Kasvatustieteen professori Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta tutkii oppimista aivotutkimusmenetelmillä. Tässä jutussa hän kertoo, millainen hormoni on dopamiini, millainen yhteys sillä on riippuvuuksien syntyyn ja mitä hyvää dopamiinipaasto voi tehdä aivoille.
1. Mitä on dopamiini?
Dopamiini on hermovälittäjäaine, eräänlainen kuljettaja, joka välittää tietoa yhdestä hermosolusta toiseen. Dopamiinia kutsutaan myös mielihyvähormoniksi, sillä sitä vapautuu aivoissa erilaisten mielihyvää tuottavien asioiden ja tekojen yhteydessä. Esimerkiksi seksi ja runsas sosiaalisen median käyttö tuottavat mielihyvää ja saavat dopamiinin erityksen kiihtymään.
Mielihyvän lisäksi dopamiinia tarvitaan myös säännöllisen unirytmin ylläpitoon, liikkeiden säätelyyn, kivunhallintaan ja esimerkiksi oppimismotivaation säilyttämiseen.
2. Onko dopamiinin puute mahdollista?
Perusterveillä ihmisillä dopamiinista ei voi olla puutetta. Selkeintä dopamiinivaje on Parkinsonin tautia sairastavilla, joilla dopamiinin puutos kytkeytyy aivojen tyvitumakkeiden tuhoutumiseen. Parkinsonin taudin oireet kuvastavat dopamiinivajetta: potilaan liikkeistä tulee epävakaita ja tasapaino heittää.
Parkinson-potilaan aivojen dopamiinipuutosta hoidetaan levodopalla ja muilla lääkkeillä. Levodopa on dopamiinin esimuoto, jonka aivot muokkaavat dopamiiniksi. Lääkkeillä ei voida kuitenkaan parantaa Parkinsonin tautia.
Dopamiinin välityksen puutteellinen toiminta voi liittyä myös aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön ADHD:hen sekä skitsofreniaan. ADHD- ja psykoosilääkkeet koettavat paikata näihin sairauksiin liittyviä dopamiinihäiriöitä.
3. Vaikuttaako liiallinen mielihyvä dopamiiniin?
Dopamiinia syntyy eri puolilla kehoa. Aivoissa sen syntykeskuksia ovat hypotalamus ja aivolisäke. Erilaiset riippuvuudet tekevät hallaa dopamiinin välittymiselle. Kun esimerkiksi rahapeliriippuvaisten aivoja on tutkittu PET-kuvantamismenetelmällä, on huomattu, että heillä dopamiinireseptorien määrä on vähentynyt. Dopamiinireseptorit ovat dopamiiniratojen solmukohtia, jotka koodaavat dopamiinin välittymistä hermosolusta toiseen.
Nopean mielihyvän ja riippuvuuden yhteydessä on kyse monisyisestä kierteestä. Kun pelikone kilauttaa kolikkonsa kaukaloon, aivomme saavat pelaamisesta välittömän mielihyvävasteen. Kokemus houkuttelee pelaajan palaamaan pelin äärelle yhä uudestaan.
4. Miksi sietokyky nopealle mielihyvälle kasvaa?
Mielihyvään turtuu. Mielihyvästä saatavan vasteen nousu johtaa ajan oloon sietokyvyn kasvuun eli toleranssiin. Tarvitaan yhä enemmän mielihyvää tuottavia elämyksiä, jotta ne kokisi yhtä voimakkaina kuin alussa.
Selkeimmin toleranssin kehittyminen näkyy kovien huumausaineiden käytössä. Huumeriippuvainen tarvitsee yhä enemmän ja useammin huumetta, mutta ei useinkaan saavuta samanlaista euforiaa kuin käyttöhistoriansa alkuvaiheessa.
