasemmassa rinnassaan kainalon puolella.
Rintasyöpään ei liity kipua. Niin sanottiin artikkeleissa, jotka Johanna oli netistä löytänyt.

Koko raskauden ajan häntä oli vaivannut äärimmäinen väsymys. Aamut alkoivat viideltä, kun kaksivuotias Erin heräsi. Johannalle oli tullut tavaksi ottaa ensimmäiset päiväunensa alakerran sohvalla siinä vaiheessa, kun hänen miehensä Anssi tuli alakertaan ja poika Luka, 10, lähti kouluun. Toiset päiväunet hän otti iltapäivällä. Ja nukahti silti iltaisin ilman ongelmia.

– Ihmettelin, miten voin olla niin väsynyt koko ajan. Minusta tuntui, ettei se ollut normaalia raskausajan väsymystä, toisin kuin muut vakuuttelivat.

Olo oli myös rauhaton. Mielessä pyöri ajatuksia kuolemasta. Se ei ollut masennusta vaan pelkoa, kuolemanpelkoa.

Mammografia tehtiin aluksi vain vasempaan rintaan, mutta nähtyään kuvat lääkäri ilmoitti haluavansa sittenkin tutkia myös oikean rinnan.

Silloin Johanna tiesi, että hänen pelkonsa oli toteutumassa. Johannan mies oli hänen vierellään. Säikähtäneenä Anssi kyseli lääkäriltä, onko hänen vaimollaan syöpä. Lääkäri vastasi vain, että huolestuttavalta näyttää.

Mammografian lisäksi lääkäri teki ultraäänitutkimuksen ja otti kolme paksuneulanäytettä, jotka lähetettiin kiireellisinä analysoitaviksi.

– Elämäni muuttui huojuvaksi. Kaikki pienetkin tulevaisuudensuunnitelmat katosivat sumuun. Mitä nyt tapahtuu? Mitä vauvalle tehdään? Minä kuolen, enkä ole siihen valmis. Tässä ei ole mitään järkeä, Johanna muistaa ajatelleensa.

Johanna arvostaa rintasyöpätutkimusta ja Roosa nauha -kampanjaa, joka kerää sille varoja.

Johannan kasvattiäidillä oli ollut rintasyöpä kymmenen vuotta aiemmin. Puhelimessa Tuula lohdutti tytärtään: rintasyöpä ei ole niin paha asia kuin miltä se tuntuu. Se on sairaus muiden joukossa, sitä voidaan hoitaa.

– Tuolloin en ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Minä näin vain kuoleman.

Kotona Johanna etsi netistä tietoa diagnoosistaan. Lääkäri oli puhunut jotain mikrokalkista. Mitä ihmettä se tarkoitti? Se vaivasi mieltä.

Johanna itki ja ulvoi. Tai vain istui ja vaipui omiin ajatuksiinsa. Mies ja ystävät vakuuttelivat, ettei rintasyöpään kuole.

– Vähättely loukkasi minua. Olisin halunnut puhua kuolemasta, mutta kukaan ei suostunut siihen.

Paitsi appivanhemmat.

– Anoppini jaksoi puhua kanssani koko päivän siitä, miltä kuolema mahdollisesti tuntuu ja mitä tapahtuu sitten, kun minua ei enää ole. Mitä minulta tänne jää? Miten kestän sen, kun minun pitää jättää rakkaani tänne? Miten mieheni pärjää?

Anneli-anopin kanssa etsittiin Syöpäsäätiön auttavan puhelimen numero. Ensin Johanna ei pystynyt sanomaan mitään. Langan toisessa päässä lohdutettiin, että itke pois vain, mitään kiirettä ei ole. Kun Johanna lopulta sai asiansa kerrottua, hänelle sanottiin, että yksi asia on varma. Ainakaan tänään hän ei kuole, eikä huomennakaan.

Ja sitten alettiin selvittää, mitä ne mikrokalkit tarkoittivat. Entä mitä tarkoittaa se, ettei yhtä solidia pesäkettä ollut? Kävi ilmi, että kyse oli eräänlaisesta syövän esiasteesta.

– Minulla oli ollut hengenahdistusta, mutta silloin tuntui taas helpommalta hengittää. En silti uskaltanut luottaa siihen, että minulla olisikin nyt vain jokin pikkuinen syöpä.

Diagnoosi olisi epävarma leikkaukseen saakka.

Sairaalakassin pakkaaminen tuntui ylivoimaiselta

Synnytys lähestyi, mutta sairaalakassin pakkaaminen tuntui ylivoimaiselta.

– Ajattelin, etten halua synnyttää. Miten voisin iloita siitä, että lapsi syntyy? En ymmärtänyt, mitä järkeä siinä kaikessa oli.

Onneksi vauva saisi syntyä ennen kuin Johanna joutuisi leikkaukseen. Varovasti hän alkoi iloita tulevasta vauvasta.

Aiemmat kaksi synnytystä olivat olleet hyvin vaikeita. Tämä kolmas oli Johannalle ensimmäinen, jonka jälkeen hän sai lapsensa heti rinnalleen. Onni ja helpotus vyöryivät päälle aiemmista epäilyksistä huolimatta.

Ensimmäiset maitonsa vauva imi ahnaasti rinnasta, mutta hylkäsi sen auliisti, kun hänelle tarjottiin pulloa. Johanna oli päättänyt, ettei alkaisi imettää, koska hänen vasen rintansa tultaisiin leikkaamaan kokonaan pois.

Parin sairaalapäivän jälkeen vauva ja äiti pääsivät kotiin viettämään joulua. Juhlapyhät kuluivat apeissa tunnelmissa. Läheiset auttoivat ihan vain olemalla läsnä.

– Pelkäsin päiviä enkä saanut niitä kulumaan. En uskaltanut olla yksin. Jaksoin vain istua, Johanna muistelee.

”Minulle rinta ei ole vain uloke vaan todella iso osa naisellisuuttani ja seksuaalisuuttani, iso osa minua. Illat ennen leikkausta vain itkin ja istuin tässä sohvalla.”

Sohvalta hän katseli muiden hääräämistä keittiössä. Kun mies lähti yläkertaan viemään pikkuisia nukkumaan, Johanna kuvitteli ajan, jolloin häntä ei enää olisi. Lasten nukahdettua mies tulisi alakertaan ja istuutuisi sohvalle.

Aivan yksin. Jossain vaiheessa hänellä olisi ehkä uusi naisystävä.

– Joku toinen nainen tulisi minun tilalleni. Joku muu saisi viedä lapseni nukkumaan ja lukea heille iltasadun. Ajatus tuntui sietämättömältä.

Erin, Anssi, Luka ja Johanna Linnanmäellä vuosi sitten.

”Tuntui, että minussa ei ole mitään kaunista”

Tammikuun puoliväliin määrätty leikkaus kauhistutti.

– Surin rintaani ihan hirveästi. Suihkussa en pystynyt koskemaan siihen. Sen pois leikkaaminen tuntui julmalta ja väkivaltaiselta.

Johanna ei pystynyt kuvittelemaan, miltä hän näyttäisi leikkauksen jälkeen tai miten ylipäätään pystyisi elämään sen jälkeen.

– Minulle rinta ei ole vain uloke vaan todella iso osa naisellisuuttani ja seksuaalisuuttani, iso osa minua. Illat ennen leikkausta vain itkin ja istuin tässä sohvalla.

Johanna oli myös ymmärtänyt, ettei ole vain yhtä sairautta nimeltä rintasyöpä vaan rintasyöpä on jokaisella sairastuneella erilainen. Vielä hän ei tiennyt, millainen hänen syöpänsä olisi.

Leikkaukseen mennessään hän jätti vastasyntyneen kotiin parhaan ystävättärensä hoiviin. Matka Porvoosta Helsinkiin Anssin kanssa kului hiljaisuuden vallitessa. Johannasta tuntui mahdottomalta, että heillä voisi enää olla minkäänlaista seksielämää. Mies taas ei nähnyt asiaa lainkaan samoin. Hänen mielestään millään muulla ei ollut väliä kuin sillä, että Johanna edelleenkin oli siinä vierellä.

– Kun laahauduin leikkaussaliin, tuntui kuin olisin vetänyt jalkojani hiekkapaperissa. Pelkäsin ihan hirveästi. Maatessani leikkauspöydällä minua pyydettiin vielä sanomaan ääneen, mikä minulta leikataan. Vastasin ”vasen rintani. Vaikken haluaisi”, Johanna muistelee.

Leikkauksen jälkeen olo oli surullinen ja väsynyt mutta samalla helpottunut. Se oli ohi.

Rinta ja kolme imusolmuketta oli poistettu, ihosta roikkui dreeni eli laskuputki, jonka kautta veri ja kudoserite poistuivat kehosta.

– Kotona menin suihkuun silmät kiinni, koska en halunnut nähdä peilikuvaani.

Oma ulkomuoto hävetti. Raskauden aikana Johanna oli lihonut 30 kiloa, hän oli juuri synnyttänyt ja lisäksi hänen ruumistaan oli leikelty.

– Olo oli rikkinäinen ja kamala. Tuntui, että minussa ei ole mitään kaunista. Jäljellä oli vain säälittävä läntti.

