Magneettikuvaus eli MRI (magnetic resonance imaging) tehdään ahtaassa putkessa, johon meneminen pelottaa monia.
Magneettikuvauksella pystytään kuvantamaan pehmytkudosta hyvin tarkasti verrattuna röntgenkuvaan. Magneettikuvauksella tutkitaan esimerkiksi erilaisten vammojen vakavuutta, kuntoutuksen tehoa ja pehmytkudoskasvaimia. Magneettikuvauslaite on putkenmallinen iso laite, jonka sisällä kuvattava on puolisen tuntia kestävän kuvauksen ajan – ja juuri tämä monia hirvittää.
– Jännittää voi kuvauksen tulos, uusi tilanne, putkessa kuuluva kova meteli ja erityisesti putken ahtaus. Laite on putkenmallinen, sillä näin saadaan kuvattua mitä tahansa kehonosaa tarkasti ja nopeasti. Aikoinaan oli kaarenmallisia avomagneetteja, mutta ne eivät sovellu nykyaikana kovinkaan moneen kuvaukseen, röntgenhoitaja Sara Kokko Mehiläisestä kertoo.
Jos magneettikuvaus hermostuttaa, siitä on tärkeää kertoa henkilökunnalle ennen kuvausta. Näin henkilökunnalla on mahdollisuus lievittää jännitystä monin tavoin.
– Putkeen voidaan laittaa peili, josta näkee koko ajan omat varpaat ja sen, että putki on avoin. Lisäksi voidaan demonstroida, kuinka nopeasti putkesta pääsee ulos, kun vain painaa hälytysnappia. Putken voi myös kiertää ympäri ja tutustua muutenkin ennalta kuvaustilanteeseen rauhassa.
Tarvittaessa voidaan antaa rauhoittava esilääkitys, mutta tällöin asia on oltava henkilökunnalla tiedossa ennen kuvauspäivää. Tällöin he osaavat ohjata potilaan saapumaan kuvaukseen puoli tuntia ennen kuvausta ja ohjeistaa tulemaan kyydillä tai julkisilla, sillä rauhoittavan lääkkeen antamisen jälkeen ei voi ajaa autoa.
Magneettikuvaus sujuu miellyttävämmin musiikkia kuunnellen
Putki kuvattavan ympärillä liikkuu kuvauskohteen mukaan, mutta kuvattava itse ei saa liikkua putkessa. Paikat voivat tästä syystä puutua, mutta kuvaus sinänsä ei satu.
– On tärkeää yrittää pysyä mahdollisimman paikallaan, sillä jos esimerkiksi kuvataan polvea ja heiluttelee varpaita, tulee kuvasta suttuinen. Tilanne on sama, kun jos kuvaa hämärässä pitkällä valotusajalla – silloinkin kohteen ja kuvaajan on oltava täysin paikallaan, jotta kuvasta tulisi tarkka.
Kokko kuitenkin huomauttaa, ettei liikkuminen ole maailmanloppu, sillä koko kuvausta ei tarvitse aloittaa alusta, ainoastaan yksi kuva voidaan joutua uusimaan.
– Magneetin aikana otetaan noin viisi kuvasarjaa, joista voidaan diagnosoida eri asioita. Yhden kuvasarjan kuvaaminen kestää nykyteknologialla 2–5 minuuttia.
Putken sisällä on kova meteli johtuen magneettikentästä, ja putkeen mentäessä laitetaankin kuulosuojaimet päähän. Kuulosuojaimiin on mahdollista saada kuvauspaikasta riippuen kuulumaan joko radion, sairaalan soittolistalta valittua musiikkia tai musiikkia omalta cd-levyltä.
– Omia kuulokkeita ei mukaan saa ottaa, sillä nykykuulokkeissa on usein metallia, jota ei magneettikuvauksessa saa olla. Magneettikuvauksessa tarvitaan erityiset kuulokkeet, joihin ääni kulkee pääosin ilmaa pitkin. Oman cd-levyn voi ottaa mukaan vielä lähes kaikkiin kuvauspaikkoihin. Mukaan voi ottaa myös esimerkiksi oman huovan turvaa tuomaan, Kokko vinkkaa.
Toisin kuin röntgeniin, kuvaushuoneeseen voi ottaa mukaan myös saattajan, joka voi tarvittaessa pitää kiinni kädestä tai jalasta tai silitellä päätä kuvauskohteesta riippuen. Saattajallakaan ei kuitenkaan saa olla metallia ihollaan. Myös kehonsisäiset vierasesineet ovat kiellettyjä. Tällaisia ovat esimerkiksi sydämentahdistin ja diabeetikon glukoosisensori.
Kokemusten googlailu ei kannata
Kun magneettikuvaus on käynnissä, hoitajalla on jatkuva näkö- ja puheyhteys kuvattavaan. Jos kuvattava painaa hälytysnappia, kuvaus keskeytetään välittömästi ja hoitaja saapuu paikalle.
– Monille on myös helpottava tieto, että magneettiputkesta pääsee itse ryömimään pois. En kuitenkaan suosittele sitä, sillä painamalla hälytysnappia pääsee putkesta pois helpommin ja nopeammin.
Magneettikuvauksen jännittäminen on Kokon mukaan todella yleistä – hän törmää kuvausta jännittäviin asiakkaisiin työssään päivittäin. Hankalimmat tilanteet ovat sattuneet, kun Kokolle ei olla kerrottu kovasta jännityksestä tai paniikkikohtaustaipumuksesta etukäteen.
– Omista peloista kertomista ei kannata missään tapauksessa hävetä. Yleensä henkilökunta huomaa jännityksen, mutta ei aina, ja siksi avoimuus on tärkeää.
Jos ennen kuvausta ei ole ohjeistettu olemaan ravinnotta, kannattaa yrittää syödä jotain etukäteen, ettei huono olo yllättäisi kesken kuvauksen.
Kuvauskokemusten googlailua Kokko ei suosittele.
– Nettipalstoja ei kannata lukea, koska kuvauskokemus on hyvin henkilökohtainen. On ihmisiä, joille se on ahdistava kokemus, mutta ei se kaikille sitä ole. Mieluummin kannattaa soittaa kuvaushenkilökunnalle ja jutella heidän kanssaan kuvauksesta ja siihen valmistautumisesta. Toivoisin myös, etteivät ihmiset kirjoittelisi omista ikävistä kokemuksistaan, sillä se vain levittää turhaa pelkoa, Kokko toivoo.
Jokaisen yli 50-vuotiaan kannattaisi käydä kertaalleen kolonoskopiassa – lääkäri kertoo, mitä paksusuolen tähystyksestä on hyvä tietää
Gastroskopia on tutkimus, jota lähes jokainen jännittää – tällä lääkärin vinkillä toimenpide sujuu miellyttävämmin
