Keskenmeno on elämän perusteita ravisteleva kriisi. Siihen liittyvä henkinen ja fyysinen kipu on kokonaisvaltaista ja raastavaa. Keskenmenosta aiheutuva suru yhdessä kivun ja pelon kanssa voivat johtaa jopa siihen, että lapsitoiveesta luovutaan pysyvästi.
Osansa keskenmenosta aiheutuvaan murheeseen voi tuoda terveydenhuollossa saatu puutteellinen tai epäempaattiseksi koettu hoito. Myös se voi olla syynä siihen, että osa keskenmenon kokeneista ei uskalla enää yrittää raskautta.
Tämä käy ilmi Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n teettämästä kyselyraportista, johon vastasi 761 henkilöä. Heistä lähes kaikki olivat itse olleet raskaana keskenmenoon päättyneessä raskaudessa.
Viidennes kyselyn vastaajista kertoo keskenmenon ja sen puutteellisen hoidon vaikuttaneen negatiivisesti lapsilukutoiveeseen tai toteutuneeseen lapsilukuun. Osalla vastaajista lapsitoive vahvistui keskenmenon myötä. Ristiriitaisia tuntemuksia keskenmeno on aiheuttanut kaikilla vastaajista.
Ristiriitaiset ajatukset näyttäytyvät vastauksissa voimakkaana lapsen kaipuuna, mutta samalla isona pelkona keskenmenosta tai oman henkisen jaksamisen loppumisesta.
Moni jää ilman hoito-ohjeita
Kyselyraportin mukaan keskenmenojen hoito näyttäytyy kirjavana ja sirpaleisena. Hoitoa ja tukea saavat todennäköisimmin he, jotka sitä jaksavat etsiä. Moni jää ilman tärkeitä hoito-ohjeita ja jopa kivunhoitoa. Täysin hoidotta kokee jääneensä joka kymmenes keskenmenon kokenut.
Vastaajista reilu neljännes kokee, että heitä ei kohdattu terveydenhuollossa keskenmenon hoidon aikana lainkaan empaattisesti. Vastauksissa toistuvat kokemukset huolten sivuuttamisesta sekä keskenmenon kokeneen jättämisestä yksin.
”Keskenmenon hoidon tila Suomessa on lohduton. Vastauksissa toistuvat järkytys, turhautuminen ja pettymys saatuun hoitoon sekä kokemus yksin jättämisestä. On kestämätöntä, että keskenmenojen hoito on Suomessa niin puutteellista, että osa ei uskalla toivoa enää lasta”, sanoo toiminnanjohtaja Piia Savio Simpukan tiedotteessa.
Hän muistuttaa, että Suomen syntyvyys on alhaisimmillaan sitten vuoden 1836 jälkeen.
”Lapsitoiveesta luopuminen on yksilön kannalta todella surullista ja yhteiskunnan kannalta erittäin huolestuttavaa.”
Keskenmenosta aiheutuneet haitat pitkäkestoisia
Keskenmenojen jälkeen koetut hyvinvointihaitat ovat myös pitkäkestoisia: kolmen vuoden kuluttua keskenmenosta selkeä enemmistö vastaajista (65 prosenttia) koki yhä jotakin psyykkistä, sosiaalista tai fyysistä hyvinvointihaittaa. Näitä ovat muun muassa pelko, ahdistus, mielialanvaihtelut ja itsesyytökset.
Tyypillisiä keskenmenon kokeneille ovat myös sosiaaliset hyvinvointihaitat, kuten kateus raskaana olevia kohtaan, ulkopuolisuuden tunne ja etääntyminen ystävistä.
Lue myös Kotiliesi.fi: Keskenmeno on miehelle yhtä syvä suru kuin naiselle: isältäkin voi kysyä, miten tämä jaksaa