Quantcast
Channel: Terveys | Anna.fi
Viewing all 1781 articles
Browse latest View live

Kylmät jalat ja kädet voivat kertoa huonosta ääreisverenkierrosta – näin parannat verenkiertoasi

$
0
0

Kuulutko heihin, joiden kädet ja jalat tuntuvat kylmiltä vuodenajasta riippumatta? Erityisesti osa naisista on muita alttiimpia käsien ja jalkojen palelulle.

Kylmyyden tunne sormissa ja varpaissa johtuu siitä, että verenkierto on niissä jostain syystä tavallista vähäisempää. Tähän voi olla useita eri syitä.

Kun tietää, mistä ääreisverenkierron tehottomuus johtuu, sitä voi pyrkiä parantamaan.

Usein syynä synnynnäinen alttius

Lämpötilan laskiessa ihon verisuonet supistuvat, jotta tärkeämmät kehonosat, kuten sisäelimet, pysyvät lämpiminä. Siksi kädet ja jalat kylmenevät muita kehon osia helpommin.

Joillakin ihmisillä verisuonten supistumisherkkyys on herkempi kuin toisilla. He palelevat helposti vähäisessäkin viileydessä.

Usein käsien ja jalkojen kylmyys johtuukin yksinkertaisesti kylmälle tai kostealle altistumisesta. Toisaalta sormet ja varpaat voivat kylmettyä myös normaalilämpöisessä huoneessa. Paikallaan istuminen ja seisominen edistävät palelua. Siksi esimerkiksi moni toimistotyöläinen kärsii kylmistä käsistä ja jaloista.

Jostain syystä kylmät jalat vaivaavat monia erityisesti nukkumaan mennessä. Varpaat voivat tuntua jääkalikoilta, vaikka makuuhuone olisi lämmin ja jalkojen päällä olisi paksu peitto.

Synnynnäisen paleluherkkyyden lisäksi käsien ja jalkojen kylmyys voi johtua myös elintavoista ja sairauksista.

Käsien ja jalkojen kylmyyden taustalla sairaus?

Tupakoivalla ihmisellä todennäköisyys käsien ja jalkojen palelulle on suurempi. Tupakan sisältämä nikotiini supistaa ihon verisuonia ja aiheuttaa kehon ääreisosien kylmenemistä.

Sormien ja varpaiden palelu voi kertoa myös Raynaud’n ilmiöstä eli valkosormisuudesta. Syytä ilmiöön ei tunneta. Raynaud’n ilmiössä yksi tai useampi sormi tai varvas muuttuu kylmässä valkoiseksi. Lisäksi voi ilmetä sormien ja varpaiden puutumista, pistelyä ja kömpelyyttä. Kohtaus voi kestää parista minuutista kymmeniin minuutteihin.

Valkosormisuus on yleisintä tytöillä ja nuorilla naisilla. Nuorista naisista sitä on jopa viidennellä. Ilmiö on vaaraton, ja hoitona toimii kylmyyden välttäminen ja lämmin pukeutuminen. Jos valkosormisuus kuitenkin alkaa vasta yli 30-vuotiaana, taustalla voi olla jokin sairaus. Jos valkosormisuus alkaa vasta aikuisiällä, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

Muita käsien ja jalkojen kylmyyttä aiheuttavia tiloja ovat muun muassa kilpirauhasen vaajatoiminta, anemia, B12-vitamiinin puute ja valtimoiden ahtauma. Kaikkiin edellä mainittuihin liittyy kuitenkin sormien ja/tai varpaiden palelun lisäksi myös muita oireita.

Sormien ja varpaiden verenkiertoa voi parantaa

Ensisijainen keino ehkäistä käsien ja jalkojen palelua on kylmyyden välttäminen ja lämmin vaatetus. Myös seuraavat keinot voivat auttaa.

  • Tupakoinnin lopettaminen.
  • Akurullan säännöllinen käyttö. Rullan voi asettaa esimerkiksi työpöydän alle. Rullailu vilkastutaa jalkojen verenkiertoa ja pitää ne lämpiminä.
  • Käsien ja jalkojen voimistelu, kipristely, ojentaminen, koukistaminen ja pyörittely. Liikunta lisää verenkiertoa ja tuottaa lämpöä.
  • Pitkäaikaisen istumisen välttäminen. Nouse ylös tuolista vähintään kerran tunnissa ja lähde liikkeelle.
  • Lämpimien yösukkien käyttö. Valitse löysät sukat, jotka on helppo potkaista jaloista pois, kun varpaat ovat lämmenneet.
  • Kylmä-kuuma-hoito, eli käsien ja jalkojen pitäminen vuorotellen kylmässä ja lämpimässä vedessä. Äärilämpötiloja eli hyvin kylmää ja kuumaa tulee kuitenkin välttää, jotta iho ei vaurioidu.
  • Erilaiset hoitomuodot, kuten trigger-hieronta.
  • Jos kyseessä on aikuisena alkanut valkosormisuus, hoitona voivat toimia suun kautta ja voiteena käytettävät reseptilääkkeet.

Lähteet: Health, Heathline, Lääkärikirja Duodecim, Terveyskirjasto


Näin saat saunomisesta parhaat hyödyt irti! Saunan 7 terveysvaikutusta

$
0
0

Saunominen tekee tutkitusti hyvää. Saunomisella on useita terveyshyötyjä, koska se vaikuttaa muun muassa verenkiertoon.

Listasimme seitsemän terveyssyytä, joiden vuoksi tänäänkin kannattaa suunnata saunaan.

1. Saunominen alentaa verenpainetta

Itä-Suomen yliopiston Sauna ja sydänterveys -tutkimusprojekti osoitti, että 30 minuutin saunominen alentaa verenpainetta. Tutkimukseen osallistui 45 naista ja 53 miestä, joiden keski-ikä oli 52 vuotta.

Puoli tuntia kestänyt saunominen laski systolisen verenpaineen keskimäärin tasolta 137 tasolle 130 mmHg ja diastolisen verenpaineen tasolta 82 tasolle 75 mmHg. Systolinen verenpaine pysyi alhaisemmalla tasolla vielä puoli tuntia saunomisen jälkeenkin.

2. Useiden sairauksien riski pienenee

Jos käyt säännöllisesti saunassa, sinulla on pienempi riski sairastua sydänsairauksiin, verenpainetautiin, aivoinfarktiin, Alzheimerin tautiin ja dementiaan. Lisäksi säännöllinen saunominen on yhteydessä pienempään sydänperäisen äkkikuoleman riskiin.

Saunominen voi myös vahvistaa immuunijärjestelmää ja vähentää kehon hiljaista eli matala-asteista tulehdusta.

Saunomisen on havaittu olevan yhteydessä pienempään hengityselimistön sairauksien riskiin sekä matalampaan tulehdusmerkkiaineen tasoon.

3. Saunominen nostaa sykettä liikunnan tavoin

Saunomisen fyysiset vaikutukset ovat samankaltaisia kuin reippaan kävelyn. Saunominen nostaa sykettä keskiraskaan liikunnan tavoin noin 120 lyöntiin minuutissa.

Saunominen ei kuitenkaan korvaa liikuntaa ja sen terveysvaikutuksia, mutta saunominen voi olla osa terveellistä elämäntyyliä.

4. Saunominen vähentää stressiä

Sauna tutkitusti rauhoittaa. Sauna ja sydänterveys -tutkimus osoitti, että sykevälivaihtelu kasvoi saunomisen jälkeen. Suurempi sykevälivaihtelu viittaa autonomisen hermoston tasapainottumiseen ja stressitilan vähentymiseen.

Joissain tutkimuksissa on myös osoitettu, että saunominen lisää hyvää oloa tuottavan endorfiinihormonin tuotantoa. Endorfiinitkin voivat siis selittää sitä, miksi olo on saunan jälkeen rentoutunut ja raukea.

5. Sauna tekee hyvää iholle

Kuivaihoisen ei tarvitse vältellä saunomista – päinvastoin. Saunominen parantaa ihon läpäisyestettä, jonka yhtenä tehtävänä on säilyttää ihon kosteus. Saunassa käyvän iho ei siis kuivu yhtä helposti kuin saunomista välttävän iho.

Myös ihotaudeista, kuten psoriasiksesta, tali-ihottumasta ja tulehtuneesta ihottumasta kärsivä hyötyy saunomisesta.

6. Kivut vähenevät saunoessa

Paitsi että saunominen rentouttaa kipeitä lihaksia, se helpottaa myös fibromyalgiaan ja reumaan liittyviä kipuja. Vaikutus perustuu ainakin osittain siihen, että saunominen vapauttaa mielihyvähormoneja eli endorfiineja.

7. Krooninen nuha ja astma helpottuvat

Jatkuvasta nuhasta kärsivä voi saada helpotusta saunomisesta. Monen kroonisesta nuhasta kärsivän oireet helpottuvat, kun saunassa käydään 3–5 kertaa viikossa.

Myös astmaatikot hyötyvät saunomisesta, sillä saunominen laajentaa keuhkoputkia.

Kuinka usein, kuinka kauan ja missä lämpötilassa kannattaa saunoa?

Jotta saunomisesta saisi kaikki terveyshyödyt irti, saunassa kannattaa käydä usein ja säännöllisesti.

Tutkimusten perusteella noin neljä kertaa viikossa on optimaalinen määrä. Suomalaiseen aineestoon perustuva tutkimus esimerkiksi osoitti, että 4–7 kertaa viikossa saunovilla henkilöillä on 61 prosenttia pienempi todennäköisyys saada aivoinfarkti kuin kerran viikossa saunovilla.

Itä-Suomen yliopiston Sauna ja sydänterveys -tutkimuksessa saunan lämpötila oli hieman alle 80 astetta ja saunassa vietettiin puoli tuntia.

Noin 20 minuutin saunominenkin riittää, mutta 10 minuuttia voi olla liian vähän. Sepelvaltimotaudin vaaratekijät -tutkimus osoitti, että vähintään 19 minuuttia saunovilla oli 52 prosenttia pienempi sydänperäisen äkkikuoleman riski kuin alle 11 minuuttia saunovilla.

Lähteet: Itä-Suomen yliopisto, Kotiliesi, Suomen SaunaseuraSydänliitto, Terveyskirjasto

Löydä Annansilmä ja voita Eye q -tuotepaketti

$
0
0

Löydä pieni musta kukka lehdestä ja voita Eye q -tuotepaketti. Eye q tukee elimistölle välttämättömien EPA-, DHA- ja GLA-rasvahappojen päivittäistä saantia kliinisesti tutkitussa suhteessa. Kaiken ikäisille sopivat Eye q -valmisteet eivät sisällä keinotekoisia väri-, maku- tai makeutusaineita eivätkä lisättyjä vitamiineja.

Osallistu ja voita!

Kilpailuun osallistuneiden kesken arvomme viisi Eye q -tuotepakettia. Yhden palkinnon arvo on noin 80 euroa. Vastausaikaa on keskiviikkoon 11.7. klo 24.00 saakka.

  • Vastanneiden nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Lisätietoja Otavamedia Oy:n rekisteriselosteesta.
  • Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Oletko päivisin ärtynyt ja hajamielinen? Et ole välttämättä saanut riittävästi syvää unta – toimi näin

$
0
0

Ihminen näkee yön aikana torkeunta, kevyttä unta, syvää unta ja vilkeunta eli REM-unta. Vaikka kaikilla unen vaiheilla on omat tehtävänsä, syvää unta voidaan pitää niistä tärkeimpänä.

Kun ihminen on syvässä unessa, hänen hengityksensä on syvää, syke on matalalla, verenpaine laskee ja rentoutuminen on täydellistä.

Syvä uni elvyttää. Sen aikana aivojen energiavarastot täydentyvät, kasvuhormonia erittyy ja keho korjaa itseään. Syvä uni edistää solujen uusiutumista ja parantaa elimistön vastustuskykyä.

Syvällä unella on tärkeä tehtävä myös muistin ja oppimisen kannalta. Kun aivot ovat saaneet tankattua energiaa, ne toimivat tehokkaammin. Tarkkaavaisuus lisääntyy, keskittyminen helpottuu ja ongelmanratkaisukyky paranee. Syvä uni on tärkeää erityisesti aivojen otsalohkojen toiminnalle. Otsalohkot osallistuvat muun muassa käyttäytymisen säätelyyn, toiminnan suunnittelemiseen ja tavoitteiden asettamiseen.

Syvä uni on siis monin tavoin oleellista. Mutta mistä tietää, onko sitä omassa yössä tarpeeksi?

Noin 20 prosenttia syvää unta

Aikuisen yöunet koostuvat noin 90–110 minuutin mittaisista unisykleistä. Syklin aikana ihminen siirtyy univaiheesta toiseen.

