Mitä enemmän reissaa, sitä vähemmän pienet vaivat kiusaavat. Rosita Juurinen ajattelee, että Kaakkois-Aasiassa vietetyt ajat ja osavuotinen reissuelämä ovat lisänneet hänen vastustuskykyään.
”Reissailuni määrään nähden olen mielestäsi sairastellut varsin vähän. Voi olla, että elimistöni on muokkautunut sietämään paremmin paikallisia olosuhteita”, Rosita, 50, arvelee.
Rosita irtisanoutui työstään reilu kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen hänen elämässään on ollut vuosia, jolloin hän on viettänyt suurimman osan ajastaan maailmalla.
”Tein aiemmin vastuullista työtä päihdealalla. Pidemmät reissut olivat hyvää vastalääkettä lisääntyviin työuupumusoireisiini.”
Nykyisin Rositan tulot koostuvat lähinnä pienimuotoisesta yrittäjyydestä ja sijoitustoiminnan tuloista. Matkat ovat lyhentyneet kahdesta kolmeen kuukautta kestäviin irtiottoihin, ja useimmiten matkakohde on Thaimaa.
”Reissuelämäntyyli onnistuu, kun pitää kustannukset ruodussa. Kaakkois-Aasiassa pärjää pienellä kuukausibudjetilla.”
Rosita ei yövy hienoissa hotelleissa vaan majataloissa ja bungaloweissa, vierastaloissa. Toisinaan hän on maksanut majoituksensa koti- ja koiravahtina. Kasvispainotteisen thai-aterian saa parilla eurolla katukojusta, ja sikäläiset hedelmät ovat puoli-ilmaisia.
”Joskus elintarvikkeita käsitellään tai säilytetään lämpimissä maissa tavoilla, jotka voivat lisätä matkailijoiden sairastumisen riskiä.”
Riski voi muuttua todeksi, vaikka matkaaja olisi kuinka tottunut tahansa – kuten Rositalle tapahtui kaksi vuotta sitten.
Kaksi vuorokautta oksentelua
Pari kuukautta Thaimaassa alkoivat olla takanapäin. Rosita oli reissussa yksin ja tullut muutamaksi päiväksi Bangkokiin odottamaan paluulentoa Suomeen.
”Heräsin ensimmäisenä yönä majapaikan huoneessani vatsakipuihin”, Rosita muistelee.
Vatsakipu oli vasta alkusoittoa. Pian Rosita alkoi oksentaa vartin välein.
Oksentaminen jatkui ja voimat alkoivat hiipua. Rosita kaivoi puhelimensa esiin ja etsi netistä kotikäyntejä tekevää lääkäriä avukseen.
”Laitoin lääkärille viestin, mutta en saanut vastausta. Minä en ollut siinä kunnossa, että olisin voinut lähteä lääkäriin.”
Kun oksentelua oli jatkunut kaksi vuorokautta, Rosita keräsi viimeiset voimansa ja tilasi taksikyydin länsimaisten vakuutusyhtiöiden suosimaan sairaalaan.
”Tiesin, etten mitenkään kuntoutuisi paluulennolle.”
Sairaalassa Rosita kärrättiin pyörätuolilla heti tutkittavaksi. Hänen vatsansa ultrattiin ja häneltä otettiin veri-, virtsa- ja ulostenäytteet.
”Olin sairastunut EHEC-bakteerin aiheuttamaan suolistotulehdukseen.”
Thaimaalaisessa sairaalassa
EHEC, enterohemorraginen Escherichia coli, on pääasiassa nautojen suolistossa säilyvä bakteeri. Tartunnan voi saada ulosteella saastuneen ja huonosti kypsennetyn ruoan välityksellä. Bakteeri voi tarttua myös henkilöstä toiseen käsien välityksellä ja koskettamalla bakteeria kantavaa eläintä. Oireet tulevat muutamassa päivässä.
”En tiedä, mistä oma tartuntani oli peräisin. Olin vain huojentunut, kun pääsin hoitoon.”
Rosita sai sairaalassa suonensisäistä nesteytyshoitoa, pahoinvointilääkettä ja antibiootteja.
”Pahoinvointi helpotti parin päivän kuluttua, mutta olo oli hutera, ja keräsin sairaalassa voimia vielä kolme päivää. Viidentenä päivänä söin jo sairaalahuoneessani spagettia.”