Johanna ei halunnut poistua kotoa eikä puhua kenenkään kanssa. Hän ei halunnut selitellä kenellekään, mitä oli tapahtunut. Varsinkaan hän ei halunnut esittää, ettei mitään olisi tapahtunut.

Vihdoin hyviä uutisia

Sairaalasta Johanna sai lähetteen psykiatrille, jonka kanssa hän olisi halunnut käydä läpi yhä uudelleen sitä hetkeä, jolloin hän sai kuulla sairastavansa syöpää.

– Minua ei kiinnostanut puhua tukiverkoista tai jaksamisesta vaan olisin vain halunnut kelata sitä päivää, kun tunsin, että kaikki entinen katosi. En päässyt alkuvaiheen ahdistavasta tunnelmasta millään yli.

Psykiatri ei kuitenkaan nähnyt tilannetta samoin. Johanna lopetti terapian, koska ei halunnut tuhlata aikaansa. Hän lainasi kirjastosta pinon kirjoja, joissa syöpään sairastuneet kertovat tarinansa.

Kaikissa oli kuvattuna se hetki, kun ihminen ymmärtää sairastavansa syöpää – mitä tapahtui sitä ennen ja mitä sen jälkeen. Johannan analysoitua asiaa tarpeeksi hänen tunnetilansa muuttui.

– Huomasin pieniä, hyviä asioita. Eräänä pakkasaamuna näin, miten takapihalla aurinko värjäsi puut timantinhohtoisiksi. En ollut ikinä tajunnut, että jotain niin kaunista voi olla.

”Kun sinä päivänä tulin kotiin, 
otin Edithin syliin. Hellin ja pitelin vauvaa kuin ensimmäistä kertaa.”

Jälkitarkastus oli helmikuun alussa.

– Menin kädet korvilla huoneeseen, mutta lääkäri sanoi, että voin rentoutua. Hänellä olisi vain hyviä uutisia.

Leikkauksen lisäksi muita hoitoja ei tarvittaisi.

– Kun sinä päivänä tulin kotiin, otin Edithin syliin. Hellin ja pitelin vauvaa kuin ensimmäistä kertaa. Hän oli sen oloinen kuin ei olisi koskaan ollut sylissäni.

Vastasyntynyt Edith toi tullessaan onnen ja helpotuksen.

”Tulevaisuus on olemassa”

Rinnankorjausleikkausta Johanna ei ole vielä kovin paljon uskaltanut ajatella, vaikka se onkin edessä jonain päivänä. Vaatekauppojen alusvaateosastoja Johanna välttelee. Aiemmin hän rakasti kauniita alusvaatteita, nyt niiden näkeminen ärsyttää häntä. Miehelleen Johanna haluaisi olla sama nainen kuin ennenkin.

– Sanoin hänelle, että en tiedä, tuletko ikinä näkemään minua tällaisena. Haluan pitää kiinni illuusiosta.

Vieläkin suihkuun meneminen ja oman vartalon näkeminen tuntuu pahalta. Arpea ei ole koskettanut kukaan muu kuin hänen pienet tyttönsä. Kaksivuotias Erin on saanut pestä sen omalla Muumi-saippuallaan.

Ja välillä käy niinkin, että Johanna unohtaa, että hänellä on vain yksi rinta. Hän elää ihan tavallista arkea, nauraa ja hulluttelee.

Kuoleman kanssa Johanna on sinut.

– Olen antanut kuolemalle hiljaisen hyväksyntäni. En kuole vielä mutta joudun lähtemään täältä joskus, Johanna sanoo ja alkaa muistella päivää, jolloin hän oli menossa Lukan kanssa kaupungille.

Äiti ja poika näkivät taivaalla lentokoneen. Silloin Johanna lupasi pojalleen, että kunhan hän palaa hoitovapaalta töihin, ei mene kauan kun hekin ovat matkalla jonnekin.

– Tulevaisuus on olemassa. Viime vuodenvaihteessa en uskaltanut ajatella, mitä teemme seuraavana päivänä ruoaksi. Nyt pystyn jo ajattelemaan sitä, että Luka menee armeijaan kahdeksan vuoden päästä. Ja minä olen siellä näkemässä sen.

Juttu on julkaistu alun perin Annassa 43/2018.

Vatsatauti on viheliäinen, usein viruksen aiheuttama tarttuva suolistotulehdus. Noroviruksen aiheuttama ripuli- ja oksennustauti voi olla erittäin rajuoireinen, ja se on pääasiassa aikuisten tauti. Suurin osa lasten oksennustaudeista ovat rotavirusinfektioiden aiheuttamia.

Norovirusinfektioita esiintyy eniten joulukuun ja toukokuun välisenä aikana, etenkin tammikuussa. Herkästi leviävä norovirus aiheuttaa usein isompia vatsatautiepidemioita esimerkiksi sairaaloissa, kouluissa, hotelleissa, risteilylaivoissa, uimahalleissa ja kylpylöissä.

1. Oksennustaudin oireet 

Noroviruksen itämisaika on lyhyt, vain 12–48 tuntia, eli oireilu alkaa parin päivän kuluessa itse tartunnasta. Oireet alkavat äkillisesti.

Oireita ovat kouristavat vatsakivut ja pahoinvointi, joita seuraa oksentelu. Moni sairastunut kärsii myös ripulista jossain vaiheessa tautia. Osalla voi esiintyä myös särkyä ja lämpöilyä, joka voi erottaa taudin ruokamyrkytyksestä.

Yleensä oireet loppuvat yhtä äkillisesti kuin ovat alkaneetkin. Tavallisesti norovirustauti kestää 1–3 vuorokautta.

Norovirustautiin ei ole lääkitystä. Kun suolisto tyhjentyy,  myös virukset poistuvat elimistöstä. Yleensä sairaus paranee nopeasti, mutta joskus oireet voivat olla erittäin rajut. Kuivumisvaaran vuoksi lapsien ja vanhusten on hakeuduttava lääkäriin herkemmin, jos nesteiden nauttiminen ei onnistu. Jos oksennuksessa tai ulosteessa esiintyy verta tai oireiluun liittyy kovaa päänsärkyä, on hyvä hakeutua tutkimuksiin välittömästi.

Lue myös: Onko vatsakipu vaarallista? Nämä oireet kertovat, milloin on syytä mennä lääkäriin

2. Oksennustaudin kotihoito

Oksennustaudin aikana nesteytys on tärkeää. Joskin vedenkin juominen voi aiheuttaa oksentelua, kun norovirus iskee.

Tärkeintä oksennustataudin hoidossa on nesteytyksestä huolehtiminen. Ripulitaudissa aikuinen tarvitsee useita litroja nestettä vuorokaudessa, mutta voi olla ilman kiinteää ruokaa useita päiviä.

Tärkeintä on nauttia nestettä pieniä määriä kerrallaan, esimerkiksi lusikallinen kylmää vettä 5–10 minuutin välein. Suositeltavimpia nesteitä ovat veden lisäksi esimerkiksi laimennettu tuoremehu, suoloja sisältävä kivennäisvesi ja laimea tee.

Kahvia, maitoa ja ylimakeita juomia kannattaa sen sijaan välttää. Voimakkaan sokeripitoiset juomat voivat suurina määrinä tai pelkästään nautittuna pahentaa ripulia. Neutraalia ruokaa, kuten velliä, sosekeittoja, sokeroimattomia mehukeittoja tai banaania voi yrittää syödä, kun oireet helpottavat.

Lue myös: Kotitekoinen ”ripulijuoma”: sekoita litraan vettä ruokalusikallinen sokeria ja teelusikallinen suolaa.

3. Miten estät noroviruksen tartunnan?

Noroviruksen tartunta tapahtuu usein pisaratartuntana. Sen voi myös saada viruksella saastuneiden kosketuspintojen kautta tai saastuneen ruoan tai juoman välittämänä. Virus säilyy pinnoilla useita vuorokausia tarttumiskykyisenä, ellei pintoja siivota ja desinfioida huolellisesti. Huolellinen käsihygienia on äärimmäisen tärkeää.

• Pese kädet huolellisesti, erityisesti WC-käynnin ja vaipanvaihdon jälkeen.
• Pese kädet aina ennen ruokailua tai ruoanlaittoa.
• Pese vihannekset ja hedelmät hyvin.
• Vältä kypsentämättömien simpukoiden ja ostereiden syömistä.
• Kuumenna ulkomaiset pakastemarjat kauttaaltaan, esim. keittämällä marjoja 2 minuuttia.
• Puhdista ja desinfioi mahdollisesti viruksella likaantuneet pinnat huolellisesti käyttäen klooripitoista puhdistusainetta. Ovenkahvat, tasot, puhelimet, valokatkaisimet…
• Vaihda likaantuneet vaatteet ja vuodevaatteet välittömästi ja pese ne kuumalla vedellä, vähintään 60 asteessa.

4. Milloin tietää olevansa oksennustaudin jälkeen terve?

Yleensä äkillisesti alkanut ripuli- tai oksennustauti paranee itsestään 1–3 vuorokaudessa.

Tiesitkö? Norovirus voi säilyä huoneenlämmössä, esimerkiksi oksennuksen tahraamassa matossa, jopa 12 vuorokautta.