Syvän unen osuus on suurimmillaan yön ensimmäisten unisyklien eli unen ensimmäisten 4–5 tunnin aikana. Unen viimeisten tuntien aikana ihminen ei enää juurikaan vaivu syvään uneen.

Syvän unen osuus kokonaisuniajasta olisi hyvä olla 15–25 prosenttia. Ikääntyessä syvän unen osuus vähenee.

Monet aktiivisuus- ja urheilukellot sekä unisovellukset mittaavat syvän unen määrää. Laitteista voi tarkistaa, onko syvää unta tullut tarpeeksi. Myös omaa oloaan tarkkailemalla on helppo päätellä, onko syvän unen määrä riittävää. Muun muassa uneliaisuus, hajamielisyys, ärtyisyys ja herkkuhimo voivat johtua syvän unen puutteesta.

Kuinka syvän unen määrää voi lisätä?

Syvän unen lisäämiseen pätevät samat keinot kuin nukkumiseen muutenkin. Esimerkiksi unirytmi kannattaa pitää säännöllisenä, makuuhuoneen on hyvä olla pimeä ja viileä ja illalla kannattaa syödä unta tukeva hiilihydraattipitoinen iltapala.

Myös liikunta edistää unta. Se lisää unen pituutta ja parantaa myös sen laatua. Ruumiillisen rasituksen on nimittäin todettu lisäävän syvän unen määrää. Raskas liikunta kannattaa kuitenkin ajoittaa niin, että sen jälkeen keholle jää ainakin pari tuntia aikaa rauhoittua ennen nukkumaan menoa.

Untaan ei myöskään kannata sabotoida. Sekä kofeiini että alkoholi voivat vähentää syvän unen määrää. Myös älylaitteiden sininen valo voi häiritä unta.

Lähteet: Helsingin uniklinikkaKuntoutussäätiö, Reader’s digestTerveysverkko, YTHS

10 syytä, miksi metsä tekee sinulle hyvää

$
0
0

Me suomalaiset rakastamme metsiämme, eikä ihme, niin paljon hyviä terveysvaikutuksia vihreällä kullalla on. Nyt myös maailmalla on innostuttu metsäilystä ja etenkin puhdasta luontoa rakastavat japanilaiset ovat keksineet alkaa nauttia metsäkylvyistä, joissa yhdistyvät metsän vehreys, sen äänet ja maut sekä aromaattiset tuoksut. Listasimme 10 syytä, miten ja miksi metsä tekee meille hyvää.

Metsässä oleilu…

1. Kohentaa mielialaa

Metsäntutkimuslaitoksen selvityksen mukaan jo viiden minuutin oleskelu lähimetsässä parantaa mielialaa. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa metsän katselu ikkunasta riittää apean mielen piristykseksi, mutta toki mitä pidemmän aikaa metsässä vietät, sen pidempikestoisia vaikutuksetkin ovat. Metsäterapiaa on jopa alettu hyödyntämään lievästi masentuneiden hoidossa.

2. Lievittää stressiä

Metsätutkimuslaitoksen tutkimuksessa todettiin myös, että viiden tunnin kuukausittainen metsäannos vähensi selvästi koehenkilöiden stressiä. Metsä vaikuttaa ihmisen aivoihin elvyttävästi ja tutkimuksissa huomattiin, etteivät aivot reagoi metsässä stressiärsykkeisiin yhtä voimakkaasti kuin vaikkapa kaupunkiympäristössä. Voisiko etäpäivä metsässä tuoda uutta näkökulmaa kiperiin työpulmiin?

3. Rauhoittaa

Metsällä on selvästi rauhoittava vaikutus. Kävely hiljaisessa metsässä tyynnyttää mieltä sekä avaa aisteja. Tutkimuksissa onkin todettu metsän lieventävän muun muassa lasten tarkkaavaisuushäiriöitä. Japanilaiset taas ovat vakuuttuneita, että juuri metsän eteeriset tuoksut ovat mieltä tyynnyttäviä.

4. Laskee verenpainetta

Metsässä oleilu laskee verenpainetta. Säännöllinen, vähintään kahdenkymmenen minuutin kävely metsässä laskee verenpainetta niin, että siitä voidaan katsoa olevan merkittävää terveyshyötyä. Metsän tuoksut, maisema ja äänet laskevat sydämen sykettä, rentouttavat lihaksia ja alentavat verenpainetta. Säännöllinen kävelyhetki kannattaa yrittää ujuttaa osaksi jokaista päivää, jotta metsän terveysvaikutuksista saisi pysyvimmän hyödyn.

5. Ehkäisee allergioita

Kliinisen allergologian emeritusprofessori Tari Haahtelan ja hänen kollegoidensa tutkimuksen mukaan nopea kaupungistuminen on köyhdyttänyt mikrobiostoamme. Tämä saattaa yliherkistää elimistömme helpommin erilaisille tulehduksille. Kun mikrobikanta on suppea, elimistö asettuu herkästi puolustuskannalle ja saattaa olla jopa jatkuvasti pienessä tulehduskierteessä. Metsässä elimistö joutuu luonnollisesti kosketuksiin erilaisten mikrobien kanssa ja kehon vastustuskyky paranee itsestään. Esimerkiksi astmaatikkojen on tutkittu hyötyvän säännöllisistä metsäretkistä.

6. Saa vatsan toimimaan paremmin

Metsän mikrobeista on hyötyä myös sisäisesti. Syömällä marjoja ja sieniä saat elimistöön myös tärkeitä hyviä mikrobeja. Suolistossa metsän mikrobit ehkäisevät muun muassa tulehduksellisia suolistosairauksia ja parantavat elimistön vastustuskykyä.

Metsä muun muassa lievittää stressiä.

Metsä muun muassa lievittää stressiä.

7. On hyötyliikuntaa parhaimmillaan

Metsässä liikkuminen on monipuolista ja sen on todettu olevan siksi tehokkaampaa kuin esimerkiksi kuntosalilla treenaaminen. Metsässä liikkuminen onkin monen mielestä mielekkäämpää kuin vaikkapa jumppasalissa heiluminen – metsässä liikkuminen on kokonaisvaltaista ja sen terveyshyödyt tulevat kuin itsestään luonnosta nauttimisen oheistuotteena. Raitis ilma tehostaa liikunnan fysiologisia vaikutuksia. Metsää käytetäänkin nykyään osana esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen hoitoa.

8. Parantaa ihmissuhteita

Kiireinen arki on nykyään täynnä monenlaisia ärsykkeitä. Sosiaalinen media pakottaa meidät olemaan jatkuvasti saatavilla, tavoitettavissa ja vuoropuhelussa toisten ihmisten kanssa. Tauko kaikesta hälinästä tekee hyvää, ja mikä olisikaan parempi paikka paeta hetkeksi maailman hulinaa kuin tyynnyttävä metsä. Säännöllisten meditatiivisten metsähetkien on tutkittu selkeyttävän ajatuksia ja auttavan esimerkiksi parisuhdepulmien ratkaisemisessa.

9. Terävöittää aivot

Metsän on tutkittu vaikuttavan positiivisesti muistiin sekä aivojen oppimiskeskukseen. Esimerkiksi Suomessa ja Saksassa metsän positiivisia vaikutuksia hyödynnetään lasten varhaiskasvatuksessa. Erityisissä metsäpäiväkodeissa lapset oppivat liikkumaan luonnossa, mutta he hyötyvät isompina myös paremmista kognitiivisista taidoista. Säännöllisesti metsässä leikkivät lapset ovat myös ketterämpiä ja heillä on parempi tasapaino sekä koordinaatiokyky.

10. Parantaa unta

Reipas happihyppely tuoksuvassa metsässä on varma tapa saada hyvät yöunet. Metsän rauhoittavat tuoksut ja äänet sekä monipuolinen lihaksistoa rasittava kevytkin liikunta valmistelevat sekä mielen että kehon yöpuulle. Eipä ihme, että kesällä moni meistä haluaa nukkua ikkuna auki tai jopa pihalla riippukeinussa, luonnosta terveysvaikutuksia tankaten.

Lähteet: Yle, LifeHack, New York State Dec

Lue myös:

Mielenrauhaa metsäjoogasta – 7 asanan voimistava ja rentouttava joogaharjoitus

Kimmo Ohtonen hoitaa vaimonsa kanssa parisuhdettaan luonnossa: ”Viikon päästä on taas metsätreffit”

 

Turvonneet imusolmukkeet kaulassa – mistä patit kaulalla johtuvat ja onko niistä syytä huolestua?

$
0
0

Kaulalla tuntuva patti on useimmiten turvonnut imusolmuke. Imusolmukkeet ovat pavunmuotoisia pieniä rauhasia, joita on kaikkialla kehossa. Runsaasti niitä on muun muassa kaulan, kainaloiden ja nivusten alueella.

Imusolmukkeet toimivat suodattimina, joiden läpi imuneste kulkee, ennen kuin se palautuu verenkiertoon. Imusolmukkeilla on tärkeä rooli elimistön puolustusjärjestelmän kannalta. Ne nappaavat imunesteestä viruksia, bakteereja ja muita taudinaiheuttajia ennen kuin ne pääsevät leviämään muualle kehoon.

Joskus imusolmukkeet voivat suurentua ja turvota. Suurin osa turvonneista imusolmukkeista on kuitenkin vaarattomia.

Patti kaulassa liittyy usein tulehdukseen

Turvonneiden imusolmukkeiden syynä on usein tulehdus, sairaus tai stressi. Muun muassa nielurisatulehdus eli angiina, flunssa, poskiontelotulehdus, hammastulehdus ja mononukleoosi eli rauhaskuume voivat saada kaulan imusolmukkeet suurenemaan.

Turvonneet ja tulehtuneet imusolmukkeet voivat tuntua aroilta, kun niihin koskee. Myös pään kääntäminen tai ruoan pureskelu voi tuntua ikävältä.

Tilanteesta riippuen suurentuneita imusolmukkeita voi olla molemmin puolin tai vain toisella puolella kaulaa. Virustaudeissa imusolmukkeet tyypillisesti turpoavat kaulan molemmilta puolilta, kun taas esimerkiksi hampaasen liittyvä bakteeritulehdus voi aiheuttaa imusolmukkeiden suurentumista vain toisella puolella kaulaa.

Tietyissä tilanteissa tarvitaan lääkärin hoitoa

Imusolmukkeiden turvotus voi kadota itsestään, mutta tietyissä tilanteissa kannattaa hakeutua lääkäriin.

Jos turvonneita imusolmukkeita on vain toisella puolella kaulaa, ne ovat yli 1,5 cm halkaisijaltaan ja tuntuvat aristavilta, imusolmukkeissa voi olla bakteeritulehdus. Tällöin hoidoksi tarvitaan antibioottikuuri.

Antibiootteja tarvitaan myös angiinan karkottamiseksi. Angiinassa imusolmukkeet suurentuvat usein molemmilta puolilta kaulaa.

Voiko turvonnut imusolmuke olla merkki syövästä?

Mikäli kaulalta löytyy patti, joka ei liity sairauteen, tilannetta kannattaa seurata.

Kaulan alueelle ilmaantuva patti voi olla kasvain. Kasvain voi olla esimerkiksi harmiton nesterakkula eli kysta tai sylkirauhasen hyvänlaatuinen patti.

Joskus kaulan patti voi olla merkki syövästä: imusolmukesyöpä aiheuttaa imusolmukkeiden suurentumista. Imusolmukesyövässä patit ovat usein kivuttomia. Kaulalta löytyvä patti voi myös olla jonkin toisen syövän etäpesäke.

Jos kaulan patti on suuri, halkaisijaltaan yli 1,5 cm, sitä on hyvä tarkkailla 2–3 viikon ajan. Jos patti pienenee, kyseessä on todennäköisesti vaaraton imusolmuke. Jos patti ei pienene vaan jopa suurenee, sitä kannattaa käydä näyttämässä lääkärille.

Lääkäriin tulee myös hakeutua pikaisesti silloin, jos turvonneiden imusolmukkeiden lisäksi ilmenee selittämätöntä kuumetta, ruokahaluttomuutta, huomattavaa väsymystä, yöhikoilua tai laihtumista.

Lähteet: Healthline, Mayo Clinic, Terveyskirjasto, YTHS

8 vinkkiä, joiden avulla saat kauniin ja tasaisen värisen ihon turvallisesti

$
0
0

Jämähtikö itseruskettava voide oransseina läntteinä polviin? Kärähtikö iho, vaikka laitoit aurinkovoidetta – ainakin kerran?

Aurinkoon ei kannata kirmata ilman suojavoidetta, ja ruokavalio on hyvä viilata ihoa vahvistavaksi. Ihoa kannattaa myös kuoria, jotta se ottaa paremmin vastaan kosteuttavat aineet. Kuoritulle iholle itseruskettavakin levittyy tasaisesti.

