1. Mistä aikuinen voi tarkistaa, ovatko rokotukest kunnossa?
Rokotteet suojaavat ikävyyksiltä. Rokotukset tallentuvat Omakanta-verkkopalveluun. Sieltä näkee, mitä rokotuksia on saanut julkisella sektorilla vuoden 2009 ja yksityissektorilla vuoden 2017 jälkeen.
Aiemmin rokotteet kirjattiin paperiseen rokotuskorttiin ja terveyskeskuksen potilaspapereihin. Jos rokotuskortti on hukassa, tehosterokotteet annetaan sen mukaan, millainen rokotussuoja vastaavan ikäisellä ihmisellä todennäköisesti on. Tehosteita tarvitaan, sillä kaikkien rokotteiden teho ei riitä eliniäksi.
2. Milloin ja mitkä rokotteet pitää tehostaa?
Jäykkäkouristukselta ja kurkkumädältä suojaava tetanus-difteriarokote vaatii tehosteen 25-, 45- ja 65-vuotiaana ja sen jälkeen 10 vuoden välein.
Rokote kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan ja on siksi kaikille ilmainen. Sitä voi kysyä terveyskeskuksesta.
Poliorokotetta tehostetaan vain, jos matkustaa yli neljäksi viikoksi maahan, jossa liikkuu polioviruksia, kuten Filippiineille.
3. Miksi varsinkin viisikymppisen kannattaa tarkistaa omat rokotetiedot?
Lapsuudessa pistetyt MPR-rokotteet suojaavat tuhka- ja vihurirokolta sekä sikotaudilta koko eliniän. Rokote otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 1975. Sitä ennen syntyneillä ei välttämättä ole suojaa näitä tauteja vastaan. Suoja on olemassa, jos on sairastanut kyseiset taudit.
Saatu rokote ja sairastettu tauti näkyvät veren vasta-aineissa. Niitä tutkitaan vain harvoin. MPR-rokote kannattaa ottaa, jos on vähänkin epävarma omasta suojastaan. Varmuuden vuoksi otetusta rokotteesta ei ole haittaa: vakavat rokotusreaktiot ovat harvinaisia.
4. Miksi jotkin rokotteet pitää maksaa itse?
Jotkin tarttuvat taudit aiheuttavat kansalaisille ja yhteiskunnalle haittaa enemmän kuin muut. Jos niiden torjuntaan on olemassa myös kustannusten kannalta tehokas rokote, mietitään sen ottamista rokotusohjelmaan.
Ohjelmaa päivitetään koko ajan: siihen tulee ja siitä poistuu rokotteita.
Jos rokote ei kuulu rokotusohjelmaan, se pitää maksaa itse. Riskiryhmiin kuuluvat saavat osana rokotusohjelmaa joitain rokotteita ilmaiseksi, kuten influenssarokotteen ja puutiaisaivotulehdukselta suojaavan TBE-rokotteen. Osa kunnista tarjoaa riskiryhmille keuhkokuumeelta ja verenmyrkytykseltä suojaavaa pneumokokkirokotetta.
Riskiryhmiin kuuluvat usein pikkulapset, odottavat ja imettävät äidit, yli 65-vuotiaat ja vakavaa perussairautta sairastavat henkilöt.
5. Ehtiikö vielä käydä ottamassa influenssa-piikin?
Kyllä. Influenssaa aiheuttavia viruksia on neljää erilaista, ja ne rantautuvat Suomeen eri aikaan. Jos rokotteen ottaa kovin aikaisin syksyllä, se ei välttämättä suojaa varsinkaan iäkkäitä epidemian lopun viruksilta, koska rokotteessa saatujen vasta-aineiden määrä vähenee pikkuhiljaa.
Influenssarokotteen suoja kehittyy parissa viikossa. Siitä on hyötyä, vaikka epidemia olisi rokotushetkellä jo käynnissä. Epidemia on huipussaan yleensä helmikuussa.