Vaikka potilas olisi parantunut norovirustaudista, hän erittää virusta vielä useita päiviä. Suolen toiminta voi olla varsinaisten oireiden loppumisen jälkeenkin epäsäännöllistä vielä usean viikon ajan. Suolen toimintaa voi yrittää tasapainottaa maitohappobakteereilla.

Sairastuneen tulee olla kaksi oireetonta päivää kotona ennen kuin hän voi esimerkiksi palata töihin tai kouluun.

Lue myös: Johtuvatko vatsavaivat ruokavaliosta vai jostain muusta? 10 paljastavaa kysymystä

Lähteet: Thl.fi,Tays.fi, Seura.fi,Terveyskirjasto.fi, Klinik.fi

Pakaroita tarvitaan moneen arkiseen asiaan, kuten kävelyyn, juoksuun, kyykistymiseen ja tuolilta ylös nousemiseen. Monia kuitenkin vaivaa laiska pakara. Takapuolen lihakset laiskistuvat, kun ne ovat käyttämättöminä eli paljon istuttaessa tai paikallaan oltaessa. Myös paikallaan seisominen varsinkin korkokengillä on pakaralle pahasta. Kireät ja heikot pakaralihakset vaikeuttavat kehonhallintaa ja voivat johtaa erilaisiin selkä- ja alaraajaongelmiin.

Pakaroille pitää antaa erilaisia, monipuolisia ärsykkeitä. Hyvä treeni sisältää riittävän kuormittavia lihaskuntoliikkeitä erilaisin vastuksin, loikkia, hyppyjä, kyykkyjä ja vaikka mäkivetoja.

Treeniin riittää 2–3 harjoitusta viikossa. Tätä jumppaa varten tarvitset pienen pyyhkeen, kotijakkaran sekä liukkaan lattian.

Treenin suunnitteli FM, FAF personal trainer Päivi Pelkonen.

 1. Hyvää huomenta -liike yhdellä jalalla

Ota käsien väliin rullattu pyyhe ja seiso noin lantionlevyisessä haara-asennossa. Vie lantio taaksepäin, jolloin selkä kallistuu eteenpäin. Nosta toinen jalka ilmaan. Tuo samalla kädet vartalon jatkoksi eteen. Venytä vartaloon pituutta samaan aikaan, kun puristat pakarat tiukalle. Muista vahva tukijalka ja keskivartalo. Nouse takaisin lähtöasentoon. Pidä polvissa pieni jousto. Tee yksi puoli kerrallaan, 3 x 10-15 toistoa.

2. Korokkeelle nousu

Seiso korokkeen takana kädet vartalon vierellä. Ota rullaava askel korokkeelle kantapää edellä ja ponnista yhdellä jalalla suoraan ylös. Työnnä samaan aikaan vastakkainen käsi ylös. Hae tasapaino. Säilytä lantion ja lannerangan keskiasento sekä nilkan ja jalkaterän kontrolli. Astu askel takaisin alas ja toista liike toisella jalalla. Astu vuorotellen oikealla ja vasemmalla jalalla. Tee 3 x 10–15 toistoa kummallekin puolelle.

3. Askelkyykky liu’uttaen taakse

Aseta pieni pyyhe jalan alle. Purista pakarat yhteen jo ennen liikkeellelähtöä. Liu’uta jalka taakse siten, että paino on etujalalla, taakse liikkuvan jalan kantapää on ilmassa ja keskivartalo tiukkana. Vedä itsesi ylös. Työnnä lantio eteen ja ylös vahvoilla pakaroilla ja keskivartalolla. Pidä huoli, että polvi pysyy varpaiden kanssa samaan suuntaan koko liikkeen ajan. Tee yksi puoli kerrallaan, 3 x 10–15 toistoa kummallekin puolelle.

4. Sivukyykky liu’uttaen

Aseta pyyhe jalan alle. Liuta itsesi kyykkyyn niin, että painopiste siirtyy toisen jalan mukana sivulle. Jätä toinen jalka suoraksi. Pakarat tulevat lähelle koukistuvan jalan kantapäätä. Pidä polvi varpaiden kanssa samaan suuntaan koko liikkeen ajan ja lantio suoraan eteenpäin. Työnnä itsesi ylös keskivartalo vahvana. Myös suora jalka vetää vartaloa ylös. Tee yksi puoli kerrallaan. Tee 3 x 10–15 toistoa kummallekin puolelle.

5. Lantion nosto

Asetu selinmakuulle jalat koukussa. Tiivistä keskivartalo ja pakarat tiukaksi. Käännä häntäluu pakaroiden väliin ja paina alaselkä lattiaan. Rullaa lantio ylös nikama kerrallaan. Pysäytä ylhäällä hetkeksi. Paina jalkapohjat alustaan ja nouse sen jälkeen varpaille. Pidä lantio ylhäällä, tunne erityisesti isoimmat varpaat alustaa vasten. Laske kantapäät lattiaan ja rullaa nikama kerrallaan lähtöasentoon. Tee 3 x 10 – 15 toistoa.

6. Jalkojen loitonnus vatsamakuulla

Asetu vatsamakuulle alustalle. Laita rullattu pyyhe sekä kädet otsan alle. Rentouta hartiat. Venytä niska pitkäksi ja paina leukaa sisäänpäin kevyesti. Koukista jalat ja paina jalkaterät yhteen. Jännitä keskivartalo ja pakarat tiukaksi työntämällä lantiota kohti lattiaa. Nosta jalat irti alustasta. Avaa polvet sivuille, mutta pidä kantapäät yhdessä. Palauta polvet yhteen ja laske reidet sen jälkeen lattialle. Toista 3 x 10-15 toistoa.

7. Seinää vasten pito

Asetu lantionlevyiseen haara-asentoon lähelle seinää. Kyykisty 90 asteen kulmaan pakaroita puristaen. Liimaa ylävartalo ja kädet seinää vasten. Muista rentouttaa hartiat. Paina vahvasti koko jalkapohjaa alustaan ja tarkista polven ja varpaan linja samaan suuntaan. Ajattele puristavasi kolikkoa pakaroiden välissä. Pidä aluksi noin 30 sekuntia ja pidennä aikaa kunnon kehittyessä. Hengitä rauhallisesti syvään.

Tiesitkö, että kehossasi saattaa piileskellä aktiivinen tulehduspommi? Näin kirjoittaa ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia uutuuskirjassaan Syö oikein, sammuta tulehdus.

Hiljainen eli matala-asteinen tulehdus on salakavala vaiva, joka sotkee elimistön toimintaa monin tavoin: se vaikuttaa hormonitoimintaan, sydän- ja verisuoniterveyteen, hermostoon ja kehon välittäjäaineisiin häiriten niiden normaalia toimintaa. Tulehdus saattaa jyllätä elimistössäsi siitä huolimatta, että syöt ja elät omasta mielestäsi terveellisesti, Saarnia kirjoittaa.

Moni tekijä, kuten vääränlainen ruoka, vähäinen liikunta, tupakointi, pitkäaikainen stressi ja univaje, lisää kehon tulehduskuormaa ja oksidatiivista stressiä sekä terveyttä edistävien tärkeiden antioksidanttivarastojen hupenemista.

Mutta mistä sitten tiedät, kärsitkö matala-asteisesta tulehduksesta? Tee nämä kaksi Saarnian kirjassaan esittelemää testiä, jotka voivat antaa siitä osviittaa.

TESTI 1: Onko kehossasi tulehduskuormitusta? Tee suppea testi

Matala-asteinen tulehdus, inflammaatio, kytee kehossa hiljaa lisäten pikkuhiljaa kehon tulehduskuormitusta tuhojaan tehden. Yleisimmin hiljainen tulehdus saa alkunsa keskivartalon rasvakudoksesta, suusta tai suolistosta.

Vastaa alla oleviin kysymyksiin joko kyllä tai ei.

1. Onko sinulla huomattavasti keskivartaloylipainoa?
2. Onko sinulla kroonisia kiputiloja?
3. Onko sinulla diabetes, metabolinen oireyhtymä, reuma tai jokin muu krooninen sairaus tai aineenvaihduntasairaus?
4. Poltatko päivittäin enemmän kuin 10 tupakkaa?
5. Oletko viimeisten vuosien aikana syönyt useita laajakirjoisia antibioottikuureja?

Jos vastasit ”kyllä” vähintään kahteen kysymykseen, se voi kertoa suuntaa-antavasti siitä, että kehossasi on paljon tulehduskuormitusta ja oksidatiivista stressiä.

Jos sait vähintään kaksi ”kyllä”-vastausta, lue tämä: Selätä matala-asteinen tulehdus: 3 hiljaista tulehdusta ehkäisevää elintapaa

TESTI 2: Jyllääko kehossasi hiljainen tulehdus? Tee laaja testi

Tällä  ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnian laatimalla testillä voit arvioida, aiheutuuko ruokailutavoistasi tai elintavoistasi kehoosi voimakasta aterian jälkeistä tulehdusta tai kroonista tulehduskuormitusta.

Vastaa 21 kysymykseen valitsemalla yksi vaihtoehto. Kirjaa ylös, kuinka monta A:ta, B:tä tai C:tä saat.