Näiden vinkien avulla saat pehmeän, kauniin ja tasaisen värisen kesähipiän:

1. Kuori kuivuus pois iholta

Iho nauttii kuorinnasta talven jälkeen. Kun kuollut ihosolukko ja kovettumat on kuorittu pois, kosteus imeytyy ihoon paremmin. Myös itseruskettavalla voiteella syntyy kauniimpi ja tasaisempi lopputulos, kun väri ei jämähdä ihon kuiviin kohtiin.

Aloita kuorintakuuri 24 viikkoa ennen itseruskettavien käyttöä. Kuori kasvot ja vartalo saunassa tai suihkussa, kun iho on pehmeä. Älä käytä muovisia mikrorakeita sisältävää tuotetta, sillä rakeet voivat raapia ihoa ja muovirakeet kuormittavat luontoa. Hedelmähappokuorinta on usein hellävaraisempi kasvoille.

Vinkki: Tehokkaan ja luontoystävällisen kuorinta-aineen voi valmistaa helposti itse esimerkiksi öljystä ja sokerista tai hunajasta ja sokerista.

2. Tehokosteuta koko kroppa

Kuorinta vaatii aina rinnalleen kosteutusta. Levitä kasvoille syväkosteuttavaa seerumia tai öljyä ja vasta tämän jälkeen kosteusvoidetta.

Vaikka kevyet vartalogeelit ovat kesällä mukavia, kuoritulle iholle kannattaa hieroa täyteläisempää vartalovoidetta. Kokeile öljyä tai vartalovoita.

Hiero täyteläisiä tuotteita etenkin kuiviin kohtiin, joihin itseruskettava helposti pakkaantuu laikuiksi. Näitä ovat jalat, polvet, käsivarret ja kyynärpäät.

3. Poista karvat varoen

Ihokarvat kannattaa poistaa alueilta, joilla käytät itseruskettavaa. Tuote nimittäin värjää myös karvat ja voi paakkuuntua niihin.

Kuori ja kosteuta vartalo edellisenä päivänä ja poista karvat vasta seuraavana. Näin vältät haavat, näppylät ja kutinan.

Jos käytät partaterää, tarkista, että terä on terävä, jotta se leikkaa karvan yhdellä vedolla. Jos haluat poistaa karvat juurineen, testaa vahaliuskojen sijaan sokerointia, joka on monen mielestä hellävaraisempi menetelmä.

4. Syvennä rusketusta aurinkokapseleilla

Beetakaroteeni suojaa ihoa auringon haittavaikutuksilta. Se syventää rusketusta ja voi auttaa ehkäisemään ihon palamista. Beetakaroteenista muodostuu iholla myös A-vitamiinia, joka vahvistaa ihoa ja limakalvoja.

Apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa myydään beetakaroteenipillereitä. Kapseleita kannattaa syödä kuuri ennen aurinkolomaa.

5. Syö iho vahvaksi

Ihoa voi vahvistaa ja suojata auringon haitoilta oikealla ruokavaliolla. Porkkana sisältää runsaasti beetakaroteenia. Sitä ja muita keltaisia kasviksia, kuten bataattia ja paprikaa, kannattaa popsia keväällä ahkerasti.

Syö myös ihoa suojaavaa ja tulehduksia ehkäisevää lykopeenia. Sitä on tomaatissa, vesimelonissa, verigreipissä ja ruusunmarjassa. Kypsentäminen tehostaa lykopeenin imeytymistä. Suosi tomaattipohjaisia kastikkeita ja kiehauta myös kylmänä tarjoiltava gazpachokeitto ennen jäähdytystä.

Ihoa ja limakalvoja suojaavaa A-vitamiinia saa naudanmaksasta, rasvaisista maitotuotteista, kananmunasta, tummanvihreistä, oransseista ja punaisista kasviksista, hedelmistä ja marjoista.

Hyvät rasvat puolestaan pitävät ihon kimmoisana. Syö viikoittain rasvaista kalaa, kuten lohta, ja päivittäin pähkinöitä ja kasviöljyjä.

Juomista paras vaihtoehto on vihreä tee. Säännöllisesti nautittuna sen on todettu vähentävän auringon aiheuttamia ihovaurioita. Vihreästä teestä tehty viileä haude myös rauhoittaa palanutta ihoa.

6. Älä säästele aurinkovoidetta

Aurinkovoidetta ei voi käyttää liikaa, ja sen käyttö kannattaa aloittaa jo keväällä. Vaikka ihosi ei palaisi herkästi, käytä vähintään suojakertoimen 15 voidetta, sillä se ehkäisee maksaläiskiä. Tarkista, että voide suojaa sekä UVA- että UVB-säteilyltä.

Vaikka meikkivoiteessa olisi aurinkosuoja, levitä sen alle suojakertoimellista kosteusvoidetta. Lisää voidetta keholle ja kasvoille ruokalusikallinen parin tunnin välein. Suojaa kasvot, niska, selkä ja dekoltee hatulla, huivilla tai paidalla.

Voit ehkäistä aurinkovoiteen aiheuttamia näppylöitä, kun peset voiteen huolellisesti iholta illalla. Kuori ihoa ja käytä suihkussa pesukinnasta.

7. Hoida vartaloa varpaita myöten

Myös jalat kannattaa kuoria ja kosteuttaa hyvin. Kuivat jalkapohjat voivat halkeilla haavoille.

Käytä metallisen jalkaraspin sijaan hellävaraisempaa hohkakiveä. Jalat voi kuoria myös kahvinporoilla, sokerilla tai rantahiekalla. Hiero päkiöihin, kantapäihin ja nilkkoihin täyteläistä jalkavoidetta.

Jos jalkasi ovat todella kuivat, laita rasvattuihin jalkoihin yöksi puuvillasukat. Näin iho pehmentyy, mutta ei haudu.

8. Älä suihki parfyymia iholle

Alkoholia sisältäviä hajuvesiä ja deodorantteja kannattaa välttää kesällä. Auringon ja alkoholin yhdistelmä voi aiheuttaa iholle tummia tai ruskettumattomia pigmenttilaikkuja.

Suosi alkoholitonta deodoranttia ja pese hiki pois sen sijaan, että peittelisit sitä hajusteella. Jos haluat käyttää hajuvettä, suihkaise sitä vaatteisiin, älä iholle.

Lähteet: Everyday Health, Terve.fi, Terveyskirjasto, WebMD, Yliopiston apteekki

Kuinka usein hammaslääkärissä pitäisi oikeasti käydä? Ota nämä asiat huomioon – kipu, vihlonta ja verenvuoto ovat vakavasti otettavia hälytysmerkkejä

$
0
0

Hammastarkastuksessa kannattaa käydä säännöllisesti, jotta suun sairaudet ehditään havaita ja hoitaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

– Suun sairaudet ovat usein kroonisia ja oireettomia. Kun ihminen itse huomaa, että jotain on vialla, ollaan jo menty tietyn pisteen yli. Pienemmillä ja inhimillisemmillä kärsimyksillä ja kustannuksilla selvitään, kun hammaslääkäri löytää ongelmat ajoissa, Hammaslääkäriliiton puheenjohtaja Sirpa Tilander kertoo.

Hammaslääkärissä käyminen kannattaa paitsi suun myös koko kehon terveyden vuoksi. Suussa piilevät tulehdukset ovat nimittäin riski terveydelle. Ne voivat vaikeuttaa yleissairauksien, kuten diabeteksen hoitoa sekä lisätä sydän- ja aivoinfarktin riskiä. Lisäksi suun infektiot ovat yhteydessä ennenaikaisen synnytyksiin ja keskenmenoihin.

Mutta kuinka usein hammastarkastuksessa oikein pitäisi käydä?

Hammaslääkäriin 1–3 vuoden välein tilanteesta riippuen

Toisten on hyvä käydä hammaslääkärissä kerran vuodessa, kun taas toisille riittää harvempi tarkastusväli.

– Vuoden välein on käytävä esimerkiksi silloin, jos ihmisellä on yleissairaus, kuten diabetes tai reuma tai jos hänellä on käytössä puolustuskykyä lamaava eli immunosuppressiivinen lääkitys, joka vaikuttaa suun paranemiseen. Esimerkiksi voimakkaat astmalääkkeet ja uudet biologiset lääkkeet ovat tällaisia, Tilander sanoo.

Vuosittain hammaslääkärissä on syytä käydä myös silloin, jos ihmisellä on todettu kiinnityskudossairaus eli parodontiitti, vaikka hän muutoin olisi yleisterve. Kun tauti saadaan hallintaan, voi tarkastus kerran kahdessa vuodessa riittää.

Myös ikä vaikuttaa hammasongelmien ilmenemiseen

Ikäkin vaikuttaa siihen, kuinka usein hammastarkastuksessa kannattaa käydä. Teini-iässä hammaslääkärissä kannattaa käydä vuosittain, sillä tutkimusten mukaan 12–15 vuotiailla on suurin riski hammasongelmille.

– Myös vanhemmille, yli 70-vuotiailla ihmisille suositellaan tarkastusta kerran vuodessa, Tilander sanoo.

Vuosittain hammastarkastuksessa on suositeltavaa käydä myös silloin, jos suun omahoito ei ole riittävällä tasolla. Huono suuhygienia on riski sairauksien puhkeamiselle.

– Tutkimusten mukaan monet suomalaiset eivät edelleenkään harjaa hampaitaan kahdesti päivässä tai puhdista hammasvälejään.

Jos suun omahoito on kunnossa ja ihmisellä on vain lievä suun sairauden riski, hammastarkastuksessa voi käydä kahden vuoden välein.

Vielä tätäkin harvemmin, esimerkiksi kolmen vuoden välein, hammaslääkärissä voivat käydä yleisterveet ihmiset, joiden omahoito toimii ja joilla ei ole aikaisemmin todettuja riskisairauksia suussa.

– Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kutsusysteemi hammastarkastukseen olisi hyvä saada Suomessa laajemmin käyttöön. Tällöin voitaisiin yksilöllisesti määrittää, kuka voi tulla kolmen vuoden välein ja kenen kannattaa tulla joka vuosi, Tilander sanoo.

Tiettyjen oireiden ilmaantuessa viimeistään hammaslääkäriin

Hammaslääkäriaika kannattaa varata viimeistään silloin, jos suu alkaa oireilla. Yksi tyypillisistä oireista on hampaiden vihlominen.

– Jos vihlominen ei helpotu perushoidolla eli fluorilla ja hampaiden pesulla, ja sitä ilmenee esimerkiksi aina jotain purtaessa, kannattaa suu käydä tarkistuttamassa, Hanna Tilander ohjeistaa.

Myös ienverenvuoto, joka ei kahdessa viikossa häviä omalla hoidolla, kannattaa ottaa vakavasti.

– Jostain syystä moni hyväksyy sen, että ikenistä vuotaa verta. Eräs erikoislääkäri joskus sanoi sen olevan erikoista, että jos ihmisellä vuotaa verta ihosta, nenästä, korvasta tai silmästä, se halutaan heti hoitaa, mutta suussa verenvuoto hyväksytään.

Lieväkin ientulehdus on riski terveydelle. Ientulehduksesta seuraa matala-asteinen jatkuva infektio, joka kuormittaa elimistöä. Jos tulehduksen antaa jatkua hoitamattomana pitkään, seurauksena voi myös olla hampaan kiinnityskudossairaus eli parodontiitti.

– Aina, jos epäilee, saattaako suussa olla jokin ongelma, asia kannattaa käydä tarkistuttamassa. Silloin tilanteeseen saadaan varmuus ja ihmiselle selviää, tekeekö hän itse asioita oikein vai pitäisikö jotain tehdä toisin.


”Hiki tursuaa joka ihohuokosesta, vesi valuu pitkin kasvoja ja selkää”– näin vaihdevuosien hikoilua voi hoitaa

$
0
0

”Hiki tursuaa joka ihohuokosesta niin, että mikään dödö ei pidä, ja vesi valuu pitkin kasvoja ja selkää.” Näin kuvaili vaihdevuosiaan yksi Annan lukijakyselyyn vastannut.

”Naama punaisena tärkeässä tilanteessa on kiva yrittää olla muina naisina”, kirjoitti toinen.

Kolmannelta kuumat aallot veivät yöunet: ”Yöllä hikikohtaukset herättävät ja uni on katkonaista, mikä haittaa elämää.”

Kuumat aallot eli hikoilupuuskat ovat yleisin vaihdevuosioire. Neljä naista viidestä kärsii niistä ja joka viidennellä ne ovat todella hankalia.

Tehokkain hoito on hormonikorvaushoito

– Tehokkain hoito vaihdevuosien aiheuttamaan voimakkaaseen hikoiluun on hormonikorvaushoito, sanoo  lääketieteen tohtori, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, seksuaalineuvoja Katja Kero.

