Aneurysma eli aivovaltimopullistuma on verisuonen paikallinen vika. Pullistuma on normaalia verisuonta heikompi kohta, mutta sen syntymekanismia ei vielä täysin tunneta. Taustalla on esimerkiksi pitkäaikaiseen seinämätulehdukseen ja virtausolosuhteisiin liittyviä tekijöitä.
Aneurysma ei aiheuta ihmiselle yleensä minkäänlaista haittaa tai oiretta, jos se ei vuoda.
– Aivovaltimopullistumat ovat harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta korkeintaan muutamien millien kokoisia, joten ne eivät pääse esimerkiksi painamaan aivojen rakenteita, kertoo neurokirurgian erikoislääkäri Ville Nurminen HUSista.
Vuotamaton aneurysma löydetään usein täysin sattumalta.
– On tyypillistä, että ihminen tulee jonkin neurologiseksi epäillyn vaivan takia pään kuvantamistutkimukseen, ja pullistuma havaitaan sivulöydöksenä tarkkoja kuvia tutkittaessa.
Jos aneurysma alkaa vuotaa, oireita ilmaantuu välittömästi.
– Ensimmäisenä oireena on elämän pahin päänsärky, joka alkaa kuin sormia napsauttamalla. Lisäksi mukana voi olla pahoinvointia, halvausoireita ja tajunnan tason laskua. Äärimmillään ihminen voi mennä tajuttomaksi, eikä ehdi koskaan sairaalaan.
Hyvin rajun, yhtäkkisen päänsäryn ilmaantuessa onkin syytä hakeutua ambulanssilla päivystykseen mahdollisimman pian.
– Aneurysman puhkeamiseen liittyvä päänsärky ei myöskään tyypillisesti väisty nopeasti vaan jää vaivaamaan. Harvemmin potilaat jäävät tätä kotiin ihmettelemään.
Aneurysma löydetään tyypillisimmin keski-ikäiseltä naiselta
Aneurysma kehittyy hitaasti yleensä aikuisiällä – tyypillisesti yli 40-vuotiaalle. Vuototapahtumia todetaan keskimäärin 60-vuotiailla.
Aneurysmien synnylle ja vuodolle altistavia riskitekijöitä ovat erityisesti tupakointi sekä korkea verenpaine, sillä molemmat vaikuttavat verisuonten terveyteen.
Lisäksi sukupuolella on vaikutusta aneurysman kehittymisen ja vuodon riskiin. Naisille aivovaltimopullistumia ilmaantuu useammin kuin miehille, ja etenkin vaihdevuosien jälkeen naisen osuus aneurysmavuotopotilaissa kasvaa.
– Asialle ei ole selvää selitystä, mutta hormonaaliset tekijät vaikuttavat olennaisilta. Tyyppipotilas meillä on tupakoiva keski-ikäinen nainen. Mutta pullistumia tavataan myös tupakoimattomilla, koskaan verenpaineesta kärsineillä ja ”paperilla terveillä” henkilöillä.
Joskus myös nähdään aneurysmien esiintymistä perhepiirissä useammalla henkilöllä, jolloin muiden perheenjäsenten seulontatutkimukset saattavat olla perusteltuja.
”Jos yhdessä ruuhkabussissa kaikkien päät kuvattaisiin, yhdeltä kahdelta ihmiseltä löytyisi pullistuma. Varsinkin, jos bussi olisi täynnä keski-ikäisiä työmatkalaisia.”
Aneurysmat eivät ole erityisen harvinaisia. Niitä on arviolta 2–3 prosentilla ihmisistä eli noin 100 000 – 150 000 suomalaisella.
– Luku vastaa suunnilleen sitä, että jos yhdessä ruuhkabussissa kaikkien päät kuvattaisiin, yhdeltä–kahdelta ihmiseltä löytyisi pullistuma. Varsinkin, jos bussi olisi täynnä keski-ikäisiä työmatkalaisia.
Milloin aneurysmaa päädytään hoitamaan?
Vuotamattomalle aneurysmalle ei välttämättä tehdä mitään. Suurin osa aneurysmista ei puhkea, joten aneurysman sulkutoimenpiteitä harkitaan tarkoin ja tapauskohtaisesti.
– Esimerkiksi jos potilas on iäkkäämpi, hänellä ei ole riskitekijöitä ja pullistuma on vaatimaton, siihen ei kannata lähteä kajoamaan. Hoidoissakin on omat riskinsä, ja niihin verrattuna teoreettinen vuororiski jää merkityksettömäksi.
Työikäisen, suhteellisen terveen mutta pitkään tupakoineen tai korkeasta verenpaineesta kärsivän henkilön kohdalla puolestaan voidaan päätyä hoitamaan aneurysmaa. Etenkin, jos pullistuma on suurehko tai sijaitsee seudulla, joka on muita vuotovaarallisempi.
Vuotanut aneurysma hoidetaan poikkeuksetta, jos potilaalla on toipumisennustetta.