Matala-asteinen tulehdus voi johtua muun muassa ruokavaliosta.

1. Kuinka usein syöt marjoja (vähintään 1 dl kerrallaan)?

A. Päivittäin tai lähes joka päivä ympäri vuoden.
B. Satunnaisesti tai melko harvoin.

2. Onko sinulla diagnosoitu jokin krooninen sairaus kuten metabolinen oireyhtymä, diabetes, astma, reuma tai krooninen suolistotulehdus?

A. Ei.
B. Kyllä.

3. Onko sinulla kohonnut veren sokeri-, kolesteroli- tai verenpainearvo?

A. Ei.
B. Kyllä.

4. Tupakoitko?

A. En.
B. Kyllä, yli 10 tupakkaa päivässä.
C. Kyllä, korkeintaan 10 tupakkaa päivässä.

5. Onko sinulla ollut useita antibioottikuureja viimeisen vuoden aikana tai oletko joutunut menneinä vuosina syömään paljon antibioottikuureja?

A. Ei.
B. Kyllä.

6. Onko sinulla kroonisia kiputiloja?

A. Ei.
B. Kyllä.

7. Noudatko ruokavaliota, jossa syödään täysjyväviljaa hyvin vähän tai ei lainkaan?

A. En.
B. Kyllä.

8. Onko sinulla vyötärölihavuutta (vyötärön ympärysmitta naisilla yli 90 cm, miehillä yli 100 cm)?

A. Ei.
B. Kyllä.

9. Kuinka usein syöt rasvaista kalaa tai käytät kalaöljyvalmistetta?

A. Vähintään 2–3 kertaa viikossa.
B. Melko harvoin.

10. Kuinka paljon käytät alkoholia?

A. Hyvin vähän tai korkeintaan muutaman annoksen viikossa.
B. Yli 6 annosta* viikossa.
C. 3–6 annosta* viikossa.

*Yksi ravintola-annos on esimerkiksi 12 cl viiniä, 4 cl kirkasta viinaa tai 1 pieni tölkki/pullo olutta, siideriä tai lonkeroa.

11. Kun paistat ruokaa, valmistatko ruoan yleensä nopeasti ja kuumalla lämpötilalla eli käytätkö mieluummin lieden lämpötilaa 4–6 (vanha liesi) / 7–9 (uudenaikainen liesi) mieluummin kuin 2–4 / 4–6?

A. En, käytän pääosin mietoja lämpötiloja.
B. Kyllä, paistan nopeasti ja kuumalla lämmöllä.

12. Kuinka monta väriannosta (kasvikset, marjat, hedelmät) syöt joka päivä? Yksi väriannos on noin oman kämmenellisen kokoinen annos.

A. Vähintään 4–6 annosta.
B. Vain vähän, vähemmän kuin 2 annosta päivässä.
C. 2–4 annosta päivässä.

13. Syötkö säännöllisesti sokeroimattomia hapatettuja tuotteita kuten hapankaalia tai hapatettuja kasviksia, maustamatonta jogurttia tai viiliä, piimää tai laajakirjoisia maitohappobakteerivalmisteita?

A. Kyllä, päivittäin tai lähes päivittäin.
B. Harvoin.

14. Kuinka usein syöt runsassokerisia, vähäkuituisia herkkuja kuten makeita leivonnaisia, jäätelöä tai reiluja annoksia karamelleja?

A. Harvoin, korkeintaan 1–2 päivänä viikossa.
B. Lähes joka päivä tai päivittäin.

15. Oletko omasta mielestäsi hyvin stressaantunut?

A. En.
B. Kyllä.

16. Nukutko yleensä hyvin tai melko hyvin, ja vähintään 7 tuntia yössä?

A. Kyllä.
B. En.

17. Kuinka usein syöt isoja annoksia pikaruokaa tai runsasrasvaista ja tuhtia ruokaa?

A. Hyvin harvoin.
B. Vähintään kerran viikossa.

18. Käytätkö ruoan valmistamiseen hyvin kuumuutta kestävää oliiviöljyä tai avokadoöljyä?

A. Kyllä, pääsääntöisesti.
B. En.

19. Kuinka paljon liikut?

A. Päivittäin tai lähes päivittäin, kohtuutehoista tai kevyttä liikuntaa.
B. Liikun harvoin.
C. Liikun erittäin paljon, pääasiassa kovatehoista, hyvin raskasta liikuntaa.

20. Käytkö hammastarkastuksessa harvoin, tai onko sinulla todettu paljon hammaskiveä, ientulehduksia tai paradontiittia?

A. Ei, käyn hammaslääkärissä säännöllisesti, tai minulla ei ole todettu ym. asioita.
B. Käyn hammaslääkärissä epäsäännöllisesti, tai minulla on usein paljon hammaskiveä, ientulehdusta tai paradontiittia.

21. Käytätkö viikoittain tulehdusta hillitseviä tuotteita kuten valkosipulia, tuoretta inkivääriä tai laadukasta kurkumiinivalmistetta?

A. Kyllä.
B. En.

Miten eroon hiljaisesta tulehduksesta? Lue lisää aiheesta:

Elimistössäsi voi jyllätä tälläkin hetkellä hiljainen tulehdus – näin tunnistat ja hoidat

Selätä matala-asteinen tulehdus: 3 hiljaista tulehdusta ehkäisevää elintapaa

Taltuta kehon hiljainen tulehdus ruokavaliolla – 13 tulehdusta ehkäisevää ruoka-ainetta

Lähde: Pirjo Saarnia: Syö oikein, sammuta tulehdus (WSOY)

Mitä verestä tutkitaan, jos jatkuvasti väsyttää?

Kun potilas tulee lääkäriin pitkään kestäneen väsymyksen vuoksi, hemoglobiini eli Hb kuuluu ensimmäisinä tarkistettaviin asioihin. Hemoglobiini on veren punasoluissa oleva, rautamolekyylejä sisältävä valkuaisaine.

Alhainen hemoglobiini eli anemia paljastuu perusverenkuvasta, jonka selvittämiseen riittää yksi putki verta. Normaalin hemoglobiinin alaraja on naisilla 117 g/l. Perusverenkuvasta selviää myös veren punasolujen koko, joka antaa anemiasta tarkempaa tietoa. Tämän MCV-arvon tulisi sijoittua 82:n ja 98:n femtolitran välille.

Lääkäri voi mittauttaa verestä myös foolihappo- ja B12-vitamiinipitoisuudet. Molempia tarvitaan punasolujen muodostukseen, joten niiden puute aiheuttaa anemiaa. Raskaus lisää foolihapon tarvetta. B12 -vitamiinin puute voi liittyä suoliston imeytymishäiriöihin.

Potilaan muista oireista riippuu, mitä muuta lääkäri haluaa selvittää verikokeesta. Väsymys on erittäin yleinen oire, ja sen takana voivat olla esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriöt ja koholla oleva verensokeri.

Mikä anemiassa vie voimat?

Hemoglobiinin tehtävänä on kuljettaa happi keuhkoista kudoksiin ja vastavuoroisesti soluhengityksen tuotoksena syntyvä hiilidioksidi kudoksista keuhkoihin uloshengitettäväksi.

Kun hemoglobiini on alhainen, kudoksiin ei kulje riittävästi happea. Se tuntuu epämääräisen väsymyksen ja heikotuksen tunteen lisäksi alentuneena suorituskykynä: jumpassa ei jaksa ja juoksu vaihtuu mieluummin kävelyksi. Päätä voi särkeä, keskittyminen olla huonoa, ja iho ja huulet saattavat kuivua.

Väsynyt, keskittymiskyvytön nuori pitäisi varmuuden vuoksi lähettää kouluterveydenhoitajalle sormenpääverinäytteeseen.

Lievä anemia ei tunnu miltään, ja siksi se paljastuu monesti muun syyn vuoksi otetuissa verikokeissa.

Mikä laskee hemoglobiinia?

Matala hemoglobiini eli anemia ei ole sairaus vaan oire. Tavallisin syy siihen on raudanpuute: länsimaissa joka kymmenes kärsii raudanpuutteesta.

Rauta varastoituu elimistöön, lähinnä maksaan, varastoraudaksi. Raudasta tulee pulaa, jos sitä poistuu elimistöstä tavallista runsaammin verenvuodon mukana, kuten runsaissa kuukautisissa. Raudasta tulee pulaa myös, jos se ei imeydy tai jos sitä saadaan ravinnosta liian vähän, kuten kasvisruokavaliossa voi tapahtua. Raudan imeytymistä voi haitata esimerkiksi keliakia tai lääkitys, kuten närästyksen hoitoon käytetyt happosalpaajat.

Aikuisen naisen tulisi saada rautaa päivittäin 15 milligrammaa. Yli 60-vuotiailla sen saantisuositus on sama kuin miehillä eli 9 milligrammaa päivässä.

Rankka kestävyysliikunta lisää elimistön raudantarvetta. Lisääntyneestä raudan tarpeesta ei välttämättä seuraa raudan puute, sillä elimistö tehostaa tarpeen mukaan raudan imeytymistä. Mutta jos kovaan treeniin yhdistyvät runsaat kuukautiset ja yksipuolinen ruokavalio, raudanpuutteen riski kasvaa – ja näin käy usein nuorille tytöille.