Hän työskentelee Tyksin Naistenklinikalla ja Aura Klinikalla Turussa.

– Tämä tarkoittaa estrogeenia tabletti-, laastari- tai geelimuodossa. Jos naisen kohtu on tallella, estrogeeniin liitetään keltarauhashormoni. Keltarauhashormoni suojaa kohdun limakalvoa liikakasvulta ja vähentää kohtusyövän riskiä.

”Hormonikorvaushoitoa pelätään usein turhaan”

Hormonihoitoa annetaan pienimmällä tehokkaalla annoksella ja mahdollisimman lyhyen aikaa.

Hormonikorvaushoidolla – kuten kaikilla lääkkeillä – on myös haittoja. Hormonihoito lisää aivoinfarktin vaaraa yli 60-vuotiailla naisilla ja suurentaa laskimotukos- ja keuhkoveritulppariskin 2–4-kertaiseksi. Riski liittyy estrogeenitabletteihin ja koskee potilaita, joiden tukosriski on ennestään suurentunut. Tällaisia potilaita ovat esimerkiksi ylipainoiset tai tupakoivat potilaat. Jos potilaalla on rintasyöpä, hormonihoito nopeuttaa sen kasvua.

– Huonot elintavat ovat kuitenkin paljon suurempi rintasyövän riskitekijä kuin hormonikorvaushoito. Ylipaino, tupakointi, liikunnan puute ja liiallinen alkoholinkäyttö altistavat paitsi rintasyövälle, myös laskimotukoksille ja monelle muulle sairaudelle, Kero sanoo.

Hormonikorvaushoidon on todettu Keron mukaan lisäksi suojaavan esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeilta, Alzheimerin taudilta ja paksusuolensyövältä.

– Hormonikorvaushoitoa pelätään usein turhaan. Gynekologi punnitsee jokaisen naisen kohdalla, mikä on juuri tälle paras hoitomuoto.

Laihdutus voi olla avuksi, liikuntakin helpottaa oloa

Jos hikoilu on lievää tai hormonihoito ei sovi, kuumia aaltoja kuten muitakin vaihdevuosioireita voi koettaa hoitaa elintavoilla.

Liikunnan lisääminen helpottaa usein oireita, samoin tupakoinnin lopettaminen ja alkoholin välttäminen.

– Makuuhuoneen lämpötila kannattaa pitää viileänä ja mausteisia ruokia välttää. Joskus laihdutus on avuksi, Kero sanoo.

Hikoiluun voi olla muitakin syitä kuin vaihdevuodet

Aina hikoilun syy eivät ole vaihdevuodet. Siksikin hikoilusta kärsivän kannattaa hakeutua lääkäriin etenkin, jos oireet ovat voimakkaita ja kestävät pitkään.

Hikoilua voivat aiheuttaa myös esimerkiksi ylipaino, stressi ja tupakointi. Uniapneakin voi olla hikipuuskien taustalla.

Juotko helteellä riittävästi vettä? Tunnista nestehukan oireet ja pysäytä lämpöuupumus ajoissa

$
0
0

Jos helteellä ei tule juotua tarpeeksi vettä, seurauksena voi olla nestevajaus, joka johtaa lämpöuupumukseen.

Lämpimällä säällä ihminen hikoilee enemmän kuin normaalisti, ja hikoilun kautta kehosta poistuu nestettä. Jos nestettä ei korvata uudella, ihminen voi alkaa oireilla.

Tyypillisiä lämpimästä säästä johtuvan nestehukan ja lämpöuupumuksen oireita ovat muun muassa:

  • yleinen heikotus ja väsymys
  • päänsärky ja huimaus
  • ärtyisyys
  • sekavuus
  • voimakas jano
  • voimistunut hengitys
  • pahoinvointi
  • viileä ja nihkeä iho.

Lisäksi kuiva suu, vähentynyt virtsaamistarve ja niukka ja tummankeltainen virtsa kertovat nestevajeesta.

Heikko yleiskunto lisää nestehukan riskiä. Myös iällä on vaikutusta. Ikääntyneiden kehossa on vähemmän vettä kuin nuoremmilla, ja heillä nestevajaus on vakavampaa. Nestevaje voi syntyä nopeastikin ja johtaa muun muassa verenpaineen laskuun ja kaatuiluun.

Hoitona vedenjuonti, viilennys ja lepo

Lämpöuupumus kehittyy vähitellen ja asteittain. Jos uupumus ja nestevaje on lievää, tilanne helpottuu juomalla vettä ja lepäämällä viileässä paikassa. Vaatteita tulee vähentää. Lisäksi kylmä suihku tai ihon kasteleminen viileällä vedellä voi auttaa.

Mikäli oireet eivät hellitä tai ne ovat voimakkaita, ole yhteydessä lääkäriin. Hätänumeroon on soitettava, jos tajunnantaso on hämärtynyt.

Ehkäise nestevajetta juomalla helteellä riittävästi vettä

Vettä on syytä juoda lämpimällä säällä pitkin päivää. Jos ihminen juo ainoastaan silloin, kun hänellä on jano, jopa puolet todellisesta nesteen tarpeesta voi jäädä täyttymättä.

Tavallisesti vettä pitää juoda noin 1–1,5 litraa päivässä, mutta helteisellä säällä kannattaa määrää lisätä muutamalla tai useammalla vesilasillisella – etenkin jos hikoilu on runsasta.

Lisäksi lämpimällä säällä kannattaa suosia ruokia, jotka sisältävät runsaasti nestettä. Esimerkiksi salaatit ja kylmät keitot ovat erinomaista helleruokaa. Välipaloina voi syödä mehukkaita hedelmiä. Sen sijaan kofeiinia ja alkoholia kannattaa välttää, koska ne ovat diureetteja ja kuivattavat elimistöä.

Lähteet: Terveyskirjasto, THL: Kesäterveys, THL: Lämpösairauksien oireet ja hoito

Auringonpistos vai lämpöuupumus? Tunnista eri lämpösairauksien oireet – lämpöhalvaus voi olla hengenvaarallinen

$
0
0

Aurinkoinen ja lämmin sää saavat kesän tuntumaan kesältä, mutta helteellä on myös varjopuolensa. Jos auringolta suojautuminen ja veden juominen unohtuvat ja päällä olevat vaatteet ovat tukahduttavan kuumat, seurauksena voi olla lämpösairaus.

Lämpösairauksia on eriasteisia, ja niitä hoidetaan myös hieman eri tavoin. Selvitimme, kuinka auringonpistoksen, lämpöuupumuksen ja lämpöhalvauksen erottaa toisistaan ja kuinka niitä hoidetaan ja ehkäistään.

Auringonpistos aiheuttaa päänsärkyä ja huimausta

Auringonpistos johtuu siitä, että aurinko on päässyt paistamaan suojaamattomaan päähän ja elimistö on lämmennyt liikaa.

Auringonpistoksen oireet: Tyypillisiä auringonpistoksen oireita ovat päänsärky, pahoinvointi, huimaus ja ärtynyt olo. Erityisesti lapset ovat herkkiä auringonpistokselle.

Näin hoidat: Jos ihminen on saanut auringonpistoksen, hänen tulee siirtyä lepäämään viileään ja varjoisaan paikkaan sekä juoda vettä. Pää kannattaa asettaa kohoasentoon ja otsalle voi laittaa viileän kääreen.

Olo voi olla muutaman tunnin ajan huono, mutta usein auringonpistos menee ohi kotihoidolla. Lääkäriin on syytä ottaa yhteyttä, jos vointi kuitenkin heikkenee.

Lämpöuupumus johtuu nestehukasta

Lämpöuupumus on lämpöhalvauksen esiaste. Se johtuu tyypillisesti nestehukasta eli siitä, ettei lämpimällä ja hikoiluttavalla säällä ole juotu riittävästi vettä.

Lämpöuupumuksen oireet: Lämpöuupumuksen oireita ovat muun muassa voimakas jano, heikotus, huimaus, päänsärky, ärtyisyys ja pahoinvointi. Nestevajeella on monia muitakin oireita.

Näin hoidat: Lämpöuupumusta hoidetaan juomalla vettä ja lepäämällä viileässä paikassa. Jotta keho viilenisi, vaatteita kannattaa vähentää. Myös kylmä suihku tai kylmät kääreet voivat auttaa.

Jos lämpöuupumus ei helpotu kotihoidolla ja oireet ovat voimakkaita, ota yhteys lääkäriin. Hätänumeroon tulee soittaa, jos lämpöuupumuksesta kärsivän tajunnantaso hämärtyy.

Lämpöhalvaus on hengenvaarallinen tila

Lämpöuupumus voi johtaa lämpöhalvaukseen, joka on hengenvaarallinen tila.

Lämpöhalvaus tarkoittaa elimistön liiallista lämpenemistä. Se voi johtua siitä, että kuumuudessa on oleskeltu liian pitkään tai siitä, että ihminen on rehkinyt helteisellä säällä liikaa.

Lämpöhalvauksen oireet: Kun ihminen kärsii lämpöhalvauksesta, hänen elimistönsä ei pysty poistamaan riittävästi lämpöä kehosta. Lämpöhalvauksen oireet alkavat, kun ruumiinlämpö nousee yli 39 asteen. Tyypillisiä oireita ovat muun muassa hikoilun tyrehtyminen, ihon kuivuminen, heikotus, pahoinvointi, tasapainovaikeudet, hengityksen vaikeutuminen, nopea ja heikko syke, sekavuus ja pyörtyminen.

Lämpöhalvaukselle altistavat huono fyysinen kunto, vanhuus, ylipaino, alkoholi ja monet lääkkeet, kuten mielialalääkkeet, nesteenpoistolääkkeet, allergialääkkeet ja beetasalpaajat. Myös raskas ja pitkäkestoinen fyysinen suoritus, kuten maraton, lisää lämpöhalvauksen vaaraa.

Näin hoidat: Jos lämpöhalvausta epäillään, on soitettava hätänumeroon. Lisäksi ensiapu kannattaa aloittaa pikimmiten. Fyysinen rasitus täytyy keskeyttää välittömästi ja ihminen tulee viedä viileään ja varjoisaan paikkaan. Hänelle tulee myös juottaa vettä. Vaatteet kannattaa ottaa pois ja ihoa kastella viileällä vedellä. Lisäksi ihoa voi viilentää tuulettimen tai viuhkan avulla ja otsalle, niskaan, kainaloihin ja nivusiin voidaan asettaa kylmäkääreet.

Näin ehkäiset lämpösairauksia

Lämpösairauksien kohdalla ennaltaehkäisy on kaiken a ja o. Kun muistat seuraavat asiat helteellä, kehosi ei pääse lämpenemään liikaa.

  • Vältä ulkona oleskelua päivän kuumimpaan aikaan. Suosi ulkona varjossa oleilua.
  • Juo riittävästi vettä pitkin päivää – älä vasta sitten, kun jano yllättää. Tavallisesti vettä pitää juoda noin 1–1,5 litraa päivässä, mutta helteisellä säällä määrää kannattaa lisätä muutamalla tai useammalla lasillisella. Hikoilu lisää nesteen tarvetta.
  • Käytä kevyitä, väljiä ja hengittäviä vaatteita. Muista myös hattu. Leveälierinen hattu on erinomainen valinta, sillä se suojaa myös niskaa.
  • Vältä raskasta ja pitkäaikaista fyysistä rasitusta kuumalla säällä. Ajoita urheilu aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan, jolloin ilma on viileämpää.
  • Jos teet fyysistä työtä, pidä riittävästi taukoja.
  • Vältä alkoholia ja kofeiinia, koska ne kuivattavat elimistöä.
  • Syö riittävästi, jotta elimistön suolatasapaino säilyy normaalina. Suosi nestettä sisältäviä ruokia, kuten salaatteja, keittoja ja hedelmiä.

Taltuta turvotus koko kropassa! Näin pääset eroon silmäpusseista, pöhöttävästä vatsasta ja turvonneista jaloista

$
0
0

Kesällä helle ja lomalle tyypilliset ruokailutottumukset keräävät helposti nestettä kehoon, mikä näkyy turvotuksena etenkin jaloissa ja kasvoissa. Suolainen ruoka ja alkoholi keräävät nestettä elimistöön, joten jos kroppa tuntuu turvonneelta, kannattaa heti ensimmäiseksi vähentää suolan käyttöä ja lisätä veden juontia.

Vatsan pöhötys taas johtuu useimmiten suolistoon kerääntyneestä kaasusta, josta voi myös päästä eroon kiinnittämällä huomiota ruokavalioon. Esimerkiksi hiilihapolliset juomat keräävät suolistoon ilmaa, mikä tuntuu ja näkyy vatsan pömpöttämisenä. Tästäkin syystä on tärkeää suosia janojuomana vettä.

Lue, miten pääset eroon turvotuksesta koko kehossa.