– Vuodon aiheuttamia vaurioita ei voida korjata vaikka luonto vuodon poistaakin. Jo vuotaneella pullistumalla on kuitenkin hyvin korkea uusintavuodon riski, joten aneurysma on tällöin perusteltua lähteä sulkemaan. Alussa tehohoitokeinoin pyritään tukemaan toipumista vuodosta, ja myöhemmin räätälöidään muita kuntoutustoimia.
Pullistuma voidaan sulkea klipsillä tai sulkulaitteella
Aivovaltimopullistumia voidaan hoitaa kahdella tavalla, oli kyse sitten vuotaneesta tai vuotamattomasta aneurysmasta. Perinteinen menetelmä on ollut leikkaus, jossa pullistumaan tyveen asetetaan titaaniklipsi, joka eristää pullistuman verenkierrosta.
– Leikkauksen haaste on siinä, että aneurysmat sijaitsevat syvällä aivojen uurteissa suoniristeyksissä. Kaikki suonihaarat pitäisi saada säilytettyä avoimina, jottei suonia menetetä ja aiheuteta esimerkiksi halvausoireita.
Modernimpi, suonensisäinen sulkumenetelmä on nykyisin leikkausta yleisempi tapa hoitaa pullistumia. Siinä sulkulaite, joka on usein ohuen ohutta platinalankaa, uitetaan nivusesta tai rannevaltimosta käsin katetrin avulla pullistumaan, jossa lanka muodostaa kerän ja tukkii aneurysman sisältä käsin. Myös tähän hoitomuotoon liittyy verenkiertohäiriöiden riski.
Molemmilla hoitomenetelmillä saadaan kuitenkin hyviä tuloksia aikaan, kun potilaalle valitaan hänen tapauksessaan sopivin menetelmä.
– Klipsauksella aneurysman sulkutulos säilyy erittäin hyvin eikä kontrolleja tyypillisesti tarvita.
Suonensisäisellä sululla riski, että aneurysman sulkutulos ei säily, on hieman suurempi. Mutta koska potilas jää tällöin muutaman vuoden kuvantamisseurantaan, nämä tapaukset huomataan ja tarvittaessa harkitaan täydentäviä hoitoja.
Jos aneurysma puhkeaa, siitä toivutaan vaihtelevasti
Jos aneurysma puhkeaa, siitä seuraa aivokalvon alainen verenvuoto. Vuodon rajuus määrää sen, miten tapahtumasta tullaan toipumaan.
– Karkeasti lähes puolet vuotopotilaista menehtyy, ja heistä merkittävä osa ei ehdi edes sairaalaan hoitoon. Parhaiten toipuvat potilaat palaavat takaisin työelämään. Näiden ryhmien väliin mahtuu paljon potilaita. Osa palaa kotiin ja pärjää arjessa, osa tarvitsee enemmän apua.
Suotuisampia tapauksia ovat he, jotka tulevat tajuissaan sairaalaan ja joilla ainoa hallitseva oire on päänsärky. Myös omalla toimintakyvyllä ennen aneurysman puhkeamista on toipumisen kannalta merkitystä.
– Nuoremmilla ja terveemmillä on kapasiteettia ja resursseja toipua paremmin kuin iäkkäämmillä ja hauraammilla.
Aneurysmavuotojen määrä on kuitenkin ollut maailmalla laskussa erityisesti vähentyneen tupakoinnin myötä.
Lue myös Seuran juttu: Aivovaltimon pullistuma puhkesi – Sitten aivoinfarkti vei Taru Narvamaan liikuntakyvyn: ”Olen kiitollinen, että sain säilyttää puhekykyni ja muistini”
Voiko aneurysman kehittymistä ja puhkeamista ehkäistä?
Voi tuntua hyvin ahdistavalta ja pelottavalta, jos omasta päästä löydetään vuotamaton aneurysma. Jos pullistumaa ei päädytä hoitamaan, onko vuotoriskin kanssa oltava jatkuvasti varuillaan?
– Löydöksistä keskustellaan aina neurokirurgin kanssa. Jos katsotaan, ettei pullistuma edellytä hoitoa, tyypillisesti vuotoriski on niin pieni, että pullistuman hoitamisen riskit muodostuvat suuremmiksi. Seurannan alle jäävät tapaukset ovat siten turvalliseksi tulkittuja, Nurminen painottaa.
Aneurysmalöydös ei myöskään rajoita elämää millään tavalla.
– Kaikkea saa tehdä. Terveellisen elämän ohjenuorat toki jatkuvat.
Suurta osaa aneurysmista ei kuitenkaan koskaan diagnosoida. Jos aneurysma ajatuksena pelottaa, omaa riskiään aneurysman kehittymiselle voi alentaa huolehtimalla elintavoistaan.
– Tupakoinnin lopettamalla pystyy suojautumaan aneurysmaa ja vuototapahtumaa vastaan, ja korkeaa verenpainetta kannattaa hoitaa. Kolesterolin alentamisesta ja liikunnallisuudesta ei ole väkevää näyttöä, mutta kaikki, mikä vaalii verisuoniterveyttä, kannattaa hoitaa kuntoon.