Näkyykö raudanpuute aina verikokeissa?

Raudanpuute voi olla piilevää, sillä rautavarastot voivat huveta ilman, että hemoglobiini on vielä ehtinyt laskea. Tämän vuoksi väsymystä valittavan potilaan verestä pitäisi tutkia myös varastoraudasta kertova arvo eli ferritiini. Rautavarastoja kuvaavan ferritiini-arvon tulisi olla naisilla 10–150 ja miehillä 28–370 mikrogrammaa litrassa.

Ferritiini-arvon tulkinnassa on paljon huomioitavaa. Alakanttinen taso eli alle 30 ug/l voi viitata rautavajeeseen. Arvo voi olla koholla, vaikka ihmisellä olisi raudanpuute, sillä esimerkiksi tulehdukset kohottavat sitä.

Miten rauta-arvot saa nousemaan?

Todettua anemiaa hoidetaan suun kautta otettavalla rautalisällä. Se alkaa tuntua voinnissa jo muutamassa viikossa ja näkyä veriarvoissa noin kuukauden kuluttua. Jotta rautavarastot täyttyvät, rautalisää pitäisi käyttää vähintään kolmesta kuuteen kuukautta.

Runsaiden kuukautisten hoito gynekologin kanssa on anemian hoitoa. Ellei kuukautisvuotoa saada tasaantumaan hormoneilla, rautalisää kannattaa käyttää yleensä muutama kuuri vuodessa. Verenvuodon muut syyt, kuten suolistovuodon mahdollisuus, tulee myös tutkia.

Osalle käyttäjistä rautavalmisteet aiheuttavat vatsavaivoja. Tällöin kannattaa vaihtaa valmistetta. Niiden siedettävyydessä on eroja.

Eikö ruoka riitä kohottamaan rauta-arvoja?

Suomalaiset naiset saavat ravinnostaan keskimääräisesti liian vähän rautaa. Terveellinenkin ruokavalio voi johtaa raudanpuutteeseen. Rautaa on sekä kasvikunnan että eläinkunnan tuotteissa, mutta kasviksista peräisin oleva rauta imeytyy huonommin. Hyvin imeytyvää on punaisen lihan, kalan ja verituotteiden rauta. Hyviä kasvisperäisiä raudanlähteitä ovat esimerkiksi palkokasvit, linssit, herneet, täysjyvätuotteet ja pinaatti.

Raudan imeytymistä tehostaa C-vitamiini ja haittaavat tee, kahvi ja maitotuotteiden sisältämä kalsium. Liha-aterian päälle juotu maitokahvi voi estää jopa 80-prosenttisesti lihan raudan imeytymisen.

Jos anemia on jo todettu, pelkkä ruokavalio ei riitä rautavarastojen täydentämiseen, vaan tarvitaan rautalääkitystä.

Miksi rautalisää ei saa syödä varmuuden vuoksi?

Elimistö ei pysty poistamaan liikaa rautaa, kuten se poistaa vaikkapa ylimääräistä C-vitamiinia. Rauta kertyy elimistöön, ja liiallisena se vaurioittaa sydäntä, maksaa ja munuaisia.

Vuosia jatkunut rautalisien liikakäyttö altistaa sydän- ja verisuonisairauksille ja diabetekselle. Terve ihminen ei voi saada ruoasta liikaa rautaa.

Nestemäisen kasvirautavalmisteen satunnaisesta käytöstä tuskin on haittaa.

Kuinka usein veriarvoja pitää seurata?

Laboratoriokokeet ovat sairauksien diagnoosin ja seurannan tärkeitä työvälineitä. Kokeiden määrääminen, tulosten tulkinta ja jatkohoidosta päättäminen kuuluu lääkärille. Tämän vuoksi ei ole järkevää hakeutua verikokeisiin omin päin.

Yleensä veriarvot tarkistetaan esimerkiksi työterveyshuollon tekemissä määräaikaistarkastuksissa. Jos on oireita, kannattaa olla yhteydessä omaan terveyskeskukseen tai nuoren ollessa kyseessä kouluterveydenhoitajaan.

Asiantuntijana hematologian dosentti Elina Lehtinen, HUS

Anna.fi:n verenpainetestin avulla voit selvittää, miten paljon tiedät verenpaineesta ja samalla saat päivitettyä tietosi. Kohonnut verenpaine on nimittäin hengenvaarallinen aikapommi.

Pitkittyessään kohonnut verenpaine alkaa horjuttaa verisuoniston ja sydämen terveyttä, joten viimeistään keski-ikäisenä kannattaa olla tietoinen verenpaineesta ja sen terveysriskeistä.

Verenpainetestin asiantuntijana on Sydänliiton ylilääkäri Anna-Mari Hekkala.

Verenpainetesti:

Professori, lihavuustutkija ja lääkäri Aila Rissanen ottaa kantaa kymmeneen myyttiin painoindeksistä.

1. Korkea painoindeksi voi johtua siitä, että luut painavat paljon eli henkilö on raskasluinen.

– Luiden osuus painoindeksissä on sillä tavalla rajallinen, että korkeaa painoindeksiä harvoin voi selittää luuston perusteella.

2. Painoindeksistä voi päätellä, millainen riski on sairastua elintapasairauksiin.

– On olemassa vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että kaikkien kroonisten sairauksien ja painoindeksin välillä on olemassa tilastollinen yhteys. Riskit ovat sitä suuremmat, mitä korkeampi painoindeksi on normaalialueen yli mentäessä. Lihavilla diabetesriski voi olla jopa 20-kertainen normaalipainoisiin verrattuna. Myös esimerkiksi syöpien, sydän- ja verisuonitautien, astman, uniapnean ja kantavien nivelten sairauksien riskit kasvavat.

3. Painoindeksi sorsii urheilunharrastajia, koska lihaskudos painaa enemmän kuin rasvakudos.

– Voimalajien harrastajilla painoindeksi voi viitata ylipainoon siitä huolimatta, että heillä ei ole liikaa rasvaa. Mutta harvinaista se on ja koskee erityisiä urheilulajeja. Siinä mielessä painoindeksi on huono mittari, että se ei kerro, missä suhteessa kehossa on rasvaa ja lihasta. Jos painoa tulee lihaksista, se on vain hyödyksi. Lihasmassasta tulevat kilot eivät aiheuta esimerkiksi kulumavaivoja, vaan ne tukevat elimistöä.

4. Mittanauhan lukema on tärkeämpi mittari kuin painoindeksi.

– Pitää paikkansa painoindeksilukemilla, jotka ovat lähellä normaalipainoa. Jos painoindeksi on alle 30, mittanauhalla vyötärön seuraaminen kertoo enemmän terveysriskeistä ja siitä mihin rasva on kertynyt. Vyötärönmitta kertoo, onko kehossa haitallista sisäelinrasvaa. Jos naisilla vyötärönympärys on yli 90 senttimetriä ja miehillä yli 100 senttimetriä, kasvavat esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien sekä muiden lihavuuden liitännäissairauksien, kuten diabeteksen ja rasvamaksan, riskit.

5. Vaikka olisi painoindeksiltään normaalipainoinen, rasvaprosentti voi silti olla liian korkea.

– Kyllä, jos on vyötärö- eli sisäelinrasvaa (katso edellinen vastaus).

6. Painoindeksi ei kerro, miten keho voi oikeasti.

Painoindeksi on vain viitteellinen, karkea mitta siinä suhteessa. Se kertoo painon ja pituuden suhteesta ja jotain elämänhallinnasta, jos normaalipainossa pysyminen on elämänhallinnan mitta. Ihmisen kokonaishyvinvointi ei ole painoindeksistä kiinni.

7. Painoindeksin normaalipainon raja on liian tiukka, koska sen perusteella suurin osa suomalaisista on ylipainoisia.

– Suurimmalla osalla suomalaisista on elimistössään enemmän rasvaa kuin olisi tilastollisesti suotavaa parhaan terveyden kannalta. Keskimääräinen suomalainen on ylipainoinen, ja siitä voi olla haittaa. Geeneistä ja muista olosuhteista riippuu, kuinka paljon haittaa on. Painon saattaminen takaisin normaaliksi pitäisi tapahtua pysyvällä elintapamuutoksella, ei rajulla laihdutuskuurilla. Sellaisia kutsun sisäsyntyiseksi kannibalismiksi.

8. Painoindeksin mittaaminen voi laukaista syömishäiriön.

– Painoindeksin mittaaminen ei varmasti sinänsä laukaise syömishäiriötä, mutta ylimääräistä ahdistusta painoindeksiin tuijottaminen kyllä voi aiheuttaa.

9. Tärkeintä on se, millaiseksi tuntee olonsa omassa kehossaan.

– On tärkeää kokea olevansa sinut oman kehonsa kanssa. Jos tuntee olevansa sinut kehon kanssa, jonka terveysriskit ovat suuret, niin täytyy hyväksyä myös se, että sairastumisen riskikin voi olla suuri.

