Koskaan ei voi olla liian hoikka. Näin ajatteli Kirsti Hanhirova, 66, parikymppisenä, kun hän painoi 53 kiloa ja oli ilmoittautunut Painonvartijoihin. Laihdutuskerhossa otettiin Kirsti mielihyvin vastaan.
”Sanottiin, että tervetuloa – aina sitä voi viisi kiloa pudottaa. Myös äitini kannusti laihduttamaan. Vaikka hän hemmotteli minua ruoalla, samaan aikaan hän pelkäsi, että lihon. Niinpä opin jo varhain tarkkailemaan painoani. Tein sitä joka käänteessä, koska olin mielestäni pulska.”
Kirstin suhde ruokaan vääristyi jo varhain. Hän kuvaa sitä vihan ja rakkauden vuoristoradaksi, jonka ylä- ja alamäkiä vauhdittivat yhtäältä rajut laihdutuskuurit, toisaalta tunnesyöminen.
”Kerran olin neljä kuukautta pussikeittodieetillä, ja painoni putosi 22 kiloa. Karistetut kilot hiipivät kuitenkin aina takaisin, vieläpä parin ekstrakilon kanssa.”
Kirsti söi pitkälti tunteidensa mukaan.
”Kun oli hyvä mieli, ostin Fazerin sinistä, ja kun oli paha mieli, leivoin kakun ja vetäisin siitä kerralla puolet.”
Terveys heikkeni kilojen lisääntyessä
Enimmillään Kirsti painoi 99 kiloa. 162-senttiselle naiselle se tarkoitti painoindeksiä 37,7, mikä on yhtä kuin vaikea ylipaino.
”Lihavuus tuotti minulle keski-iässä terveyshaittoja. Metabolisen oireyhtymän sairauksista minulla oli kohonneet kolesterolit ja verenpainetauti. Polviini tuli nivelrikko. Lisäksi sairastin sappihappojen imeytymishäiriötä ja vaikeaa närästystä. Tyypin 2 diabetes puhkesi vajaa kuusikymppisenä.”
Liikakiloistaan huolimatta Kirsti sanoo olleensa aina intohimoinen liikkuja.
”Painoin sisukkaasti menemään, pyöräilin joka paikkaan ja uin lähes päivittäin. Varmaankin sen vuoksi säilyin niinkin pitkään kohtalaisen hyvässä kunnossa.”
Vuosien saatossa Kirsti huomasi, että yöunet eivät virkistäneet häntä entiseen tapaan ja hän heräsi aamuisin usein väsyneenä.
”Lääkärikäynniltä sain kotiin unta rekisteröivän laitteen. Kun soitin mittauksen tuloksista, minulle sanottiin, että ei huolen häivää. Vasta myöhemmin luin Omakannasta, että minulla oli diagnosoitu uniapnea. Kukaan terveydenhuollossa ei vain välittänyt kertoa siitä minulle, saati tarjota siihen hoitoa.”
Suomalainen perusterveydenhuolto saa Kirstiltä muutoinkin toruja. Kun hän pyysi lääkäreiltä apua kamppailuun liikakilojensa kanssa, hän sai ohjeeksi yleensä yhden ja saman fraasin: syö vähemmän ja liiku enemmän.
”Jokainen, joka on seurannut tutkittuun tietoon perustuvaa ylipainokeskustelua, ymmärtää, että painonhallinnassa on kyse tätä monisyisemmästä kokonaisuudesta.”
Jotkut ottivat asiakseen syyllistää.
”Yksi lääkäri tiukkasi, että ’onko täällä terveysasemalla kukaan ottanut sun painoa puheeksi’. Sanoin siihen, että kyllä on – kaikki muut paitsi teidän siivoojanne.”
Mutta osasi Kirsti itsekin syyllistää itseään.
”Olin siinä erittäin hyvä. Itsetuntoni oli niin alhainen, että saatoin kieltäytyä juhlista, joihin olin saanut kutsun. Ajattelin, että näytän rumalta muiden rinnalla.”
Ystävänsä syntymäpäiväkutsuille hän kuitenkin meni, ja siellä tapahtui jotakin käänteentekevää.