EHEC voi aiheuttaa henkeä uhkaavan taudin. Pienelle osalle sairastuneita kehittyy hemolyyttis-ureeminen oireyhtymä, joka saattaa johtaa pysyvään munuaisvaurioon tai jopa kuolemaan.
”Lääkärit suosittelivat minulle parin päivän lepoa vielä sairaalahoidon jälkeen. Matkavakuutus kattoi yöpymiseni hotellissa ja pääsin uudelle paluulennolle hyvissä voimissa.”
Korvaamattomat kotijoukot
Ensimmäisille pidemmille Kaakkois-Aasian reissuille Rosita valmistautui syömällä malarian estolääkkeitä ja ottamalla A-hepatiittirokotteen.
”Nyt riittää, että mukanani on matka-apteekki, joka auttaa ensihätään ja dokumentti voimassa olevasta matkavakuutuksesta.”
Hoitoa ei välttämättä aloiteta matkakohteessa ennen vakuutusyhtiön varmistusta tai etukäteismaksua. Bangkokissa sairaalan oli vaikea saada vakuutusyhtiöön yhteyttä, eikä se onnistunut Rositaltakaan.
”Pidän turvallisuussyistä mukanani kahta puhelinta. Olin jättänyt Suomi-puhelimen majapaikkaani ja paikallisessa liittymässäni on pelkkä netti. En voinut soittaa vakuutusyhtiööni.”
Rositan hoito aloitettiin, kun hän oli allekirjoittanut sopimuksen hoitonsa maksamisesta itse. Hän luotti, että asiat vakuutusyhtiön kanssa järjestyisivät.
”Sain laitettua äidilleni Suomeen sairaalasta Whatsapp-viestin. Äiti alkoi hoitaa asiaani.”
Rosita oli jättänyt äidille kopion passistaan ja matkavakuutuksestaan. Vakuutusyhtiön edustaja soitti lopulta Rositalle, ja sairaala sai maksusitoumuksensa.
”Kotijoukot ovat korvaamattomia yksin reissaavalle.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Ruokamyrkytys on kiusallinen vaiva, joka voi iskeä kenelle tahansa – näin ehkäiset ja hoidat ikävän taudin
Sairastuminen ulkomailla ei säikäyttänyt
Bangkokin-sairaalareissu ei tehnyt Rositasta aiempaa varovaisempaa kaukomatkaajaa. Vaikka olisi kuinka tarkka tahansa, jonkin ärhäkämmän pöpön voi saada ihan vaan huonolla tuurilla, Rosita huomauttaa.
”Pidän denguekuumetta todennäköisempänä kaukomatkaajan terveysriskinä kuin vaikeaa mahatautia tai malariaa, ja suojaudun hyttysten välittämältä taudilta paikallisilla karkotteilla.”
Jonkinlaista turvallisuusvarmistelua on sekin, että Rosita pakkaa mukaansa käteisen lisäksi useita maksukortteja, joita hänellä on myös molemmissa puhelimissaan.
”Nämä järjestelyt tuovat minulle enemmän turvallisuuden tunnetta kuin jonkin ruoan tai juoman välttely.”
Jos jotain sattuu, Thaimaassa apteekki auttaa pitkälle ja lääkäriin pääsee melkein missä tahansa, Rosita huomauttaa.
Rosita on tarvinnut reissussa terveydenhuollon apua muun muassa ötökänpuremiin, lohjenneeseen hampaaseen, tulehduksiin ja ihoruhjeisiin. Häntä on hoidettu sairaalassa mahataudin vuoksi myös Unkarissa.
”Niin kauan kuin vaivani ovat tätä tasoa, sairastun miltei mieluummin kaukomatkalla kuin Suomessa”, Rosita kärjistää.
Vakuutettuna matkailijana Rosita sai Thaimaassa tasokasta sairaalahoitoa, eikä sairaalan yksityishuone ollut huono juttu sekään.
”Kun Suomessa huonokuntoinen potilas menee päivystykseen, hän joutuu odottamaan tutkimuksia tuntikausia tai hänet voidaan passittaa kokonaan kotiin.”
Juttu on julkaistu Annassa 21/25.