10. Painoindeksi on täysin turha väline kehon koon määrittelemiksi.

– Painoindeksi on kohtuullisen hyvä apuväline, mutta sitä käytetään myös väärin ja siihen tuijotetaan tavalla, joka johtaa virheellisiin tulkintoihin. Painoindeksi perustuu pituuden ja painon suhteeseen. Se on riippuvainen ihmisen pituudesta ja painosta, ja paino taas koostuu eri komponenteista. Painoindeksi kertoo terveydestä epäsuorasti, mutta se ei ole suoranainen terveyden mittari.

Nykypäivän hektinen ja kuluttava elämäntyyli on saanut yhä useammat innostumaan erilaisista tavoista rauhoittua ja rentoutua. Siinä missä vielä joitakin vuosia sitten joka toinen haikaili bikini fitness -kisoihin tai ainakin crossfit-saleille, nyt trendinä näyttäisivät olevan erilaiset tietoisuustaidot.

Mindfulness-meditaation hyötyjä tukee tieteellinen tutkimuskin. Tutkimusnäyttöä löytyy erityisesti meditaation hyödyistä krooniseen kipuun, ahdistukseen ja masennusoireisiin. Läsnäoloharjoitusten tiedetään vähentävän stressiä ja murehtimista.

Vaikka suosituksia erilaisiin läsnäoloharjoituksiin puski ovista ja ikkunoista, en silti osannut  innostua niistä aiemmin. Jankkasin kaikille, ettei meditaatio yksinkertaisesti ole minun juttuni, olen aivan liian kärsimätön sellaiseen. Olen kyllä joogannut, mutta käyttänyt aina loppurentoutuksen hyödykseni ajankohtaisten työasioiden ja to do -listojen läpikäyntiin. En nähnyt itseäni istumassa tuntikausia risti-istunnassa mieltäni tyhjentämässä.

Silmäni avasi kuitenkin lehtijuttu, jossa nainen kertoi, ettei meditointia voikaan osata heti vaan vasta, kun on harjoitellut. Ymmärrän, että erilaisia läsnäoloharjoituksia on lukuisia ja että meditointiin on olemassa myös apuvälineitä. Kiinnostun heti, kun käsitän, että uutta teknologiaa voi käyttää hyödykseen meditoimisessa.

Hus, huoliajatuksille! Aika kokeilla meditointia käytännössä

Päätän kokeilla, millaisia vaikutuksia meditaatiolla on, jos meditoin kuukauden ajan joka päivä. Lataan puhelimeeni meditointisovelluksen, mutta opin pian, että YouTube on täynnä erilaisia, eripituisia ja erilaisiin tarkoituksiin soveltuvia meditaatioharjoituksia – aivan ilmaiseksi tietenkin. YouTubesta löydän kanavia, joille niiden ylläpitäjät ovat ladanneet esimerkiksi nukahtamiseen, rentoutumiseen, virkistymiseen ja paremman itsetunnon löytämiseen soveltuvia harjoituksia.

Toivon ensisijaisesti saavani apua nukahtamisongelmiin, jotka ovat vaivanneet minua lapsuudesta asti. Kärsin myös helposti voimakkaasta stressistä, joka aiheuttaa ahdistuneisuutta – ja niitä uniongelmia.

Kuuntelen erilaisia suomenkielisiä harjoituksia ja suosikit valikoituvat nopeasti. Teen harjoituksen aina sängyssä ennen nukkumaan menoa. Kovalla alustalla istuminen ei houkuttele, joten päätän, että sängyssä meditoiminen on minun juttuni.

Ohjatuista harjoituksista on ehdottomasti hyötyä etenkin aloittelijalle. Ajatukset lähtevät epätodennäköisemmin harhailemaan, kun joku toinen pitää ne ruodussa. Harjoituksissa saatetaan esimerkiksi pyytää hengittämään tietyllä tavalla tai keskittymään vuorotellen eri ruumiinosiin. Keskittyminen tiettyyn asiaan pitää mielen poukkoilun loitolla, ja samalla sekä keho että mieli rentoutuvat. Olo on harjoituksen jälkeen kevyempi.

Välillä huomaan vaipuvani todella rentoutuneeseen tilaan. Koska uniongelmieni pääasiallinen syy on huoliajatusten tuominen sänkyyn, nukahtamisvaikeudet alkavat pian väistyä uuden meditointiharrastuksen myötä. Jo kymmenen minuutin meditointi tyhjentää niin tehokkaasti mielen murheilta, että uni tulee selvästi nopeammin.

”Meditointia ei ole tarkoitus suorittaa hampaat irvessä”

Aluksi en malta meditoida kymmentä minuuttia pidempään, mutta kuukauden kokeilujakson edetessä aika pitenee koko ajan.

Tajuan yhä selvemmin, että tietoisuustaitojen karttuminen vaatii aikaa ja harjoitusta. Ymmärrän, ettei kannata antaa periksi, jos jonain iltana meditointi ei huvita ja pää täyttyy aivan muista asioista. Tämä ei tarkoita, etten osaisi meditoida, vaan että päivän tapahtumat vaikuttavat minuun eri tavalla. Välillä ei huvita ja ajatukset poukkoilevat, välillä on helpompi rentoutua. Kaikki harjoitukset eivät sovi minulle: kun erään YouTube-harjoituksen nainen pyytää kuvittelemaan, että makaisin heinikossa, en pysty rentoutumaan, sillä mieleni valtaavat kutittavat korret ja hiuksiin kiipeilevät punkit.

Harjoitusten tarkoituksena onkin suhtautua itseensä lempeämmin  ja antaa itselleen armoa. Meditointia ei ole tarkoitus suorittaa hampaat irvessä.

Päätän jatkaa säännöllistä meditointia ja hyväksyä sen, ettei se ole aina helppoa.

Lähteet: Duodecim, Mielenterveysseura

”Rakkain arkirutiinini on ulkoilu koiran kanssa. Ulos pitää lähteä kelillä kuin kelillä. Sekarotuinen 20-kiloinen lemmikkimme on omalta kylältä hankittu rakkaudenlapsi, aina valmis juoksemaan ja leikkimään.

Olen innostunut viljelystä. Jo tammikuussa alan katsella siemeniä ja joka kevät päätän, että laitan vain muutaman siemenen. Mutta yhtäkkiä huomaan, että koko olohuone on täynnä taimia, joita pitää koulia ja istutella. Asun perheeni kanssa omakotitalossa Hankasalmella ja kasvatan pihalla muun muassa kukkia, porkkanaa ja tomaattia.

”Paras nautintoni on kun saan nukkua pitkään”

Raha-asioissa olen aina ollut tarkka, sillä minulla ei ole koskaan ollut säännöllisiä tuloja. Joskus on tullut ostettua kalliimpi käsilaukku, mutta nykyään hankin paljon käytettynä. Jos tarvitsen esimerkiksi tietyn värisen puseron, löydän sen UFF:sta: siellä vaatteet ovat siististi värikoodin mukaan järjestettyinä.

En millään keksi ainuttakaan ärsyttävää asiaa juuri nyt enkä edes lähipäiviltä. Periaat­teessa olen ärsyyntyvää tyyppiä, joten taidan olla oudosti rauhoittunut. Rentoudun ottamalla omaa aikaa ja tapaamalla ystäviäni. Paras nautintoni näin pienten lasten äidille on se, ettei tarvitse tehdä mitään ja saan nukkua pitkään.

Työtoverini houkuttelivat minut pitkästä aikaa lenkille. Kun hankin kunnon kengät, tajusin, kuinka kivaa juokseminen voi olla. Toinen liikuntahittini ovat HIIT-treenit. Harjoitus voi olla vain kymmenen minuuttia, mutta se tehdään kovalla sykkeellä.  Hiki nousee pintaan, ja teho jatkuu harjoittelun jälkeenkin. Joskus treenini on varsinainen perhesessio: minä lankutan, koira on vatsan alla ja lapset selässä, joten vaikutus on tosi tehokas.

Minulla on useita hyviä kavereita ja muutama tosi ihana ystävä. Menneenä jouluna en lähettänyt kortteja lainkaan, vaan satsasin lasten kanssa koristeluihin ja jouluvaloihin. Emme ehtineet askarrella kortteja, joten soitin ystävilleni joulutervehdykset.

Iltasadut ovat tärkeitä. Olen lukenut kahdeksanvuotiaalle pojalleni kaikki Harry Potterit sekä Taru sormusten herrasta -sarjan. Ideana oli, että ensin luetaan kirja, sitten katsotaan elokuva ja jutellaan. Kolmevuotias tyttäreni on kova laulamaan, ja äskettäin hän pyysi, että laulaisin hänelle Maija Ruuskasen Mahagonny-laulun numero 3. Se on Bertolt Brechtin aika rajuun tekstiin tehty laulu, jota tytär oli kuullut minun harjoittelevan.

Kauneutta en hoida juuri lainkaan. Joskus muistan laittaa kosteusvoidetta ja jos illalla pesen hampaat, niin ollaan jo voiton puolella. Olen suunnitellut varaavani ajan hierojalle.