6. Mitä maksullisia rokotteita kannattaa harkita?
Yli 50-vuotiaan kannattaa miettiä vyöruusurokotetta. Kivulias hermo- ja ihotulehdus voi aiheuttaa vuosien kiusan. Vyöruusu tulee vesirokon sairastaneille; valtaosa suomalaisista on sairastanut vesirokon, osa hyvin lievänä tietämättään.
Maksullista pneumokokkirokotetta suositellaan henkilölle, jonka perussairaus, kuten astma tai muu krooninen keuhkotauti, lisää riskiä saada pneumokokkitauti.
Vakavista pneumokokkitaudeista vajaassa puolessa aiheuttajina ovat bakteerit, joita vastaan lapset rokotetaan maksutta. Lasten rokottaminen suojaa välillisesti lasten lähipiiriä.
7. Miksi aikuiselle ei anneta HPV-rokotetta?
HPV-rokote suojaa papilloomavirukselta, joka aiheuttaa erityisesti kohdunkaulan syöpää ja sen esiasteita. Rokote annetaan toistaiseksi 11–12-vuotiaille tytöille.
Papilloomavirus tarttuu yhdynnässä ja suuseksissä. Aikuiselle HPV-rokotteen antaminen on turhaa, sillä valtaosa heistä on jo altistunut näille viruksille. Yhdeksän kymmenestä HPV-tartunnan saaneesta parantuu infektiosta. Yhdelle kymmenestä se aiheuttaa muutoksia, jotka etenevät pahimmillaan syöväksi.
8. Onko hepatiittirokote turha, jos matkustaa vain kotimaassa?
Kyllä, mutta jo Baltian maihin matkustaessa se kannattaa ottaa. Hepatiitti A ja B ovat tarttuvia maksatulehduksia, joita vastaan on olemassa omat rokotteet sekä kummaltakin suojaava yhdistelmärokote.
Hepatiitti A tarttuu ruoan, juoman ja huonon hygienian kautta. Hepatiitti B tarttuu veri- ja seksikontakteissa. Hepatiitti A:n voi saada Suomessakin, ellei kypsennä ulkomaisia pakastemarjoja ja -vihanneksia.
9. Kuinka paljon ennen kaukomatkaa pitää rokotteet selvittää?
Jotta rokotesuoja ehtisi varmasti muodostua, kohteessa vaadittavista rokotteista kannattaa ottaa selvää viimeistään kuukausi ennen matkaa.
Olipa matkakohde mikä tahansa, matkustajan pitää huolehtia ainakin MPR-rokotteen ja jäykkäkouristukselta ja kurkkumädältä suojaavan rokotteen voimassaolosta. Influenssa on yleinen sairaus kaikkialla syksy- ja talvikuukausien aikana.
Rokotetarpeeseen vaikuttavat matkakohde, matkan pituus, oma terveydentila ja se, mitä kohteessa tekee. Jos esimerkiksi aikoo olla eläinten kanssa pitkiä aikoja, tarvitsee rabiesrokotteen. Keltakuumerokotusta suositellaan, jos matkustaa Afrikkaan, Etelä- tai Väli-Amerikkaan. Rajaviranomaiset voivat näillä alueilla vaatia matkailijoilta kansainvälisen keltakuumerokotustodistuksen.
Ajantasaiset maakohtaiset rokotusohjeet löytyvät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivuilta Matkailijan terveysoppaasta.
10. Miksi rokotuksesta voi tulla kipeäksi?
Kuume ja pistoskohdan turvotus ovat tavallisia ohimeneviä rokotusreaktioita. Ne kertovat, että elimistön vastustuskyky on herätetty ja puolustusjärjestelmä ryhtyy tuottamaan vasta-aineita, eli rokote toimii.
Mikä tahansa rokote voi aiheuttaa pahimmillaan allergisen reaktion. Se on harvinainen, mutta sen varalta rokotuspaikalla kannattaa istuskella hetki piikin jälkeen ja seurata tilannetta.
Yleinen harhaluulo on, että influenssarokote aiheuttaisi flunssan. Se ei pidä paikkaansa, sillä flunssa ja influenssa ovat eri virusten aiheuttamia tauteja.
Asiantuntijana ylilääkäri Hanna Nohynek, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Rokotusohjelmayksikkö