Professori, lihavuustutkija ja lääkäri Aila Rissanen ottaa kantaa kymmeneen myyttiin painoindeksistä.

1. Korkea painoindeksi voi johtua siitä, että luut painavat paljon eli henkilö on raskasluinen.

– Luiden osuus painoindeksissä on sillä tavalla rajallinen, että korkeaa painoindeksiä harvoin voi selittää luuston perusteella.

2. Painoindeksistä voi päätellä, millainen riski on sairastua elintapasairauksiin.

– On olemassa vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että kaikkien kroonisten sairauksien ja painoindeksin välillä on olemassa tilastollinen yhteys. Riskit ovat sitä suuremmat, mitä korkeampi painoindeksi on normaalialueen yli mentäessä. Lihavilla diabetesriski voi olla jopa 20-kertainen normaalipainoisiin verrattuna. Myös esimerkiksi syöpien, sydän- ja verisuonitautien, astman, uniapnean ja kantavien nivelten sairauksien riskit kasvavat.

3. Painoindeksi sorsii urheilunharrastajia, koska lihaskudos painaa enemmän kuin rasvakudos.

– Voimalajien harrastajilla painoindeksi voi viitata ylipainoon siitä huolimatta, että heillä ei ole liikaa rasvaa. Mutta harvinaista se on ja koskee erityisiä urheilulajeja. Siinä mielessä painoindeksi on huono mittari, että se ei kerro, missä suhteessa kehossa on rasvaa ja lihasta. Jos painoa tulee lihaksista, se on vain hyödyksi. Lihasmassasta tulevat kilot eivät aiheuta esimerkiksi kulumavaivoja, vaan ne tukevat elimistöä.

4. Mittanauhan lukema on tärkeämpi mittari kuin painoindeksi.

– Pitää paikkansa painoindeksilukemilla, jotka ovat lähellä normaalipainoa. Jos painoindeksi on alle 30, mittanauhalla vyötärön seuraaminen kertoo enemmän terveysriskeistä ja siitä mihin rasva on kertynyt. Vyötärönmitta kertoo, onko kehossa haitallista sisäelinrasvaa. Jos naisilla vyötärönympärys on yli 90 senttimetriä ja miehillä yli 100 senttimetriä, kasvavat esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien sekä muiden lihavuuden liitännäissairauksien, kuten diabeteksen ja rasvamaksan, riskit.

5. Vaikka olisi painoindeksiltään normaalipainoinen, rasvaprosentti voi silti olla liian korkea.

– Kyllä, jos on vyötärö- eli sisäelinrasvaa (katso edellinen vastaus).

6. Painoindeksi ei kerro, miten keho voi oikeasti.

Painoindeksi on vain viitteellinen, karkea mitta siinä suhteessa. Se kertoo painon ja pituuden suhteesta ja jotain elämänhallinnasta, jos normaalipainossa pysyminen on elämänhallinnan mitta. Ihmisen kokonaishyvinvointi ei ole painoindeksistä kiinni.

7. Painoindeksin normaalipainon raja on liian tiukka, koska sen perusteella suurin osa suomalaisista on ylipainoisia.

– Suurimmalla osalla suomalaisista on elimistössään enemmän rasvaa kuin olisi tilastollisesti suotavaa parhaan terveyden kannalta. Keskimääräinen suomalainen on ylipainoinen, ja siitä voi olla haittaa. Geeneistä ja muista olosuhteista riippuu, kuinka paljon haittaa on. Painon saattaminen takaisin normaaliksi pitäisi tapahtua pysyvällä elintapamuutoksella, ei rajulla laihdutuskuurilla. Sellaisia kutsun sisäsyntyiseksi kannibalismiksi.

8. Painoindeksin mittaaminen voi laukaista syömishäiriön.

– Painoindeksin mittaaminen ei varmasti sinänsä laukaise syömishäiriötä, mutta ylimääräistä ahdistusta painoindeksiin tuijottaminen kyllä voi aiheuttaa.

9. Tärkeintä on se, millaiseksi tuntee olonsa omassa kehossaan.

– On tärkeää kokea olevansa sinut oman kehonsa kanssa. Jos tuntee olevansa sinut kehon kanssa, jonka terveysriskit ovat suuret, niin täytyy hyväksyä myös se, että sairastumisen riskikin voi olla suuri.

10. Painoindeksi on täysin turha väline kehon koon määrittelemiksi.

– Painoindeksi on kohtuullisen hyvä apuväline, mutta sitä käytetään myös väärin ja siihen tuijotetaan tavalla, joka johtaa virheellisiin tulkintoihin. Painoindeksi perustuu pituuden ja painon suhteeseen. Se on riippuvainen ihmisen pituudesta ja painosta, ja paino taas koostuu eri komponenteista. Painoindeksi kertoo terveydestä epäsuorasti, mutta se ei ole suoranainen terveyden mittari.