”Synttäreillä oli tuttavani, mies, jota en ollut nähnyt vähään aikaan. Hän oli laihtunut paljon ja kertoi käyneensä lihavuusleikkauksessa. Hän oli niin onnellisen ja tasapainoisen oloinen, että päätökseni syntyi kuin huomaamatta: tuollaiseksi minäkin haluan itseni tuntea!”
Lue myös: Uusin lihavuuslääke pudottaa painoa jopa 22,5 prosenttia vuodessa – muitakin hyötyjä on
Vatsalaukulle tehtiin ohitusleikkaus
Kirsti sai lähetteen HUSin painonhallintatalon lihavuusleikkausta edeltäviin tutkimuksiin. Tutkimuksissa selviteltiin hänen terveydentilaansa, otettiin verikokeita ja tähystettiin suolisto sekä ruoansulatuselimistö.
”Osa tutkimuksista oli psykologista laatua. Haluttiin selvittää, miten pärjäisin aiempaa pienemmän vatsalaukun kera ja tottuisinko huomattavasti niukempiin ruokamääriin kuin ennen.”
Kirstin piti osoittaa kelpoisuutensa leikkaukseen pudottamalla ennen operaatiota viisi kiloa.
”Se oli minulle, laihduttamisen ammattilaiselle, pikkujuttu.”
Kirsti leikattiin keväällä 2022. Hänelle tehtiin vatsalaukun ohitusleikkaus, jossa mahalaukusta jää käyttöön vain 20–50 millilitran vetoinen pussukka. Mahalaukkuun ei mahdu ruokaa kerrallaan kuin hieman, samalla nälän tunne jää yleensä pois.
Leikkauksen jälkeen Kirsti sai syödä aluksi vain nestemäistä ruokaa. Vitamiini- ja kivennäisainelisistä tuli jokapäiväinen rutiini.
”Olen leikkauksen jälkeen jaksanut syödä kerralla enimmillään kaksi, joskus kolme desiä. Tuo määrä on osattava koostaa niin, että saan ruoasta tarpeelliset ravintoaineet.”
Aamupala on Kirstin tärkein ateria.
”Syön aamiaisella jogurttia, johon olen lisännyt proteiinijauhetta, granolaa, banaania ja marjoja.”
Töissä Kirsti syö lounaaksi tavallisesti proteiinivanukkaan, palan itse tehtyä hapanjuurileipää ja sen päällä kenties leikkelettä ja juustoa. Illalliselle hän saattaa wokata kanaa ja kasviksia.
”Herkuttelen yhä, mutta niukasti. Palan pullaa otan joskus kahvin kanssa. Lakuistakin tykkään.”
Paheksuvat reaktiot eivät satuta
Kirstin paino alkoi pudota tasaiseen tahtiin. Vaa’an lukemat asettuivat lopulta 66:een. Painoindeksissä se tarkoittaa 25,1, mikä on aavistuksen päälle normaalipainon.
Kirsti sanoo olevansa nykyiseen painoonsa täysin tyytyväinen.
”En pyrikään yhtään alemmas, sillä minulla on tässä painossa hyvä olla. Parasta kadonneissa kiloissa on kohentunut terveyteni.”
Kirstin diabetes jäi kirjaimellisesti leikkauspöydälle, sillä hänen verensokerilukemansa ovat siitä lähtien pysyneet normaalin rajoissa. Lääkkeitä hän ei enää tarvitse.
”Närästyskin katosi, samoin sappihappovaivat. Polven nivelrikko ei kylläkään parantunut, mutta minun on nyt helpompi liikkua, kun niveliä ei kuormita entisenlainen massa.”
Kirsti on alusta alkaen kertonut muille laihtuneensa leikkauksen avulla. Jotkut äimistyvät hiljaiseksi, osa vaikuttaa suorastaan paheksuvan. Useimmat ovat kuitenkin olleet vilpittömästi hyvillään Kirstin puolesta.
”Oudot reaktiot eivät saa minua hämmennyksiin. Itsetuntoni on kohentunut sitä mukaa, kun elämääni on ilmaantunut uudenlaista virtaa. Voin yksinkertaisesti paremmin kuin ennen.”
Jutun lähteenä on käytetty terveyskylä.fi:n Painonhallintataloa.
Lue myös Kotiliesi.fi: ”Lihavuusleikkaus ei ole oikotie onneen” – Rita, 48, kertoo, millaisia seurauksia leikkauksella voi olla
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 47/2024.
