”Minut kasvatettiin uskomaan, että osaan tehdä kaikkea, mitä ikinä haluan. Rakennusmestari-isäni rakensi jatkuvasti jotakin, ja minä muurasin, maalasin, rappasin ja laudoitin hänen apunaan. Raksatyömaalta siirryin sujuvasti kauneuskilpailuihin.
Teini-iässä olin humahtanut yhtäkkiä 180-senttiseksi. Häpesin olemustani, sillä olin poikiakin päätä pidempi. Sitten äiti keksi ilmoittaa minut Miss Keski-Uusimaa -kilpailuun ja voitin. Kruunun sai vain lainaksi, mutta satiininauhat minulla on edelleen tallella.
Miss Keski-Uusimaa -tittelin jälkeen Anitalla riitti kysyntää.
Se oli vauhdikasta aikaa. Spede Pasanen kutsui koekuvauksiin, ja Miss Suomi -kisoihinkin minua houkuteltiin, kunnes selvisi, että olen sinne liian pitkä. Pääsin kesätöihin Hangon Casinolle, jossa vastasin puhelimeen, pyöritin rulettia ja hain Cadillacilla VIP-vieraita lentokentältä.
Eräänä päivänä kasinon pihaan kurvasi prätkä, jonka selästä nousi Jorma, ensimmäinen poikaystäväni. Meille oli tullut traaginen ero vuoden seurustelun jälkeen, mutta kummankaan tunteet eivät olleet kuolleet. Tällä kertaa oli selvää, että yhdessä ollaan loppuelämä.”
Omaisuudesta luopumaan joutuminen laittoi arvot uusiksi
”Haaveammattini oli lääkäri, mutta päädyin opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Se keskeytyi, kun pääsin rahakkaisiin hommiin kiinteistönvälittäjäksi. Pyöritin mieheni kanssa myös maahantuontiliikettä ja kahta kioskia. Painoimme duunia aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Sitten tuli lama. Pankki ei lupauksistaan huolimatta uusinut bullet-lainaamme, ja jouduimme luopumaan lähes koko omaisuudestamme. Olimme hankkineet Lohjalta omakotitalon viisihenkiseksi kasvaneelle perheellemme. Oli pakattava tavarat auton perään ja muutettava vuokra-asuntoon. Arvot menivät uusiksi. Opin olemaan kiitollinen siitä, että meillä oli kuitenkin toisemme.
Koulutyttönä Anita oli kiltti ja tunnollinen ja katsoi nuorempien sisarusten perään.
Viitisen vuotta oli harmaata aikaa, jolloin en oikein osannut edes unelmoida mistään. Minun selviytymiskeinoni on aina ollut uppoutua työhön ja uusiin projekteihin. Opiskelin ensin nuoriso-ohjaajaksi, sitten kasvatustieteiden maisteriksi ja sain töitä opettajana, kouluttajana ja työnohjaajana.”
Rintasyöpä vei voimat: ”Tukkaani en niin surrut”
”Viitisentoista vuotta sitten kurkkuni karheutui ja ääni alkoi pätkiä. Minulla todettiin spasmodinen dysfonia, harvinainen neurologinen sairaus, joka aiheuttaa äänihuulten kiristymisen. Se on puhetyöläiselle erityisen hankala tauti. Monet samasta vaivasta kärsivät ovat jääneet eläkkeelle, mutta minulle se ei ollut vaihtoehto. Päätin kouluttautua psykoterapeutiksi.
Samoihin aikoihin löysin rinnastani patin, joka osoittautui rintasyöväksi. Onneksi kohdalleni osui tarkka lääkäri, joka vielä juuri ennen leikkausta halusi varmistaa toisenkin rinnan. Myös sieltä löytyi syöpä. Seurasi vuosikausien hoitojakso. Sytostaatti vei voimat ja hiukset. Tukkaani en niin surrut: lyhyt peruukki itse asiassa puki minua. Mutta olin niin heikko, että tuntui etten jaksa edes kuolla.
Laadin jo testamentinkin, mutta perhe ja ystävät antoivat minulle voimaa jatkaa. Tulin isoäidiksi 46-vuotiaana, ja nyt lastenlapsia on jo viisi.
