Viimeistään keski-iässä on hyvä pistäytyä tärkeimmissä laboratoriotutkimuksissa., sanoo elintapalääketieteeseen pätevöitynyt terveydenhuollon erikoislääkäri Pekka Aroviita Lahden Terveystalosta. Mutta hankkiako verikokeet ilman lähetettä vai lääkärin määräyksellä? Riittääkö muutaman veriarvon mittaus terveydentilan kartoittamiseen, vai hankkiako kokonainen naisen tutkimuspaketti?
1. Miksi naisen on keski-iässä hyvä alkaa seurata terveyttään tarkemmin?
Jos keski-iällä tarkoitetaan ikävuosia 40–60, naisilla vaihdevuodet ajoittuvat tuohon ajankohtaan. Vaihdevuosissa naisen elimistössä alkaa tapahtua muutoksia, jotka voivat olla ajan kanssa terveydelle haitallisia.
Vaihdevuosissa estrogeenin antama suoja valtimoille katoaa, jolloin naisen riski sairastua sepelvaltimotautiin kasvaa.
Keski-iässä paino lähtee herkästi nousuun, ellei siihen kiinnitä huomiota. Ylipaino altistaa muun muassa tyypin 2 diabetekselle.
Lue myös: Insuliini häiriintyy ylipainosta – tämän vuoksi painonhallinnan vaikeudet voivat kasautua
2. Kannattaako tutkimuksiin hakeutua varmuuden vuoksi?
Viimeistään nyt kannattaa hakeutua laboratoriotutkimuksiin, ellei sitä ole tehnyt koskaan aiemmin. Sepelvaltimotauti ja tyypin 2 diabetes voivat olla pitkään oireettomia, tai oireet ovat epämääräisiä. Kun riskitekijät löytyvät ajoissa, niihin ehtii vaikuttaa elintavoilla ja voi välttää sairastumisen.
Laboratoriokokeita ei tarvita, jos tuntee itsensä terveeksi, noudattaa terveellisiä elintapoja ja edellisistä laboratoriokokeista on korkeintaan viisi vuotta ja tulokset olivat hyviä.
3. Milloin verikokeisiin kannattaa koukata lääkärin kautta?
Laboratoriotutkimuksiin voi hakeutua ilman lähetettä, kuten moni tekee ennen elintapamuutosta. Parempi olisi tulla ensin lääkärin vastaanotolle. Lihavuus ja epäterveellinen ravitsemus haittaavat terveyttä, vaikka ne eivät välttämättä näy isoina poikkeavuuksina veriarvoissa. Lääkäri osaa neuvoa, miten elintapamuutos toteutetaan järkevästi.
Jos on oireita, esimerkiksi jatkuvasti väsyttää, janottaa tai pissattaa, selvittely kannattaa aloittaa lääkärin vastaanotolla. Lääkäri osaa kohdentaa tutkimukset oikein, eikä potilas maksa turhista tutkimuksista.
4. Millä tutkimuksilla vakavimmat terveysriskit selviävät?
Tärkeimmät riskitekijät selviävät, kun mittauttaa veren kolesteroli- ja sokeriarvot sekä herkkä CRP -tulehdusarvon. Ne kertovat elimistön aineenvaihdunnassa tapahtuneista muutoksista, jotka edetessään johtavat sydänsairauksiin ja diabetekseen.
Yksityiset terveyspalveluiden tuottajat tarjoavat naisille suunnattuja laajoja terveystarkastuspaketteja. Jos maksaa tutkimukset omasta pussista, valmis paketti tulee yleensä yksittäisiä tutkimuksia halvemmaksi. Siinä tutkitaan perusverenkuvan, verensokerin, veren rasvojen ja tulehdusarvojen lisäksi munuais-, maksa- ja kilpirauhasarvot ja usein myös D-vitamiinin ja rautavaraston taso. Vitamiini- ja rautavarastot on hyvä selvittää ainakin kerran elämässä, jotta tietää, tarvitseeko niitä täydentää.
