”Olen kärsinyt migreenistä ja muista päänsäryistä koko ikäni. Pääni tuntuu reagoivan säryllä vähän kaikkeen: stressiin, huonoihin yöuniin, flunssaan, hermostuneisuuteen – ja toisaalta myös positiivisiin tunteisiin, kuten innostukseen tai hyvälaatuiseen jännitykseen.
Migreeni esiintyy minulla jyskyttävänä särkynä, jota lääkkeet eivät kovinkaan hyvin hoida. Siihen liittyy usein huonovointisuutta ja lamauttava väsymys. Täytettyäni 35 vuotta migreeni alkoi esiintyä aika ajoin myös aurallisena versiona, johon liittyy näkökenttäpuutoksia ja muita näköhäiriöitä.
Koska lääkkeet tehoavat migreeniin kohdallani heikosti, olen joutunut alistumaan säännöllisen epäsäännöllisille särkykohtauksille, joiden kourissa menee välillä koko päivä. Olen alkanut ajatella, että pääni vain on tällainen, eikä sille mahda mitään.”
Tutkimus kertoo HIIT-treenistä migreenin hoidossa
”Tapaan työni kautta nuoren opiskelijan, jonka kanssa tulee päänsärky puheeksi. Niin kuin usein muiden migreenipotilaiden kanssa, vaihdamme särkykokemuksia. Hänellä on kuitenkin erityisen kiinnostavaa kerrottavaa: hän on kuullut tutkimuksesta, jonka mukaan säännöllinen, kovatehoinen intervallitreeni vähentää migreenikohtauksia.
Olen skeptinen, mutta kotiin päästyäni syötän Googleen sopivat hakusanat – ja kas vain, löydän UKK-instituutin referoiman sveitsiläistutkimuksen aiheesta. Vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että kovatehoinen intervalliharjoittelu eli HIIT-treeni (High-Intensity Interval Training) vähensi migreenipäivien kuukausittaista lukumäärää.
Olen liikunnallinen ihminen ja harrastanut kaikenlaista polkujuoksusta triathloniin. Kovatehoinen intervalliharjoittelukin on tuttua – joskaan kovin säännöllisesti en ole sitä tehnyt. Kun ajattelen migreenin hoitoa, HIIT-treeni ei ole ensimmäinen asia, joka juolahtaisi mieleeni. Itse asiassa olen ennemminkin taipuvainen ajattelemaan, että kovin korkean syketason liikunta voisi toimia migreenin laukaisijana, ei sen helpottajana.
Tutkimus on kiinnostava, mutta työn ja perhe-elämän aallokossa unohdan lukemani nopeasti – kunnes migreeni iskee seuraavan kerran. Tällä kertaa se on normaaliakin pahempi. Se saa alkunsa varoittamatta kesken ruuanlaiton. Kertaan kanapastan reseptiä kännykästäni, kun osa reseptistä yllättäen katoaa. Keskellä puhelimeni näyttöä on tyhjä kohta, vaikka todellisuudessa se on näkökentässäni. Seuraavaksi näkökenttäni vasemmalla laidalla alkaa välkkyä kiemurteleva valokuvio. Ja sitten alkaa särky.”
HIIT-treeni alkoi tehota kuukaudessa
”Pari päivää migreenikohtauksen jälkeen puen juoksukengät jalkaan ja suuntaan läheiselle teollisuusalueelle, jossa on sopivia pitkiä suoria kovaan juoksuharjoitteluun. Muistelen lukemaani: Sveitsiläistutkimuksessa osallistujat tekivät jokaisella HIIT-harjoittelukerralla neljä harjoitusintervallia syketasolla, joka oli 90–95 prosenttia maksimisykkeestä. Kukin intervalli kesti neljä minuuttia, ja niiden välillä oli kolmen minuutin kevyempi osuus.
Tiedän maksimisykkeeni, se on 193 lyöntiä minuutissa. Minun täytyy siis juosta intervallit niin lujaa, että sykkeeni nousee välille 173–183. Mittaamisessa auttaa ranteestani löytyvä urheilukello.
