Muutama vuosi sitten, ennen koronapandemiaa, sairastin oikein kunnon flunssan. Kuten usein flunssassa käy, haju- ja makuaistini heikentyivät huomattavasti. Pian sairastumisen jälkeen synnytin esikoiseni enkä ehtinyt kiinnittää huomiota siihen, kuinka tarkasti haistan asiat.
Viikkojen tai viimeistään kuukausien kuluessa kuitenkin huomasin, ettei hajuaisti palautunut entiselleen. Selkeimmin huomasin aistieni alennustilan, kun maistoin jotakin itselleni uutta. Oli mahdoton sanoa, miltä aiemmin maistamaton leivos tai uutuusjuoma maistui. Korvapuusteja kyllä söin mielelläni ja ”hyvin maistaen” – tiesin vuosien kokemuksella pullan olevan herkkua, joten aivoni täydensivät puutteelliseksi jääneen makuelämyksen.
Hajuaistini ei ollut täysin mennyttä, mutta hajuaistimukset sekoittuivat erikoisesti: esimerkiksi sitruuna, parmesaani, hammastahna ja vauvankakka haisivat kaikki mielestäni jokseenkin samalta.
Huonontuneen hajuaistini takia oli todellinen riski, että söisin huomaamattani jotain pilaantunutta. Tai jos lieden levy jäisi päälle ja jotain käryäisi sen päällä, huomaisin savun ehkä vasta kun näkisin sen. Tätäkin enemmän harmitti ajatus siitä, etten pystynyt haistamaan esikoiseni vauvantuoksua täydellisesti. Niinpä hain lopulta apua terveysasemalta.
Tutkittu ja suositeltu hoitokeino
Lääkärikäynti oli täynnä yllätyksiä. Ensinnäkin vaivaani tutkittiin niin, että hoitaja haistelutti minulla hajuaistin testaamiseen tarkoitettuja hajutusseja. Sitten lääkäri kertoi, että ongelma johtuu todennäköisesti siitä, että hajuja nenässäni vastaanottavat hajureseptorit ovat ”tiltissä”. Haju siis pääsee esteettä nenääni, mutta reseptorit eivät lähetä hajuista oikeita viestejä aivoihini.
Eikä siinä vielä kaikki: hoitona olisi hajuharjoittelu, eli mausteneilikoiden, ruusuveden ja sitruunan sekä eukalyptuksen eteeristen öljyjen nuuhkiminen aamuin illoin.
Olin julkisessa terveydenhuollossa hoidettavana. Koko juttu tuntui kerrassaan erikoiselta, mutta halusin taas haistaa, joten kävin ostamassa minulle määrätyt tuoksut ja aloitin harjoittelun.
Korva-, nenä- ja kurkkutautien sekä allergologian erikoislääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori Seija Vento vahvistaa, että hajuharjoittelu on tutkittu ja suositeltu hoitokeino hajuaistin katoamiseen ja alenemiseen. Sitä, miksi hajuharjoittelu parantaa hajuaistia, ei tarkalleen tiedetä. Toistuvan, voimakkaiden perushajujen haistelun ajatellaan kuitenkin nopeuttavan hajureseptorien toipumista ja edesauttavan uusien reseptorien syntymistä.
Vennon mukaan hajuharjoittelusta ei ole mitään vaaraa ja sen voi aloittaa lääkärillä käymättäkin, jos huomaa, että hajuaisti on edelleen poissa, kun flunssasta tai koronavirusinfektiosta on kulunut kahdesta neljään viikkoa. Tiedetään, että virukset voivat vahingoittaa hermoja, ja vaurioiden kohteeksi voi joutua myös hajuja ja makuja välittävä hajuhermo.
Ylähengitystieinfektioiden lisäksi yleisiä syitä hajuaistin huonontumiselle tai menetykselle ovat nenään ilmaantuneet polyypit eli limakalvopullistumat ja krooninen nenä- ja sivuontelotulehdus. Myös voimakas isku päähän voi aiheuttaa hajuaistin aleneman tai katoamisen.
Puoli vuotta nuuhkimista
Minulla hajuharjoittelu alkoi tehota jo muutamassa kuukaudessa. Neljän tuoksun haistelu määrättyine taukoineen vei viitisen minuuttia aamuin illoin. Se ei ole paljon, mutta tympäisi silti monet kerrat. Ajatus siitä, että ilman harjoittelua kaksi viidestä aististani saattaisi olla mennyttä, auttoi jatkamaan.
Harjoittelua tulisi jatkaa puoli vuotta niin, että puolivälissä vaihdetaan tuoksut uusiin. Minä taisin lopettaa jo ennen puolen vuoden rajapyykkiä, koska hajuaisti tuntui korjaantuneen – ei ehkä täysin ennalleen, mutta sen verran hyväksi, ettei mahdollinen hajuaistin alenema haittaa arjessa.
Jos hajuaisti ei ala harjoittelulla korjaantua, Seija Vento kehottaa käymään lääkärissä.
– On paljon eri syitä, joihin hajuaistin heikkeneminen voi liittyä. Vakavammat syyt ovat kuitenkin erittäin harvinaisia.
Joskus hajuaistin häiriöiden syynä voi olla esimerkiksi neurodegeneratiivinen sairaus, kuten Alzheimerin tai Parkinsonin tauti tai MS-tauti.
Vento myös muistuttaa, että hajuaistin huononeminen kuuluu ikääntymiseen. Mitä nuorempi on, sen todennäköisemmin hajuharjoittelu auttaa palauttamaan hajuaistin ennalleen. Kiitollista on, että hajuharjoittelun tulokset eivät hiivu, kun treenaamisen lopettaa.
– Tutkimusten mukaan hajuaisti pysyy sillä tasolla, jolle hajuharjoittelulla on päästy.
Minunkin aistini toimivat edelleen.
Lue myös:
Anna Hanskilla todettiin koronavirus ja häneltä katosi haju- ja makuaisti: ”Niiden myötä katosi suojamekanismi elämältä”
Onko nenäsi usein tukossa aamuisin? Yleinen vaiva voi johtua nenän luonnollisesta toiminnasta – näin tunnistat, milloin oireilun taustalla voi olla muita syitä
Miia Ranisen maskiahdistuksen syyksi paljastui leikkausta vaatinut vika: ”Aivoni olivat tottuneet pärjäämään vähemmällä hapella”
Vaivaako sinua kuiva nenä ja tukkoisuus talvisin? Apu voi löytyä ruokakaupan hyllyltä
Osa ihmisistä on jatkuvasti flunssassa, toiset eivät koskaan – mistä ilmiö johtuu? Lääkäri vastaa