Silmäpussit: Kokeile viilennystä

Turvonneet kasvot ja pussit silmien alla voivat johtua monesta syystä, mutta satunnainen turvotus liittyy yleensä ruokavalioon. Suolainen ruoka ja alkoholi keräävät nestettä, mikä näkyy etenkin kasvoissa.

Vatsallaan nukkuminen pahentaa kasvojen turvotusta, sillä kasvojen alueelle kohdistuva paine saa nesteen kerääntymään kasvoihin.

Silmäpusseja voi pienentää erilaisilla viilentävillä konsteilla, sillä viileys laskee turvotusta. Kokeile silmien alle esimerkiksi viileitä lusikoita tai kurkkuviipaleita.

Iän myötä silmänympärysiho ohenee, mikä saattaa pahentaa silmäpusseja. Valitse silmänympärysiholle oma kosteusvoiteensa. Silmänympärysvoiteilla voi myös kokeilla vähentää turvotusta.

Vinkki: Edullista ihonhoitoa – 10 markettikosmetiikan loistotuotetta

Vinkki: 5 parasta kosteuttavaa silmänympärysseerumia

Pöhöttävä vatsa: Testaa erilaista ruokavaliota

Suolan ja alkoholin lisäksi nestettä keräävät nopeat hiilihydraatit, joita on esimerkiksi pastassa ja vaaleassa leivässä. Kokeile siis jättää höttöhiilarit pois ruokavaliostasi.

Vatsan turvotus voi johtua myös ummetuksesta, joten varmista, että syöt riittävästi kuituja, juot vettä ja liikut tarpeeksi. Kuituja saa esimerkiksi marjoista ja vihanneksista.

Useimmiten vatsan pömpötyksen syy on sinne kerääntynyt kaasu. Syö rauhallisesti, sillä hotkiessa tulee nieltyä helposti myös ilmaa. Samoin hiilihappopitoisia juomia nauttiessa vatsaan kertyy ilmaa, joten juo mieluummin vettä.

Myös tietyt vihannekset keräävät suolistoon kaasuja. Jos vatsan turvotus vaivaa, kokeile vähentää FODMAP-hiilihydraatteja sisältäviä ruokia. Niitä ovat esimerkiksi palkokasvit, sipulit, kaalit ja sienet.

Liikunta helpottaa turvotusta ja saa suolistokaasut liikkeelle.

Vinkki: Eroon jenkkakahvoista – Näin treenaat kapean vyötärön esiin

Vinkki: Vatsa pömpöttää ja turvottaa? Näin vyötäröltä voi kadottaa jopa 5 senttiä!

Vinkki: Puhdistuskuuri loman jälkeen – 10 helppoa detox-vinkkiä

Turpoavat jalat: Muista liikkua!

Kuuma sää vaikuttaa erityisesti jalkojen turvotukseen, sillä helle saattaa saada laskimoiden toiminnan hidastumaan. Silloin veri palaa hitaammin jaloista ylöspäin, laskimoihin syntyy painetta, ja nestettä tihkuu kudoksiin.

Liikkumattomuus pahentaa jalkojen turvotusta. Jalat koukussa istuminen estää sen, että veri ei pääse kunnolla kiertämään alaraajoissa.

Muista siis esimerkiksi pitkien automatkojen aikana pitää verryttelytaukoja, suoristaa jalat tai nostaa ne välillä ylös. Istumatyöläisen on hyvä nousta jaloittelemaan useita kertoja työpäivän aikana.

Turpoavien jalkojen kanssa kannattaa käyttää kenkiä, joissa jaloilla on tilaa hengittää. Jalkoja voi myös liottaa viileässä vedessä. Jos turvotus on pidempiaikaista ja kyseessä on esimerkiksi laskimoiden vajaatoiminta, kokeile tukisukkia.

Puristavatko kenkäsi? Näin ehkäiset ja poistat turvotuksen jaloista

Kiusana haisevat jalat? Näin vähennät jalkojen hikoilua – 6 vinkkiä

Lähteet: Terveyskirjasto, Terveyskirjasto, Healthline, WebMD, WebMD, Mayo Clinic

Yllättävä helpotuskeino helteeseen: mene kuumaan suihkuun!

$
0
0

Moni ravaa kesällä viilentymässä kylmän suihkuveden alla. Jos kuitenkin haluaa muutakin kuin hetken helpotuksen, kuumassa suihkussa käyminen on parempi vaihtoehto.

Kuuma suihku viilentää jälkikäteen

Kylmään suihkuun meneminen tuntuu kuumaa suihkua virkistävämmältä suihkutteluhetkellä. Kylmässä suihkussa keho pyrkii kuitenkin pitämään lämpötilan mahdollisimman korkeana. Ihon pienet verisuonet supistuvat, jolloin ihon läpi kulkee vähemmän verta. Näin kehosta vapautuu vähemmän lämpöä. Pian suihkusta tulemisen jälkeen olo on taas yhtä tuskainen ellei jopa tuskaisempi kuin aikaisemminkin.

Kuumaan suihkuun meneminen sen sijaan voi tuntua ikävältä, mutta lämpimässä suihkussa verisuonet puolestaan laajenevat ja verta pääsee kiertämään enemmän. Kehosta alkaa kuuman suihkun aikana vapautua enemmän lämpöä ja suihkun jälkeen kehon lämpötila laskee.

Entä onko kotonasi tukahduttavan kuuma? Näillä keinoilla saat asunnon viileäksi helteellä.

Myös kuuma juoma voi olla kylmää parempi

Oletko joskus miettinyt, miksi esimerkiksi Intiassa ihmiset juovat niin paljon teetä? Kuuma juoma on kylmää juomaa tehokkaampi keino viilentää kehoa – tutkitusti. Kuuma juoma nostaa hetkellisesti kehon lämpötilaa ja saa hien pintaan. Hiki katoaa kuitenkin iholta nopeasti ja kehon lämpötila laskee kuuman juoman nauttimisen seurauksena tehokkaammin kuin kylmän.

Lähteet: Columbia HVAC, Decubal, JOE.ie, The Conversation, The Daily Mail

Kannattaako kuumassa suihkussa käydä? 7 hyötyä ja 4 haittaa

Pitäisikö suihkussa käydä aamulla vai illalla? Lääkäri vastaa

5 parasta hiustenpesuvinkkiä – muista nämä asiat ennen suihkuun menoa, pesun aikana ja sen jälkeen

Mistä tiedän, olenko allerginen ampiaisille? Näin tunnistat ampiaisallergian nopeaa apua vaativat oireet

$
0
0

Onko ampiainen pistänyt sinua kerran ilman sen suurempia seurauksia ja uskot siksi, että sinulla ei voi olla ampiaisallergiaa? Älä tuudittaudu tähän luuloon. Ampiaisallergia nimittäin ilmenee aikaisintaan toisella pistokerralla.

Ampiaisallergia on mahdollista selvittää lääkärissä allergiatestillä, jos ihminen on aiemmin saanut ampiaisen piston. Usein allergiatestejä ei kuitenkaan tehdä etukäteen, vaan allergia ilmenee uuden ampiaisen piston yhteydessä.

– Aivan tuhottomasti ampiaisia ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Vakavia, hengenvaarallisia allergisia reaktioita ampiaisten pistoista saa vain hyvin harva, ihotautien ja ihoallergologian erikoislääkäri Risto Oksman Turun Mehiläisestä muistuttaa.

Hengitysvaikeudet tai tajunnan menettäminen ovat syitä kutsua ambulanssi

Yleensä ampiaisen pistosta seuraa kämmenen tai korkeintaan kahden kämmenen kokoinen kipeä ja turvonnut alue. Jos ampiaisen pistoon ei liity muuta kuin tällaisia paikallisia oireita, lääkäriin ei tarvitse lähteä.

– Paikalliset oireet ovat tavallisia eivätkä viittaa allergiaan. Allergiaan viittaavia ja päivystyshoitoa vaativia asioita sen sijaan ovat esimerkiksi nokkosrokko, verenpaineen lasku ja yleinen voimattomuus, Oksman linjaa.

Todella nopeaa hoitoa eli ambulanssin tilaamista vaaditaan, jos piston saaneen hengitys vaikeutuu tai tämä pyörtyy tai menee tajuttomaksi.

Ampiaisille allergisen tärkein turva on yleensä adrenaliinipiikki

Jos ampiaisallergia todetaan, allerginen saa lääkäriltä sekä ohjeita että lääkkeitä. Jatkossa mukana kulkee myös tärkeä ensiapu ampiaisen pistolle: adrenaliinipiikki.

– Lääkäriltä saa yleiset ohjeet siitä, miten ampiaisen pistoa voi vältellä eli miten käyttäydytään luonnossa ja ampiaisten läheisyydessä. Lisäksi allergiselle annetaan adrenaliinipiikki. Se painetaan ampiaisen piston sattuessa esimerkiksi reiteen tai vatsaan. Se antaa ensiavun, jotta mitään katastrofia ei ehdi tapahtua. Yleensä lisäksi annetaan suun kautta otettavia antihistamiinia ja kortisonia. Ne vaikuttavat hitaasti ja vähentävät pistokohtaan tulevaa jälkireaktiota, Oksman sanoo.

Jatkotoimenpiteitä miettiessä pohditaan myös tarvetta mahdolliselle siedätyshoidolle. Jos riski saada ampiaisenpisto on hyvin pieni, työlästä siedätyshoitoa harvoin aloitetaan. Jos taas riski on suuri esimerkiksi ammatin tai asuinpaikan takia, siedätyshoito usein aloitetaan.

– Siedätyshoidot toimivat hyvin ja ovat tehokkaita. Ne ovat kehittyneet paljon viimeisten vuosikymmenien aikana, Oksman sanoo.

Ampiaisallergikko on vain harvoin allerginen mehiläisille

Vaikka maallikot usein niputtavat ampiaiset ja mehiläiset samaan pistiäisten joukkoon, ei ampiaisille allerginen ole automaattisesti allerginen myös mehiläisille. Itse asiassa ihminen on yleensä allerginen joko ampiaiselle tai mehiläiselle, ei molemmille.

Huolestuttaako ystävän tai puolison alkoholinkäyttö? 6 vinkkiä, miten otat aran asian puheeksi

$
0
0

Alkoholi liittyy kulttuurissamme moneen sosiaaliseen tilanteeseen. Lasillisella voi olla mukava juhlistaa pienempiä tai suurempia tapahtumia tai rentoutua viikonloppuisin saunan jälkeen. Mutta entä jos juominen ei jää muutamaan lasilliseen tai sitä tapahtuu useampana päivänä viikossa?

Runsas alkoholin juominen näkyy erilaisina vaivoina

Runsas juominen aiheuttaa ajan mittaan oireita, joita ei välttämättä tule heti yhdistäneeksi alkoholinkäyttöön. Oireita voivat olla esimerkiksi univaikeudet, masennus tai vatsavaivat.

Useimmat alkoholin riskikäyttäjät pystyvät vähentämään juomista ja saamaan tilanteen kuriin omin avuin. Jos alkoholin haitallinen käyttö jatkuu, ennen pitkää riippuvuuden riski kasvaa. Riippuvuus kehittyy vähitellen, eikä ihminen välttämättä huomaa itse riippuvuuden mahdollisuutta. Alkoholismin oireisiin kuuluvat juomisen pakonomaisuus sekä vieroitusoireet.

Miten läheisen kanssa voi sitten ottaa puheeksi hänen alkoholinkäyttönsä, jos läheisen juomistapansa ja -tottumuksensa alkavat huolestuttaa? Aihe on usein arka, sillä päihteidenkäyttöön ja riippuvuuksiin liittyy paljon häpeää. Läheisestäsi saattaa helposti tuntua, että tuomitset hänet. Lähesty aihetta siis hienovaraisesti.

1. Odota sopivaa hetkeä

Valitse puheeksi ottamiselle hetki, jolloin läheisesi on selvä ja sopivalla tuulella puhumista varten. Jos sinusta tuntuu, ettei hän kuuntele, kokeile uudestaan toisella kertaa.

2. Älä puhu alkoholismista

Kannattaa välttää esimerkiksi kutsumasta ihmistä alkoholistiksi, sillä se varmasti asettaa hänet saman tien puolustuskannalle ja keskusteluyhteys voi olla menetetty.

Lisäksi suurin osa alkoholin ongelmakäyttäjistä ei ole varsinaisesti alkoholisteja. Alkoholismi on vakava riippuvuus, ja haitallista voi olla muukin kuin riippuvuuden kriteerit täyttävä alkoholinkäyttö.

3. Osoita syy ja seuraus

Hienovarainen mutta tehokas keino viedä asiaa eteenpäin on tuoda esiin alkoholin käytön seuraukset läheisesi elämässä.