”Jos tämä ei laukaise migreeniä, niin ei sitten mikään.”
Starttaan kellon. Muistelen, että kovatehoinen intervalliharjoittelu ei tunnu kovinkaan mukavalta, mikä lienee syy siihen, etten ole sitä hetkeen tehnyt. Muistikuvani on oikea. Ensimmäisen intervallin jälkeen huohotan tuskissani ja mietin, että jos tämä ei laukaise migreeniä, niin ei sitten mikään. Neljän kierroksen jälkeen oloni on kaikkeni antanut, mutta päänsärkyä ei onneksi kuulu.
Tutkimuksessa intervallitreeni tehtiin kahtena päivänä viikossa, ja seuraava HIIT-päivä koittaa aivan liian pian. Tuntuu vastenmieliseltä lähteä tekemään jotain, minkä tietää jo etukäteen tuntuvan hyvin ikävältä. Pidän liikunnasta, mutta HIIT-treenin jälkeen mielihyvä saapuu vasta treenin loputtua. Siihen asti lasken minuutteja harjoituksen päättymiseen.
HIIT-harjoittelu on omiaan myös hapenottokyvyn kehittämiseen, mutta se on minulla jo ennestään melko hyvä. Niinpä ajatus migreenin hoidosta on se kantava voima, joka saa minut solmimaan lenkkareiden nauhat viikko toisensa jälkeen.
Neljän viikon jälkeen havahdun muistelemaan, milloin olen viimeksi kärvistellyt migreenin kourissa. Edellisen kohtauksen muisto on noin kolmen viikon takaa. Erinäisiä päänsärkyjä on kyllä ollut useampana päivänä milloin mistäkin syystä johtuen, mutta varsinaisesta migreenistä en ole kärsinyt 22 päivään. Se tuntuu pieneltä voitolta minulle, joka stressaavina ajanjaksoina saa migreenikohtauksen keskimäärin kahdesti kuussa.”
Harjoittelusta hoito muihinkin pääkipuihin
”Jatkan sitkeästi HIIT-harjoittelua. Kahden kuukauden jälkeen siitä on jo tullut rutiini, ja minun on helpompi suostutella itseni sykeskaalani ylärajoille. Motivaatiotani lisää tietysti myös migreenien esiintymistiheyden harveneminen. Lisäksi tuntuu, että pikkuhiljaa muutkin päänsärkyni ovat vähentyneet.
”Olen elänyt kuusi viikkoa ilman migreeniä.”
Kolmen kuukauden jälkeen olen varma siitä: tämä todella toimii, jopa yllättävän hyvin. Olen elänyt kokonaiset kuusi viikkoa ilman yhtään migreeniä tai muuta kovaa päänsärkyä. Pelkoni kovatehoisen rasituksen laukaisevasta vaikutuksesta migreenille oli virallisesti turha, samoin muut skeptiset ajatukseni. Miksi en tajunnut aiemmin, että näinkin simppeli – joskaan ei kovin miellyttävä – asia voisi olla hoito migreeniin?
On myös myönnettävä, että kaltaiselleni kiireiselle ruuhkavuosiäidille HIIT-treenin lyhytkestoisuus on ehdoton etu. Jos lämmittelen kymmenisen minuuttia ennen treeniä, koko homma on paketissa alle 40 minuutissa. Puhumattakaan tietysti siitä, kuinka paljon aikaa säästyy muuhun käyttöön, kun ei tarvitse maata tuntitolkulla pimeässä huoneessa parin viikon välein.”
Aiheesta lisää: HIIT-harjoittelu vähensi migreenikohtausten määrää – UKK-instituutti
Millainen juoksutavoite sopii juuri sinulle? Tee testi ja lue juoksuvalmentajien vinkit!
Päänsärky tai tinnitus voi johtua leuan alueen jumeista – näin hierot ja rentoutat purentalihaksia kotona