Leivon mielelläni suklaaherkkuja

Nukahdan helposti ja tarvitsisin lepoa yhdeksän tuntia yössä, mutta ehdin yleensä nukkua vain kuutisen tuntia. Hiljattain näin unta, jossa oli hirvittävästi toukkia ja matoja, joita yritin tappaa. Googlasin aamulla, että ne viittaavat materialismiin. Jos onnistuu unessa hävittämään niistä muutamankin, on jo hyvällä tiellä pois turhan tavaran keräämisestä.

Olen kasvissyöjä, mutta käytän maitotuotteita ja joskus kalaa. Tykkään testailla myös vegevaihtoehtoja. Lihaton ja maidoton makaronilaatikko onnistui hyvin, mutta kuivasta härkäpapurouheesta tehty pöperö muistutti lion­neita koiran nappuloita. Leivon myös mielelläni, mieluiten suklaaherkkuja.

Somessa olen semiaktiivinen. Rakastan lyhyitä hupsuja stooreja ja katselen hauskoja eläinvideoita.

Odotan helmikuuta, jolloin pääsen Kouvolan teatteriin My Fair Lady -musikaalin Elisaksi. Nautin siitä, sillä se saattaa olla viimeisiä prinsessaroolejani. Olen jo 35-vuotias, joten kypsemmän naisen roolit odottavat.”

Painoindeksin avulla voit arvioida pituuden ja painon välistä suhdetta.

Aikuisella ihmisellä, jonka pituus ei enää muutu, painoindeksi kuvaa painon muutosta. Jos painoa tulee lisää, siitä on yleensä vähintään kaksi kolmasosaa rasvaa ja parhaimmillaan yksi kolmasosaa lihasta.

Painoindeksillä on vahva yhteys kehon rasvakudoksen määrään, mutta painoindeksi ei ole elimistön rasvan mittari. Ihmisen paino koostuu muun muassa luusta, lihaksesta ja rasvasta. Painoindeksi on näiden kolmen kudoksen summan mittari, eli se ei kuvasta esimerkiksi sitä, paljonko kehossa on rasvaa suhteessa lihaksiin.

Painoindeksi on jatkumo, jonka vuoksi tulokset ovat suuntaa antavia.

Tehokas niska-hartiajumppa on usein paras apu sellaisiin niska-hartiaseudun vaivoihin, jotka liittyvät huonoihin, yksipuolisiin ja staattisiin työasentoihin, kuten kädet koholla työskentelyyn tai näyttöpäätetyöhön.

– Jatkuva lihasten jännittäminen voi heikentää verenkiertoa paikallisesti. Kun lihasten käyttöön ei siirrykään riittävästi happea ja energiaa, lihakset väsyvät nopeammin. Niska-hartiaseudun lihaskireydet saattavat aiheuttaa myös päänsärkyä, toteaa Selkäliiton fysioterapeutti Maria Sihvola.

Ongelmat eivät korjaannu lääkityksellä. Tarvitaan lihaksia vahvistavia harjoitteita sekä puuttumista vaivojen aiheuttajiin ja omien asentotottumusten muuttamista. Vanhat ohjeet, joissa varoitettiin liikkumasta voi siis heittää romukoppaan. Aktiivinen elämäntyyli arjessa ja liikunta kivusta huolimatta auttavat toipumaan niskaoireista nopeammin.

Kokosimme yhdessä Selkäliiton kanssa niska-hartiajumpan, jonka avulla vilkastutat kohdelihasten verenkiertoa ja parannat lihaskestävyyttä. Voit käyttää liikkeissä 1–3 kilon käsipainoja tai esimerkiksi puolen litran vesipulloja, joista on helppo saada ote. Tämä niska-hartiajumppa sopii myös taukojumpaksi.

1. Pystypunnerrus vuorokäsin

Pidä kädet koukistettuina vartalon edessä painot käsissä. Ojenna käsivarret vuorotellen suoraksi ylös reippaaseen tahtiin. Toista molemmilla käsillä 10–15 kertaa, pidä tauko ja toista sarja uudelleen 2–3 kertaa.

2. Hartioiden kohotus

Nosta hartiat ylös kohti korvia ja takaisin alas, painot koko ajan käsissä. Tee liike reippaaseen tahtiin pumpaten. Toista 10–15 kertaa, pidä välillä tauko ja toista sarjaa uudelleen 2–3 kertaa.

3. Yhden käden kulmasoutu

Nojaa saman puolen kädellä etummaiseen jalkaan ja kallista ylävartaloa lonkista eteenpäin. Pidä käsipaino vastakkaisessa kädessä. Vedä kyynärpäätä vartaloa hipoen taakse- ja ylöspäin ja lähennä lapaluuta kohti selkärankaa. Palauta käsi hallitusti suoraksi alas ja toista uudelleen. Toista 10–15 kertaa per puoli.

4. Hartialihasvenytys

Laita kädet selän taakse ja ota toisella kädellä kiinni venytettävän puolen ranteesta. Kallista päätä toiselle puolelle kohti kainaloa ja venytä 30 sekuntia. Toista venytys toiselle puolelle.

Lue myös: Niska-hartiaseutu jumissa? 6 rentouttavaa venytystä

Lähteet: Selkäkanava.fi, UKK-instituutti, Terveyskirjasto, Käypä hoito

Aviomiehen yllättävä kuolema vuonna 2010 vei Hanna Maaria Ikosen tilanteeseen, jossa hän joutui surun keskellä rakentamaan minäkuvansa uudelleen. Hän ja Kimmo olivat olleet yhdessä siitä saakka, kun Hanna Maaria oli 16. Nyt hän joutui katsomaan itseään yksin.

Surun peittäessä kaiken alleen Hanna Maaria aluksi laihtui, mutta alkoi sitten syödä huonoon oloonsa. Nykyisen miehensä, Jarmon, tapaaminen viisi vuotta sitten vahvisti itsetuntoa, mutta painonnousu ei pysähtynyt siihen.

Kesällä 2017 Hanna Maarian paino alkoi lähennellä sataa kiloa, eikä hän juurikaan liikkunut. Yllättävä kohtaaminen kahden maratonjuoksijan kanssa kuitenkin muutti kaiken, ja kesällä 2018 Hanna Maaria juoksi jo itse maratonin.

96 kilosta on lähtenyt nyt 25, ja Hanna Maaria harjoittelee parhaillaan maaliskuussa hiihdettävään Oulun Tervahiihtoon. Elämäntapamuutoksestaan hän kirjoitti kirjan Matka minuksi. Tässä jutussa Hanna Maaria kertoo vinkkinsä siihen, miten muutos onnistuu.

1. Valitse tavoitteeksi jotakin liikunnallista

”Älä tuijota kiloja, vaan ota itsellesi tavoite liikunnan puolelta. Sen ei tarvitse olla maraton tai 80 kilometrin hiihto. Riittää, että liikut tavoitteellisesti ja saat ruokavalion kuntoon. Paino putoaa siinä sivussa.

Minä tein elokuussa 2017 kädenpuristuksen: juoksen maratonin. Olen inhonnut juoksua koko elämäni, mutta silloin tuli sellainen olo, että tässä on mahdollisuuteni. Ammattilainen oli luvannut tehdä minulle juoksuohjelman.

Ensimmäiset pari kuukautta lenkkeilin kävellen. Olin aivan rapakunnossa, painoin 96 kiloa. En ollut liikkunut pitkään aikaan. Kävelylenkillä syke hakkasi 169:ssa, vaikka sen olisi tarkoitus pysyä alle 125:n.

Kun kunto oli vähän kohonnut, otin juoksun kuvioihin. Se oli aivan järkyttävää! Tömistelin menemään selkä hölskyen. Tein kuitenkin orjallisesti ne treenit, jotka oli sovittu.

Kolmen kuukauden jälkeen huomasin, että säännöllinen liikunta oli jäänyt tavaksi, enkä enää halunnut luopua siitä.

Ensimmäiset pari kuukautta lenkkeilin kävellen. Olin aivan rapakunnossa, painoin 96 kiloa

Joulun jälkeen aloin tehdä varsinaista treeniohjelmaa, jossa oli juoksua ja kuntosaliharjoittelua. Silloin muistin ne alkutaipaleen raskaat askeleet ja ajattelin, että eihän tämä ole oikeasti totta. Juoksen ihan omilla jaloillani! Se innosti jatkamaan.

Elämäntapamuutoksen alussa elokuussa 2017 tehtiin voimamittaus.

2. Syö säännöllisesti

Opettele syömään niin, että jaksat liikkua. Minun kohdallani se tarkoitti sitä, että aloin syödä tarpeeksi usein ja kokata terveellistä ruokaa.

Jo elämänmuutoksen alussa elokuussa 2017 sain ruokaohjeita ja noudatin perinteistä lautasmallia, mutta paino ei laskenut niin paljon kuin se olisi voinut. Olin aivan hukassa ruokavalion kanssa.

Syksyllä kokeilin ravintovalmennusta. Vasta sen avulla opin syömään säännöllisesti ja ihan oikeasti tekemään ruokaa. Se pelasti minut.

Sain oman ruokaohjelman, joka sisälsi ohjeet viiteen ateriaan päivässä. Sain myös ostoslistan, joten kaupassa pystyin helposti lappamaan ostoskärryyn kaiken tarvittavan.