Voit esimerkiksi huomauttaa, että hänen väsymyksensä saattaa johtua siitä, että alkoholin käyttö huonontaa unen laatua, tai että hän ei nähtävästi ehdi liikkua enää, koska tulee nautittua niin usein alkoholia.

4. Älä syyttele

Sen sijaan että syyttelisit läheistäsi, pysy positiivisena ja keskity muutoksen mahdollisuuteen. Kannusta häntä sanomalla, että hän voi ja pystyy muuttamaan elintapojaan terveellisemmäksi.

5. Ole kärsivällinen

Sen jälkeen, kun olet ottanut asian puheeksi, älä odota, että muutos tapahtuisi yhdessä yössä tai että läheisesi ryhtyisi yhtäkkiä absolutistiksi. Sen sijaan keskity tukemaan häntä silloin, kun hän valitsee olla juomatta.

6. Harkitse apujoukkoja

Jos oma panoksesi ei tunnu riittävän, pyydä läheisesi muita ystäviä tai perheenjäseniä mukaan puhumaan hänelle asiasta. Alkoholiriippuvuuden voi todeta lääkäri ja sen hoitoon voi saada ammattilaisten tukea.

Mistä tunnistaa alkoholin ongelmakäytön?

  • Kohtuukäyttö: Alkoholin käyttö, joka ei aiheuta terveydellisiä, sosiaalisia tai taloudellisia vaikeuksia. Harvoin toistuvaa, määrältään vähäistä ja humalajuominen harvinaista.
  • Riskikäyttö: Riskikulutuksen rajat ylittävä käyttö, jolloin ihmisellä on suurentunut riski terveydentilan ja yleisen hyvinvoinnin vaarantumiseen.
    • Korkean riskin taso: miehillä 23–24 annosta ja naisilla 12–16 annosta viikossa.
    • Kohtalaisen riskin taso: miehillä yli 14 annosta viikossa ja naisilla yli 7 annosta viikossa.
    • Vähäinen riski terveelle työikäiselle henkilölle: naisilla 0-1 annosta ja miehillä 0-2 annosta päivässä.
  • Haitallinen käyttö: Alkoholinkäytöstä aiheutuu fyysisiä tai psyykkisiä terveyshaittoja, mutta riippuvuutta ei ole kehittynyt.
  • Alkoholismi: Riippuvuus, jonka oireita ovat alkoholin sietokyvyn kasvu, vaikeus lopettaa tai rajoittaa juomista, juomisen pakonomaisuus sekä vieroitusoireet.

Lähteet: EHYT, THL, THL, Huffington post, Good Men Project


Ikää yli 70 vuotta ja vaihdevuodet vain jatkuvat – kuinka kauan vaihdevuodet oikein voivat kestää?

$
0
0

Annan vaihdevuosiaiheisessa lukijakyselyssä usea vastaaja ihmetteli sitä, että heidän vaihdevuotensa ovat kestäneet niin kauan – jopa 20 vuotta. Muutaman vastaajan vaihdevuodet vain jatkuvat edelleen, vaikka ikää on jo yli 70 vuotta.

Kuinka kauan vaihdevuodet voivat pisimmillään kestää, lääketieteen tohtori, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, seksuaalineuvoja Katja Kero?

– Vaihdevuodet voivat hyvinkin kestää 20 vuotta, sanoo Tyksin Naistenklinikalla ja Aura Klinikalla Turussa työskentelevä Kero.

Vaihdevuodet ovat noin 10 vuoden ajanjakso menopaussin eli viimeisten luonnollisten kuukautisten ympärillä.

– Yksilölliset vaihtelut oireilun kestossa ovat tavallisia. Joka neljännellä oireita on vielä 15 vuoden ja joka kymmenennellä 20 vuoden kuluttua viimeisistä kuukautisista. Koska menopaussi on naisella keskimäärin 51–52-vuotiaana, yli 70-vuotiaalla voi olla vielä vaihdevuosioireita, Kero sanoo.

Oireet aiheuttaa se, että munasarjojen toiminta heikkenee ja lopulta sammuu, jolloin estrogeenin tuotanto loppuu.

Oireisiin voivat kuulua esimerkiksi limakalvojen oheneminen ja kuivuminen, virtsankarkailu, kuumat aallot ja hikoilu, sydämen tykytys, masentuneisuus, saamattomuus, muistin huonontuminen ja painonnousu.

Äidin kuukautisten loppumisikä voi ennustaa naisen menopaussi-ikää

Vaihdevuosien alkamisiästä voi saada jotakin osviittaa sen perusteella, missä iässä oman äidin kuukautiset loppuivat. Äidin menopaussi-ikä voi nimittäin ennustaa naisen menopaussi-ikää.

– Oireet voivat alkaa jo ennen kuukautisvuotojen loppumista. Vaikeimmillaan ne ovat yleensä vuoden sisällä menopaussista, Kero sanoo.

Kuumia aaltoja eli hikoilupuuskia on Keron mukaan 70–80 prosentilla, ja 20 prosentilla ne ovat todella hankalia.

– Kuumat aallot, hikoilutus ja punoitus kestävät yleensä kahdesta seitsemään vuotta, mutta joitakuita ne tosiaan voivat vaivata 10 tai jopa 20 vuotta.

Oireita pahentavat kuumat juomat ja ruoat; esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen, alkoholin välttäminen ja liikunnan lisääminen voivat helpottaa niitä.

”Hiki tursuaa joka ihohuokosesta, vesi valuu pitkin kasvoja ja selkää”– näin vaihdevuosien hikoilua voi hoitaa

”Oho, kuuma aalto!” Vaihdevuosiin liittyvästä häpeästä on syytä luopua

Kun seksi luistaa jo liian hyvin: runsaan kostumisen syyt, hyödyt ja haitat

Totta vai tarua? Riitta Väisänen vastaa virtsankarkailuun liittyviin myytteihin

$
0
0

Kerran alettuaan virtsankarkailu on jokapäiväistä.

Totta ja tarua. Jokainen päivä on erilainen. Välillä on kuivia päiviä, välillä pisaroi puuskittain tilanteiden mukaan. Esimerkiksi yleinen naurunremakka voi päästää pisaran. Samoin kova, yhtäkkinen aivastus. Eihän siinä aina ehdi pidätellä tai edes ristiä jalkojaan etenkään, jos yrittää samaan aikaan hillitä itse aivastusta.

Inkontinenssi koskettaa kovin harvoja.

Tarua. Se on yleistä, mutta siitä ei puhuta, koska asiaa hävetään. Kannattaisi kuitenkin puhua, sillä asia koskee jopa kolmasosaa naisista jossain vaiheessa elämää. Ja sama ongelma on myös miehillä.

Elämä olisi aika yksinäistä, jos ei kehtaisi keskustella aiheesta tai hakea apua. Silloin vaarana voi olla kotiin jämähtäminen, jos pelkää koko ajan, että jotain tapahtuu eikä tiedä mitä tehdä.

Olen myös huomannut, että etenkin naisporukassa pissahätä tarttuu.

Virtsankarkailua voi ennaltaehkäistä jumppaamalla lantionpohjalihaksia.

Totta. Virtsis tulee välillä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kokeilin TENA-jumppaohjelmaa, joka on kehitetty vahvistamaan lantionpohjalihaksia. Niiden olemassaoloa ei välttämättä edes tiedosta. Jumppaan olisi hyvä tutustua jo nuorempana ennen mahdollisia synnytyksiä ja myöhemmin kenties esiintyvää inkontinenssia ajatellen.

Riitta Väisänen ja fysioterapeutti Anne Puranen näyttävät, miten lantionpohjalihaksia voi treenata kotona. Katso videolta vinkit.

 Tena-suoja näkyy ja on paksumpi kuin kuukautissuoja.

Tarua. Eihän se näy ollenkaan, on aivan huomaamaton! Totuin TENA Ladyyn tosi nopeasti, vaikka alkuun koko inkontinenssi ärsyttikin. Suoja on ihan ok, se ei myöskään hankaa, eikä hikoiluta. Sekin on tärkeää.

Inkontinenssiin on vaikea saada apua.

Tarua. Nykyisin saa hyvin apua. Toisin kuin ennen, kun ei edes tiedetty mitä inkontinenssi tarkoittaa. Nyt on tehokkaat jumppaohjeet ja lääkäri voi määrätä lääkkeitäkin. Sitten on luotettavat TENA-suojat.

Virtsankarkailu on fyysinen ja henkinen juttu.

Totta. Stressihormoni tuntuu pistävän tätäkin asiaa liikkeelle. Kiirettä, hermostumista ja stressiä kannattaa yrittää välttää. Monet urheilusuoritukset saattavat olla haasteellisia.

Olen myös huomannut, että etenkin naisporukassa pissahätä tarttuu. Kun yksi kertoo, että hänellä on hätä, heti ilmaantuu muitakin hätääkärsiviä.

Pissis vaan kaikille. Hyvää loppukesää.

Riitta

 

11 faktaa Tena-tutkimuksesta

  • 66% vastaajista on ollut virtsankarkailua, jota he eivät ole pystyneet estämään.
  • Virstankarkailua on esiintynyt 47% vastaajista harvemmin, 18%:lla useita kertoja viikossa.
  • 45% vastaajista sanoo virtsaa tulevan vähän, alle teelusikallisen.
  • 46% ei käytä minkäänlaista suojaa virtsankarkailuun, 39% käyttää kuukautissuojaa, sidettä, pikkuhousunsuojaa.
  • 61% ei ole saanut terveydenhuollosta (esim. synnytyssairaala, gynekologi tai kätilö) tietoa virtsankarkailusta ja sen hoitamisesta ja ehkäisystä.
  • 39% tekee lantionpohjan harjoituksia harvemmin kuin kerran viikossa.
  • 49% ei muista tehdä harjoituksia, 33% ei osaa.
  • 33% vastaajista kokee, että virtsankarkailu vaikuttaa heidän elämäänsä hyvin vähän ja 38%:in elämään se ei vaikuta ollenkaan.
  • 14% jättäisi trampoliinit, naruhyppelyt, pallopelit ja vastaavat väliin virtsankarkailun takia. Kuitenkin 61% ei jättäisi mitään aktiviteetteja väliin.
  • 70% kertoo, että virtsankarkailu ei vaikuta heidän pukeutumiseensa.
  • Lähes puolet vastaajista ei ole keskustellut vaivoista kenenkään kanssa. Suurimman osan mielestä vaiva ei ole niin suuri, että siitä tarvitsisi keskustella.

Tenan kyselyn toteutti YouGov toukokussa 2018 ja siihen osallistui 1065 18-60 vuotiasta naista.


Harvinainen neurologinen sairaus muutti nelikymppisen perheenäidin elämän: ”Servikaalinen dystonia oli kidnapannut kehoni”

$
0
0

En ollut koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, oliko pääni suorassa vai ei. Ei kukaan ajattele sellaista ennen kuin tilanteeseen tulee muutos.

Kun pääni sitten alkoi tahdostani huolimatta kääntyä vasempaan pari vuotta sitten, huomasin elämän koostuvan asioista, joissa pään pysyminen keskilinjassa oli ehtona onnistumiselle – lukeminen, meikkaaminen, lapsen hiusten letitys, autolla ajo, kävely, suutelu… Asioista, joita olin pitänyt itsestäänselvinä, tuli ensin epämiellyttäviä, sitten vaikeita ja lopulta mahdottomia.

Yhtäkkiä se, missä asennossa pääni oli tai ei ollut, vei kaiken huomioni, eikä mikään enää ollut kuten ennen.

”Sairaus oli kidnapannut kehoni ja tehnyt elämästäni helvettiä.”

Olin sairastunut servikaaliseen dystoniaan eli aivojen lihassäätelyn häiriöön. Sairaus saattaa kohdistua mihin tahansa tahdonalaiseen lihakseen tai lihasryhmään. Se aiheuttaa lisääntynyttä lihasjännitystä, kipuja, virheasentoja, sekä lihasten tahdosta riippumattomia liikkeitä. Sairaus oli kidnapannut kehoni ja tehnyt elämästäni helvettiä.

Se ei ollutkaan vain stressiä

Pikku nykäisyjä päätä kääntäessä. Outoa vetoa selkärangassa.

”Olet varmasti vain stressaantunut”, lohdutti mies.

Ja tosiaan: olin tehnyt vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien parissa ja joutunut maahanmuuttokriitikoiden vihakampanjan kohteeksi syksyllä 2015. Olin joutunut jättämään hetkeksi kotiinkin tappouhkauksien vuoksi. Olin niin lamaantunut, etten saanut tehtyä töitä, enkä halunnut liikkua julkisilla paikoilla.

Jäykkää ja kipeää selkärankaani oli jo aiemmin tutkittu niin neurologin kuin reumatologinkin toimesta, mutta mitään poikkeavaa ei ollut löytynyt. Sairaalan neurologilta olin saanut niin vähättelevää kohtelua, etten enää halunnut nähdä koko poliklinikan ovea.

