”Oho, kuuma aalto!” Vaihdevuosiin liittyvästä häpeästä on syytä luopua

”Ei ole mukavaa nähdä ympäristön ilmeistä, että tuo on nyt siinä iässä.”

”Tuntuu nololta, kun on mummohikeä.”

”Yleisesti ottaen naiset ympärilläni tuntuvat häpeävän vaihdevuosiaan.”

Tällaisia vastauksia saimme, kun kysyimme Annan lukijoilta, hävettävätkö vaihdevuodet heitä.

Psykoterapeutti, seksologi Heidi Valastin näppituntuman mukaan vaihdevuosiin liittyvä häpeä on melko yleistä.

– Ehkä häpeä liittyy siihen, että vaihdevuodet ovat muutos, jota ei voi kontrolloida. Ne ovat samantyyppinen myllerrys kehossa kuin murrosikä, hän sanoo.

Vaihdevuosioireet aiheutuvat siitä, että munasarjojen estrogeenituotanto vähenee ja lopulta sammuu.

Vaihdevuosissa hävettävät Valastin tuntuman mukaan tyypillisesti hikoilupuuskat eli kuumat aallot ja mahdollinen ärtyneisyys, joka voi vaikuttaa läheisiin. Myös painonnousu nolottaa joitakin naisia.

Seksuaalisuuteen liittyvät oireet kuten limakalvojen kuivuus ja haluttomuus hävettävät, koska seksuaalisuus liittyy vitaalisuuteen ja haluttavuuteen. Nykyihmisen pitäisi muka aina haluta. Koko ajan toitotetaan sitä.

Valasti on pannut merkille, että viime aikoina ovat yleistyneet mainokset, joissa vaihdevuosioireista lauleskellaan.

– On hyvä, että vaihdevuosista puhutaan keveämpään sävyyn. Niihin on suhtauduttu liian synkästi. Varsinkin oirelistausten sävy on synkeä.

Häpeästä on haittaa parisuhteellekin

Pariterapioissa Valasti on törmännyt siihen, että vaihdevuosille tyypillinen tunteiden kontrolloimattomuus voi aiheuttaa riitoja parisuhteessa.

– Valitettavan usein miehet myös nöyryyttävät naiskumppaniaan vaihdevuosilla. Tämä ei päde kaikkiin miehiin, mutta liian moni mies näkee vaihdevuosi-ikäisen naisen vain hormonien kautta, Valasti sanoo.

Häpeävä ei ole lempeä itselleen vaan joutuu elämään raskaan tunteen kanssa.

Häpeästä on haittaa myös parisuhteelle.

– Siellä missä on häpeää, on myös eristymistä kontaktista. Häpeävän kumppani voi kokea hylätyksi tulemisen ja yhteydettömyyden tunnetta.

Häpeävä punastuu, ja hänen hengityksensä salpautuu. Keho voi tuntua oudolta, ja ihminen on huolissaan siitä, mitä muut hänestä ajattelevat.

Häpeä ei aina ilmene nolosteluna. Jotkut häpeävät ryhtymällä häpeämättömiksi: ”Minähän teen mitä haluan!”

Tällöin he toimivat niin rajattomasti, etteivät kunnioita muita eivätkä itseään. Tällaisen ihmisen seurassa voi tulla nolo olo sellaisellekin ihmiselle, joka on suhteellisen sinut oman häpeänsä kanssa.

Vanha viisas vai kärttyisä akka?

Kulttuurimme palvoo nuoruutta. Se voi lietsoa häpeää.

– Vielä pari sukupolvea sitten vaihdevuosi-ikäisiä naisia pidettiin yhteisönsä vanhoina viisaina. Nyt heidät nähdään kärttyisinä akkoina.

Ennen lapset tehtiin parikymppisinä ja he muuttivat pois, kun äiti oli nelivitonen.

– Nykyään, kun lapset tehdään vanhempina, lasten murrosikä osuu usein päällekkäin äidin – ja isän – vaihdevuosioireilun kanssa. Tämä lisää tilanteen kuormittavuutta.