Toleranssin kasvua nähdään myös esimerkiksi heillä, jotka ovat koukuttuneet sosiaaliseen mediaan. Somessa koukuttaa muun muassa vasteen nopeus: saamme päivityksiimme tykkäyksiä jopa minuuteissa. Mielihyvä syntyy siitä, että meistä pidetään. Saamme kaipaamaamme tukea omille ajatuksillemme ja koemme identiteettimme vahvistuvan.
Lue myös: Tylsistyminen tekisi jokaiselle hyvää – 6 kohdan aivodieetti elvyttää keskittymiskykysi
5. Mistä saa dopamiinia?
Elimistö valmistaa dopamiinin itse, eikä sitä voi ”hankkia” purkista. Jotkut lääkkeet tosin kohentavat dopamiinivajetta, mutta dopamiinivaikutteisilla lääkkeillä on usein paljon haittavaikutuksia ja läkkeiden teho heikentyy ajan myötä. Tämän vuoksi esimerkiksi Parkinsonin tautia sairastaville ei herkästi taudin alkuvaiheessa aloiteta levodopa-lääkitystä.
6. Mikä on dopamiinipaasto ja tehoaako se?
Dopamiinipaastolla tarkoitetaan sitä, että ihminen pyrkii välttämään tai vähentämään jatkuvaa mielihyvän hakemista. Ajatuksena on, että ”paastoaja” voisi kokea syvempää ja todellisempaa mielihyvää, jos hän ei koko ajan altistu nopeaa mielihyvää tuottaville asioille. Ajatuksessa on samankaltaista ideaa kuin siinä, että ruokahalunsa voi pilata syömällä karkin muutaman minuutin välein.
Ei dopamiinipaastosta siten haittaakaan ole. On varmasti hyvä pyrkiä eroon sellaisista asioista, joihin ihminen kokee koukuttuvansa.
7. Miten dopamiinipaasto toteutetaan?
Dopamiinipaastoa voi toteuttaa vaikkapa rajoittamalla omaa sosiaalisen median käyttöään. Jos illan tunneista iso osa menee somen selaamiseen tai vaikkapa kissavideoiden katseluun, arjesta alkaa väistämättä karsiutua muita, yleensä hyödyllisempiä asioita.
Samanlainen dopamiinipaasto kannattaa ottaa käyttöön myös muissa houkutuksissa – esimerkiksi rentouttavaksi tarkoitetusta viinilasillisesta on hyvä luopua ainakin arki-illoiksi.
Kun tällaisen itseä ja kenties läheisiäkin ärsyttävän tavan saa katkaistua, merkityksellisemmistä asioista saatava mielihyvä voi olla suurempaa kuin mitä jatkuvasta pienen ja nopean mielihyvän etsimisestä sai. On mahdollista, että esimerkiksi keväällä viheriöimään puhkeavan luonnon katseluun jaksaa keskittyä syvemmin ja siitä saatavasta mielihyvästä nauttia voimakkaammin.
Lue myös: 5 pahaa tapaa, joilla asiantuntija ei kuormittaisi aivojaan – pilaavat keskittymiskyvyn ja yöunen
8. Mitä muuta hyvää dopamiinipaasto voi saada aikaan?
Dopamiinipaastossa aivot yleensä rauhoittuvat ja saavat lepoa jatkuvalta viriketulvalta. Esimerkiksi sometauko tai somettamisen aikarajat tuottavat hyötyä. Uni korjaantuu, ja elimistön stressireaktiot, kuten levottomuus ja korkea sydämen syke, tasaantuvat.
Mielihyvää voi hankkia myös pidemmän kaavan kautta, jolloin palkitsevasta kokemuksesta tulee usein nopeita mielihyväsykäyksiä merkityksellisempi. Mielihyvän tunne säilyy yleensä pidempään vaikkapa silloin, kun on neulonut itselleen villapaidan, kuin jos olisi ostanut sen kaupasta. Kutojan oma ponnistelu ja sitkeys vaatteen valmistamisen eteen asettuvat osaksi minäkuvaa, ja mielihyvän tunteesta saa kiinni aina, kun pukee villapaidan päälleen.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 13/2025.
