Helsinkiläinen Anja Nurmela, 64, jäi leskeksi syksyllä 2021. Sen jälkeen hänen on pitänyt opetella uudelleen laittamaan ruokaa.
”Kokkaaminen oli minun ja puolisoni yhteinen harrastus ja intohimo. Laitoimme joka päivä ruokaa yhdessä tai erikseen. Soitimme työpäivän aikana toisillemme ja mietimme, mikä maistuisi iltaruoaksi ja oliko muitakin tulossa ruokapöytään.”
Pariskunnan luona viihtyivät aterioimassa niin ystävät, sisarukset kuin puolison lapset edellisestä liitosta.
”Yleensä kokkasimme vähintään viidelle tai kuudelle hengelle. Meillä oli aina avoimet ovet, ja joskus tuntui siltä kuin olisimme asuneet rautatieasemalla, kun porukkaa lappasi ovesta sisään ja ulos. Minua se ei rasittanut, vaan päinvastoin nautin siitä, että sain tehdä isomman satsin makaronilaatikkoa tai stroganoffpataa.”
Pääsiäiseksi valmistettiin joskus kaksi lampaanviulua, koska Anja ja hänen miehensä halusivat maustaa ne kumpikin omalla tavallaan.
”Ystävien tultua syömään pidimme huutoäänestyksen, kumman lammas oli herkullisempaa.”
Miten ihmeessä ostetaan ruokaa vain yhdelle hengelle?
Anjan ruokahalu oli kateissa puoli vuotta miehen kuoleman jälkeen.
”Aluksi jouduin pakottamaan itseni syömään. Tuntui, että kokkaaminen vain itselle ja yksin syöminen oikein korostivat sitä, että olin jäänyt yksin. Voi olla, että tilanne olisi ollut toisenlainen, jos kotona olisi ollut vielä muita ruokailijoita. Minä jäin ruokapöytään yksin, sillä mieheni lapsetkin ovat jo aikuisia.”
Kun Anjan ruokahalu alkoi vähitellen palautua, hän huomasi olevansa uuden ongelman edessä. Miten ihmeessä ostetaan ruokaa vain yhdelle hengelle?
”Minulle eivät einekset maistu, vaan valmistan mieluummin ruoan itse. Siksi ostan helposti liikaa ruokaa ja sitten pähkäilen, että mitä ihmettä teen sillä kaikella.”
Hoivayrittäjänä työskentelevä Anja on ratkaissut ongelman kokkaamalla isomman satsin ruokaa ja viemällä sitä omille hoiva-asiakkailleen.
”Minulla on hygieniapassi, joten pystyn tekemään niin. Olen huomannut, että saan siitä saman hyvän olon tunteen kuin silloin, kun laitoin mieheni kanssa ystävillemme ja perheellemme ruokaa. Nautin, kun voin tuottaa muille iloa ruoan kautta. En ole koskaan osannut säilöä tai pakastaa ylijäänyttä ruokaa, jotta voisin syödä sitä myöhemmin uudestaan. Haluan seuraavana päivänä syödä jo jotain ihan muuta.”
Anja valmistaa nykyään erilaisia ruokia kuin ennen
Anja on viettänyt leskeksi jäätyään valtaosan illoista töissä tai harrastuksissa. Sen vuoksi ystävät eivät käy enää yhtä usein hänen luonaan syömässä. Uudessa elämäntilanteessa Anjan ruokailutottumukset ovat muuttuneet täysin.
”Valmistin ennen usein pastaa, koska syöjiä oli paljon ja se on nopeaa ja edullista. Bravuurini oli kylmäsavulohipasta. Tein tuorepastaa aina vähintään kolme pakettia, koska se hävisi kattilasta kuin Häkälän nälkä.”
Enää Anja ei käytä pastaa tai riisiä ruoanlaitossa oikeastaan lainkaan.
”Perunaakin valmistin kesällä vain, koska kaipasin uusia perunoita. Kanaa en ole uskaltautunut kokkaamaan kertaakaan, sillä mieheni rakasti kanaruokia ja ne olivat hänen bravuurejaan.”
Anja valmistaa nykyään erilaisia ruokia kuin ennen. Hän ei edelleenkään tee kovin usein ruokaa kotona ja syöminen on yksinkertaistunut.
”Käyn päivällä työn puitteissa lounaalla ja kotiin päästyäni syön iltapalaksi hunajamelonia ja parmankinkkua tai tomaatti-mozzarellasalaattia. Jos kokkaan kotona, teen itselleni yleensä salaatin tai paistan lohta tai pihvin. Terveellistä ja ravitsevaa ruokaa saa vähemmälläkin kokkaamisella, kunhan huolehtii siitä, että aterialla on kasviksia ja proteiinia.”
Uusi elämäntilanne on tuonut syömiseen myös hyviä puolia
Anja on löytänyt uudesta elämäntilanteesta myös jotain positiivista. Syöminen on nykyään niin paljon kevyempää, että vatsa voi paremmin.
”Vatsani ei itse asiassa voinut kovin hyvin silloin, kun söimme runsaasti pastaa. Tietyssä mielessä on tavallaan helpotuskin, ettei minun tarvitse miettiä keittiössä enää muiden mielitekoja. Voin syödä ihan mitä haluan, eikä minun tarvitse miettiä, riittääkö ruoasta muille. Minun ei myöskään tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, jos en jaksa laittaa ruokaa. Voin rakentaa ateriani ja ruokailurytmini täysin oman näköisikseni.”