Paholaisen tekosia, hysteriaa ja tavallista inhottavampaa päänsärkyä. Migreeni on toistuvia päänsärkykohtauksia aiheuttava sairaus, jota on historian saatossa selitetty monella eri tavalla. Mutta mistä migreeni johtuu?
”Nykyään tiedetään, että migreenikohtaus on aivojen neurokemiallisen tasapainon häiriö”, lääketieteen tohtori, neurologian erikoislääkäri Pekka Miettinen kertoo.
Pahimmillaan tämä häiriö aiheuttaa päänsärkykohtauksen, joka tekee ihmisestä toimintakyvyttömän jopa päiviksi. Migreenin oireet eivät rajoitus päänsärkyyn: sairaudella on muitakin muotoja, ja joskus sitä voi olla vaikea tunnistaa. Alttius migreeniin kulkee perimässä, mutta sairaus voi olla saman suvun jäsenillä hyvinkin erilainen.
”Migreeni on monimuotoinen ja muuntuva sairaus. Se voi olla yhdellä ja samalla ihmisellä eri elämänvaiheissa ja jopa eri kerroilla erilainen.”
Listasimme kymmenen huonosti tunnettua faktaa migreenistä.
Lue myös: Pääkipu oli vain yksi pelottavista oireista – krooninen migreeni vei Darialta, 31, työkyvyn
1. Migreenipäänsärky voi olla lievää.
Moni mieltää migreenin vain kovaksi, jyskyttäväksi, ohimolla tuntuvaksi päänsäryksi, mutta särky voi olla myös lievää. Joskus migreenisärky voi alkaa niskahartiaseudulta ja levitä sieltä pään alueelle.
Päänsärky voi myös tuntua kipuna niskan tai takaraivon alueella ja muistuttaa jännityspäänsärkyä. Hierominen voi helpottaa oloa jännityspäänsäryssä, mutta migreeniä kosketus yleensä pahentaa.
2. Migreenin oireet eivät rajoitu päänsärkyyn.
Päänsärky ei ole ainoa migreenin oire, ja joskus muista oireista voi olla huomattavasti enemmän haittaa.
Migreenihuimaus eli vestibulaarinen migreeni aiheuttaa hankalan huimauksen. Huimaus voi tulla eri aikaan päänsäryn kanssa.
Migreenissä autonominen hermosto häiriintyy ja suolistonkin toimintaan vaikuttavat kalsitoniinigeeniin liittyvän peptidin (CGRP) tasot nousevat. Nämä yhdessä voivat laittaa vatsan sekaisin ja aiheuttaa voimakkaan pahoinvoinnin.
3. Migreeni ei aina kerro tulostaan auroilla.
Migreeni etenee yleensä vaiheittain. Ensimmäinen, ennakko-oireiden vaihe käynnistyy jopa kaksi vuorokautta ennen kohtausta. Sairastunut voi olla tavallista väsyneempi tai ärtyisämpi. Hänen voi olla vaikea keskittyä, ja hänelle voi tulla ruokaan liittyviä mielitekoja. Valot, hajut ja äänet saattavat tuntua epämukavilta.
Osalle tulee esioireiden jälkeen neurologisia oireita eli auroja, joista tyypillisimmät liittyvät näkemiseen. Silmissä voi vilistä sahalaitoja ja näkyä kirkas tai värikäs valoläiskä. Korvat voivat soida ja ihoa voi kihelmöidä. Auroja ei kuitenkaan tule kaikille: arviolta vain neljäsosa saa niitä.
4. Migreenin oireet voivat vaivata päivittäin.
Jos migreeni kroonistuu, sairastunut voi olla vasta toipumassa yhdestä kohtauksesta, kun toinen alkaa kyteä.
Ennakko-oireiden jälkeen tulee varsinainen kohtaus, joka voi kestää pahimmillaan kolme vuorokautta ja sitä seuraavat jälkioireet pisimmillään vuorokauden.
Koska vaiheet voivat sekoittua keskenään, migreenistä voi tulla lähes päivittäinen riesa.
