Ben Zyskowicz, 68, on joutunut maksamaan urastaan kansanedustajana: viimeiset 25 vuotta hänen päätään on särkenyt joka päivä.
Kotiliedessä Ben esittelee pinon taskualmanakkoja 1990-luvun puolivälistä tähän päivään. Joka päivälle on merkitty kipu asteikolla yhdestä neljään. On myös aukeama, jolla lukee: miksi? miksi? miksi?
Viime vuosina ahdistus ja päänsärky ovat saaneet seurakseen masennuksen.
”Kun päätä särkee joka helvetin päivä, ei ole mikään ihme, että se vaikuttaa mielialaan ja elämäniloon”, Ben sanoo Kotiliedessä.
Tätä nykyä hän epäilee, että migreenipäänsäryt saivat alkunsa keski-iässä syödyistä ahdistuslääkkeistä.
Benin perheessä on vietetty sekä juutalaisten, muslimien että kristittyjen juhlia. Rahime-vaimo on Karjalan evakon ja Suomen tataarin tytär. Benin isä oli sukunsa ainoa, joka selvisi hengissä natsien keskitysleireiltä Puolassa ja Saksassa.
”Hän teki satunnaisia töitä, oli esimerkiksi satamassa ahtaajana. Näin olen äidiltä kuullut.”
Muistoja on vähän, sillä isä hukkui uidessaan vain 43-vuotiaana.
Äidin ote oli aina pitänyt perhearjen pystyssä, ja niin se piti isän kuoleman jälkeenkin.
Ensin nuorta Beniä alkoi vaivata ahdistus. Se nosti päätä opiskeluaikana, mutta muuttui ongelmaksi 80- ja 90-lukujen taitteessa. Hän sai oireisiinsa apua lääkkeistä.
”Elimistöni oli oppinut reagoimaan paineisiin ahdistusoireilla. Kun lääkkeet sitten tukkivat keholtani tämän keinon, löytyi uusi kanava migreenipäänsärystä”, Ben arvelee Kotilieden haastattelussa.
Ben ja Rahime asuvat samassa rivitalossa kuin tyttären perhe, eli myös Benin seitsemän- ja neljävuotiaat lapsenlapset. Suunnitelma kokoaikaisesta isoisyydestä kuulostaa hyvältä niinä päivinä, jolloin päänsärky on kova.
Erittäin harvoin särky on lamaannuttavaa kuten monilla migreenipotilailla, mutta krooninen kipu on saattanut hänet nyt valintatilanteeseen: jäädäkö eläkkeelle vuoden 2023 vaaleista.
”Fiilikseni vaihtelevat tässä asiassa päivästä toiseen”, hän toteaa Kotiliedessä.
Ben Zyskowiczin haastattelun voi lukea kokonaisuudessaan Kotilieden numerosta 15/2022.