Kun oikea käsi sitten meni lähes toimintakyvyttömäksi hermopinteen vuoksi, hakeuduin fysioterapeutille. Hän kysyi, olinko huomannut, että pääni kiertyy hieman vasempaan, kun seison suorassa.

Olin kyllä huomannut, mutta ajattelin senkin olevan ohimenevä vaiva.

”Saattaa olla dystoniaa”, fysioterapeutti mainitsi.

Alkoi näyttää siltä, että selitys epämääräisille oireille oli löytymässä.

Moni lääkäreistäkään ei tuntenut sairautta

”Olet varmasti nukkunut huonossa asennossa.” ”Minunkin niskani on joskus todella jäykkä, burana auttaa.”

Tuttavat ja läheiset tarkoittivat hyvää, mutta tosiasiassa kukaan lähipiiristäni ei ollut koskaan kuullutkaan dystoniasta. Moni lääkäreistä tai hoitajista ei tuntenut sairautta. Hoito-ohjeita sateli tutuilta ja tuntemattomilta.

Tämä tauti ei kuitenkaan ollut menossa ohi buranalla ja uudella tyynyllä.

Servikaalisen dystonian syytä ei tunneta, mutta tiedetään, että stressi voi vähintään pahentaa oireita ellei jopa laukaista kehossa piilotelleen sairauden.

Kaikki mitä luin sairaudesta, täsmäsi.

Luin helpottuneena botuliinihoidosta, josta useimmat dystonikot saivat apua. Opin myös, että monilla oireet jäävät lieviksi ja vain osa joutuu sairauden vuoksi kokonaan pois työelämästä.

”Jos jokin sairaus pitäisi ottaa niin ottaisin tuon”, 12-vuotias tyttärenikin sanoi.

Vielä silloin olin hänen kanssaan samaa mieltä.

Niska- ja selkäoireet saivat selityksen: servikaalinen dystonia

Varasin ajan yhdelle Suomen kokeneimmista dystoniaan erikoistuneista neurologeista. Halusin varman diagnoosin ja selkeän hoitosuunnitelman. Olin jo liian pitkään elänyt epämääräisten arvioiden varassa.

Tammikuussa 2017 istuin Turussa lääkärikeskuksen odotusaulassa mieheni kanssa. Pään kiertyminen oli edelleen lievää, eikä niskassa tuntunut paljoakaan kipua.

”Sairastat servikaalista dystoniaa”, miellyttävä naisneurologi sanoi lyhyen jutustelun jälkeen.

”Täysin selvä tapaus, mutta tutkitaan nyt vielä.”

En tuntenut mitään, paitsi hieman helpotusta siitä, että oudoille oireille oli nyt virallinen selitys.

Neurologin antama ennuste kuulosti kohtuulliselta: viiden vuoden ajan sairaus voi edetä, mutta sen jälkeen se yleensä tasaantuu.

Astelin ulos ovesta nivaska papereita kädessäni ja kohtasin mieheni odottavan katseen. ”Kyllä se sitä oli. Nyt syömään, kamala nälkä”, sanoin ja mies seurasi hämmentyneenä perässä.

Jouduin pitelemään päätäni, että näin eteenpäin

Järkytys iski paria päivää myöhemmin. Tietysti. Olihan kyseessä kuitenkin neurologinen, lääkärin mukaan parantumaton sairaus, joka saattaisi pahimmassa tapauksessa tehdä elämästäni todella hankalaa.

”Eräs nainen ei enää jaksanut ainaista tuskaa ja kehon pakonomaista vääntyilyä.”

Liityin Facebookin vertaisryhmiin, joissa yksi ensimmäisistä lukemistani viesteistä koski eutanasiaa. Eräs nainen ei enää jaksanut ainaista tuskaa ja kehon pakonomaista vääntyilyä.

”Lopeta niiden juttujen lukeminen nyt heti”, mies komensi.

Mutta minä janosin tietoa. Sitä paitsi monen dystonia tuntui olevan hyvin hallinnassa botuliinihoitojen avulla. Se antoi toivoa.

Kevät 2017 meni hyvin. Jatkoin työntekoa entiseen tahtiin, kirjoitin juttuja, kuvasin ja tein videoita.

Botuliini auttoi niskan ja selän kipuihin, mutta vääntöön sillä ei ollut vaikutusta. Neurologin mukaan menisi vielä noin kolme hoitokertaa, eli lähes vuosi, ennen kuin hoitotasapaino löytyisi.

Pystyin elämään suhteellisen normaalia elämää, kunnes toukokuussa pääni alkoi kuin varkain vetää yhä voimakkaammin vasemmalle. Kävellessä pää pysyi aluksi suorassa kymmenen askeleen ajan, kohta enää viiden. Jouduin pitämään kädellä päätäni, jotta näin eteenpäin.

Ensimmäistä kertaa aloin todella huolestua.

Servikaalinen dystonia

Susannan pää ei pysynyt suorassa enää kädellä pitäessäkään, vaan vääntyi niin, että leuka kosketti vasenta olkaa.

Ilo katosi elämästä, tulevaisuus alkoi pelottaa

Seuraavien kuukausien aikana kuntoni romahti. En enää nähnyt tietokoneen ruutua kahdella kädellä kirjoittaessani, ja jouduin jäämään sairauslomalle. Ensin kuukaudeksi, sitten kesäksi ja lopulta vuoden loppuun.

Kesken jääneet työprojektit ja rahahuolet painoivat mieltäni, mutta syksyllä 2017 olin siinä kunnossa, että makasin sohvalla tietyssä asennossa suurimman osan päivästäni. 500 metriä kävelyä oli jo saavutus. Pää ei pysynyt suorassa enää kädellä pitäessänikään vaan vääntyi niin, että leuka kosketti vasenta olkaani. Mikään niskatuki ei auttanut. En pystynyt rentoutumaan kuin nukkuessa, en hakemaan lasta esikoulusta enkä kuljettamaan isompia lapsia harrastuksiin. Mies kävi kaupassa, siivosi ja kokkasi omien töidensä ohella.

Joulukuuhun mennessä ymmärsin, että olin oikeasti niin sairas, että joutuisin mahdollisesti jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 44-vuotiaana.

Ilo katosi elämästäni. Ikkunasta näin, kuinka vanhat mummot hiihtivät jäällä. Itse makasin poski sohvatyynyyn porautuneena tai suhasin Kela-taksilla kuntoutuksesta toiseen. Joinain päivinä jaksoin etsiä puhelimen kautta tietoa hoitokeinoista, toisina epätoivo valtasi mieleni. Sairaus tuntui pahenevan päivä päivältä, vaikka tein fysioterapeutin antamia voimisteluliikkeitä tunnollisesti ja söin lääkkeitä. Sain koko kehon kouristuskohtauksia ja nielun kramppien vuoksi vedin ruokaa henkitorveen.

Tuntui pelottavalta ajatella tulevaa. Kukaan ei tiennyt, kuinka paljon dystonia vielä pahenisi. Neurologin kirjoittamasta epikriisistä huomasin maininnan mahdollisesta DBS-leikkauksesta, jossa syvälle aivoihin asennetaan elektrodit, jotka säätelevät hermoimpulsseja.

Oli käsittämätön ajatus, että olin aivan vasta ollut terve, työteliäs yrittäjä ja perheenäiti, ja nyt kallooni oltiin poraamassa reikiä sähköjohtoja varten.

Halusin kipeästi elämäni takaisin

Neljännen tehottoman botuliinihoidon jälkeen aloin vakavasti harkita muita, vaihtoehtoisempia hoitomuotoja. Halusin kipeästi elämäni takaisin. Pelkästään tieto siitä, että eläisin loppuelämäni minimieläkkeellä, sai yrittämään.

”Psykoterapiassa olen alkanut ymmärtää, miksi elimistöni oli jatkuvassa stressitilassa.”

Kävin jo säännöllisesti fysioterapiassa ja hieronnassa. Lisäksi olin tavannut muutaman kerran psykiatrin, joka oli todennut minulla post-traumaattisen stressihäiriön ja suositellut psykoterapiaa. Psykoterapiassa olen alkanut ymmärtää, miksi elimistöni oli jatkuvassa stressitilassa ja miksi siitä poispääsy voisi olla yksi avain parempaan selviytymiseen sairauteni kanssa.

Maaliskuussa 2018 tein ison päätöksen lähteä kokeilulliseen hoitoon Isoon-Britanniaan. Liikehäiriösairauksiin erikoistunut hammaslääkäri hoiti siellä dystonia- ja Parkinson-potilaita erityisellä hammaskiskolla lupaavin tuloksin. Teorian mukaan liikehäiriön taustalla voi olla ongelma leukanivelen välilevyn toiminnassa.

En ollut koskaan ollut niin onnellinen siitä, että leukaniveleni naksuivat.

Himoitsin hammaskiskoja

Varasin ajan lääkärille tietämättä, miten tulisin maksamaan mahdollisen hoidon ja siihen sisältyvät kuukausittaiset käynnit seuraavan kahden vuoden ajan.

Ainoa, mistä kannoin huolta, oli se, löytäisikö lääkäri tarpeeksi vikaa leukanivelistäni ja hyväksyisikö hän minua potilaakseen.

Kun lääkäri sitten lukuisten tutkimusten ja testien jälkeen ilmoitti, että oli toiveikas hoitoni suhteen, itkin ilosta. Seuraavan kerran itkin, kun äiti lupasi puhelimessa lainata hoitoihin tarvittavat rahat, noin 10 000 euroa.

Ja niin huhtikuussa 2018 koitti viimein päivä, jolloin sain himoitsemani hammaskiskot suuhuni.

Minut oli kärrätty tullessa pyörätuolilla lentokoneesta taksiin, mutta lähdin Englannista omin jaloin, pää ajoittain lähes suorassa. Innostus kihelmöi vatsassani, mutta yritin varoa innostumasta liikaa.

Vielä joku päivä toteutan unelmiani

Kolmen viime kuukauden aikana pääni virheasento on lieventynyt parillakymmenellä asteella. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että näen nyt sivusilmällä mihin astun jalallani.

Pieneltä tuntuva edistyminen on muuttanut elämäni. Olen pystynyt jälleen kävelemään ja osallistumaan perhe-elämään ilman suuria vaikeuksia.

Olen myös vetänyt pois eläkehakemukseni, jonka olin jättänyt eläkeyhtiölle itkua pidätellen kahta kuukautta aiemmin. Jo pari tuntia töitä päivässä on nostanut itsetuntoani ja antanut muuta ajateltavaa.

Täydelliseen oireettomuuteen on vielä matkaa, mutta olen alkanut uskoa parantumiseen, vaikka neurologit eivät ole vakuuttuneita, että niin kävisi. Olen keskustellut ihmisten kanssa, jotka ovat saaneet kiskohoidon ja oikeanlaisen fysioterapian avulla elämänsä takaisin.

”Haluan uskoa siihen, että vielä joku päivä toteutan jälleen unelmiani.”

Haluan uskoa siihen, että vielä joku päivä toteutan jälleen unelmiani – matkustan ystävän luo Singaporeen, sukellan koralliriutoilla Malesiassa, käyn pitkillä kävelylenkeillä metsässä oksiin ja kiviin kompuroimatta ja pelaan illan Monopolia perheen kanssa.

Mutta vaikka se suurin ihme tapahtuisikin ja oireeni häviäisivät lopullisesti, toivon erään nyt oireettoman kanssasairastajan tavoin, että pieni murunen dystoniaa jäisi minuun ikuisiksi ajoiksi.

Sillä niin paljon kuin olen sairauttani vihannutkin, se on myös opettanut iloitsemaan pienistä edistysaskeleista. Kesän alussa pyöräilin 400 metrin matkan rantaan jäätelölle perheeni kanssa. Tulomatkalla olin pyörtyä kivusta, mutta kuinka innoissamme olimmekaan siitä, että onnistuin!

Voiko auringossa palaneen ihon hoidolla vähentää syöpäriskiä? 10 kysymystä ja vastausta ihon palamisesta ja syövästä

$
0
0

Jokainen suomalainen tietää, että auringolta suojautuminen on tärkeää. Silti auringolta suojautuminen saattaa unohtua tai jäädä puolitiehen, ja aurinkoisen päivän jälkeen iho helottaa punaisena. Millainen syöpäriskin nostattaja ihon palaminen on ja onko mitään enää tehtävissä, jos iho on auttamatta kärähtänyt auringossa?