Kuormittuneena kaiken näkee herkästi mustana. Naisen kannattaisi Valastin mukaan höllätä.

– Moni nykynainen yksinkertaisesti tekee liikaa.

Valastin mielestä myös yhteiskunta voisi ottaa nykyistä paremmin huomioon ihmisten murrosvaiheet. Hänestä vaihdevuosi-ikäisen naisen pitäisi voida valita, mihin aikaan menee töihin. Nukkumisvaikeuksia voitaisiin huomioida myös siten, että yli viisikymppisten ei tarvitsisi tehdä kuin nelipäiväistä työviikkoa. Uniongelmien vaikutusta elämään voisi vähentää ottamalla päiväunet.

Vaihdevuodet ovat tilaisuus yksilöityä

Vaikuttaako häpeään se, kuinka varhain vaihdevuodet alkavat?

– Jos ihmisen päässä on ajatus, että pitää olla norminainen, varhainen vaihdevuosien alkamisikä voi tuntua häpeälliseltä.

Eniten vaihdevuosiin liittyvää häpeää Valastin mukaan selittää taipumus häpeään ylipäätään. Vaihdevuosioireet hävettävät niitä, jotka kärsivät muutenkin häpeän tunteista.

Häpeän alkulähde on Valastin mukaan vastavuoroisuuden puute. Sen juuret ovat varhaislapsuudessa.

– Häpeävän sisimmässä on ajatus, että jos muut tietäisivät, millainen oikeasti olen, he eivät pitäisi minusta.

Vaihdevuosivaiheeseen ei tulla ilman elämänhistoriaa. Murrosiän kehitystehtäviin kuuluisi päästä siihen tilaan, ettei välitä, mitä muut ajattelevat. Moni ei pääse, ja vaihdevuosissa on toinen tilaisuus yksilöityä.

– Jos vaihdevuosi-iässä vielä häpeää kauheasti, kertoo se siitä, että ihmisellä on käsittelemättömiä häpeän kokemuksia ja tunteita aiemman elämän varrelta.

Häpeämistäkin hävetään.

– Jos ihminen paljastaa kokevansa häpeää, hän paljastaa heikkoutensa, sen, että jokin asia on sattunut häneen.

Häpeän tunteita voi opetella sietämään

Valasti kehottaa naisia työstämään häpeäänsä.

– Vaihdevuosia ja niiden ilmenemismuotoja ei tarvitse hävetä.

Häpeän käsittely alkaa sen tunnistamisesta:

– Kannattaa tunnustella, mikä on se kohta itsessä, joka saa kääntymään pois muista. Ja sitten, sillä hetkellä kun kokee häpeää, kääntyykin toista kohti.

Näin voi pikkuhiljaa oppia sietämään häpeän tunteita ja käsitellä niitä.

Naiset puhuvat vaihdevuosien aiheuttamasta häpeästä terapeutille tai ystävättärilleen. Kumppanin kanssa aiheesta ei Valastin mukaan usein puhuta. Moni ei koe voivansa puhua aiheesta varsinkaan työyhteyksissä.

Valasti puhuu.

Hänellä on itselläänkin vaihdevuodet. Kun hänet yllättää hikipuuska tilanteessa, jossa on läsnä muita, hän sanoo ”oho, nyt tuli kuuma aalto”.

– Ihmiset aivastavat toisten läsnäollessa, ja siihen huikataan ”terveydeksi!” Miksi kummassa ei voisi sanoa, että nyt tuli kuuma aalto?

Hänellä on aina mukana viuhkoja, joilla leyhytellä.

Häpeästä ei Valastin mukaan pääse eroon ainakaan torjumalla ja välttelemällä sitä ja puhumalla itsestään syyllistävästi.

– Jos nainen ei itse arvosta itseään ja hänessä tapahtuvia muutoksia, eivät häntä arvosta muutkaan.