5. Jos hankkii verikokeet ilman lähetettä, miten tulkita tulokset?
Ilman lähetettä tehtyjen tutkimusten tulokset löytyvät palveluntarjoajan omasta sovelluksesta. Niitä ei tallenneta Omakantaan. Tulosten yhteydessä kerrotaan aina terveiltä henkilöiltä saadut viitearvot, joiden väliin 95 prosenttia terveistä henkilöistä asettuu. Kolesterolitutkimuksissa käytetään viitearvojen sijasta tavoitearvoja, sillä tiedetään, että tavoitearvoja matalammilla kolesteroliarvoilla sairauksien riski on pienempi.
Omia arvoja ei pidä verrata vain viitearvoihin, vaan omiin aiempiin tutkimustuloksiin. Esimerkiksi verensokeri voi olla normaali eli alle 6 ja silti huolestuttava, jos se on noussut vähitellen vuosi vuodelta.
Tulokset kannattaa käydä läpi lääkärin kanssa. Se vähentää myös niiden aiheuttamaa huolta. Vaikka viitearvot joissain kohtaa ylittyisivät, nainen voi olla terve: monen sairauden syntyyn vaaditaan useampi riskitekijä. Esimerkiksi koholla oleva huono eli LDL-kolesteroli ei ole yksinään yhtä suuri riski kuin se on yhdessä korkean tulehdusarvon kanssa.
6. Voiko terveysriskejä selvittää ilman verikokeita?
Ikääntyessä verenpaine nousee, koska valtimot jäykistyvät ja veren pumppaaminen jäykän suonen läpi vaatii enemmän painetta. Korkea verenpaine altistaa muun muassa eteisvärinälle, sepelvaltimotaudille, muistisairauksille ja aivoinfarktille. Verenpaine tuntuu vasta, kun se on kriittisissä lukemissa, ja siksi sitä kannattaa seurata keski-iässä ainakin kahden vuoden välein.
Verenpaine selviää verenpainemittarilla. Verenpaineen voi mittauttaa vastaanotolla tai mitata itse terveysasemien itsemittauspisteillä. Tavoitearvo on itse tehdyissä mittauksissa alle 135/85 mmHg, eikä alarajaa ole: mitä alhaisempi verenpaine, sitä parempi. Liian matala verenpaine voi tosin aiheuttaa huimausta.
Ylipaino kohottaa verenpainetta. Erityisesti vyötärölle kerääntynyt rasva uhkaa terveyttä. Siitä vapautuu verenkiertoon aineita, jotka ylläpitävät haitallista, matala-asteista tulehdusreaktiota.
Vyötärön ympärystä on hyvä seurata mittanauhalla. Naisilla se ei saisi venyä yli 90 senttimetrin.
Lue myös Kotiliesi.fi: Oletko kuullut tuuppauksesta? 4 arkista niksiä, joilla syöt huomaamattasi terveellisemmin
7. Mitä tutkimustuloksilla tulee tehdä?
Jos laboratoriotutkimuksissa kaikki on hyvin, voi kiittää itseään ja palata tutkimuksiin muutaman vuoden päästä. Jos elintavat muuttuvat tai paino lähtee nousuun, kannattaa tulla aiemmin. Lääkäri voi myös antaa ohjeita tiettyjen veriarvojen seuraamiseksi useammin.
Terveyttä uhkaavat riskitekijät hälvenevät elintapamuutoksilla, kuten terveellisellä ravitsemuksella, liikkumisella, riittävällä levolla ja stressinkäsittelyllä. Pitkäaikainen stressi voi kohottaa verenpainetta ja lisätä elimistössä matala-asteista tulehdusta.
Vähärasvaisella kasvisruokavaliolla veren sokeriarvot voivat kohentua parissa ja rasva-arvot muutamassa viikossa. Liikunnan lisääminen näkyy verenpaineessa muutamassa viikossa.
Kun tavoitellaan pysyvää muutosta, kannattaa lähteä liikkeelle yhdestä pienestä muutoksesta. Kun siitä on tullut rutiini, lisätään toinen tapa. Ruokavaliossa pieni muutos voi tarkoittaa vaikka yhtä kasvisruokapäivää viikossa ja liikkumisessa työmatkapyöräilyä kerran viikossa. Vuodessa ehtii tehdä monta pientä muutosta, jotka vähitellen johtavat tulokseen.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 21/2024.
