Rakkolaastari on diabeetikoille riski, varoittavat valmistajat tuotteidensa yhteydessä. Tarkoituksena on siirtää vastuu valmistajalta käyttäjälle, toteaa jalkojenhoitaja Jaana Huhtanen Suomen Diabetesliitosta.
Tunnettu rakkolaastarimerkki Compeed muotoilee verkkosivuillaan, että tuote ei sovi diabeetikoille eikä heidän tule käyttää valmistetta keskustelematta lääkärin kanssa. Salvequick tähdentää, että diabeetikoiden ja vanhusten tulee tarkistaa rakko säännöllisesti.
– On hyvä, että mainitaan lääkäristä. Toisaalta on myös ehkä vähän liioiteltua ohjata lääkärin vastaanotolle kysymään jokaisen rakkolaastarin turvallisuutta, kun valitettavasti kaikki terveydenhuollon ammattilaisetkaan eivät tiedä riittävästi laastarien käytöstä diabeetikoilla, Huhtanen kommentoi.
Hoitopaikan tehtävänä on tutkia diabeetikon jalat kerran vuodessa sen selvittämiseksi, onko jalkaongelmien riski suurentunut. Huhtasen mukaan tehtävään kuuluu myös riskipotilaiden ohjaus ja neuvonta jalkojen omahoitoon, eli miten muun muassa haavoja, hiertymiä ja rakkoja pitäisi hoitaa – ja ennen kaikkea ennaltaehkäistä.
Verenkierron häiriöt hidastavat rakon paranemista
Diabeetikolla, jolla on riskijalat, on verenkierron häiriöstä johtuvia ongelmia, esimerkiksi neuropatiaa eli isoja valtimoita ahtauttavaa valtimotautia. Korkeat sokerit heikentävät myös haavan paranemista ja lisäävät tulehdusriskiä.
– Pitää muistaa, että diabeetikon jalat voivat olla myös täysin terveet. Tällöin ei ole tarvetta listata kaikenlaisia kieltoja omahoitoon. Rakkolaastaria en kuitenkaan suosittele ei-diabeetikoillekaan, Huuhtanen sanoo.
Rakkolaastari on ”hengittämättön ihosuoja”.
”Kivuttomuus mahdollistaa rakon aiheuttaneiden kenkien käytön. Ongelma pahenee entisestään.”
Pinnalla oleva kalvo estää haavaeritteen läpäisyn, Huhtanen selittää. Tämä tekee siitä umpihauteen. Se on vaarallinen kaikille, joilla on jaloissa verenkierron häiriöitä, jotka hidastavat haavan paranemista ja sitä kautta lisäävät infektioriskiä.
– Kun iholle tulee haava, hiertymä tai rakko, paranemisen edistyminen näkyy siinä, että haavan reuna punoittaa, kuumottaa ja turvottaa.
Kipu jalassa viestii, että pitää suojata hiertynyttä aluetta lisärasitukselta, jotta iho-ongelma ei pahene.
Rakkolaastaria mainostetaan usein sillä, että se vie kivun pois, senkin vähäisen kivun, mikä mahdollisesti vielä olisi kertomassa vaarasta.
– Kivuttomuus mahdollistaa muun muassa vääränlaisten, rakon aiheuttaneiden kenkien käytön. Näin rasitus pääsee jatkumaan ja ongelma pahenee entisestään, jalkahoitaja sanoo.
Rakkolaastari pesemättömälle iholle: ”Jälki on pahaa”
Haasteena on myös usein se, että laastari laitetaan likaiselle iholle. Laastarin alla oleva lika saa muhia rauhassa. Usein vielä noudatetaan vaihtovälin suositusta, joka voi olla viikonkin.
– Ongelman luo myös se, että verenkierron häiriöiden vuoksi tulehduksen tunnistaminen on vaikeampaa. Haavan reunalle ei kehity oireita, joista näkee, että haavan paraneminen edistyy. Punoituksen, turvotuksen, kuumotuksen ja kivun pahetessa haavassa on tulehdus, joka vaatii mahdollisesti antibioottihoitoa.
Erityisesti tärkeä haavan paranemisessa on alkuvaihe eli niin sanottu puhdistusvaihe, Huhtanen toteaa. Kun rakkolaastari pannaan tunnottomaan jalkaan ja infektoituneeseen ihorikkoon, jälki on pahaa.
– Luutulehdus ei ole silloin enää kaukana. Normaalisti ihon pinnan rikkonut haava on ummessa viimeistään viikon sisällä. Muutamassa päivässä siihen on kehittynyt jo ihon pintarakenteita.
Kengät vaihtoon, haava puhtaaksi
Mikä sitten on diabeetikolle paras tapa hoitaa rakko jalassa? Sama kuin kaikille muille, Jaana Huhtanen selittää. Ei enää käytä niitä kenkiä, jotka aina hiertävät jalan rakolle. Jos joutuu käyttämään umpinaisia kenkiä, niiden pitää olla niin tilavat, ettei haava-alue hankaudu lisää. Joillakin se vaatii jalkaterapeutin valmistaman erillisen kevennyksen.
On myös hyvä käyttää kesälläkin sukkia, jotka on valmistettu kosteutta siirtävistä kuiduista. Iho tulee puhdistaa juomakelpoisella vedellä, Huhtanen ohjeistaa. Jos rakon katto on rikkoutunut, katto pitää poistaa.
– Sitä en kuitenkaan suosittele itse tehtäväksi, jos jalkoihin ei kunnolla yllä. Kattoa ei ”revitä”, vaan se leikataan, ja tähän ei useilla ole mahdollisuutta. Kaikki näkyvä lika poistetaan suihkuttamalla, ei liottamalla. Hiertynyt alue kuivataan kuitukangastaitoksella, ei pumpulilla, josta jää nukkaa haavanpohjaan.
Sitten rakon päälle laitetaan ihoon tarttumaton sidos – ei tavallista laastaria. Sidos kiinnitetään teipillä, jonka iho kestää.
Jos riskijalan rakko ei näytä paranemisen merkkejä viikossa, on parasta ottaa yhteyttä hoitopaikkaan. Diabeetikon jalassa kaksi viikkoa kestänyt haava on jo krooninen eli pitkittynyt.
– Diabeetikon haavanhoidossa haavan keventäminen on yksi tärkeä osa hoidon onnistumista. Keventämisellä tarkoitetaan haava-alueelta hankausta ja rasitusta poistavia apuvälineitä ja sidoksia. Ne kuuluvat hoitopaikan arvioitavaksi, Huhtanen neuvoo.