Aiemmin en syönyt aamiaista lainkaan ja pihistelin kaloreista. Ravinto-ohjelmaa noudattamalla jouduin syömään säännöllisesti. Silloin minulla riitti myös energiaa liikkua.

Kuntotestissä marraskuussa 2017.

3. Syö kasviksia

Tee pieniä hyviä muutoksia, jotka sopivat arkeesi. Kasvisten lisääminen ruokavalioon oli minulle sellainen.

Aiemmin kasvikset eivät kuuluneet elämääni, inhosin kukkakaalia ja porkkanaa. Hedelmiäkään en pitänyt kotona esillä.

Kun olin lapsi, meillä kotona syötiin ihan tavallista arkiruokaa, kuten voi-pottumuusia ja lihakastiketta. Siihen kokonaisuuteen eivät kasvikset kuuluneet, joten en ikinä oppinut syömään niitä.

Viime keväänä opettelin tekemään maukasta ruokaa kasviksista. Nykyään lempiruokiani ovat kukkakaalimuusi ja kananrinta.

Syön kasviksia runsaasti ja popsin hedelmiä. Voileivän päällä en käytä margariinia, vaan laitan siihen kurkkua, tomaattia ja leikkelettä. Hotelliaamiaisella kerään lautaselleni kaiken vihreän, minkä buffetista löydän.

Hyviä valintoja tulee tehtyä automaattisesti. Esimerkiksi kahvin join aiemmin maidon kanssa, nykyään mustana.

Olen myös löytänyt uusia lemppareita: uunissa paahdetut, maustetut kikherneet ovat parempia kuin sipsit ja niitä voi ripotella myös keittoihin.

4. Syö hyvällä mielellä

Kun herkuttelet, älä soimaa siitä itseäsi, vaan nauti!

Viime kesänä söin ensimmäistä kertaa jäätelön hyvällä fiiliksellä. Tunsin jäätelön pehmeyden suussani, haistoin sen makeuden. Aiemmin se olisi vain mennyt sekunnissa alas. Silloin söin herkkuja pahaan oloon – ja sitten olo oli vielä huonompi, kun omatuntokin oli huono.

Sallin itselleni pieniä lepohetkiä tai herkkuja. Otan vaikkapa keksin päiväkahvin kanssa. Ai, että nautin siitä!

Kun aloin syödä terveellisesti ja liikkua, päässä tapahtui asioita. Nykyään en pitkin päivää haikaile kotiin, vaikka tiedän, että kaapissa on suklaalevy. Muistan ajat, jolloin oikein suunnittelin sitä, että illalla sitten syön suklaata.

Minun ei enää tarvitse harrastaa sitä lappamista. Suklaalevy tai keksipurkki voi olla kaapissa koskematta koko viikon.

5. Opettele katsomaan peiliin

Kun tavoitteet ovat realistiset, paino alkaa tippua pikkuhiljaa. Keho muuttuu. Tarkastele sitä sallivalla mielellä, äläkä vertaile itseäsi muihin.

Minulla oli raskausarpia ja olin isokokoinen. Ympärilläni näin vain kauniita ihmisiä. Useimmat laihdutuskuurit alkoivat siitä, että katsoin jonkin mallin kuvaa ja toivoin, että näyttäisin samalta. Päätin laihtua kolme kiloa viikossa. Kun se ei sitten onnistunut, lihoin lisää ja mieli oli musertunut.

Aiemmin näin peilistä vain viat. Nyt en enää muista, mitä arpia olen stressannut.

Tämän projektin aloitin eri tavalla. Pyrin hyväksymään kehoni sellaisena kuin se on, arpineen kaikkineen. Aloin ajatella, että olen kaunis nainen. Opettelin hyväksymään itseäni.

Projektin edetessä hyvä olo ja kehossa tapahtuneet muutokset vahvistivat sitä, että tunsin itseni kauniiksi.

Aiemmin näin peilistä vain viat. Nyt en enää muista, mitä arpia oikein olen stressannut.

Jos ihminen kokee olevansa lihava, tietenkin painon putoaminen vaikuttaa hyvällä tavalla itsetuntoon. Siksi on erityisen tärkeää, että muutos on pysyvä.

Hanna Maaria Ikonen työskentelee ensiapukouluttajana. Vapaa-aikana hän liikkuu tavoitteellisesti.

+ Ennen kaikkea: Lopeta laihduttaminen

Älä aloita laihdutuskuureja. Aloita muutos.

Vuosien aikana yritin pudottaa painoani erilaisilla dieeteillä. Aina kun epäonnistuin, kiloja tuli lisää.

Puolitoista vuotta sitten aloitin muutoksen, joka koski monia osa-alueita. Siksi onnistuin.

Kun tavoitteet ovat oikeat, onnistumisen mahdollisuudet ovat aivan toisenlaiset. Ei kannata tuijottaa vain ruokaa ja vaa’an näyttöä.

Ennen muutosta mietin vain syömistä aamuin illoin. Energiani meni siihen. Tänä päivänä olen paljon parempi vaimo ja ystävä.”

Flunssakausi on jokavuotinen kiusa, ja pitkittyneenä tauti voi kestää jopa useita viikkoja. Verkko ja kotilääkärikirjat pursuavat hoitovinkkejä, mutta mikä flunssaan todella auttaa? Kysyimme työterveys- ja yleislääkäri Toni Vänniltä parhaat kotikonstit flunssan selättämiseen.

1. Limainen yskä kuriin riittävällä vedenjuonnilla

Yskää on monenlaista sorttia. Kuivassa yskässä kurkkuun ei muodostu limaa, kun taas sitkeä yskä tekee olon tukalaksi liman tukkiessa hengitysteitä.

Lääkäri Vänni neuvookin flunssasta kärsiviä juomaan tarpeeksi vettä.

– Neste on tärkein, sillä ihmiset juovat yleensä liian vähän flunssassa. Tukkoisena hengitämme usein myös suun kautta, joka kuivattaa kurkkua entisestään.

Tarvittaessa Vänni ohjeistaa hakemaan apteekista limaa irrottavia yskänlääkkeitä.

2. Tukkoiseen oloon auttaa särkylääke

Tukkoinen olo on vaikea hoidettava. Toimivaksi konstiksi Vänni listaa esimerkiksi apteekista saatavat verisuonia supistavat ja nuhaisuutta vähentävät lääkkeet.

– Tukkoisuudelle ei kauheasti pysty tekemään mitään. Kannattaa juoda hyvin ja käyttää oireenmukaisia lääkkeitä. Särkylääkettä voi ottaa myös olon helpottamiseksi.

Sarvikuonona tunnettu nenähuutelukannu on Vännin mukaan myös tehokas väline liman poistamiseen.

– Kannu puhdistaa limakalvoa ja pitää sen kosteana.

3. Nauti nestettä ainakin pari litraa päivässä

Päivittäin tarvittava nestemäärä riippuu pitkälti ihmisen koosta, iästä ja syötävän ruuan määrästä. Flunssassa Vännin suosittelema määrä on noin kolmisen litraa.

– Kuumeessa nestettä kannattaa hörppiä jatkuvasti. Suurin osa juo kiepeänä liian vähän.

Lämpöä kannattaa laskea Vännin mukaan särkylääkkeellä. Vaatetusta voi lisätä myös tarpeen mukaan.

4. Lepää ylävartalo kohotettuna

Flunssassa lepo on parantumisen kannalta erittäin tärkeää. Lääkärin mukaan toimivin lepoasento riippuu taudin oireista.

Hengityksen kannalta helpoin asento voi olla puoli-istuva, etenkin jos flunssaan liittyy keuhkoputkentulehdusta. Nivel- ja lihassärky sekä korvakipu voivat helpottua paremmin taas makuuasennossa.

– Asennolla ei loppujen lopuksi ole sinällään merkitystä. Levon kannalta yläkroppa hieman kohotettuna on yleensä miellyttävä asento.

5. Sano ei raskaalle tai vaikeasti syötävälle ruoalle

Ravinnolla ei ole Vännin toteaman mukaan merkitystä taudin hoidossa, sillä flunssa on yleensä lyhytkestoinen. Tärkeintä on huolehtia, että ravinnosta saa tarpeeksi energiaa ja nesteitä.

– Kipeänä en välttämättä söisi pihviä tai salaattia, vaan jotain helppoa ruokaa, kuten keittoa, josta saa saa samalla nestettä ja joka kostuttaa limakalvoja. Myös tee ja hunaja auttavat.

Lääkäri kehottaa heti flunssan alkaessa hankimaan sinkkiasetaattia imeskelytabletteina.

– Sinkkiasetaatti on todetusti ainoa ravintolisä, jolla on vaikutusta flunssan kestoon. Tabletit helpottavat flunssan oireita ja lyhentävät taudin kestoa.

6. Lämmintä vai kylmää juotavaa kurkkukipuun?

Toiset uskovan lämmön tehoon, toiset vannovat kylmän nimeen.Vännin mukaan lämpötilalla ei kuitenkaan ole lääketieteellistä merkitystä.

– Jonkun mielestä on helpompi nauttia lämmintä, ja joku toinen taas tykkää hoittaa kurkkua kylmällä. Lämpö lisää todistetusti verenkiertoa.