Ihotautien erikoislääkäri Ville Kiiski Kampin Aavasta vastasi kysymyksiimme ihon palamisesta ja syövästä:

1. Kuinka suuri syöpäriskin nostaja ihon palaminen on?

– Merkittävä. Nykykäsityksen mukaan 95 prosenttia ihosyövistä johtuu auringosta. Aurinko lisää syöpäriskiä kahdella tavalla. Palamisen lisäksi syöpäriskiä nostaa jatkuva runsas UV-säteilyn saaminen vuosikymmenten kuluessa.

2. Täytyykö yhdestä palamiskerrasta huolestua?

– Ei maailma yhteen palamiseen kaadu. Iso osa ihmisistä polttaa ihonsa joskus. Mutta tietysti mitä enemmän palamisia tapahtuu, ja mitä nuorempana, sitä suuremmat riskit ovat. Nuorena palaminen on erityisen suuri riski, koska silloin UV-säteilyn aiheuttamilla geenimutaatioilla on vuosikymmeniä aikaa kehittyä. Jos mietitään vaikka melanoomariskiä, niin lapsuuden palamiset ovat aivan oma, osoitettu riskitekijä.

3. Lasketaanko punoitus palamiseksi?

– Monet eivät miellä pelkkää punoitusta ihon palamiseksi. Pelkkä punoituskin on kuitenkin jo merkki siitä, että iho on vaurioitunut. Iho on siis palanut, jos se punoittaa.

4. Kuinka nopeasti auringossa palanut iho paranee?

– Se riippuu siitä, mikä ihoalue on kyseessä ja kuinka syvä auringonpolttama on. Punoitus paranee päivässä tai parissa. Lievästi auringossa palanut iho paranee muutamassa päivässä. Jos iho on rakkuloilla, eli kyseessä on toisen asteen palovamma, sen paranemisessa voi mennä kaksikin viikkoa tai jopa pidempään.

5. Voiko palaneen ihon hyvällä hoidolla vähentää syöpäriskiä?

– Ei voi. Mikään ei poista saatua säteilyannosta. Säteily aiheuttaa vaurioita eli mutaatioita solujen geeneihin silloin, kun ihminen on auringossa. On totta, että osa auringonpolttaman reaktiosta tulee viiveellä. Siinä vaiheessa vaurio on kuitenkin jo olemassa eikä ole pystytty todistamaan, että palaneen ihon hoidolla enää siinä vaiheessa voitaisiin vähentää syöpäriskiä. Totta kai palaneen ihmisen oloa voidaan helpottaa erilaisin keinoin, mutta vaurio on jo tapahtunut.

Auringossa palanutta ihoa voi rauhoittaa kotikonstein. Mutta jos iho kärähtää pahasti, on syytä hakeutua lääkäriin.

Paloiko iho auringossa? 10 helppoa vinkkiä auringonpolttamien hoitoon

6. Voiko palaneen ihon huonolla hoidolla lisätä syöpäriskiä?

– Mitään muuta ei luultavasti voi tehdä väärin kuin ottaa lisää aurinkoa. Palanut iho ei pysty suojautumaan auringolta normaalisti. Lisäksi palaneen ihon paraneminen viivästyy, jos iho saa jatkuvasti lisää aurinkoa. Auringossa voi oleilla vasta, kun iho on täysin normaalissa kunnossa.

7. Onko joidenkin ihoalueiden palaminen vaarallisempaa kuin toisten?

– Ihosyövillä on tiettyjä suosikkipaikkoja. Nämä paikat ovat kuitenkin useimmiten sellaisia, joihin ihmiset saavat eniten aurinkoa elämänsä aikana. Tässä asiassa voi olla myös sellaisia tekijöitä, joista emme tiedä. Ei kuitenkaan ole mitään turvallista paikkaa, josta ihon voi polttaa.

8. Onko saman ihoalueen polttaminen toistuvasti suurempi riski kuin eri ihoalueiden polttaminen?

– Totta kai vauriot tulevat lähinnä sille alueelle, mistä iho on palanut. Jos vauriot toistuvat samalla ihoalueella, riski kertaantuu joka palamiskerralla. Toistuva saman alueen palaminen on isompi riski juuri kyseiselle alueelle.

9. Kuinka monta kertaa saman ihoalueen voi polttaa ilman, että se on jo hengenvaarallista?

– Siihen ei ole vastausta. Emme ole kaikki samanlaisia. Meillä on erilaiset geenit eli eri ihmisten syöpäriski voi olla geneettisesti hyvin erilainen. Kaikessa on kyse myös tuurista: että kenelle palaminen sattuu aiheuttamaan juuri sen tyyppisen vaurion, joka johtaa syöpään johtaviin tapahtumaketjuihin.

10. Voiko sellainen ihminen, joka ei koskaan pala, saada ihosyövän?

– Kyllä. On olemassa ihmisiä, jotka eivät pala auringossa käytännössä koskaan. Silti he voivat onnistua hankkimaan ihan huomattavan määrän ihosyöpiä juuri sen takia, että he ajattelevat, että heidän ei tarvitse suojautua.

Harmiton luomi vai melanooma? Hakeudu heti lääkäriin, jos ihosi oireilee näin

Testasimme urheilu- ja aktiivisuuskellot – näin valitset juuri sinulle sopivan rannetsempparin!

$
0
0

Urheilu- ja aktiivisuuskellot tsemppaavat liikkumaan, auttavat parantamaan urheilusuorituksia ja kertovat mielenkiintoisia asioita omasta nukkumisesta. Muun muassa.

Kelloissa on huimasti valinnanvaraa ja lukuisia ominaisuuksia. Paitsi että kellot antavat yksityiskohtaista tietoa omasta aktiivisuudesta ja harjoittelusta, niillä voi esimerkiksi tehdä kuntotestejä, tarkastella omaa kalenteria, kuunnella musiikkia, seurata stressitasoa ja pitää silmällä kuukautiskiertoa.

Mutta kuinka kellot oikeastaan eroavat toisistaan ja mikä kello kenellekin sopii?

Toimittaja testasi viisi erilaista aktiivisuus- ja urheilukelloa, joista jokaista hän käytti viikon ajan. Kellojen kanssa harrastettiin muun muassa pyöräilyä, kävelyä ja lihaskuntoharjoittelua. Kaikissa kellot mittasivat sykettä ranteesta.

Kuntoilijan kaveriPolar M430 -urheilukello

Polarin M430 -urheilukellon avulla on mahdollista tehdä maailman helpoin kuntotesti: ei tarvitse kuin maata hetken aikaa paikallaan.

Kello sopii sekä arkiaktiivisuuden ja unen seurantaan että kuntoiluun. Kellossa on sisäänrakennettu GPS, ja lenkillä kuljettua matkaa voi tarkastella kartalta mobiilisovelluksesta. Kello kestää vettä, joten sen kanssa voi myös uida.

Polarin kelloa on yksinkertaista käyttää: toiminnot ovat selkeitä ja käytön oppii nopeasti. Kellon ulkoasu voisi kuitenkin olla sirompi. Kello tuntuu aluksi painavalta kädessä, mutta siihen tottuu pian.

Kello sopii erityisen hyvin juoksua harrastaville, sillä siihen voi ladata Polarin juoksuohjelmia. Toisaalta kello sopii myös istumatyöläiselle: se hälyttää tunnin välein liikkeelle ja lisää liikettä päivään.

Pisteet: 4+/5
Suositushinta: 199 e

Oiva aktiivisuuskelloFitbit Versa

Fitbit Versa on vedenkestävä älykello, joka seuraa sykettä, unta ja liikkumista. Kello sisältää ohjattuja harjoituksia, joten sen kanssa on helppo treenata kotona. Bluetooth-kuulokkeiden kanssa kellolla voi kuunnella musiikkia.

Kelloon saa ladattua monia sovelluksia, kuten kuukautiskiertoa seuraavan sovelluksen. Itselleen pystyy myös asettamaan kätevästi tavoitteita, kuten askeltavoitteen ja treenimäärätavoitteen.

Kellon käyttö vaatii aluksi opettelua, ja sen kosketusnäyttö tuntuu välillä omille sormille liian pieneltä. Kello on englanniksi, joten sen käyttäjältä vaaditaan myös hieman kielitaitoa.

Versan GPS toimii mobiilisovelluksen kautta, joten jos kellolla haluaa mitata matkaa, älypuhelin on oltava mukana. Kestävyysurheilua harrastavan näkökulmasta tämä on kellon isoin miinus. Kello sopii hyvin aktiivisuuskelloksi arkikäyttöön.

Pisteet: 3/5
Suositushinta: 199 e

AktiiviliikkujalleGarmin Forerunner 645 Music

Garmin Forerunner 645 Music on testin kallein kello, ja se myös erottuu joukosta edukseen. Kello tuntuu kädessä kevyeltä ja mukavalta. Se mittaa tarkasti muun muassa urheilusuorituksia, askelia, unta ja stressiä. Jos stressitasot ovat korkealla, kellon avulla on mahdollista tehdä hengitysharjoituksia.

Kellosta voi tarkistaa päivän sään, ja siihen saa ladattua kompassin, joten se sopii mainiosti luonnossa liikkumiseen. Kello kestää vettä, ja siinä on sisäänrakennettu GPS.

Nimensä mukaisesti kelloon saa ladattua musiikkia. Musiikin kuunteleminen tosin vaatii bluetooth-kuulokkeet.

Garminin kelloa on melko helppo käyttää. Se ei mielestäni ole aivan yhtä simppeli kuin esimerkiksi Polarin kello, eikä sen akku kestä yhtä pitkään. Aktiiviliikkujalle tämä on kuitenkin lukuisten ominaisuuksiensa vuoksi loistava valinta.

Pisteet: 5-/5
Suositushinta: 479 e

Kaunis hyvinvointikelloSuunto 3 Fitness

Suunto 3 Fitness näyttää tyylikkäältä ja sopii aktiivisuuskelloksi arkeen.

Fitness-kello analysoi muun muassa unen määrää ja laatua ja kertoo, ovatko liikunta ja lepo tasapainossa.

Kuten testin muissakin kelloissa, Suunnon kellossa on päivittäinen aktiivisuustavoite. Kello tekee harjoitussuunnitelman, joka päivittyy oman liikkumisen perusteella.

GPS toimii vain Suunto-sovelluksen kautta eli älypuhelin on oltava lenkillä mukana. Muutoin kello mittaa matkaa askeleen pituuden perusteella, ja ainakaan omassa käytössäni mittaus ei ollut luotettava.

Sekä kelloa että sen sovellusta on helppo käyttää. Yksi sovelluksen parhaimmista ominaisuuksista on mielestäni se, että sillä voi kätevästi vertailla samalla reitillä tehtyjä matkoja. Näin esimerkiksi juoksukuntonsa kehittymistä on helppo seurata.

Pisteet: 3,5/5
Suositushinta: 199 e

Hinta-laatusuhde kohdillaanAmazfit Bipin

Amazfit Bipin, testin edullisimman aktiivisuuskellon, käyttöönotossa on alkukankeuksia. Kellon kieli vaihtuu itsestään kiinaksi, mutta onneksi mobiilisovelluksella synkronointi palauttaa kielen englanniksi.

Muuten kello yllättää positiivisesti. Kellossa on muun muassa sisäänrakennettu GPS, ja sen akku kestää muita testattuja kelloja pidempään.

Kello tuntuu kädessä kevyeltä, ja sen muotoilu on yksinkertainen. Kellossa on kosketusnäyttö, jota on helppo käyttää. Välillä pienellä näytöllä tosin sattuu virhepainalluksia.

Xiaomin kellon pisteitä laskee se, että valittavia urheilulajeja on vain neljä: ulkona juokseminen, juoksumatolla juokseminen, pyöräily ja kävely. Grafiikka on hieman vanhanaikainen. Testijakson perusteella kellon hinta-laatusuhde on kuitenkin erittäin kohdillaan.

Pisteet: 4-/5
Suositushinta: 100 e

Millaisen kellon ostaisin?

Mieti ensin, mitä kellolta haluat ja tarvitset. Haluatko arkikäyttöön sopivan aktiivisuuskellon vai kaipaatko kelloa, joka mittaa tarkasti urheilusuorituksia?

Listaa ominaisuudet, joiden haluat kellosta löytyvän. Lähes kaikki kellot mittaavat unta ja askelia, mutta kaikissa ei esimerkiksi ole sisäänrakennettua GPS:ää eivätkä kaikki sovellu uimiseen.

Listauksen jälkeen valinta on helpompaa. Et välttämättä tarvitse kaupan kalleinta kelloa, jos haluat mitata vain arkiaktiivisuutta etkä kaipaa yksityiskohtaista tietoa liikuntasuorituksistasi.

Kokeile kelloa kaupassa. Tuntuuko ranneke miellyttävältä ja näyttö sopivan kokoiselta? Jos kello tuntuu huonolta, ei sitä tee mieli käyttää, kun taas mukavantuntuisesta kellosta voi tulla luottoystäväsi.

Viewing all 1781 articles
Browse latest View live