5. E-pillerit voivat auttaa kuukautismigreeniin.
Hormonaalinen ehkäisy voi myös hankaloittaa migreeniä, mutta kuukautisten aikaan esiintyvään kuukautismigreeniin e-pillerit voivat tuoda apua. Migreeni reagoi naisen elimistössä tapahtuviin hormonaalisiin muutoksiin, erityisesti estrogeenitason laskuun, ja estrogeenitasot ovat matalimmillaan kuukautisvuodon aikana.
E-pillerit eivät ole ainoa tapa helpottaa kuukautismigreeniä. Sitä voidaan hoitaa myös erilaisilla, kuukautisten aikaan käytettävillä migreenin estolääkkeillä.
6. Migreeni voi alkaa vasta vaihdevuosissa.
Naisilla migreeni helpottaa tyypillisesti vaihdevuosissa, kun estrogeenin vaikutus elimistössä tasaantuu. Joskus migreeni voi ilmaantua vasta vaihdevuosissa tai jopa eläkeiässä. Useimmiten kyse on sairaudesta, joka on jäänyt aiemmin lievänä huomaamatta.
Migreeni diagnosoidaan potilaan oireiden perusteella. Jos se muuttaa luonnettaan tai tulee uutena tuttavuutena yli 50-vuotiaalle, harkitaan kuvantamistutkimuksia. Kyse voi olla vakavammasta sairaudesta.
7. Kohtauslääkkeen kanssa ei kannata kitsastella.
Osalla migreenipotilaista tulehduskipulääke voi hoitaa oireet pois, mutta usein tarvitaan tehokkaampia triptaaneja tai niitä uudempia gepantteja.
Kohtauslääke tulee ottaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja riittävän suurena annoksena. Kun kohtaus etenee, lääkkeestä ei ole enää niin paljon apua. Kohtaus tulee hoitaa hyvin, sillä huonosti hoidettu migreeni kroonistuu herkästi.
8. Kohtauksiin voi vaikuttaa elintavoilla.
Migreenin laukaisevat tekijät liittyvät usein elintapoihin, jolloin niissä kannattaa tehdä muutoksia. Laukaisevia tekijöitä voivat olla esimerkiksi valvominen, stressi, epäsäännöllinen ateriarytmi, makeutusaine aspartaami tai runsas kofeiinin käyttö. Migreenikohtauksen aikana liikunta pahentaa oloa, mutta säännöllinen liikunta voi toimia migreenin estohoitona.
Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja välttäminen oli ennen nykyisiä lääkehoitoja merkittävämpi osa migreenin hoitoa. Nykyisten lääkehoitojen ansiosta sairastunut voi elää entistä useammin laadukasta elämää ilman migreenin pelkoa.
9. Migreenikrapulassa voi tehdä huonoja päätöksiä.
Migreenin jälkivaihetta kutsutaan usein migreenikrapulaksi. Olo voi olla yhtä tahmea kuin monella pikkujoulujen jälkeen, eikä itseltä kannata vaatia tuolloin parhaita mahdollisia suorituksia.
Jos kohtauslääke toimii hyvin, voi krapulavaihe jäädä kokonaan ja migreeniä sairastava olla parissa tunnissa työkunnossa.
Lue myös Kotiliesi.fi: Tiesitkö? Jännityspäänsäryn taustalla on yleensä oikeasti migreeni – näistä oireista tunnistat, että kärsit niskalähtöisestä migreenistä
10. Migreenin estolääkitys ei vaadi rajuja kohtauksia.
Jos kohtauksia on kuukaudessa neljä tai enemmän, harkitaan estolääkitystä. Kohtausten ei tarvitse olla erityisen rajuja.
Estolääkityksen tavoitteena on vähentää oireet ainakin puoleen ja estää pahimmat kohtaukset sekä migreenin kroonistuminen.
Migreenin hoito kannattaa tarkistuttaa säännöllisesti siihen perehtyneellä lääkärillä.