Kun sädehoito alkoi, olin jo palannut töihin ja ajoin päivittäin ruokatunnilla Lohjalta Helsinkiin. Seitsemän vuoden kuluttua leikkauksesta sain viimein terveen paperit. Olin vähän hämmästynyt: ai, enkö kuollutkaan! Piti alkaa miettiä, miten käyttäisin saamani jatkoajan. Halusin olla hyvä mummo, äiti ja vaimo.”
Pian Anitan toipumisen jälkeen sairastui puoliso
”Pian toipumiseni jälkeen mieheni arveli metsästysreissulta palatessaan saaneensa virtsarakon tulehduksen. Lähdimme saman tien lääkäriin. Häneltä löydettiin suolen ja selkärangan ympärille kietoutunut tiiliskiven kokoinen kasvain. Haimasyöpä oli jo levinnyt keuhkoihin. Sitä oli mahdoton leikata.
Kokeilimme kaikki mahdolliset hoidot vitamiineja ja ravintolisiä myöten. Tuskat yltyivät välillä niin, että jouduin hakemaan keskellä yötä apteekista metadonia.
Kaksi vuotta mies jaksoi taistella. Hoidin häntä kotona ja seurasin sivusta, miten elinvoimainen iso mies hiipui pois. Sairausaika oli kuin pitkä iltanuotio perheen kesken: yritimme lasten kanssa keksiä kaikkea mukavaa tekemistä, joka veisi ajatukset lähestyvästä kuolemasta.
”Sinä iltana tiesin, että lähtöön on aikaa enää vain muutama tunti.”
Sinä iltana tiesin, että lähtöön on aikaa enää vain muutama tunti. Pakkasin miehen tavarat valmiiksi hautaustoimistoa varten. Asetuin hänen viereensä lepäämään ja havahduin siihen, kun hengitys lakkasi. Mieheni viimeinen sana oli ’kiitos’. Sain elää ensirakkauteni kanssa 38 vuotta. Enää kukaan ei ihaile minua varauksetta. On vaikea edes kuvitella, että vielä rakastuisin.
Seuraavien kahden vuoden aikana menetin myös isäni ja pikkuveljeni. Välillä on kieltämättä tuntunut, että taakkaa on annettu liikaa.”
”Terapeuttina jatkan niin kauan kuin minussa henki pihisee”
”Äskettäin muutin maaseudulta Lohjan keskustan tuntumaan. Olin kuvitellut asuvani unelmieni talossa, Immulan vanhassa kansakoulussa, elämäni loppuun saakka. Selvittyäni viime syksynä ensin koronasta ja sitten keuhkokuumeesta hyväksyin, etten enää jaksa huolehtia 450 neliön talosta ja pihapiiristä. Perustamaani kesäkahvilaa Immulan mummulaa jatkavat uudet ihmiset.
Olen nyt 62-vuotias ja jäämässä pikkuhiljaa eläkkeelle opettajanvirastani. Terapeuttina jatkan niin kauan kuin minussa henki pihisee, mutta vähennän työntekoa. Haluan käydä tanssimassa, maalata ikoneita, pelata Fortunaa lastenlasten kanssa. Haluan, että huumori ja ilo ovat osa elämääni.”
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Häitä edeltävänä yönä Anne sai kohtauksen – leikkaukseen hän pääsi tuskallisen paljon myöhemmin: ”Suunnittelin elämäni kuukautisten mukaan”
Sari, 56, tunsi olevansa maailman rumin tyttö, johon kukaan muu ei koskisi pitkällä tikullakaan – ”Esillä olo on minulle edelleen vaikeaa”
Riikan, 39, ensimmäinen lapsi syntyi Ranskassa ja toinen Pohjois-Norjassa: ”Valintani ovat vaatineet sopeutumista tyttäreltäni”
Yksi harha-askel viidakossa muutti Freian elämän: ”Olen ajatellut, että se oli enkeli, joka tuuppasi minut polulta”
Susanna, 34, tuli viimein onnellisesti raskaaksi, mutta joutui valitsemaan abortin – ja kohdunpoiston: ”En osannut edes pelätä, että näin voi käydä”
